Välillä vähän jotain muutakin kuin taroteja! Jossain vaiheessa mietin, että kukaan ei varmasti enää jaksa lukea asukuvajuttuja – kekseliäästi leikatut TikTok-videot kun esittelee koko viikon asut 30 sekunnissa. Mutta sitten toisaalta tajusin, että haluan ihan itseäni varten kuvia tänne muistoksi. Mitään kunnon albumeita kun ei nykyään – tai siis vuosikausiin – ole tullut tehtyä edes puhelimeen. Kaikki 30 000 kuvaa on siellä yhtenä massana. Haha! Täällä blogissa pysyy ainakin jonkinlainen järjestys.

Eli näitä nyt sitten tulee aina silloin tällöin. Tulisi kyllä useamminkin, mutta järki lähtee, kun yritän ottaa itselaukaisijalla kuvia. Siis tästäkin asusta otin yli kaksisataa kuvaa ja tässä näette kaikki, jotka eivät olleet epätarkkoja. Eikä nämäkään ihan priimaa ole. Siis miten voi olla, että kaikki kuvat tarkentuu taustalla olevaan hyllyyn, pöytään tai muuhun sivuseikkaan?? Ehkä vastaisuudessa pitää kuvata yksiväristä seinää vasten. Tulisikohan sitten vähän parempi onnistumisprosentti, tiedä häntä.

Mutta valitukset sikseen! Nyt asun esittelyyn.

Instagramissa ehdin jo hiukan esitellä yhtä kesäloman suosikkituotoksistani. Kysymyksessä on Piipiin ristiäisiin ompelemani mekko, jonka kaavana on The Assembly Linen Tulip Dress ja kankaana Marimekon ryhdikäs valkaisematon puuvillakangas mustalla Oodi-printillä.

Kolmen viikon kesäloma osoittautui aika lyhyeksi verrattuna siihen, mitä kaikkea olin ajatellut ehtiväni tehdä. Kaikenlaiset ihanuudet, pikku retket sun muu hengailu oli täydellistä, tarpeellista ja niin mahtavaa, mutta johti siihen, että kun istahdin ompelukoneen ääreen leppoisaan ompeluun korvamerkitty aika olikin salavihkaa kutistunut varsin lyhyeksi. Eikä sillä nyt muuten olisi ollut niin väliä, mutta kun yksi tärkeimmistä projekteista oli saada aikaiseksi jotain päällepantavaa Piipiin ristiäisiin.

Ehkä joku siellä muistaa vielä vuotta aikaisemman shown, kun aikaoptimistina päädyin täyteen kaaokseen ennen Böniksen ristiäisiä? Se tarina päättyi onnellisesti, superpikapäätöksellä hankitusta mekosta tuli aivan suosikki – ja nyt, kun olen itse ulkoiluttanut sitä ties missä tilaisuuksissa, se on päätynyt Peetun garderobiin.

Nyt vuotta myöhemmin olin onneksi viisastunut (edes hiukan!) edellisestä kokemuksesta. Ensinnäkin olen nyt ommellut sen verran, että tiedän konkreettisesti, miten paljon aikaa erilaisten vaatteiden kursimiseen nykyään kuluu (robocop-käden kanssa noin kolminkertainen aika entiseen) ja sovin itseni kanssa, että jätän yhden päivän puskuriksi, jos kaikki meneekin ihan pipariksi.

Eli koska ristiäiset oli lauantaina, päätin, että asuni tulee olla kokonaisuudessaan, viimeistä pistoa myöten valmis ja sovitettaessa käyttökelpoiseksi todettu, viimeistään torstaina. Mikäli näin ei ole, lähden heti perjantaina aamulla luottokortti ojossa jahtaamaan vaihtoehtoista asua kaupungilta.

Täytyy myöntää, että meni – jos ei nyt aivan minuuttipeliksi, niin yli normaalin nukkumaanmenoaikani torstai-iltana kumminkin, että sain mekon täysin valmiiksi. Olin tehnyt testimekon lakanakankaasta, joten olin aika varma, että kyllä siitä hyvä tulee, eikä stressiä pukannut kuin sen verran, että en sitten adrenaliiniltani meinannut saada nukuttua.

Mutta aikas kiva tuli kyllä – eikö vaan?

Tykkään tosi paljon siitä, että mekko on kukallinen, mutta ei hiukkaakaan hempeä. Malli istuu tosi hyvin ja se on juuri sillä tavalla näyttävä, mutta ei ”meluisa” niinkuin halusinkin. Leveän helman ansiosta siinä on tosi helppo singahdella vilkkaaksi vilpertiksi varttuneen Böniksen perässä. Ja siinä on taskut! Isot taskut, joihin sujahtaa niin puhelin kuin huulikiilto ja nenäliinakin.

En kyllä enää suostu ompelemaan (ja hädin tuskin edes käyttämään!) vaatteita, joissa ei ole hyviä taskuja. (Yksikään niistä noin ziljoonasta kuvasta, missä esittelin taskuja, ei ollut edes auttavasti tarkentunut – eli tässä pitää nyt luottaa vain ompelijan sanaan.)

Lisäksi tuo ei-niin-herttainen kukkakuosi on ihanan monikäyttöinen, koska se sopii aivan mainiosti myös syksyyn ja talveenkin varmasti. Nyt olen pitänyt sitä toimistolla tennareitten ja neuletakin kanssa. Myöhemmin yhdistän siihen mustat saapikkaat ja mustat sukkikset.

Nyt kyllä vähän naurattaa jo nämä ristiäispäivän iltana ottamani kuvat. Oli aivan mielettömän kuuma ja kostea päivä, välillä satoi (siksi kuvaussessio ei ole ulkona vaan meidän taloyhtiön kasvihuoneella) ja olin aika puhki kaikesta ristiäishulinasta, ihmisten tapaamisesta (monia en ollut tavannut koko pandemian aikana, osaa vielä pidempään), mutta olo oli silti jotenkin ihmeellisen rauhallinen ja iloinen.

• mekko, Mintun ateljee
• laukku, Prada
• sandaalit, Mephisto
• korvikset, Efva Attling

Oikeastaan aivan absurdia, että siitä ei ole kuin vähän reilu viikko, kymmenen päivää, kun ulkona oli aivan täydellinen hellekesä! Nyt about viikon kestänyt syksy on kyllä ollut aivan täydellinen kuulaan kirpeine aamuineen, pirteine auringonsäteineen ja kaikinpuolin muutenkin tarjonnut lempeää saattohoitoa marraskuun pimeyteen.

Vaikka kesäkeleistä ei ole kauaa, tuntuu vähän pöljältä postata kuvia hellepäivän shortsiasusta. Sesonki vaihtui niin päivänselvästi, että kaikki kevyt vaatetus ja kirkkaat värit vaikuttaa jotenkin väärältä. Kuvat on siis tosiaan vain reilun viikon vanhoja, mutta ainakin itselleni nuo näyttävät olevan aivan eri maailmasta. Tai siis sikäli ne tietty ovatkin, että napsin kuvat Italian reissullani, hotellin pihassa.

Halusin kuitenkin esitellä tämän asun, koska

1. Olen ommellut itse paidan – ja olen aivan superihastunut sen malliin
2. Tunsin oloni aika noloksi, kun itselaukaisijalla näiden kuvien kanssa sähläsin – eli olisi täydellistä tuhlausta jättää kuvat vain lojumaan kuvakansioon

Kesän – ja varsinkin kesäloman – aikana Mintun ateljee on vähän virkistynyt. Aivan älyttömän ihanaa, että robocop-käsi kestää jo ompeluhommia ja etenkin silityraudan heiluttelua. Sen ansiosta on nyt muutamia tekeleitä tulossa esittelyyn.

Yksi onnistuneimmista ompeluprojekteista oli tosiaan tämä paita. Kaava on The Assembly Linen The Cuff Top, joka on yksi Instagramin ompelusfäärin suosituimpia kaavoja. Enkä kyllä yhtään ihmettele miksi!

Paita on helppo ja suht nopea ommella, koska siinä ei ole nappeja, vetoketjuja eikä mitään muutakaan monimutkaista. Malli tuntuu sopivan kaikille, jotka tykkäävät ei-vartaloa-nuolevista malleista ja lisäksi kaavan mukana tulee niin poskettoman hyvät, pedagogiset ja seikkaperäiset ohjeet, että niitä seuraamalla ei oikein voi muuta kuin onnistua.

Tein tuosta testipaidan ennenkuin tohdin iskeä sakset ihanaan Nuppu Print Companyn “Pionipilvi” tencel-satiiniin. Kasarihenkisestä viskoosista toteutettu toilé päätyi Peetulle ja on kuulemma ollut kovassa käytössä sekin. Täällä on jo, jos totta puhutaan, pino muitakin kankaita odottamassa Cuff topiksi päätymistä.

Oikeastaan ei kyllä mikään ihme, että ihastuin paidan malliin. Niinkuin hyvin tiedätte, t-paita on perusvaatteeni ja Cuff top on vähän niinkuin teeppari, mutta sitten kuitenkin hiukan enemmän oikea vaate. Silti jotenkin samalla tavalla helppo kiskoa ylle ja edes tuollainen överikukkakangas ei tunnu olevan too much.

Ohut tencel-satiini sopii paidan malliin hyvin, vaikka jos tekee Instagramissa haun hästägillä #TALCufftop, voi helposti todeta, että kaava käy kyllä todella monenlaisiin materiaaleihin silkistä pellavaan ja jopa keskitukevaan denimiin.

Kelien muuttumisen myötä tosin meni Mintun ateljeen projektilista uusiksi. Lyhythihaisen Cuff topin sijaan olen haravoinut kivoja pitkähihaisten paitojen kaavoja, mutta aika laihalla menestyksellä. Tai sitten olen vaan niin ”neuletyyppi”, että pitkähihaiseksi kelpuutan kauluspaidan kangaspaidoista – ja muuten mennään neuleilla, erityisesti neuletakeilla.

Ja siis jos joku siellä nyt tarkkasilmäisenä ihmettelee, että onko yours truly vaihtanut siviilisäätyä aivan vaihvihkaa ja yllättäen – niin voin kertoa, että ei tosiaankaan ole! Kysymyksessä on sinkkumatkailijan turvaväline, täyttä terästä ja jotain cubic zirkonia. Haha! Opettelin vielä italiaksi jotain lauseita, miten ”mio marito” oli justiinsa tulossa.

No, mitään selkkauksia ei matkan varrelle osunut. Liekö sitten näiden turvarinkuloiden ansiota vai mitä. Toisaalta en kyllä hillunut yötä myöten ulkona, vaikka illallinen tuli kuumuuden ja paikallisten tapojen vuoksi nautittua joka ilta aika myöhään. Viimeistään kymmeneltä olin jo kuitenkin takaisin hotellilla. Aika rauhallinen paikka Maranello tuntui kyllä muutenkin olevan.

Tässä tyylikäs asukuvaus set up!! Haha! Olin sen verran aikaisin aamulla liikkeellä, että ihan hurjan monta ohikulkijaa ei performanssiani päässyt todistamaan. Hiukan kyllä suoraan sanottuna nolotti (miksi ihmeessä!? en tajua itsekään!), ja siitä syystä vaikka huomasin kuvien olevan vähän (“vähän”) vinossa ja valtaosa tarkentunut aivan muualle kuin kameran edessä keikistelevään bloggariin, en alkanut uusia kuvia ottamaan..

Olipahan kokemus tämäkin!

Siis vastaavalla tekniikalla otan kuvat kotipuolessakin, mutta täällä tiedän rauhalliset, suojaisat paikat, missä voin toteuttaa itseäni ilman ylenpalttista ympäristön huomiota.

Tykkään aivan valtavasti näistä Ray Banin kultasankaisista piloteista liukuvärjätyllä linssillä. Aika vähän niitä tulee kuitenkin käytettyä, sillä vaikka miten olen niitä yrittänyt väännellä, ottaa linssit aina kiinni poskiini, jos vähänkään hymyilen. Onhan pilotit kuitenkin sen verran moottoriurheiluklassikko, että pakko oli ottaa Maranelloon mukaan!

• paita, Mintun ompelimosta
• shortsit, Lindex
• lipsut, Havaianas
• laukku, Kate Spade
• arskat, Ray Ban

Tässä nyt vihdoin todiste siitä, että ompeluharrastukseni pitää sisällään muutakin kuin kankaiden ostamista. Olen yrittänyt pistää itseni kankaiden ostokieltoon jopa, mutta menestys on ollut vähintäänkin kyseenalainen (lue: surkea!). Jotain kuitenkin tulee oikeasti välillä ihan valmiiksikin.

Jotain pientä olen jo saanut väsättyä rakkaille lapsenlapsilleni ja parit kaavantestausvaatteet tehtyä, mutta tämä ”juhannushuppari” taitaa olla ensimmäinen varsinaisesta kankaasta (siis ei edullisesta testikankaasta) valmistunut vaate itselleni. Juhannushuppari lainausmerkeissä siksi, koska eihän tuo valmistunut juhannukseksi, vaikka niin olin ajatellut. Eihän se myöskään ole huppari – vaan verkkatakki. Mutta minkäs sille voi, kun on kertaalleen antanut vaatteelle nimen, niin siksi sitä sitten tulee mielessä kutsuttua, vaikka periaatteessa se johtaisikin harhaan.

Kankaana on Nuppu Print Companyn ”Kirsikkajuhla”-collegetrikoo. Löysin Nupun ihanat kankaat vasta viime syksynä ja ihastuin välittömästi aivan täysillä! Yritän nyt pitää pientä rotia (jälleen erittäin huonolla menestyksellä…), enkä ostaa ihan kaikkia valikoiman herkkuja samantien. Vaikeaa!

Kirsikkajuhla-kuosi on aivan lemppari, vaikka oikeasti en kyllä osaa valita vain yhtä Nupun kaikista ihanuuksista! Tuota samaa kuosia tuli hankittua myös yhtä jakkua varten paksuna puuvillasatiinina, vähän eri värisenä. Tulee varmasti esittelyyn, kunhan saan sen tehtyä valmiiksi!

Juhannushupparin kaavana käytin Suuri Käsityö –lehden verkkatakin kaavaa tämän kevään lehdestä 3/2022. Siihen olisi oikeasti kuulunut vyötärökaitale, hihansuut ja korkea pystykaulus samasta kankaasta, mutta itse halusin sporttista vastapainoa kukkahempeilylle ja vaihdoin ne valmiina ostettuun raidalliseen resoriin. Resorin kapeat harmaat raidat on heijastinta, mistä plussaa varsinkin sitten syksymmällä.

Olen periaatteessa erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Siinä se nyt katselee, että tuleeko sieltä mitään kuvia vai ei…

Jos olenkin aivan tyytyväinen uuteen verkkatakkiini, yksi asia, mihin en ole tyytyväinen, on olemattomat kuvankäsittelytaitoni! Haha.. Näissä yritin vähän säätää sävyjä, että kukkakuosi olisi mahdollisimman edukseen. No, lopputuloksena on, että valkoinen paitani ja valkopohjainen hameeni näyttää aivan vihreältä.. Ehkä olisi aika katsoa vaikka joku Youtube-tutoriaali aiheesta! Ei se voi olla niin vaikeaa.

Hiukan toivomisen varaa ja kehityspotentiaalia on näissä aurinkolasien kanssa poussatuissa kuvissakin, mutta tuosta ylemmästä näkee, miten on kuvaushetken glamour set up kohdillaan! Itselaukaisija toimii. (Vaikka Peetu ottaa kyllä paremmat kuvat…)

Tämä on asukokonaisuus, jonka olin ajatellut laittaa juhannuksena. Valkoinen (tosiaankin siis, valkoinen), Marimekon pellavaisesta ”Perhonen”-kankaasta tehty hame on sekin Mintun ompelimosta valmistunut. Tosin vuosia sitten.

Onneksi tajusin, että kun olen menossa möyrimään lastenlasteni kanssa juhannukseksi, ei valkoinen hame ole todellakaan se järkevin vaihtoehto! Toisekseen oli niin kuuma, että edes iltamyöhällä ei ollut tarvetta millekään pitkähihaiselle. Eli uusiksi meni asusuunnitelmat! (Eikä olisi tosiaan tuo “huppari” ollut vielä valmiskaan – eli parempi niin)

Tuossa alla puhelimella näpsäistyt kuvat asusta, joka lopulta päätyi ylleni. Juhannusmainen sekin, mutta vähän vähemmän arka väritykseltään.

Ihanaa, kun koti- ja vapaa-ajan käyttöön tarkoittamassani pusakassa on vetoketjulliset taskut. Näin puhelin ja avaimet pysyy turvassa, vaikka välillä hupparin heittäisikin pois päältä. Samoin tykkään tosi paljon siitä, miten raidalliset resorit raamittaa kokonaisuutta ja antaa vähän särmää hempeälle kukkakuosille.

Mietin jo leikatessa, että olisiko tuota pitänyt vähän lyhentää – en ole niin ihastunut pepun päälle tuleviin vaatteisiin. Tai siis sellaisiin, jotka päättyvät juuri lantion puoliväliin. Mieluiten pituus saisi olla joko ylälantiolle tai sitten reilusti pidempi. No, suunnitelmissa on tehdä vielä toinen vastaava jostain yksivärisestä, lyhennetään sitä sitten.

Instagramissa jo pikkuisen vilahtikin yksi uusi ihanuus. Päätin nimittäin tässä taannoin, että lopetan vihdoin puolivillaisten laukkujen kanssa takkuamisen – ja ostan itselleni sen täydellisen elämänkumppanin, josta olen jo niin pitkään haaveillut – Pradan keskikokoisen Gallerian.

Kysyjille olen nauranut, että tämä on palkintoni elämäntyöstä. Siis samaan tyyliin kuin Oscarseissa tms. muistetaan pitkän elämäntyön tehneitä konkareita.

Ensimmäisessä kuvassa juuri ennen shoppailun alkua vanha palvelija, Botkierin musta-valkoinen laukku olalla. Ja siis tuo Botkier on ollut yksi parhaimmista laukuista, mitä olen ikinä omistanut. Valitettavasti se vain on hiukan liian pieni arkilaukuksi. Tosiaankin siis arkilaukuksi uusi Galleria on tulossa/tullut. Ei sitä ihmisellä niin paljon juhlia ole, että kantsii ihanuuksia hillota kaapissa.

Tiedän, että ei minun tarvitse kenellekään hankintojani selitellä, mutta läpinäkyvyyden nimissä voin kertoa, että kyynärpäävammani hoidossa todettiin puutteita, jopa suoranaisia virheitä, ja potilasvanhinkoinstanssi sitten myönsi vähän rahaa sen vuoksi. Itse en mitään ilmoitusta vahingosta tehnyt. Jotenkin ärsyttää ajatuskin siitä, miten selvitystä tehdessä pitää esiintyä uhrina, voivotella vaivoja ja selitellä, miten tämäkin meni päin mäntyä, ja tämä. Halusin vain eteenpäin ja unohtaa koko kamaluuden. Mutta kun sieltä sitten oikein alettiin kyselemään perään, päätin, että hyvä on. Osallistuin tutkimuksiin, mutta jo heti aluksi lupasin itselleni, että jos sieltä mitään tulee, sillä rahalla ostetaan laukku.

Pikkuisen piti jatkaa omista, että sain kiikuttaa täydellisen mustan laukkukaunokaisen kotiini, mutta periaatteessa voidaan sanoa, että se on kipurahoilla hankittu. Jotain hyvää siitäkin kurjuudesta!

Peetu lähti mukaan shoppailemaan ja lopuksi käytiin vielä Sturehofissa syömässä. Tosi kiva ilta ja mukava muisto kaikenkaikkiaan. Ei sitä nyt ihan niin usein tule tuon kaliiberin laukkuja hankittua, ja siksi on hauskaa, että koko ilta oli vähän erityinen!

Pitihän se myös shoppailuasu ikuistaa, vaikkei siinä mitään niin kovin erityistä ole, saman päivän toimistoasuni. Hauskaa oli Pradan putiikissa, kun mallailin laukkua peilin edessä käteeni, myyjä totesi, että ”laukku sopii hyvin sulle, kun sulla on tuollainen cool ja sporttinen tyyli”! Haha! Hyvin tietävät siellä, miten asiakkaille puhutaan, sillä juurikin “cool” ja “sporttinen” ovat adjektiiveja, jotka mielelläni yhdistäisin tyyliini.

• t-paita, Dagmar
• takki, Acne
• housut, Ellos (saatu aikoinaan jonkin yhteistyön tiimoilta)
• tennarit, Karhu
• laukku, Botkier
• ja paperikassissa sit se uutukainen Prada!

Eikö voikin sanoa, että asu on virallinen, kun se on ollut kaksi kertaa käytössä samanlaisessa tilanteessa? Mielestäni voi! Sillä perusteella voin nyt esitellä erittäin virallisen brunssiasuni.

Ensimmäisen kerran pukeuduin tähän käytännöllisesti katsoen tismalleen samaan asuun, kun juhlistimme Peetun synttäreitä huhtikuun puolessa välissä. Silloin brunssipaikkana iki-ihana Fanny Udde, jota muuten suosittelen aivan superlämpimästi kaikille, jotka sattuvat tänne Mintun kulmille eksymään! Toisen kerran pukeuduin samoihin vetimiin reilu viikko sitten Tampereella, kun käytiin ystävien kanssa nauttimassa Lillanin brunssista Tampereella.

Kuvat ovat siis tuolta jälkimmäiseltä kerralta. Huhtikuun brunssilla oli sen verran vilskettä, että asukuvat jäi ottamatta. Aikamoisen mellakan – täysin positiivisessa mielessä siis – yksi rasavilli taapero ja yksi hilpeä vauveli saa seurueessa aikaiseksi. Silloin oli kevään ensimmäisiä (ja nykyisen tiedon valossa myös kevätsesongin ainokaisia) kunnolla lämpöisiä päiviä ja olin aivan tohkeissani, kun tarkenin kävellä brunssipaikalle nahkatakissa.

Nahkatakkikelit!

Ihana – ja ikivanha – Acnen nahkatakkini on viettänyt aika monta vuotta jäähyllä. Pari edellistä vuotta meni käsihärvelin kanssa, jolloin varsin kapeahihainen rotsi ei olisi tullut missään tapauksessa kysymykseen, mutta jo sitä ennen oli varmasti pari-kolme vuotta, että se sai levätä kaapissa. Nyt luottonahkatakki on palannut takaisin tehokäyttöön ja vanha palvelija ilahduttaa olemassaolollaan joka päivä.

Tämä on muuten yksi syy, miksi kaiken maailman konmaritukset ja ”näin siivoat vaatekaappisi” –ohjeet tuntuvat mielestäni vähän todellisuudelle vieraille. Siis yksi klassisimmista ohjeistahan on, että jos et ole vuoteen pitänyt jotain vaatetta, se kuuluu laittaa eteenpäin. Itselläni on tuon nahkatakin lisäksi paljon kaikkea ihanaa – sekä vaatteita että asusteita – jotka on tullut aikoinaan käytettyä puhki (siis ei rikki vaan niin, että olin kylläinen niiden suhteen) ja jotka siitä syystä joutuivat jäähylle vaatekaapin perukoille. Sopivan, pituudeltaan vaihtelevan, lepoajan jälkeen kaivan aarteet taas käyttöön ja tuntuu kuin olisi saanut uusia vaatteita – paitsi, että ne ovat vanhoja, hyviksi todettuja lemppareita.

Niinkuin esimerkiksi tuo räiskyvän keltainen Marc Jacobsin pikkulaukku. Ostin sen muistaakseni 2010 tai 2011 ja laukun pohjilta löytyneiden kuittien perusteella ainakin vielä vuonna 2016 se oli vielä kovassa käytössä, mutta sen jälkeen ei. Kunnes nyt sitten tänä keväänä heräsi hurja kaipuu johonkin ärtsyyn aksenttiväriseen asusteeseen ja sen sijaan, että olisin kipittänyt ostoksille, otin vanhan palvelijan takaisin käyttöön.

Laukkuun alkuperäisesti kuuluvan olkahihnan, kapean nahkaremmin, vaihdoin Carin Westerin ketjuhihnaan. Ketju tuo mielestäni vähän keveyttä ja hyvinhän Marc Jacobs ja Carin Wester tuntuvat tulevan toimeen.

Sen verran vielä tuosta kaappiensiivoushommasta, että en todellakaan tarkoita, että aina kaikki pitäisi säästää! Olen kyllä itse aika surkea karsimaan, mutta nyt esimerkiksi kaikki käsihärveliajanjakson kamppeet on saanut lähteä. Siis vaikka jotkut – suurin osa itse asiassa – silloin härvelinmeneväksi hankkimiani vaatteita oli ihan normaaleja muuten, mutta leikkaukseltaan ovesize tai lepakkohihainen tms. eli sikäli ei olisi estettä pitää niitä edelleenkin. Niihin liittyy vaan jotenkin niin ikäviä tunteita ja kivuliaita muistoja, että olen pistänyt kaiken kiertoon. Ei niitä kuitenkaan tulisikäytettyä.

Virallinen brunssivekkihame edustaa täydellistä poikkeusta vaatekaapissani. Se nimittäin on niitä äärimmäisen harvoja vaatteita, jotka roikuttuaan pari vuotta hintalaput kiinni vaatekaapissa, yllättäen muuttuukin aivan kelpo käyttövaatteeksi. Yleensä nuo hutiostokset päätyvät kiertoon ilman ainuttakaan käyttökertaa. En oikein vieläkään tiedä tykkäänkö tuosta Weekdayn alesta aikoinaan hankkimastani pitkästä vekkihameesta vai en. Tässä asukokonaisuudessa se kyllä toimii, mutta muuten tuo väri, pituus ja koko olemus on vähän hankalia.

Melkein kaikki muut asun osat onkin tullut jo käytyä läpi, mutta mainitaan nyt myös Tommy Hilfigerin valkoinen t-paita, nyt jo aika monen vuoden takaiselta L.A.:n reissulta hankittu (2017 se taisi olla. Pitäis jossain vaiheessa yrittää saada blogin linkitykset vihdoin kuntoon…). Huomioitavaa on se, miten 100% puuvillaa oleva valkoinen t-paita pysyy oikeasti valkoisena pesusta toiseen! Sen myös pystyy pesemään valkoiseksi toisin kuin lycraa sisältävät paidat.

(Ja siis tiedoksi heille, jotka eivät ole aikaisemmin joutuneet tekstiili-/materiaalihifistelyni uhriksi: lycra on luonnostaan harmaa kuitu, joka valkoisessa kankaassa värjätään valkoiseksi. Tästä syystä lisää peseminen ei auta, vaan harmaantuminen on väistämätöntä, mikä sisänsä on aika lyyristä, mutta ei kuitenkaan toivottavaa valkoisten t-paitojen ja muiden valkoisten vaatteiden kohdalla!)

• t-paita, Tommy Hilfiger
• hame, Weekday
• takki, Acne Jeans
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• tennarit, Nike
• korvikset, Kalevala

Nyt ei juuri ole suunnitteilla uusia brunssitapaamisia, mutta ensi kerralla tuskin enää menen ihan tismalleen samalla outfitilla. Tai mistä sitä koskaan tietää..