Eikö voikin sanoa, että asu on virallinen, kun se on ollut kaksi kertaa käytössä samanlaisessa tilanteessa? Mielestäni voi! Sillä perusteella voin nyt esitellä erittäin virallisen brunssiasuni.
Ensimmäisen kerran pukeuduin tähän käytännöllisesti katsoen tismalleen samaan asuun, kun juhlistimme Peetun synttäreitä huhtikuun puolessa välissä. Silloin brunssipaikkana iki-ihana Fanny Udde, jota muuten suosittelen aivan superlämpimästi kaikille, jotka sattuvat tänne Mintun kulmille eksymään! Toisen kerran pukeuduin samoihin vetimiin reilu viikko sitten Tampereella, kun käytiin ystävien kanssa nauttimassa Lillanin brunssista Tampereella.
Kuvat ovat siis tuolta jälkimmäiseltä kerralta. Huhtikuun brunssilla oli sen verran vilskettä, että asukuvat jäi ottamatta. Aikamoisen mellakan – täysin positiivisessa mielessä siis – yksi rasavilli taapero ja yksi hilpeä vauveli saa seurueessa aikaiseksi. Silloin oli kevään ensimmäisiä (ja nykyisen tiedon valossa myös kevätsesongin ainokaisia) kunnolla lämpöisiä päiviä ja olin aivan tohkeissani, kun tarkenin kävellä brunssipaikalle nahkatakissa.
Nahkatakkikelit!
Ihana – ja ikivanha – Acnen nahkatakkini on viettänyt aika monta vuotta jäähyllä. Pari edellistä vuotta meni käsihärvelin kanssa, jolloin varsin kapeahihainen rotsi ei olisi tullut missään tapauksessa kysymykseen, mutta jo sitä ennen oli varmasti pari-kolme vuotta, että se sai levätä kaapissa. Nyt luottonahkatakki on palannut takaisin tehokäyttöön ja vanha palvelija ilahduttaa olemassaolollaan joka päivä.
Tämä on muuten yksi syy, miksi kaiken maailman konmaritukset ja ”näin siivoat vaatekaappisi” –ohjeet tuntuvat mielestäni vähän todellisuudelle vieraille. Siis yksi klassisimmista ohjeistahan on, että jos et ole vuoteen pitänyt jotain vaatetta, se kuuluu laittaa eteenpäin. Itselläni on tuon nahkatakin lisäksi paljon kaikkea ihanaa – sekä vaatteita että asusteita – jotka on tullut aikoinaan käytettyä puhki (siis ei rikki vaan niin, että olin kylläinen niiden suhteen) ja jotka siitä syystä joutuivat jäähylle vaatekaapin perukoille. Sopivan, pituudeltaan vaihtelevan, lepoajan jälkeen kaivan aarteet taas käyttöön ja tuntuu kuin olisi saanut uusia vaatteita – paitsi, että ne ovat vanhoja, hyviksi todettuja lemppareita.
Niinkuin esimerkiksi tuo räiskyvän keltainen Marc Jacobsin pikkulaukku. Ostin sen muistaakseni 2010 tai 2011 ja laukun pohjilta löytyneiden kuittien perusteella ainakin vielä vuonna 2016 se oli vielä kovassa käytössä, mutta sen jälkeen ei. Kunnes nyt sitten tänä keväänä heräsi hurja kaipuu johonkin ärtsyyn aksenttiväriseen asusteeseen ja sen sijaan, että olisin kipittänyt ostoksille, otin vanhan palvelijan takaisin käyttöön.
Laukkuun alkuperäisesti kuuluvan olkahihnan, kapean nahkaremmin, vaihdoin Carin Westerin ketjuhihnaan. Ketju tuo mielestäni vähän keveyttä ja hyvinhän Marc Jacobs ja Carin Wester tuntuvat tulevan toimeen.
Sen verran vielä tuosta kaappiensiivoushommasta, että en todellakaan tarkoita, että aina kaikki pitäisi säästää! Olen kyllä itse aika surkea karsimaan, mutta nyt esimerkiksi kaikki käsihärveliajanjakson kamppeet on saanut lähteä. Siis vaikka jotkut – suurin osa itse asiassa – silloin härvelinmeneväksi hankkimiani vaatteita oli ihan normaaleja muuten, mutta leikkaukseltaan ovesize tai lepakkohihainen tms. eli sikäli ei olisi estettä pitää niitä edelleenkin. Niihin liittyy vaan jotenkin niin ikäviä tunteita ja kivuliaita muistoja, että olen pistänyt kaiken kiertoon. Ei niitä kuitenkaan tulisikäytettyä.
Virallinen brunssivekkihame edustaa täydellistä poikkeusta vaatekaapissani. Se nimittäin on niitä äärimmäisen harvoja vaatteita, jotka roikuttuaan pari vuotta hintalaput kiinni vaatekaapissa, yllättäen muuttuukin aivan kelpo käyttövaatteeksi. Yleensä nuo hutiostokset päätyvät kiertoon ilman ainuttakaan käyttökertaa. En oikein vieläkään tiedä tykkäänkö tuosta Weekdayn alesta aikoinaan hankkimastani pitkästä vekkihameesta vai en. Tässä asukokonaisuudessa se kyllä toimii, mutta muuten tuo väri, pituus ja koko olemus on vähän hankalia.
Melkein kaikki muut asun osat onkin tullut jo käytyä läpi, mutta mainitaan nyt myös Tommy Hilfigerin valkoinen t-paita, nyt jo aika monen vuoden takaiselta L.A.:n reissulta hankittu (2017 se taisi olla. Pitäis jossain vaiheessa yrittää saada blogin linkitykset vihdoin kuntoon…). Huomioitavaa on se, miten 100% puuvillaa oleva valkoinen t-paita pysyy oikeasti valkoisena pesusta toiseen! Sen myös pystyy pesemään valkoiseksi toisin kuin lycraa sisältävät paidat.
(Ja siis tiedoksi heille, jotka eivät ole aikaisemmin joutuneet tekstiili-/materiaalihifistelyni uhriksi: lycra on luonnostaan harmaa kuitu, joka valkoisessa kankaassa värjätään valkoiseksi. Tästä syystä lisää peseminen ei auta, vaan harmaantuminen on väistämätöntä, mikä sisänsä on aika lyyristä, mutta ei kuitenkaan toivottavaa valkoisten t-paitojen ja muiden valkoisten vaatteiden kohdalla!)
- t-paita, Tommy Hilfiger
- hame, Weekday
- takki, Acne Jeans
- laukku, Marc by Marc Jacobs
- tennarit, Nike
- korvikset, Kalevala
Nyt ei juuri ole suunnitteilla uusia brunssitapaamisia, mutta ensi kerralla tuskin enää menen ihan tismalleen samalla outfitilla. Tai mistä sitä koskaan tietää..
