Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!

Minttu on juurikin tismalleen tällä hetkellä matkalla Suomeen, Tampereelle, rakastakin rakkaamman kummityttären lakkiaisiin. Jos en olisi, tietäisin todellakin, mitä tekisin huomenna. Huomenna heräisisin poikkeuksellisen aikaisin, vaikka on lauantai, söisin maratoonarille sopivan hiilihydraattipitoisen aamiaisen ja läksisin kohti Vasastania ja Acnen Sample Salea. Itse en siis pääse, mutta kaikille muille, jotka sattuvat olemaan kulmilla lauantaina: kannattaa todellakin! Viimeksi Acnen Salessa eniten juhli pieniä mallikokoja käyttävät (tytöillä 36 tai alle, pojilla about 48), mutta tosi paljon oli kampetta myös meille ei-mallikokoisille ja aivan loistavaan hintaan. Me oltiin Karkin kanssa jonossa reilu puoli tuntia ennen ovien aukaisua (vaikka VIP-porukka näytti siellä kyllä shoppailevan jo aikaisemmin) ja päästiin ensimmäisten joukossa sisään. Hinnat on noin 50 % – 70 % kaupan vastaavista – eli mistään kirppishinnoista ei tietty puhuta edelleenkään, mutta valikoimaa on paljon ja vetimet on ihan viimeisimmästä mallistosta – eli todella hintansa väärti!
Edelleenkin harmittaa, että jätin ne hopeiset, 700,- kruunua maksaneet Pistolit edellisessä Sample Salessa, muka järkevyyksissäni, sinne ikkunalaudalle jotain toista Acne-fania odottamaan. No, eipä ne samaiset varmastikaan siellä enää huomenna olisi, mutta mitä kaikkia muita löytöja siellä voisikaan tehdä… Acnen Sample Sale löytyy täältä: Torsgatan 53

Helatorstain kunniaksi ajattelin esitellä viimeisimmänkin Shopbop-laukkushoppailupahisteluni. iPhonen “Siri” ei vaihteeksi ollut yhtään yhteistyöhaluinen (“Do you mean Canada?”, “Which holiday in England you mean”), kun yritin kevytselvittää sitä, miksi tänään ollaan vapailla. Tietty google olisi tuon kertonut, mutta ajattelin, että pääsisin taustatyöstä helpolla, koska pääasia on kuitenkin esitellä vielä yksi laukku, joka tuli tilattua samassa Shopbopin 25 % -alehötäkässä kuin Kate Spaden shopperi ja Rebecca Minkoffin pikkulaukkukin.
Botkier on merkkinä vähän tuntemattomampi. Tukholmassa kuitenkin ainakin NK:sta on yleensä löytynyt ihan hyvä valikoima niiden laukkuja. Itse tutustuin Botkieriin jo bloggaajaurani alussa, kun silloin vielä aika ruohonjuuritasolla vaikuttanut Elin Kling diggasi ko. merkin laukkuaan.

Musta-valko-nuden -pikkulaukun hankinta oli ihan pakko toteuttaa, kun Shopbopissa oli pahasti Minttuun iskenyt “kaikesta 25 % alennusta” – ale. Ihan en kyllä ollut lopullisesti ostohetkellä päättänyt, että tällaisenkin tarvitsen, mutta sen verran tuo aleprosentti tuntuu, että näistä ei ihan “high-end” -merkeistä tulee suorastaan edullisia.
Enkä voisi olla tyytyväisempi! Pikkulaukku on niin hurjan ihana, kaunista pehmeää nahkaa ja kaikin puolin muutenkin täydellinen.

 

Laukun takapuolella on diskreetisti yksi pieni tasku. Toivoisin, että myös Rebecca Minkoffissa olisi samanlainen. Ei nimittäin ole kätevämpää paikkaa pitää (aina mukana olevaa) junalippua kuin juuri tuollaisessa taskussa! Se on kätevästi ja suojaisasti kropan puolella mutta helposti saatavilla. Ihan parasta!

 
Nyt pitää alkaa kiireesti pakata huomisaamun Suomen reissulle lähtöä varten. Voin luvata, että tämä elegantti Botkier on yksi matkakumppaneistani!

Tänään oli kampaajapäivä! Yleensä yritän venyttää tyvikasvun värjäystä niin pitkään, että en enää kehtaa edes itse katsoa peilikuvaani. Nyt kykenin kampaajalle ennenkuin hiuksistani muodostuu todellinen ympäristöhaitta, koska lauantaina on rakkaan kummityttäreni ylioppilasjuhlat ja tietäähän ne lakkiaiskuvat. Ehkä hää- ja ristiäiskuvat menevät edelle, mutta seuraavaksi eniten katsotut, jaetut ja kehystetyt on varmasti juuri ylioppilasjuhlissa otetut kuvat. Mitenkään en tietenkään halunnut riskeerata sitä, että päädyn johonkin ikimuistettavaan kuvaan kolmen sentin tyvikasvun kanssa. Vaikka siis olen täysin tietoinen, että juhlakalun kummitäti ei nyt ole se juhlien kuvatuin.
On kyllä muutenkin kiva aloittaa kesä ihan uudessa, freesissä hiuskuosissa.

Pituudesta lähti about kymmenen senttiä – ei tuosta taida sellaista megapitkää tulla koskaan. Ja toisaalta – enemmin pidän luonnollisten paksujen hiusten fiiliksen kuin kasvatan latvoista liuhuavaa kuontaloa ihan väkipakolla.
En tiedä näkyykö näistä kuvista, mutta pyysin tyveen yhden asteen tummemman sävyn. Sama sävy laitettiin sitten huuhteluna myös latvaan. Lopputulos on edelleen blondi, mutta aavistuksen luonnollisempi mielestäni. Jotenkin myös tuntuu, että on ihan pakko valmistautua pienellä tummennuksella kesän aurinkoisiin päiviin. Yleensä sitä on syksyllä ihan ihmeissään super-blondin, puoliksi palaneen kuontalon kanssa.

Olen niin onnellinen siitä, että kulmakampaamooni on palkattu (todella) nuori, mutta (todella) lahjakas kampaaja. Kaikkia megalomaanisen kuuluisia ja sikamaisen kalliita hiustaiteilijoita kiertäneenä tunnistan kyllä tyypin, joka tietää, mitä tekee. Tyyppi ei voi olla enempää kuin 19- vee, mutta otteet ja itsevarmuus on ihan huippuluokkaa. Ja että ihminen osaa sanoa: “tiedän, miten blondeja tehdään” ja “osaan pitkät hiukset” kertoo, että nyt ei todellakaan arvailla.
Eipä taida neito pysyä kauaa tässä korttelikampaamossa, mutta voinpahan sitten myöhemmin leuhkia olleeni hänen ensimmäisiä asiakkaitaan..

 
Tässä kuvassa on päälläni vielä ryppyinen kotipaita yhdistettynä fiksuun hameeseen. Tasan 25 minuutin päästä pitäisi olla Richessä tapaamassa yhtä ihanaa bloggarikaveria. Elikkä nyt tästä salamana paidan vaihtoon ja menoksi!!

Suoraan Siperiasta tai vähintään Pohjoisnavalta puhaltava rivakka tuuli on pitänyt huolen siitä, että viime viikonlopun bikinikelit tuntuu aivan epätodelliselta unelta. No, onneksi ainakin toistaiseksi on selvitty kuitenkin ilman sitä joidenkin ennustusten uhkaamaa räntäsadetta. Hyvä puoli viileissä ilmoissa on kuitenkin se, että sain hyvän syyn laittaa päälleni Filippa K:n outletista löytämäni cappucinon ruskean puuvillaisen pooloneuleen ja vajaamittaiset liehulahkeet.
Yleensä en ikinä tee mitään hankintoja “väärälle” sesongille. Muutamien yritysten jälkeen tiedän hyvin, että kyllästymisen mahdollisuus lisääntyy potentiaalisesti ja ne harvat vaatteet, jotka on päätynyt kirppiskasaan hintalaput vielä kiinni roikkuen, on juuri näitä.
Viimeksi Stockholm Quality Outletissa törmäsin kuitenkin tarjoukseen, jota en voinut vastustaa. Viime syksyn mallisto oli kokonaisuudessaan poistomyynnissä ja lisäksi vielä joka kolmas vaate kilahti kaupan päälle. Hankin siis tämänpäiväisen asun neuleen ja housut sekä äänestyspäivän turkoosin mekon noin 10 % alkuperäisestä hinnasta – koko setti yhteensä 500,- kruunua! Alkuperäisten hintalappujen mukaan kaupasta ostettuna summaksi olisi tullut 4800,- kruunua. Hyvien diilien tekeminen tuntuu niin mukavalta! Karkki sattui paikalle, kun oltiin ottamassa kuvia. Hopen kevyttikkitakki ja nilkkurit oli kieltämättä paremmin säänmukainen valinta kuin Mintun paljaat nilkat.

• neulepaita, Filippa K
• housut, Filippa K
• kengät, Bronx
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Kyllä se näköjään ruotsalainenkin kesä on lyhyt ja vähäluminen. Aamulla, kun lähdettiin Peetun kanssa töihin, viimeiset hetket viikonlopun kesähelteistä oli vielä läsnä. Sanomattakin kai selvää, että sain kuulla kunniani, kun pakotin itsekullekin vähän lämpimämpää päälle. Sääennustusrabiaattina olin tietty itsekin varautunut viikonloppua kymmenen astetta viileämpää päivään. Kahdeksan aikaan aamulla oli kaunis auringonpaiste ja suhteellisen lämmintä. Kieltämättä tunsin itsekin itseni aika idiootiksi farkuissa, t-paidassa, jakussa ja vielä kaiken päälle vedetyssä trenssissä. Sentään paljaat varpaat sandaaleissa.
Joskus iltapäivällä satuin vilkaisemaan ulos toimiston ikkunasta ja tajusin, että taisi ne sääennustukset olla sittenkin oikeassa. Ihan räntää ei nyt ole satanut, mutta aamuinen auringonpaiste on muuttunut kirpeän tuuliseksi harmaudeksi. Paljaat varpaat olivat aika hileessä kotimatkalla, eikä trenssi ollut enää yhtään liikaa.

Peetu kompromissasi kesätunnelmat ja realistisen lämpötilan pinkin kesämekon ja tummien asusteiden avulla. Mekko on vanha lemppari, alunperin Mintun ompelimosta valmistunut mittojen ja toiveiden mukaan toteutettu malli. Kangas on Marimekon normaalia jämäkkää puuvillakangasta ohuempaa, läpivärjättyä batistia. Muistaakseni Ideaparkin Marimekon alesta joskus “tilkkulaatikosta” löytynyt pakan pää. Marimekon ale ja se laatikko, mihin kaikki pakoista yli jääneet, liian lyhyinä kenellekään kelpaamattomat kankaat ovat heikko kohtani. En vain voi vastustaa niitä lukemattomia mahdollisuuksia, mitä ompelematon kaunis laatukangas pitää sisällään.

Pinkki mekko on tavallaan aika dominoiva, mutta selkeällä asustuksella sekin muuttuu aivan toiseksi. Kuten esimerkiksi tässä, laatikkomaisen jakun, mustien sukkisten ja reteiden nilkkurien kanssa, purukumin pehmeä mekko näyttää särmän puolensa. Tyttömäinen kohtaa maskuliinisen, heleä täydentää mustaa ja herkkä kohtaa coolin – ihania kontrasteja, jotka valaisevat tämän ei niin kesäiseltä tuntuvan maanantain.

 

• mekko, Mintun ompelimosta
• jakku, Monki
• sukkikset, Primark
• nilkkurit, minimarket
• kello, Michael Kors