Perunasalaatin ei aina tarvitse olla majoneesia tiukuva kaloripommi. Etenkin kesähelteillä (legendan mukaan sellaisiakin osuu joskus kohdalle…) perinteinen versio tuntuu helposti aika tunkkaiselta ja raskaalta. Valmistin juhannuspäivän lounaalle superherkullisen ruokaisan perunasalaatin aattoillan aterialta ylijääneistä uusista perunoista. Salaatin ideasta ja “reseptistä” vastasi toki Tinni – Mintusta ei ole edellenkään keittiöhommissa muuhun, kuin suorittaviin tukitoimenpiteisiin. Haha!

Salaatista tuli niin hyvää, että ajattelin laittaa ohjeen tänne blogiinkin. Kaiken lähtökohta on tietty hyvät uudet perunat, muuten ohjetta voi varmasti soveltaa ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään.

 AURINKOINEN PERUNASALAATTI

Ainekset:

keitettyjä uusia perunoita kylmänä

öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja

hyviä mustia oliiveja (Kalamata)

tuoreita paloista riivittyjä herneitä

kesäsipulin vartta

Valmistus:

Pilko ensimmäisenä kulhoon haluttu määrä makoisia uusia perunoita. Tässä ei ole merkattuna mitään määriä, koska se riippuu siitä, miten paljon perunoita on käytettävissä. Salaatti käy hyvin pääruuan lisukkeeksi – eli silloin voi pitää nyrkkisääntönä, että salaattiin kannattaa varata yhtä monta perunaa ruokailijaa kohti kuin mitä muutenkin perunoita tulisi.

Silppua saksilla sekaan maukkaat aurinkokuivatut tomaatit. Älä valuta tomaattien öljyä hukkaan, sillä se käytetään salaatin kastikkeena!

Lisää sopiva määrä mustia oliiveja ja riivi mukaan reilusti hyviä tuoreita herneitä. Mitä makeampia herneet ovat, sen parempi. Tinnin mukaan mustien oliivien sijasta voisi hyvin käyttää myös kapriksia. Niitä nyt ei sattunut mökiltä ex temporé löytymään, mutta itse kyllä tykkään melkein enemmän mustista Kalamata-oliiveista.

Silppua lopuksi saksilla haluttu määrä kesäsipulin vartta. Sipulin ystävät voivat toki pilkkoa mukaan yhden tai kaksi kesäsipuliakin. Mintun mielestä pelkkä varsi riittää tuomaan potkua salaattiin ihan tarpeeksi, mutta makuja on monia. 🙂

Kastikkeeksi lorotellaan aurinkokuivattujen tomaattien makoisaa öljyä. Päälle vielä muutama kiepsautus sekä suola- että pippurimyllystä ja kesän aurinkoisin perunasalaatti on valmis!

Tiramisun ohjeessa jo vilahtikin lippunauha, jonka askartelin Peetun lakkiaiskakun koristeeksi. Ihan alkuperäinen idea ei suinkaan ollut omani, vaan tulee täältä: Poketo Rainbow Bunting Cake Flags. Pikkuisen fiilasin alkuperäistä ideaa, mutta pienestä näpräyksestä huolimatta lippunauha on todella helppo ja nopea valmistaa. Lopputuloksena on persoonallinen ja hauska kakunkoriste!

Lippunauhan valmistamiseen tarvitaan kakkuun tai teemaan sopivaa paksua paperia tai ohutta kartonkia. Ylioppilaskakkuun valikoitui Suomen ja Ruotsin lippujen värit. Todella söpöjä lippunauhoja saa myös, kun käyttää valmiiksi kuviollisia, esim. pikkuruudullisia tai raidallisia askartelukartonkeja. Askartelukauppojen scrapbooking-osastoilta löytyy tosi herkullisia vaihtoehtoja.

Lisäksi tarvitaan askarteluliimaa (jos liput tehdään kahdesta eri väristä), ohutta narua ja kaksi grillitikkua. Halutessaan liput voi vielä koristella pienillä tarroilla – tai miksei vaikka itse piirtämällä.

Ihan ensimmäisenä kannattaa leikata mallilippu jostain vähän paksummasta kartongista. Mintun malliliput on tehty vanhaksi käyneistä käyntikorteista. Mallilippujen avulla on myös hyvä vähän testailla, minkä kokoisia lipuista ja koko lippunauhasta on tulossa. Etenkin, jos haluaa “kirjoittaa” lippujen avulla jotain, tulee koristeesta helposti aika pitkä. Silloin lippujen tulisi olla niin pieniä kuin mahdollista.

Mallilipun avulla piirretään kartongille haluttu määrä kolmioita, jotka leikataan irti terävillä saksilla.

Pienemmät kolmiot liimataan isompien päälle askarteluliimalla. Ihan pikkuriikkiset pisarat liimaa lippujen kulmissa riittää. Liika liima tekee lipuista helposti turhan jäykkiä.

Valmiit liput voi koristella haluamallaan tavalla. Tätä Peetun ylioppilaslippunauhaa tehdessäni näin jo silmissäni vaikka minkälaisia helmillä, pitsinauhalla ja dimangeilla koristeltuja super-prinsessaversioita… 😀

Valmiiden lippujen yläkulmiin tehdään reiät narun pujottamista varten. Alustan kannattaa olla jokin pehmeä, johon piikin voi huoletta painaa. Omista varastoistani ei nyt tähän hätään löytynyt mitään parempaa kuin jokin vanha mainoslahjaksi saatu muistikirja… Reiät voi tehdä myös terävien saksien kärjillä tai ihan oikealla piikillä. Paksu parsinneula toiminee myöskin, kunhan neulaa vähän vemputtaa reijässä niin, että haluttu naru mahtuu siitä läpi.

Kun kaikki liput on reijitetty, pujotetaan naru lippuihin. Mintulla on tässä valkoista paperinarua, joka ei ehkä ole ihan optimaalinen valinta, koska se on niin jäykkää. Lörpömpi naru laskeutuu kauniimmin heti alkuunsa, mutta kyllä tuo paperinarukin asettui, kun sai tekeytyä muutaman päivän.

Naru solmitaan grillitikkuihin, halutessaan solmukohdat voi vielä naamioida vaikka pikkuruisilla pyykkipojilla.

Tässä ovat valmiina Peetun kahteen Tiramisu-kakkuun väsätyt koristeet!

Ennen käyttöä grillitikut kannattaa lyhentää saksilla sopivan pituisiksi – niin myös meillä. Eli kukaan vieraista ei joutunut kaktusmultaruukussa majailleen kakunkoristeen uhriksi! 😀

Nyt taitaa olla mansikkakakkuaika parhaimmillaan, mutta perinteinen italialainen jälkkäriherkku, Tiramisu, ei vuodenaikoja kysele. Peetun ylioppilasjuhlissa ei tarjottu virallista täytekakkua lainkaan, vaan juhlajälkiruuan virkaa toimitti kakkumaisesti kasattu Tiramisu.

Tässä teillekin käyttämäni helppo ja herkullinen resepti. Tiramisu valmistuu tosi nopsasti – etenkin, jos käyttää valmiita Savoiardi-keksejä. Kunnon hifistelijä toki leipaisee sokerikakkupohjan itse, mutta silloin olisi hyvä olla liikkeellä jo päivää tai kahta ennen tarjoilua, sillä pikkuisen kuivahtanut kakkupohja sopii Tiramisuun parhaiten.

TIRAMISU

Ainekset:

2 dl kuohukermaa

5 rkl sokeria

4 munankeltuaista

500 g Mascarpone-juustoa

200 g Savoiardi-keksejä

noin yksi tupla-espresso

kaakaojauhetta

Valmistus:

Vispaa kerma ja 1 ruokalusikallinen sokeria suht kovaksi vaahdoksi. Vispaa loput sokerit ja munankeltuaiset vaaleaksi kermaiseksi seokseksi. Sekoita Mascarpone-juusto, kermavaahto ja munaseos varovaisesti mahdollisiman tasaiseksi seokseksi.

Laita kerros keksejä tarjoiluastiaan ja kostuta ne espressolla. Laita keksien päälle tuhti kerros kermamössöä. Lopuksi vielä toinen kerros keksejä, jotka kostutetaan jälleen espressolla ja päällimmäiseksi loput kermaseoksesta. Puuteroi koko komeus reilulla kerroksella hyvälaatuista kaakaojauhetta. Anna seistä viileässä vähintään tunti ennen tarjoilua.

Pari vinkkiä:

• Mascarpone-juusto kannattaa ottaa pois jääkaapista hyvissä ajoin. Jääkaappikova tuorejuusto ei sekoitu kovinkaan helpolla eikä kauniisti.
• Keksit kannattaa kastella espressolla ihan reilusti. Kuiva Tiramisu ei ole mistään kotoisin.
• Perinteinen italialainen tapa on koota Tiramisu vuokaan tai kulhoon – ei niinkään “kakuksi”.
• Espresson sekaan on tapana sekoittaa Disaronno-likööriä, italialaista brandyä tms. riippuen vähän siitä, mistäpäin Italiaa ohje on peräisin. Mintun sovelluksessa ei yleensä ole alkoholia. Hyvin vahvaksi keitetty espresso toimii ihan yhtä hyvin.
• Tiramisu vain paranee, jos se saa vetäytyä yön yli. Jälkkärin voi siis tehdä valmiiksi illalliskutsuja edeltävänä iltana. Lisää vain kaakaojauhe juuri ennen tarjoilua.

Eilen Tukholmassa oli kylmempi ilma kuin viime jouluaattona. Voitteko uskoa?!

Tänään ei ollut mitenkään merkittävästi parempi keli, mutta meillä oli silti kesä!

Syötiin sunnuntai-illalliseksi kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat. Parhautta!

Pienoisen jankutuksen jälkeen meille hankittiin jäätelökone! (Peetu: kyllä, me tarvitaan jätskikone – ajattele, mitä kaikkea hyvää sillä vois tehdä! Minttu: meille ei mahdu enää yhtään vekotinta kaappiin käyttämättömänä pölyttymään…). Nyt parin viikon kokeilujen jälkeen täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole ostosta katunut. Peetu on loihtinut toinen toistaan ihanampia jäätelöherkkuja ja kone on hurissut keittiön nurkassa melkein päivittäin.

Yksi mahtavimmista kokeiluista on ollut Peetun kinuskijäätelö. Tässä on resepti teillekin testattavaksi. Peetun mukaan sen pystyy valmistamaan myös ilman konetta, kunhan muistaa sekoittaa säännöllisesti pakkasessa tekeytyvää herkkua.

MAAILMAN PARAS KINUSKIJÄÄTELÖ

 Ainekset (perusohje vaniljajäätelölle)

2,5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

2 dl maitoa (Peetu käytti tuota purkkimaitoa, joka on itsessään hiukan makeaa, myös punainen täysmaito käy hyvin)

2 munankeltuaista

1 kokonainen vaniljatanko

 Valmistus

Erottele munankeltuaiset ja laita kulhoon. Vatkaa keltuaiset, kerma ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja laita sisukset massan sekaan. Lisää maito ja vatkaa vielä pikkuisen niin, että kaikki ainekset on sekaisin. Kaada massa jäätelökoneeseen tai laakeaan astiaan ja aloita jäähdytys.

 Sillä aikaa, kun jäätelö tekeytyy, valmistetaan kinuskikastike.

Tuo meidän jätskikone on suunnilleen halvin, mitä nettikaupoista löydettiin, mutta se toimii silti aivan mainiosti!

 Kinuskikastike – ainekset ja valmistus

1 dl vettä

50 g voita

1,5 dl sokeria

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes seos alkaa vähän sitkistyä ja väri muuttuu kullanruskeaksi. HUOM! Kinuski palaa todella helposti pohjaan, joten kattilaa ei tule päästää hetkeksikään silmistään. HUOM. 2: Seosta ei saa keittää liian kauaa, sillä silloin kinuski kovettuu liikaa, eikä enää sekoitu kivasti jäätelöön. Tavoitteena on saada mukavia pieniä kinuskikokkareita jätskin sekaan…

Kun jätski alkaa osoittaa selkeitä kohmettumisen merkkejä, kaadetaan kinuski jäätelön sekaan. Ei haittaa, vaikka kastike olisi pikkuisen lämmintä, jäätekone on muutenkin hyvä pitää käynnissä koko ajan. Kun kinuski on saatu onnellisesti jätskin sekaan, annetaan jäätelön kylmettyä kunnolla.

Tuo meidän kone on ainoa, mistä meillä on kokemusta, joten en tiedä, miten muut laitteet käyttäytyvät. Tuosta saatava jäätelö on kovuusasteeltaan sellaista pehmiksen luokkaa. Eli jos haluaa pyöritellä jäätelöstä kauniita palloja, se kannattaa siirtää johonkin hyvään astiaan ja laittaa vielä hetkeksi pakkaseen kovettumaan.

Ja sit ei muuta kuin herkuttelemaan!!

Tuolla vaniljajäätelön perusohjeella on tosi helppo valmistaa melkein minkä tahansa makuisia jätskejä. Meillä on kokeiltu jo ainakin suklaa-, kirsikka, rocky road -jäätelöitä ja turkkilaisesta jogurtista valmistettua vadelmaherkkua!

Suomessa monet äidit ovat tainneet saada tänäaamuna herkutella sänkyyn kannetulla aamiaisella, croissanteilla, kuohuviinillä, mansikoilla, tuoreella kahvilla ja muilla herkuilla. Ruotsissa äitienpäivää juhlitaan vasta kahden viikon päästä, mutta sain silti nauttia a-i-v-a-n uskomattoman herkullisesta aamiaisesta!

Sain hyvältä ystävältäni Camillalta synttärilahjaksi aamiaistreffit Grand Hotellissa. Kysymyksessä oli siis nimenomaan aamiaistreffit  – ei brunssi. Tämä tuntuu tärkeältä mainita, koska olen hämmentyneenä seurannut facebookissa raivoavaa tappelua siitä, että brunssi ei mitenkään voi alkaa ennen klo. 11.00. (Kyllä on ihmisellä asiat hyvin, jos tuollaisesta asiasta vouhkaaminen tuntuu tärkeältä…). Elikkä koska mitään ennen klo 11.00 tapahtuvaa aterointia ei voi eikä saa kutsua brunssiksi – niin houkuttelevan trendikkäältä kuin se kuullostaisikin – haluan erityisesti tähdentää, että tapasimme Camillan kanssa Grand Hotellin aurinkoisessa ikkunapöydässä jo klo 8.00 aamulla. Toisin sanoen aamiaisella. 🙂

Reilut kolme tuntia vierähti  herkutellessa tuoreilla hedelmillä, mansikoilla, croissanteilla, suolaisilla ja makeilla herkuilla sekä litrakaupalla kahvia litkiessä. Samalla tuli laitettua maailmaa järjestykseen, vaihdettua kuulumiset, laadittua urasuunnitelmia, suunniteltua lakkiaisia (Camillan tytär pääsee myös ylioppilaaksi tänä keväänä) ja höpöteltyä niitä näitä kesäsuunnitelmista, matkoista ja muusta ihanasta.

Grand Hotellin aamiaisveranta on parhaimmillaan tällaisena uskomattoman kauniina ja aurinkoisena aamuna. Valkoiset pöytäliinat, kauniit monogrammein koristellut GH-astiat, yltiökohtelias henkilökunta ja koko atmosfääri yhdessä sai aikaan sellaisen olon kuin olisi oikeasti käynyt lyhyellä matkalla! Tätä pitäisi  ihan oikeasti tehdä paljon useammin. Grand Hotellin Breakfast Buffet ei ehkä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta kun noin 25 euron hinnalla saa upeaa palvelua, hyvää ruokaa ja henkisen minimatkan pois arjesta, ei kustannus kuitenkaan ole mielestäni kohtuuton.

Nyt täytyy vielä tunnustaa, että tässä ei todellakaan ole kuva kaikista syömistämme lautasellisista… Haha! Hotellin keittiön itse valmistamat appelsiini- ja aprikoosimarmeladit sekä mansikkahillo olivat nekin taivaallisen hyviä. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että oikein harmitti, kun ei enää mitenkään kyennyt syömään enempää.

Grand Hotellilla on viisi tähteä, mikä tietysti edellyttää myös tasokasta aamiaista. Muutenkin hotelli on varsin kunnostautunut gourmet-rintamalla. Grand hotellissa pitää majaansa Mathias Dahlgren -ravintolat eli bistrotyyppinen Mathias Dahlgren Matbaren, jolla yksi Michelin tähti ja piirun verran fiksumpi Mathias Dahlgren Matsalen, joka on toinen Tukholman kahden Michelin tähden ravintoloista.

Jotain Grand Hotellin tyypillisestä asiakkaasta kertonee se, että myytävänä on mm. jotain pientä kivaa itselle vaikkapa Bottega Venetan valikoimista. Sen sijaan yhtään tre kronor -paitaa en myymälästä bongannut…

Aamiaisen jälkeen nautimme vielä hetken auringonpaisteesta Kungsanilla. Kyllä Tukholma vaan on niin ihana kaupunki!!

Tämän herkkuja tihkuvan postauksen myötä haluan toivottaa kaikille äideille – ja erityisesti omalleni – upeaa äitienpäivää!

xoxo

Minttu