Tiramisun ohjeessa jo vilahtikin lippunauha, jonka askartelin Peetun lakkiaiskakun koristeeksi. Ihan alkuperäinen idea ei suinkaan ollut omani, vaan tulee täältä: Poketo Rainbow Bunting Cake Flags. Pikkuisen fiilasin alkuperäistä ideaa, mutta pienestä näpräyksestä huolimatta lippunauha on todella helppo ja nopea valmistaa. Lopputuloksena on persoonallinen ja hauska kakunkoriste!

Lippunauhan valmistamiseen tarvitaan kakkuun tai teemaan sopivaa paksua paperia tai ohutta kartonkia. Ylioppilaskakkuun valikoitui Suomen ja Ruotsin lippujen värit. Todella söpöjä lippunauhoja saa myös, kun käyttää valmiiksi kuviollisia, esim. pikkuruudullisia tai raidallisia askartelukartonkeja. Askartelukauppojen scrapbooking-osastoilta löytyy tosi herkullisia vaihtoehtoja.

Lisäksi tarvitaan askarteluliimaa (jos liput tehdään kahdesta eri väristä), ohutta narua ja kaksi grillitikkua. Halutessaan liput voi vielä koristella pienillä tarroilla – tai miksei vaikka itse piirtämällä.

Ihan ensimmäisenä kannattaa leikata mallilippu jostain vähän paksummasta kartongista. Mintun malliliput on tehty vanhaksi käyneistä käyntikorteista. Mallilippujen avulla on myös hyvä vähän testailla, minkä kokoisia lipuista ja koko lippunauhasta on tulossa. Etenkin, jos haluaa “kirjoittaa” lippujen avulla jotain, tulee koristeesta helposti aika pitkä. Silloin lippujen tulisi olla niin pieniä kuin mahdollista.

Mallilipun avulla piirretään kartongille haluttu määrä kolmioita, jotka leikataan irti terävillä saksilla.

Pienemmät kolmiot liimataan isompien päälle askarteluliimalla. Ihan pikkuriikkiset pisarat liimaa lippujen kulmissa riittää. Liika liima tekee lipuista helposti turhan jäykkiä.

Valmiit liput voi koristella haluamallaan tavalla. Tätä Peetun ylioppilaslippunauhaa tehdessäni näin jo silmissäni vaikka minkälaisia helmillä, pitsinauhalla ja dimangeilla koristeltuja super-prinsessaversioita… 😀

Valmiiden lippujen yläkulmiin tehdään reiät narun pujottamista varten. Alustan kannattaa olla jokin pehmeä, johon piikin voi huoletta painaa. Omista varastoistani ei nyt tähän hätään löytynyt mitään parempaa kuin jokin vanha mainoslahjaksi saatu muistikirja… Reiät voi tehdä myös terävien saksien kärjillä tai ihan oikealla piikillä. Paksu parsinneula toiminee myöskin, kunhan neulaa vähän vemputtaa reijässä niin, että haluttu naru mahtuu siitä läpi.

Kun kaikki liput on reijitetty, pujotetaan naru lippuihin. Mintulla on tässä valkoista paperinarua, joka ei ehkä ole ihan optimaalinen valinta, koska se on niin jäykkää. Lörpömpi naru laskeutuu kauniimmin heti alkuunsa, mutta kyllä tuo paperinarukin asettui, kun sai tekeytyä muutaman päivän.

Naru solmitaan grillitikkuihin, halutessaan solmukohdat voi vielä naamioida vaikka pikkuruisilla pyykkipojilla.

Tässä ovat valmiina Peetun kahteen Tiramisu-kakkuun väsätyt koristeet!

Ennen käyttöä grillitikut kannattaa lyhentää saksilla sopivan pituisiksi – niin myös meillä. Eli kukaan vieraista ei joutunut kaktusmultaruukussa majailleen kakunkoristeen uhriksi! 😀

Ei tarvitse matkustaa sen pidemmälle kuin entiseen kotikaupunkiinsa, kun sitä jo oppii paljon kaikenlaista. Pääasiassa itsestään. Niinkuin, että miten voi olla mahdollista, että tämä on noin ziljoonannes kalenterin mukaan kesään ajoittunut matka, jolle lähden matkalaukku pakattuna täyteen vaatteita, mutta päädyn kulkemaan about samoissa vetimissä koko reissun ajan? Opin siis, että ikuisen aikaoptimistin lisäksi sisälläni asuu patologinen kesäsääoptimisti. Toki tällä reissulla ehti hiukan tuulettaa shortsejakin. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että päälläni on ollut tasan kaikki mukaan varaamani lämpimät vaatteet, kaikki yhtäaikaa. Plus tennarit. Käyttämättöminä kotiin palaa epälukuinen määrä hellemekkoja ja parit bikinit – eikä niitä lipsujakaan paljoa mökkijuhannuksen jälkeen ole kaivannut.

Aikuinen – siis ilman lapsia – toteutettu visiitti Särkänniemeen oli myös avartava.  Eipä enää nykypäivän lapsukaiset voi lähteä iltasella kävelyretkelle katsomaan hylkeitä tai muuten vaan fiilistelemään Näsinneulan juurelle. Koko alue on suljettu fun factoryksi ja maksu peritään kaikilta porttien sisään hinkuaville. Nooh, maailma muuttuu Minttusein, niin se vaan on. Toisaalta tuollainen kaiken kattava ranneke on kieltämättä kätsy. Eipähän tarvise olla kaivamassa kuvetta jokaikisessä käänteessä.

En nyt mitenkään voi olla tässä leuhkimatta, että pienen kannustuksen ja tsemppauksen jälkeen uskaltauduin Särkässä hyppäämään sekä Tornadon että MotoGeen kyytiin!! En olisi ikinä uskonut, että selviän hengissä moisista yrjömyllyistä – saatika, että olisin sitä mieltä, että se oli ihan tajuttoman kivaa! Adrenaliini-kicksit pani polvet tärisemään ja tasaisin väliajoin piti muistuttaa itseään, että kannattaa välillä myös hengittää, mutta en muista, milloin olisi ollut niin kreisihauskaa!

Lomaviikko hulahtaa ohitse vielä nopeammin kuin tavalliset arkiviikot, mutta kotoa poistuminen kannattaa. Tuskin muistan enää aikaisia aamuherätyksiä ja työpaikan ovikoodeja. Vielä olisi muutama päivä lomaa jäljellä. Enhän ole epäreilu, kun itsekkäästi toivon muutamaa bikini-aurinkoista päivää tähän? Eihän se keleistä ole kiinni… mutta ihan aikuisten oikeesti olisi nyt kiva kerran tämänkin loman aikana vaikka ihan läkähtyä kuumuudesta. Lupaan, että en valita.

Matkailu avartaa välillä myös aivan ennalta-arvaamattomalla tavalla. Kehräsaaressa Tampereella törmäsin söpöön pieneen käsityöläisten pitämään putiikkiin. Siellä silmäni osui tutunnäköiseen nimeen…

Onkohan multa mennyt nyt jotain ohi, vai onko Moksu tosiaan ryhtynyt myös designeriksi? Vai onko nyt koittanut se hetki, kun bloggarienkin pitää tuotemerkkisuojata oma nimensä?

Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa…