Tiedättehän sen tunteen, kun on ulkomailla jossain ja haluaisi mennä syömään johonkin kivaan paikallisten suosimaan ravintolaan? Ja niin sitä kuitenkin päätyy parhaimmassa tapauksessa johonkin ihan ookoo paikkaan syömään melko hyvää ruokaa – tosin vieläkin useammin kohdalle osuu joku itsestään selvä, helposti löydettävä mesta, jossa keskinkertaisesta sapuskasta saa maksaa kohtuutonta ylihintaa. Tukholmassa tuollainen paikka olisi esim. Kungsträdgårdenin Friday’s… Keskeinen paikka, laatuun nähden kalliit hinnat ja ruuat ehkä sellaista McDonald’s plus -tasoa. Mutta sinnehän sitä on helppo päätyä, jos hengailee keskustassa shoppailemassa eikä tunne paikkoja.

No nyt tässä tulee ravintolavinkki, joka kannattaa laittaa talteen seuraavaa Tukholman reissua/keskustashoppailukierrosta varten: aivan törkeän hyvää – ja asiasta jotain tietävien mukaan myös uskomattoman autenttista – meksikolaista “pikaruokaa” saa pienestä La Neta -ravintolasta!

Ruokalistaa ei ole pituudella pilattu. Tarjolla on muutamia eri vaihtoehtoja tacoja ja quesadilloja. Mutta se riittää! Ruoka on tosiaan ihan tajuttoman hyvää ja vaatimattomasti, etten jopa sanoisi hieman askeettisesti sisustettu ravintola on aina täynnä ihmisiä. Kesällä ravintola leviää iloisen epäpohjoismaalaisesti ulos asti, mutta näin talvella pitää yrittää löytää oma lokonen pöytien ääreltä.

Henkilökunta on pääasiassa espanjankielistä, mutta kyllä siellä aina joku sen verran ruotsia tai englantia puhuu, että tilaushommat saadaan selvitettyä. Ja hinnat ovat Tukholman mittakaavassa todella edulliset. (Peetu huudahti juuri tuossa keittiöstä, että “voi paljastatko sä nyt mun parhaan Tukholmavinkkini kaikille sun blogin lukijoille!!” :D)

Lättyset tulee nopsasti pöytään konstailemattomilla muovilautasilla. Täytteissä on valinnanvaraa ja kasvissyöjille on monta eri vaihtoehtoa. Täytteet eivät ole valmiiksi mitenkään erityisen tulisia tai hurjasti maustettuja. Tarjolla on kaikenlaisia salsoja ja sooseja, sipuli- ja korianterisilppua, joilla herkut voi maustaa just mieleisekseen.

Nom nom nom nom nom nom…

Tosiaan, ympäristö on aika simppeli, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Ruoka on todella hyvää (jos ei nyt tullut vielä sanottua… haha!) ja meininki ihan kuin olisi tehnyt pienen pikatripin Meksikoon!

Näytä suurempi kartta

Eikä tuo Barnhusgatan 2 nyt niiin kaukana parhaimmilta shoppailualueilta ole. Hötorgetin t-bana-asemalta tuonne kävelee maks. 10 minuuttia. Ja jokaikinen minuutti on sen väärti!!

En varmaan unohda ikinä ensimmäistä käyntiäni Pariisin Laduréessa! Tunsin oloni sekä hienostuneeksi pariisilaisleidiksi että dekadentiksi nautiskelijaksi nassutellessani romanttisen juhlallisessa kahvilassa eteeni kannettuja makaronseja (FYI: vadelma, suklaa ja pistaasi).  Nykyään noita bloggarimaailman suosikkileivonnaisia saa vähän jokatoisesta itseään arvostavasta konditoriasta, mutta ikinä mitkään eivät maistu yhtä suloisilta kuin aidot Ladurée-makaronsit.

Arvatkaapa oliko tämä herkkupee täällä aivan tikahtua, kun kävi selväksi, että Ladurée tulee Tukholmaan!?

Avajaispäivä ei ole vielä varmistunut – eikä ilmeisesti myöskään mihin putiikki (juu, kuuleman mukaan suunnitteilla on vain putiikki muutamalla kahvilapöydällä – eikä täysimittaista kahvilahässäkkää) tulee – mutta henkilökuntaa rekryoidaan tapöillä. Ihan tyhjä huhu ei siis ole kyseessä.

Ihanaa!

Tämä samainen perunalaatikon ohje on julkaistu jo aiemmin joskus Go 4 it vol. 2  -blogin alkuaikoina. Se ei kuitenkaan jostain syystä löydy blogin “Reseptit” -tagin alta, joten päätin laittaa ohjeen vielä uudelleen. Lähinnä siksi, että bloggari on toivoton säästelemään mitään lippusia ja lappusia. Täällä blogissa kaikki suosikit pysyvät tallessa ja hyvässä järjestyksessä!

Perunalaatikon ohje on alunperin saatu entiseltä naapuriltani Anne-Marilta, joka on varsinainen velho keittiössä. Pienellä näpräämisellä ei-ihan-niin-velho Minttukin on onnistunut valmistamaan kullakeltaista superherkkua joulupöytään jo useana vuonna.

Anne-Marin perunalaatikko

• Keitä reilu 1 kg perunoita kuorineen tavalliseen tapaan kypsäksi.
• Jäähdytä pikkuisen (että sormet kestää) ja kuori ohuesti vielä lämpimänä.
• Laita kuoritut perunat astiaan ja muussaa mahdollismman hyvin.
• Lisää 1 dl tavallisia vehnäjauhoja ja sekoita perunoiden joukkoon.
• Peitä liinalla ja nosta lämpimään, vedottomaan paikkaan imeltymään. Anna imeltyä vähintään puoli vuorokauttaa (itse annan usein miltei vuorokauden). Sekoita muutama kerta imeltymisen aikana.
• Jos seos on jonkin verran löystynyt imeltymisen aikana, se on oikein hyvä. Sekoita joukkoon n. 5 dl maitoa (hylamaito sopii oikein hyvin), 50 gr voita tai margariinia sulatettuna, 2 tl suolaa ja hiukan (vajaa 1/2 tl) hienonnettua mustkottipähkinää.
  Sekoita hyvin käsin tai sähkövatkaimella. Tarkista, että seos on jonkin verran löysää, jos ei, lisää maitoa varovasti.
• Voit varmistaa imeltymisen lisäämällä hiukan siirappia ( 1-2 rkl).
• Paista isossa uuniastiassa 150 asteessa n. 2 tuntia. Perunalaatikko kuohuu jonkin verran paistuessa, siksi jätä tilaa.

Imeltymisvaihe on kaikkein haastavin, sillä perunamössön pitäisi pysyä aika lämpimänä. Viimeksi olen testannut pitää kulhoa lämpimässä vesihauteessa ja se tuntuu toimivan oikein hyvin!

Kuva on lainattu Valiolta (kiitos ja anteeks!), koska Mintun perunalaatikkohommelit alkavat vasta huomenna!

Me vietettiin rakkaan Suomi-tyttöringin pikkujouluja eilen illalla. Keittiötaitoni ovat tunnetusti vähintäänkin hatarahkot ja kokkailukokemukseni sitäkin olemattomampi. Halusin kuitenkin fiksata jotain kivaa, hyvää ja kaunista napsittavaa kuohujuoman seuralaiseksi. Cocktail-palaset saivat kovasti kehuja ja tytöt vannoivat, että se ei johdu (pelkästään) siitä, että kaikilla oli kiljuva nälkä… Päätin laittaa ohjeet tänne – ovatpahan sitten itsellekin muistissa tulevaa käyttöä varten.

Palaset valmistuvat ihan tajuttoman nopeasti, joten kiireisempikin party host ehtii väsätä näyttävän tarjottimellisen ennen vieraiden tuloa.

Tarjolla oli: tapenade-päällysteisiä keksejä, parmankinkku-yrttijuustopatonkeja ja parmesan-taatelileipiä.

Tapenade-keksejä varten tarvitset hyviä, mielellään merisuolalla maustettuja keksejä, tapenade-tahnaa ja koristeluun basilikan lehtiä. Basilika on vain näön vuoksi, hyvä tapenade maistuu sellaisenaankin, mutta viherrys näyttää kivalta tarjottimella. Tapenade on ehdottomasti parhaimmillaan itse tehtynä – eli unohda kaupan valmismössöt. Peetu oli ihana ja teki tuon tapenaden, jolla me eilen herkuteltiin. Ohje löytyy Peetun ruokablogista (My kitchen is my kingdom)  täältä: Tapenade.

Parmankinkku-yrttipatonkeihin ostin leipomosta tavallista patonkia vähän krouvimpaa maalaispatonkia. Leikkaa patongista ohuita siivuja, sivele päälle hyvää yrttituorejuustoa, laita siipale parmankinkkua ja koristele öljyyn säilötyllä aurinkokuivatulla tomaatilla ja rukolalla.

Parmesan-taatelileivät

Tarvitset:

muutaman siivun tummahkoa, vähän makeaa leipää (täällä kavring, Suomessa käyttäisin varmaankin jotain limppua)

• 1 – 1,5 dl raastettua parmesania
• vajaa purkki Philadelphia-juustoa
• muutama taateli

Sekoita parmesan-raasteen sekaan sopivasti Philadelphia-juustoa. Mitä enemmän töhnässä on tuorejuustoa, sitä miedompi maku. Laita leipäpalasten päälle tuhti nokare juustomössöä. Hifistelijä voi pursotella kauniita tähtösiä, Mintun mielestä haarukalla saa aikaiseksi kivan rustiikkia jälkeä… Koristele taatelinsuikaleella. Koristeluun voi käyttää myös tuoreita viikunoita.

Parmesan-taatelileivät sopivat makunsa puolesta mainiosti tarjottavaksi myös glögin kanssa!

Sit ei muuta kuin korot jalkaan ja shampanjapulloja poksauttelemaan!

Ihanaa ensimmäistä adventtia!

Vaikka eilinen auringonpaiste onkin muuttunut sateeksi ja myrskyä läheteleväksi tuuleksi, eikä kymmentä huitelevat lämpöasteetkaan paljon joulutunnelmaa lisää, voi aina aloittaa jouluun olennaisesti kuuluvan sokerishokkikäsittelyn. Superhelpot ja ah-niin-ihanat suklaapallot onnistuvat tumpelommaltakin leipurilta. Valmistukseen ei tarvita edes uunia!

Peetun perinteiset suklaapallot

100 g voita
1 – 1,5 dl sokeria
1 ruokalusikallinen vaniljasokeria
2 – 3 ruokalusikallista kaakaojauhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 – 3 ruokalusikallista vahvaa kahvia

koristeluun raesokeria ja/tai kookoshiutaleita

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Muotoile mössöstä söpöjä palloja.

Kierittele lopuksi pallurat raesokerissa ja kookoshiutaleissa. Laita jääkaappiin jähmettymään ja varustaudu tikahtumaan sokerin yliannostukseen!

Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂