Eilen oli jännä päivä! Osallistuin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni ruuanlaittokurssille. Aikamoista seikkailua tyypille, joka ei käytännössä ikinä laita ruokaa. Kurssi oli järjestetty omalle tiimilleni työn puolesta – eli ihan ypönä ei tarvinnut kattiloiden keskellä seikkailla.

 Tarvittavat raaka-aineet oli aseteltu nätisti esille. Tunsin oloni vähän epämukavaksi ja yritin piileskellä takarivissä kunnon kouluajoilta tuttuun tyyliin, ettei vain joku vaikea nakki viuhahtaisi.

Illan menu näytti kyllä sen verran houkuttelevalta, että herkkusuu-puoleni voitti keittiökammon…

 Alkupalaksi oli siis luvassa (vapaa käännös, en ole ihan varma tuosta ruokasanastosta) röstiperunaa mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Pääruuaksi saimme valmistaa höyryssä kypsennettyä lohta, parsaa ja papusalaattia, uusia perunoita (!!) kermaviilin kanssa. Jälkiruuaksi herkuttelimme ihanasti vaniljalla maustetulla omenakompotilla biscottimurskan ja kermavaahdon kera.

Tiimi jaettiin kolmeen ryhmään ja kaikki saivat oman ruokalajin valmistettavaksi. Minttu heilui mukana alkupalaryhmässä.

Kurssin ope, kokki Petter, esittelee meille höyryuunin loistavia etuja ruuanvalmistuksessa. Tuo kuullosti niin hyvältä (ja taitamattomalle noviisillekin sopivalta) laitteelta, että sellainen on kyllä ihan pakko saada omaankin keittiöön, jos tässä joskus vielä ryhtyy keittiöremonttia tekemään. 

 Hih – Mintustakin on jotain hyötyä.. Röstiperunoitten kuoriminen sujuu, vaikka ei niin tuota keittiökokemusta olisikaan! Sen verran olin näköjään jännässä, että puristin kuorimaveistä ihan rysytset valkoisina. 😀

 Taivaalliset röstiperunat – ohje ja vinkkejä!

• Röstiperunoihin sopii parhaiten vähän jauhoisemmat lajikkeet. Meillä oli käytössä mandelpotatis – eli kai siis manteliperuna suomeksi.
• Kuoritut perunat kannattaa laittaa lillumaan kylmään veteen, etteivät ne tummu.
• Perunat raastetaan raastimen karkeimmalla puolella. Jos kerralla tehdään isompi määrä röstilättysiä, kannattaa perunat raastaa vasta sitä mukaa, kun ne saa paistinpannulle. Raaste tummuu ällön väriseksi tosi nopeasti.

•  Perunaraaste suolataan kevyesti ja pippuroidaan hyvin.
• Suolaamisen jälkeen raaste pitäisi saada välittömästi pannulle, sillä suola erottelee tärkkelyksen perunoista ja sen jälkeen lättyset eivät enää paistu kauniisti.

• Röstiperunat paistetaan runsaassa voissa (ja nyt tarkoitan todella runsaassa ihan oikeasti!) ja keskimiedossa lämpötilassa.
• Perunaraasteen voi laittaa pannulle, kun voi on sulanut ja “kuohunta” loppunut.

• Pannu ei saisi missään vaiheessa olla “kuiva”. Eli lisää voita kehiin, jos perunat ovat imeneet itseensä kaiken!
• Röstilättysten paistaminen kestää aika kauan ja lopputuloksen pitäisi olla rapea ja keskeltäkin kiinteän tuntuinen.

 Visuaalisuus on puoli nautintoa! Petter opettaa kädestä pitäen, miten smetanasta saa lämmitetyn lusikan avulla tehtyä kauniita sileitä molluskoita lautaselle. Komeus koristeltiin vielä tillinhöytyvillä ja taiteellisella rouhautuksella pippurimyllystä.

 Tuli ihan siisti, vaikka itse sanonkin! No, käsityöt ja näprääminen kai ovatkin ne Mintun vahvuusalueet ennemmin kuin ruuanlaitto. Annosten asettelu menee mielestäni enemmän sinne askartelun puolelle… 🙂

 Valmis alkupala-annos! Ja oli kyllä niiiiin hyvää! Innostuin jopa niin paljon, että ajattelin uskaltautua kokeilemaan röstiperunoiden valmistamista joskus kotonakin. Pitäsi varmaan ryhtyä puuhaan jo ensi viikonloppuna. Muuten voi olla, että ruuanvalmistuskurssin antama pikkuriikkinen itsetunto haihtuu taivaan tuuliin.

 Höyryuunissa valmistettu lohi oli ehkä ihaninta lohta, mitä olen ikinä koskaan missään maistanut! Niin suussasulavan mehevää ja maukasta! Uudet perunat oli pyöritelty voisulassa ja tillisilpussa ennen tarjoilua – mums! Ja viimeistellään tämä huutomerkki-yliannostus sanomalla vielä, että niinikään höyryuunissa valmistettu parsa oli aivan pökerryttävän hyvää!

 Jälkkärin tullessa pöytään olin jo aika tainnuksissa kaikista herkuista. Jälkiruokaryhmään oli valikoitunut tiimimme ainoa miespuolinen jäsen ja hänen rakentamat “pikkuiset” annokset olivat viedä tajun koko tiimiltä. Hyvää kyllä oli tämäkin. Erinomaisesti sopii yhteen biscotti-muruset vaniljalla maustetun omenan ja kermavaahdon kanssa.

Eipä tullut sitten eilen kuvattua päivän asua ollenkaan. Maha oli kaikesta syömisestä niin piukeena, että oli aivan pakko hypätä suoraan verkkareihin, kun pääsin kotiin… Haha!

Ajattelin tulla vain ilmoittamaan, että nyt se on todistettu omin silmin, sokerihiiren ja macarons-addiktin elämä on pelastettu – ne on oikeasti tulossa tänne!

Tarkemmasta päivämäärästä ei ole edelleenkään tietoa, mutta putiikin ja minikahvilan sijainti on Grev Turegatanilla, noin numerossa 15. Paikka on ihan helppo löytää, vaikka Östermalm ei olisikaan tuttu. Stureplanilta vaan sisään Sture Galleriaan, suoraan eteenpäin ja toiselta puolelta ulos, tiukka vasen ja Ladurée löytyy heti tokasta talosta, vastapäätä Filippa K:n Grev Turegatanilla sijaitsevaa flagshipstorea.

Saisivat vain nyt nuo ovetkin auki…

Ai että olikin ihanat päivälliset eilen! Ja kävi niin hyvä tuuri, että Camilla oli kuin olikin tehnyt suussasulavaa limegraavattua lohtansa. Pienen kiemurtelun jälkeen (ei mulla oo mitään reseptiä…) sain puristettua myös ohjeet lohen valmistusta varten.

Pääsiäistunnelmaa! Camillan uudet upeat tapetit ovat kuin tehty pääsiäismäiseen fiilikseen.

Camillan hieno, mahtavan seurallinen kisuliini, Solbrit, ymmärsi arvostaa pääsiäiskoristeluja. 🙂

Camillan limegraavattu lohi

Ainekset:

noin 1,6 kg tuoretta lohta

1 dl suolaa

1 dl sokeria

1/2 dl vaaleaa rommia

1/2 dl vastapuristettua limen mehua

2 rkl valkopippuria (kokonaisena)

Taputtele suola sokeri ja valkopippuri lohen päälle. Laita lohipalat lihapuolet vastakkain tiiviiseen muovipussiin. Kaada nesteet mukaan pussiin ja laita käärö jääkaappiin valmistumaan. Graavaus on valmis noin kahdessa vuorokaudessa. Muista käännellä pussia noin 8 tunnin välein. EDIT: unohdin mainita, että ennenkuin lohi on valmista leikattavaksi tarjolle pitää palaset pyyhkiä huolellisesti. Eli kaikki pippurit, suolat ja sokerit pois ja vasta sitten herkullisia seitinohuita siivuja leikkaamaan!

Helppo kastike limegraavatulle lohelle

Ainekset:

Creme fraiche (sopivasti, riippuu syöjien määrästä…)

valkosipulia 1 – 2 kynttä

mustapippuria

suolaa maun mukaa

yhden limen mehu

Kaikki ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan!

Omnomnomnomnom!! 🙂

Pidettiin yllä vähän pääsiäisperinteitä ja maalattiin oikein munia! En edes muista, milloin viimeksi. Hauskaa oli, mutta voin kertoa, että vesiliukoiset tussit ei ehkä sittenkään ole fiksuin väline tuohon puuhaan… Ehdin jo saada mekkoonikin vihertävänkukertavia sormenjälkiä, ennenkuin tajusin, miten tussit suttaa. Haha!

Kalapainotteinen pääsiäisbuffét. Nyt kyllä täytyy tästä lähteä pienelle juoksulenkille sulattelemaan illallista… 🙂

Limegraavattu lohi sopii myös erittäin hyvin uusien perunoitten kaveriksi – kannattaa testata!

Poikettiin eilen illalla Silverin kanssa aika uudessa, trendikkääksi hypetetyssä Miss Voon -ravintolassa. Paikka on tosi suosittu, eikä sinne yleensä mahdu ilman pöytävarausta. Näin pitkäperjantaina oli kuitenkin sen verran hiljaista (koko city vaikutti ihan poikkeuksellisen kuolleelta!), että saatiin pöytä ihan ilman odottelua.

Ruoka Miss Voonissa on kekseliästä ja niin – trendikästä kai sekin. Annokset ovat aasialaisvaikutteisia with a Nordic twist. Joku muukin on ilmeisesti tykännyt, sillä paikka on saanut suosituksen sekä arvostetuissa Michelin Guidessa että ruotsalaisessa White Guidessa.

Ravintolaa on myös ylistänyt järjestään  jokaikinen täkäläinen ravintolatoimittaja arvosteluissaan. Tuollainen aina kiinnostaa Minttua – pitäähän se nyt tsekata, mistä täällä kuhistaan. Niinpä ei ollut vaikea keksiä ehdotusta, missä tavattaisiin.

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kotoisen mutkatonta. Eli ei tullut yhtään sellainen olo, että henkilökunnalle olisi noussut kehut ja trendikkyys hattuun, niinkuin joskus valitettavasti käy. Ei ole ollenkaan ravintolalle eduksi, jos asiakas tuntee olonsa vaivautuneeksi ja epämukavaksi. Tarjoilijat suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti siihenkin, että meillä meni varmaan 45 minuuttia ennenkuin ehdittiin edes vilkaista menua. Pitihän sitä nyt ensimmäisenä päivittää päällimmäiset kuulumiset! 🙂

Toisen bloggarin kanssa ravintolassa käymisessä on se(kin) hyvä puoli, ettei tosiaankaan tarvitse selitellä sitä, miksi jokaisesta annoksesta, sampanjalasillisesta, ruokalistasta etc. pitää napsia kuvia. Haha!

Yhteisistä puheenaiheistakaan ei ole pulaa. Meillä on jo Silverin kanssa molemmilla viisi (!!) vuotta bloggausta takana ja jaksettiin jauhaa siitä, miten älyttömästi koko muotiblogiskene on tänä aikana muuttunut. Kumpikaan ei todellakaan haikaile takaisin niihin alkuaikojen kotikutoisiin tunnelmiin, mutta kyllähän kehitys on tuonut mukanaan myös vähän vähemmän kivoja lieveilmiöitä. Kuitenkin esim. joidenkin blogien ammattimaistuminen ja bloggaamisen muuttuminen työksi on vain ja ainoastaan positiivista. Sama ilmiö kun on ihan tuttu minkä tahansa muunkin harrastuksen kohdalla. Jos jääkiekosta, muffinssien leipomisesta, runojen kirjoittamisesta tai koirien kasvattamisesta voi tulla harrastuksen kautta työ, miksei myös bloggaamisesta? Blogosfäärissä on kuitenkin aina tilaa ja tilausta myös harrastelijoille.

Kaikki Miss Voonin annokset ovat kokoa “keskisuuri” (tai pieni oikeastaan). Eli vähän suurempia kuin alkupalat, mutta kuitenkin selkeästi pienempiä kuin normaali pääruoka. Tarjoilija suositteli, että illallinen koostuu noin 2 – 4 annoksesta. Minttu tilasi kaksi annosta ja Silver kolme. Ihan ensimmäisenä pöytään tuli friteerattuja jättikatkarapuja ja kastiketta. Limeltä ja kevyesti chililtä maistuva kastike oli niin hyvää, että vähältä piti, etten ottanut ja nuollut tuota pientä kulhoa! Silver otti lisäksi pilgrimmusslor (auttakaa, mitä nämä on suomeksi!!).

Toiseksi annokseksi tilasin ruohovasikkaa. Ihan lempeänmaukas sekin, ehkä aavistuksen liiankin lempeä pikanttien rapujen jälkeen. Liha oli tosin taivaallisen pehmoista ja mureaa. Ohuksi siivuiksi leikattuna se suorastaan suli suussa.

Paikkaa on kehuttu niin new yorkilaiseksi kuin se ylipäätään Manhattanin ulkopuolella on mahdollista . En ole ikinä käynyt New Yorkissa (shame on me!), mutta tykkäsin oikein kovasti ravintolan tunnelmasta. Keittiö on auki poikkeuksellisen myöhään – peräti yhteen asti yöllä, joten myöhäisempikin illastaja saa kupunsa täyteen. Viikonloppuisin paikalla on myös dj. Tosin pitkäperjantai oli poikkeus, joten sen sopivuudesta tai sopimattomuudesta en osaa sanoa mitään.

Mikään ihan ilmainen paikka Miss Voon ei ole. Vaikka annokset sinänsä eivät ole kovinkaan kalliita, tulee illallisesta helposti hintava, kun annoksia tilaa useamman. Ruuan lisäksi kuulemma paikan drinkit ovat huolella tehtyjä ja maistamisen arvoisia. Me pysyttiin vain kuplivassa, joten tuohon en osaa sanoa mitään. Heti sisäänkäynnin  jälkeen on tosin ihan kivan oloinen pieni baari-alue ja ajattelin kyllä, että siellä voisi joskus toisella kertaa pistäytyä vaikka ihan pelkästään drinkillä.

 Miss Voon sijaitsee osoitteessa Sturegatan 22 – eli ihan lähellä cityn ja Östermalmin shoppailualueita. Voin kyllä suositella lämpimästi paikkaa ainakin kaikille niille, jotka tykkäävät aasialaisvaikutteisesta ruuasta. Mikään pihvimättömesta Miss Voon ei todellakaan ole, mutta tunnelmaltaan tosi kiva ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

Nyt seuraa kuvia ja reseptejä viime lauantain Cocktail Partysta!

Väkeä juhlissa oli vähän reilut 20 henkeä, Mintun, Karkin ja Peetun kavereita sulassa sovussa. Niin kivaa! Resepteihin ei ole valitettavasti mitään tarkkoja mittoja tai määriä, perheen pääkokki (not me!) ei juuri puuhastele mittojen kanssa. Yleispätevä nyrkkisääntö kuitenkin on, että cocktail-paloja pitäisi laskea noin 3 – 5 kpl/henki/tunti. Yleensä cocktail-kutsut eivät kestä kuin muutaman tunnin ja mekin päätimme, että klo 19.00 alkavat kutsut muuttuvat klo 23.00 vapaamuotoisiksi bileiksi, jolloin syötävää joko on jäljellä tai ei ole.

Rrrakastan järjestää juhlia ja kutsua väkeä kotiini. Niinpä näillekään juhlille ei ihan varsinaisesti ajateltu muuta syytä kuin kevään tulo ja muut ihanat elämänvaiheet. Koko meidän porukalle sopiva lauantai osui kuitenkin juuri sille viikonlopulle, kun Karkki täytti 22 v., joten tulihan niistä nyt sitten pikkuisen samalla myös Karkin synttärit.

Yksi cocktail-paloista oli pikkuisissa kulhoissa tarjoiltu pikantti katkarapu-cocktail. Alunperin ystäväni Tinnin bravuuri ja sittemmin yksi Peetun valmistamista vakioherkuista. Tuo katkarapu-cocktail toimii nimittäin aivan loistavasti myös päivällisenä nuudeleitten kanssa!

TINNIN KATKARAPU-COCKTAIL

 Ainekset:

1 kynsi valkosipulia

n. 50 g katkarapuja/henki

tuoretta chiliä 1-2 palkoa

tuoretta inkivääriä

tuoretta korianteria

avocadoa n. 1/4 per hlö

2-3 kirsikkatomaattia/hlö

Valmistus:

Valkosipuli, inkivääri ja chili kiehautetaan öljyssä (voi lisätä myös hiukan punasipulia). Lisätään katkaravut (ei kiehauteta) ja yrttimausteet (basilika toimii myös). Mausta thai-chili-kastikkeella, suolalla ja lisää tarvittaessa chiliä. Sitruunan mehu sopii myös mausteeksi. Pilko avokadot ja maukkaat pikkutomaatit mukaan.

Voidaan tarjoilla haaleana (tai kylmänä).

Lisäksi meillä oli tarjolla tapenade-patonkeja, (tapenaden ohje löytyy täältä), pecorino-karpalohillokeksejä (meidän viikunahillo oli mennyt huonoksi… ihmiset tykkäsivät silti ihan hulluna tuosta aika avantgardista yhdistelmästä… ;D), fetajuusto-aurinkokuivattu tomaatti-oliivi -rullia ja herkkusieni-kinkku -rullia. Lisäksi erilaisia herkullisia oliiveja ja Peetun salaisella reseptillä valmistamia törkeän hyviä suklaa-vadelma minisynttärikakkuja.

Rulliin käytettiin Fazerin sellaista vähän tortillamaista ohutta leipää. En ottanut leipäpussista kuvaa, kun ilman muuta ajattelin, että tuote löytyy linkattavaksi heidän kotisivuiltaan – no, ei ainakaan tähän hätään löytynyt…

Fetajuustotäyte on yksinkertaisuudessaan muusattua fetajuustoa (kannattaa löysentää Philadelphia-juustolla tai smetanalla, jos on kovin kuivaa…), pilkottua aurinkokuivattua tomaattia ja maukkaita oliveja pieniksi pilkottuina. Mössö levitetään lätyn päälle, rullataan ja leikataan halutun kokoisiksi siivuiksi.

Herkkusienitäyte pitää sisällään pieneksi pilkottua voissa paistettua herkkusientä ja tavallista leikkelekinkkua. Peetu ei oikein muistanut, mitä mausteita käytti, mutta kuulemma balsamiviinietikkaa ja vähän suolaa ainakin. Viillennetyt sienet sotketaan sopivaan määrään turkkilaista jogurttia niin, että lopputuloksena on mukava, ei liian kostea, mutta ei myöskään liian irtonainen mössö. Tässä käytettiin samoja Fazerin leipälättyjä (ilmeisesti joku Lapin perinneleipä tms.. ihme, että täältä edes saa tuollaista…), joiden päälle levitettiin ensin kinkun siivuja (kalkkunaleike tms toimii varmasti ihan yhtä hyvin) ja kinkkujen päälle sienimössö. Sitten vain rullaus ja leikkaus. 🙂

Meillä oli myös hienoja cocktaileja. Tämä ei ole yksi niistä. Tämä on tulppaani, jonka Kissa sitten söi… 🙂 Mintun toppi on Styleinin.

Iloinen Karkki avaa lahjoja. Karkin toppi TopShop.

Lisää käytännössä testattuja, hyviä ja helppoja cocktail-palaohjeita löytyy täältä: Helpot ja nopeat cocktail-palat.

Niinkuin tuossa eilen ohimennen jo mainitsinkin olen ollut jossain ihme mahataudissa maanantain ja tiistain välisestä yöstä lähtien. Tänään olen jo pikkuisen paremmin elävien kirjoilla ja testaillut, miten masu reagoi erilaisiin ravintoaineksiin. Kaurapuuro putoaa hyvin, eikä aiheuta kramppeja. Toinen toimiva juttu on voimasmoothie – soijajogurttipohjainen vitamiini- ja elvytyspommi. Toimii hyvin toipilaalle, mutta on koostumuksensa ansiosta erinomainen välipala ja täydellinen palautusherkku treenin jälkeen.

VOIMASMOOTHIE

Ainekset:

• 1 puolen litran purkki vaniljan makuista soijajogurttia
• 2 vihreää Granny Smith -omenaa
• 1 appelsiini
• lorahdus appelsiinituoremehua
• 1 mitallinen proteiinijauhetta

Valmistus:

Pese ja pilko omena. Omenan kuoret kannattaa jättää, niistä saa tarpeellista kuitua, mutta siemenkota on hyvä poistaa. Kuori appelsiini ja laita lohkoina mikseriin. Mittaa mukaan sopiva määrä proteiinijauhetta. Laita lopuksi päälle “nestemäiset” asiat jogurtti ja tuoremehu. (Laittelin itse ainekset mikseriin eri järjestyksessä, koska kuvasta tuli kivemman näköinen. Riippuu vähän mikseristä, mutta jotkut eivät jaksa sekoittaa, jos paksuhko soijajogurtti on alla ja omenanlohkot päällä…)

Hurruttele smoothie tasaiseksi mikserillä!

Ihanan vaaleankeltainen herkku on valmis!

Tuolla ohjeella smoothieta tulee aika runsaasti, mutta se säilyy kyllä vuorokauden verran jääkaapissa, mikäli herkuttelijoita ei ole useampia. Omenoiden vuoksi sävy hiukan tummenee, mutta maku säilyy aivan yhtä herkullisena.