Ihan ensimmäisenä pitää hehkuttaa: mitäs sanotte tämän päivän kelistä? Ei paha! Ainakin facebookin perusteella myös Suomessa on saatu nauttia todellisesta kesäpäivästä tänään – niin mielettömän ihanaa!! Grillausesonkia on viritelty täällä meillä niin, että koko kaupunginosa tuoksuu kutsuvasti ja auringonottajia lojuu uikkareissa vilttiensä päällä jokaisella nurmikonpläntillä. Nyt voi jo uskaltaa sanoa ääneen: talvi on ohitse – me tehtiin se!
Pienen säätilatuuletuksen jälkeen illan aiheeseen. Haluan vinkata aivan mielettömän ihanasta ja superhyvää ruokaa tarjoilevasta ravintolasta, Woodstockholm nimeltään.

Woodstockholm on aika uusi tulokas Tukholman ravintolamaailmassa. Tai siis samaa nimeä kantava huonekalukauppa on ollut vähän pidempään, mutta aitoon lifestyle-/hipstertyyliin sama porukka halusi avata myös laadukkaan korttelibistron vähän reilu vuosi sitten.
Mosebacketorgetilla Söderin sydämessä sijaitseva ravintola pääsi heti kaupungin kulinaristien puheenaiheeksi, sillä keittiötä pyörittämään rekrytoitiin huippuosaajia Tukholman michelin-ravintoloista. Siinä on varmasti yksi syy, miksi pikkuinen bistro on aina täynnä ja pöytävaraus pitää tehdä kuukausikaupalla etukäteen. Tosin baaritiskillä olevia paikkoja ei varata, joten tsägällä aina joku pääsee hivuttautumaan Woodstockholmin patojen ääreen, vaikka varausta ei olisikaan.

Me oltiin Karkin kanssa Woodstockholmissa syömässä eilen. Kysymyksessä ei ollut mikä tahansa illallinen.
Olen jo kertonutkin, että Karkki sai lakiopintonsa päätökseen ja valmistui erinomaisin arvosanoin juristiksi viime tammikuussa. Alle viikossa hän oli varmistanut itselleen trainee-paikan finanssialan yrityksessä ja parin kuukauden jälkeen hänet vakinaistettiin varsinaiseksi työntekijäksi. Aaltoja ja aplodeja mahtavalle lapselleni suorituksesta!
Tavallaan olimme siis juhlimassa Karkin menestystä. Erona oli vain se, että tällä kertaa lapsukainen tarjosi koko illan!

Tykkäämme kovasti syödä hyvin ja hyvissä ravintoloissa. Niin kauan kuin jaksan muistaa, Karkki on sanonut, että sitten kun hän saa oikeaa aikuisten palkkaa, hän vie äiskän ulos syömään. Tämä juhlallinen hetki oli eilen!
Kuvassa näkyy yksi toinen uusi asia, tarkkasilmäisille tiedoksi. Siitä tulee kyllä ihan erikseen juttua vähän perusteellisempien kuvien kera.
Woodstockholmin menu on hyvin lyhyt ja jonkun teeman ympärille rakennettu. Raaka-aineet ovat lähituotettuja, luomua – ja luonnollisesti vaihtuvat sesongin mukaan.

Tällä kertaa teemana oli Cajsa Warg. Tarjolla on aina yksi menu, mutta kaikkia sen osasia voi tilata myös erikseen. Me haluttiin tilata molemmille koko menu ja mielestäni se oli hyvä ratkaisu. Kyllähän siitä aika täyteen tulee, mutta alkupalat on aika pieniä ja suht kevyitä.
Pöydissä on viinilista ja pöytänaapuri näytti nauttivan erilaisia pienpanimoiden hipster-oluita, joten niitäkin on selkeästi saatavilla. Me kuitenkin mentiin tarjoilijan suosittelemilla, menun eri osasiin sopiviksi valituilla viineillä.

Ensimmäisenä alkupalana haukifrikadelli osterikastikkeella ja pikkelöidyllä sipulilla ja en muista minkä lastuja nuo valkoiset ovat. Jokaisessa ruokalajissa tuntui olevan ainakin viittätoista eri ainesosaa.
Haukipullat ovat kertakaikkiaan aivan taivaallisia. Tuossa vaiheessa toivoin kovasti, että niitä olisi ollut enemmän kuin yksi per henkilö. Saatoin myös suunnitella, että luikahdan Woodstockholmiin joskus vain napsimaan tuon annoksen.

Toisena alkupalana upean pehmeän makuinen keitto, jossa oli ainakin selleriä ja kananmunaa ja pohjalla maa-artisokkapyreetä. Niin, ja hasselpähkinäöljyä ja hasselpähkinöitä. Eli ei Peetulle tätä annosta!

Kolmas alkupala sisältää ruokalistan mukaan hevosta, mutta olen aika varma, että tarjoilija sanoi sen olevan hirveä. Lisänä puolukkaa, jonka valmistustapa oli melkein oma luentonsa, blodpuddingista tehtyjä seitinohuita lastuja ja pyreetä, jossa on ainakin omenaa.
Tosi ihanaa tämäkin! Oltaisiin varmasti nuoltu lautanen, jos ei olisi alkanut vatsa jo hiukan täyttyä.

One happy camper!

Pääruuaksi vetelimme kevätkanaa ohrasuurimorisottopedillä ja oli mukana myös grillattua parsaa, tuoreita yrttejä ja noita pinkkireunaisia, tosi maukkaita, lehtiä, joiden nimeä en tiedä suomeksi.
Extrapisteet tarjoiluun tarkoitetun kunnon puukon asettelusta. 😀

Illan päätteeksi vielä kuppi espressoa ja talon omaa raparperisorbettia!
Voin kertoa, että ei jäänyt nälkä!

Meillä oli toisin sanoen aivan uskomattoman kiva ja onnistunut ilta! Ruoka oli maineensa veroista – ehkä jopa piirun verran yli. Itse ravintola on juuri niin kivan tunnelmallinen ja persoonallisesti sisustettu kuin odotimmekin. Ekstrapisteet kertakaikkiaan mielettömän hyvästä palvelusta! Ikinä milloinkaan en ole kokenut, että tarjoilija ihan kuin osaisi lukea ajatukseni.
Suosittelen tosiaankin siis erittäin lämpimästi joko yrittämään pöytävarausta tai tsemppaamaan vapaille baaripaikoille. Woodstockholm on kaiken hypetyksensä ansainnut!
Kiitos Karkki aivan superihanasta illasta! Luv u!! <3

Siellä lahden itäpuolella taidetaan jo kiivaasti valmistautua vapun viettoon. Kuudentoista Tukholmavuoden jälkeen on jo melkein vaikea muistaa, miten merkittävästä juhlasta on kyse. En nyt todellakaan väitä kaipaavani nuoruuteni ja opiskeluaikojen kosteita bakkanaaleja. Sen sijaan ystävien kanssa vietetyistä vapuista – ja etenkin monista ihanista vappulounaista ja piknikeistä – on ihania muistoja, jotka nostattavat nostalgiafiiliksiä.
Tämän hiukan epämääräisen johdannon tarkoituksena on esitellä pari viikkoa sitten kokkaamani aasialaishenkinen, ihanasti kookoksen tuoksuinen uunilohi. Ei ole juuri helpompaa ruokaa kuin uunissa valmistettu lohi. Se valmistuu nopeasti, onnistuu jopa meikäläisen kaltaiselta aloittelijalta ja maistuu useimmille.

Kookoslohessa yhdistyy kookoksen pehmeä makeus chilin pikanttiin kirpeyteen ja korianteri viimeistelee ruokalajin leppoisan aasialaisfiiliksen. Periaatteessa tämä on siis ihan perinteistä, helposti valmistuvaa lohturuokaa, mutta pienellä aasialaisella twistillä.
AASIALAINEN KOOKOSLOHI
Ainekset (noin about viisi annosta):

• 900 g lohta
• 1/2 dl kookoshiutaleita
• 1 purkki kookosmaitoa
• 2 rkl kookosöljyä
• 1 rkl kalakastiketta
• 2 tuoretta chiliä
• ruukku tuoretta korianteria
• suolaa
• limelohkoja (tarjoiluun)

Valmistus:

• Paahda kookoshiutaleita pannulla niin, että ne saavat hiukan vaaleanruskeaa väriä. Sekoittele koko ajan, sillä nuo kärähtävät helposti käyttökelvottomiksi. Poista chileistä siemenet ja muut valkoiset osat (sekä vihreä kanta tietty!) ja pilko tosi pieneksi. Silppua korianteri, mutta jätä muutama sievä lehdykkä tarjoilua varten koristukseksi.
• Sekoita kaikki ainekset (lohta lukuunottamatta) kulhossa. Mausta sopivasti suolalla.
• Laita lohi nahkapuoli alaspäin uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Paista noin 180 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia. Muista, että lohi on paljon herkullisempaa piirun verran vähemmän kypsänä kuin piirun verran yli.
• Koristele valmis lohi tuoreella korianterilla ja tarjoile riisin ja limen lohkojen kanssa.

Voisin kuvitella, että tämä olisi aivan loistava tarjottava vapunpäivän lounaalle. Resepti on helposti monistettavissa eli uunissa lohi valmistuu isommallekin porukalle samalla vaivalla. Juomaksi sopii hyvin hiukan puolimakeaan taittava pirskahteleva valkoviini tai miksei kuohuviini, jos kerran vappulounaasta on kyse!

Olen jo vaikka miten pitkään halunnut testata, miten riisipaperiin käärityt kevätrullat onnistuisivat. Ajatus raikkaista rullista on kutkuttanut ja sain vihdoin ruksittua sen todo-listaltani.
Kevätrullien täytteeksi sopii melkein mikä vain, mutta itse halusin tehdä aasialaisia makuja kunnioittavia vegaanikääryleitä. Kaiken kruunaa todella herkullinen, pikkuisen tulinen kastike, jonka pohjana on paahdetut mantelit.
Riisipaperien käsittely ja kääriminen rulliksi on yllättävän helppoa. Mitään erityisiä poppaskonsteja en käyttänyt vaan tein juuri niinkuin paketin kyljessä sanottiin.
Ihan vastaisuuden varalle testasimme myös sen, että rullat pärjäävät mainiosti yön yli jääkaapissa, kunhan ne on peitetty kostealla keittiöpyyhkeellä. Tämä on erinomainen tieto, jos haluaa tarjota rullia esmes juhlien alkupalana tai noutopöydässä. Usein juhlavalmistelujen pelastus on asiat, jotka voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

VEGAANIT KEVÄTRULLAT & PIKANTTI MANTELIKASTIKE
Ainekset mantelikastike:

• 1 dl manteleita (voi olla kuorineen)
• 1/2 tl sambal oelek -mausteseosta
• 1 tl garia (säilötty sushi-inkivääri)
• 1/2 dl japanilaista soijakastiketta
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1/2 dl oliiviöljyä

Ainekset kevätrullat:

• puolikas kiinankaali
• 1-2 kypsää mangoa (1 iso tai 2 pientä)
• 2 avocadoa
• sitruunanmehua n. 1 rkl
• ruohosipulia (salaattisipulia)
• korianteria
• paketti riisipaperia (n. 12 arkkia)

Valmistus mantelikastike:
Paahda mantelit pannulla ihanan ruskeiksi ja tuoksuviksi. Itse paahdoin mantelit kuorineen ja lopputulos oli tosi maukas. Huristele kaikki mantelikastikkeen ainekset tasaiseksi seokseksi joko mikserissä tai sauvasekoittimella (itse käytin jälkimmäistä).
Valmistus kevätrullat:
Siivuta ja pilko kaikki ainekset ohuiksi nauhoiksi. Purista avokadon päälle sitruunanmehua, ettei palaset tummu. Valmista riisipaperit paketin ohjeen mukaan. Vitsi on siinä, että alustana on aina kostea keittiöpyyhe. Laita pieni kasa kaikkia aineksia kostutetun riisipaperin keskelle ja kastiketta myös. Kääri tiukalle rullalle paketin ohjeiden mukaisesti.
Ennakkoon tehtyjen rullien kanssa kantsii olla tarkkana, ettei ne ota kiinni toisiinsa säilytyksessä. Alustana on hyvä olla kostea keittiöpyyhe ja lopuksi rullien päälle voi laittaa vielä toisen kostean pyyhkeen. Näin ne säilyvät freesinä vähintään vuorokauden.

Tarjoiluun rullat voi joko leikata vinosti kahteen osaan tai antaa olla niiden kokonaisina. Makuasia tuo tietenkin, mutta cocktail-paloina toimii helpommin pienemmät suupalat.
Periaatteessa kevätrullat eivät kaipaa mitään kyytipojakseen, sillä kastike on jo käärön sisällä. Pikku tilkka japanilaista soijakastiketta sopii kuitenkin makuun ja fiilikseen oikein hyvin!

Tavoitteenani oli, että The Synttäreitteni tarjoilut olisivat olleet kokonaan vegaanit. Kakun kohdalla päätin joustaa, koska en löytänyt helposti mistään vegaania kakkua, jonka olisi voinut tilata kotiin. Ja suklaakonvehdeistakin vain osa oli vegaaneja.
Suolaisten kohdalla oli helpompaa, sillä tarkoitukseni ei ollut tarjota mitään varsinaista ateriaa – vaan vähän naposteltavaa ekologisten viinien seuraksi. Tässä yksi omista suosikeistani, supermaukas kukkakaalipikkelsi – tai marinoidut kukkakaalit – miten sen nyt haluaa sanoa.
Tuore korianteri ja chilihiutaleet antavat herkullista twistiä maulle ja itseasiassa liemi on niin hyvää, että käy salaatinkastikkeeksi vaikka ihan sellaisenaan. Itse olen tykännyt kukkakaalipikkelsistä lisukkeena melkein mille tahansa ruualle, leivän päällä ja erityisesti couscous-salaatissa makua tuomassa. Voin kuvitella, että tuo sopii aivan täydellisesti lisukkeeksi myös kaikille grilliruuille, joten kantsii laittaa resepti muistiin tulevaa sesonkia ajatellen.

KUKKAKAALIPIKKELSI
Ainekset:

• 1 keskikokoinen kukkakaali
• pieni sipuli
• 3 dl oliiviöljyä
• 1 limen mehu
• 1 tl hunajaa
• 1 dl valkoviinietikkaa
• nippu tuoretta korianteria
• 1 tl chilihiutaleita
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Pilko kukkakaali pieniksi, suupalan kokoisiksi nupuiksi ja kiehauta n. 5 min. Älä keitä liikaa, kukkakaali saa tuntua aikas napakalta.
• Pieni sipuli tosi ohuiksi suikaleiksi.
• Sekoita kaikki marinadin ainekset ja maista lopputulosta. Liemi saa olla aika tujua ennen kaalien lisäämistä. Kantsii kuitenkin muistaa, että chilihiutaleiden maku voimistuu ajan kanssa.
• Lisää kiehautetut kukkakaalit ja sipuli marinadiin ja anna maustua yön yli.

Pikkelsi säilyy varsin hyvin kylmässä, mutta kantsii ottaa huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Maut pääsevät silloin parhaiten esiin.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Vaasan Taika’ title=’Leipää rakkaudella’]

Olen tunnustanut jo moneen kertaan täällä blogissakin, että en ole mikään kovin rutinoitunut kotikokki. Rakastan kuitenkin hyvää ruokaa ja yksi intohimoni on hyvät voileivät. Välillä tuntuu, että voisin elää pelkillä erilaisin päällystein höystetyillä leivillä! Karkki ja Peetu jakavat voikkarirakkauteni ja siksi onkin ihan mahtavaa, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Vaasanin kampanjaan. Testissä ihanan pehmeät ja lempeän makuiset VAASAN Taika TaikaRuis -ruisviipaleet.
Pääsiäinen on juuri tulossa ja sen myötä lennähtävät omat pikkutipuni muutamaksi päiväksi kotiin. Niin ihanaa, että sydän ihan lämpiää! Pääsiäisenä on varmasti taas aikaa hengailla yhdessä aamiaispöydän ympärillä pitkälle aamupäivään, mikä on ehkä parasta, mitä tiedän. Sen kunniaksi kehittelin Karkille ja Peetulle rukiisille VAASAN Taika -viipaleille herkkuleivät, jossa päällysteenä on kaikki lempparit koottuna.

Pohjalle muusattua avokadoa maustettuna tilkalla sitruunanmehua, suolaa ja pippuria. Höysteeksi maukkaita pikkutomaatteja, basilikasilppua ja tujaus balsamicoa. Kaiken kruunuksi hiukan emmental-juustoa. Kunnon suomalainen emmental on parasta, meidän kaikkien suurta herkkua! Makujen kautta sitä saa hoidettua jopa välillä nostalgiseksi äityvää koti-ikävää! Onneksi Suomi-emmentalia löytyy melkein aina meidän lähikaupasta.
VAASAN Taika -ruisviipaleet on maidottomia ja runsaskuituisia. Lisäksi ne sopii aivan ihanasti miedon makunsa ansiosta monenlaisiin voileipäkokonaisuuksiin.

Kampanjaan kuuluu myös ihan tosi mahtava kilpailu! Se menee näin:
Julkaise Instagramissa oma leipäkuvasi, miten sinä muistaisit rakkaitasi herkullisella leivällä. @Vaasan_leipomot arpoo Instagram-tilillään 2 voittajaa joka viikon perjantai ja voittajat palkitaan herkullisin eväskorein. Instagram-kuvat tulee merkata hashtagein #sanoseleivällä #jyväntaikaa ja @vaasan_leipomot. Kilpailun palkintona on todella runsaita eväskoreja (arvo n. 40e)!
Nyt vain miettimään, miten leipä voi olla arjen juhlaa ja miten voi ilahduttaa rakkaimpiaan. Ja leivästä sitten tietenkin kuva Instagramiin, niin voitto voi olla jo tänä perjantaina sinun! (Harmi, että itse ei voi osallistua…)

[mittaustagi]

Ennen New Yorkin reissua yritin saada jääkaapista pois kaikki potentiaalisesti epämääräiset ja pilaantumisriskin alla olevat ruokatarvikkeet. (Kaikille rosvoille tiedoksi: kotimme ei tosiaankaan jäänyt tyhjilleen, vaan kissavahdit asuvat matkamme ajan siellä). Juureksista tekemäni uunivuoka oli niin onnistunutta, että ajattelin ilahduttaa ohjeella teitäkin.
Resepti on superhelppo – niinkuin ohjeeni aina – ja uuniruokien hyvä puoli on se, että valmistumista odotellessa voi puuhailla muuta. Ihanasti rosmariinilta tuoksuvaan vuokaan voi laittaa melkein mitä tahansa juureksia, kukkakaalia ja miksei vaikka paprikaa, jos siitä sattuu tykkäämään. Pinjansimenet antavat pikanttia pähkinämäisyyttä ja fetan ansiosta juuresvuoka tuntuu ihan ruualta eikä vain lisukkeelta.
Feta ei kylläkään ole mitenkään pakollista, meillä sattui vain olemaan jääkaapissa yksi pala, jossa päivämäärä oli menossa umpeen. Ilman juustoa juuresvuoka sopii myös vegaaneille.

HELPPO JUURESVUOKA
Ainekset:

• 3 – 4 punajuurta
• 3 – 4 perunaa (itselläni oli vielä lisäksi muutama pikkuinen parsaperuna)
• 2 sötpotatis (sweet potato – mikähän tämä on suomeksi? Google translate antoi vastaukseksi vain “peruna”)
• 2 punasipulia
• 2 – 3 valkosipulin kynttä
• pussi pinjansiemeniä
• paketti fetajuustoa (n. 150 g)
• rosmariinia/timjamia tuoreena tai kuivattuna
• suolaa
• pippuria myllystä
• muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä

Valmistus:
Kuori ja pilko juurekset lohkoiksi – perunoita ei tosin tarvitse kuoria, pelkkä pesu riittää. Pilko myös punasipuli ja valkosipuli ja laita kaikki isoon uunivuokaan tai syvälle pellille. Huljuttele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja mausta koko komeus ripauksella suolaa, tuoreena rouhitulla pippurilla ja yrteillä. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 min.
Laske uunin lämpö 175 asteeseen, ripottele päälle pinjansiemenet ja pieneksi pilkottu fetajuusto. Kypsennä vielä toiset 30 min tai kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä. Punajuurissa tuntuu menevän kauiten.

Uunijuuresten kaverina maistuu turkkijogurttiin tehty raikas kastike. Pikantti Sriracha-soosilla maustettu kastike on lempparini ja syön sitä oikeastaan kaiken kanssa – joskus myös leivän päällä.
Kastikkeeseen tarvitaan siis turkkijogurttia, Sriracha-kastiketta maun mukaan, ripaus suolaa ja vähän mustapippuria. Kaikki pyöräytetään sekaisin ja annetaan maustua jääkaapissa hetki, jos ehtii odottamaan.

Kasvisvuokaan olisi sopinut hyvin myös porkkanat, mutta niitä nyt ei poikkeuksellisesti sattunut kaapista löytymään. Sötpotatis onneksi tuo mukavan mehevää makeutta annokselle.
Uunikasvikset ovat mainio lisäke kana- ja liharuuille, mutta ei se kyllä niitä mitenkään erityisesti kaipaa. Etenkin kastikkeen kanssa annos tuntuu ihan “oikealta ruualta” eikä yhtään ole sellainen olo, että päivälliseksi on pelkkiä lisukkeita!