Jätin ihan tarkoituksella edellisestä Tukholmavinkkipostauksestani pois yhden kotikaupungissa vietetyn lomaviikkoni kulinaarisista highlightseista. Grand Hotel -hotellin seisova lounaspöytä on niin poskettoman hyvä ja elämyksenä ihana, että se ansaitsee ihan oman juttunsa.
Etsiskelimme Tinnin kanssa ihan randomisti jotain kivaa brunssia, jonne olisimme voineet mennä kesälomani viimeisenä sunnuntaina, kun Tinnin äiti ja kummityttäreni, Tinnin tytär Peppi, olivat myöskin täällä viettämässä Tukholma-viikonloppua.
Tukholma on aivan kertakaikkiaan upea brunssikaupunki! Ravintolasta riippuen tarjolla on monia erilaisia kattauksia (sekä buffet että á la carte) ja useita tyylejä, jotka miellyttävät erilaisia brunssiporukoita lapsiperheistä jatsifaneihin ja tähtiravintoloihin tottuneisiin ravintolavieraisiin – kaikki tarpeet tulee yleensä täytettyä paremmin kuin hyvin.

Siinä sitten täkäläisiä brunssimestoja interwebsistä selaillessamme totesimme, että näin kesäloma-aikaan ei olekaan niin itsestäänselvää, että täällä pääsisi nauttimaan urbaanin suositusta aamiaislounas-ateriasta.
Aika uskomatonta sinänsä, että suurin osa täkäläisistä suosituista brunsseista on kesälomalla juuri, kun kaikki ziljoonat turisti ovat täällä! Myös Grand Hotellin varsinainen brunch on kesäaikaan pois ohjelmistosta, mutta heidän smörgåsbord (seisova lounaspöytä?) on niin loistavan herkullinen, että eipä siinä muuta enää osaa kaivata!

Eli siis päädyimme virallisen brunssin sijaan nautiskelemaan Grand Hotelin huippuherkullisesta lounasbuffetista. 
Ja hyvä niin! Niin ihanaa ja yltäkylläistä makuilotulitusta en ole kokenut aikoihin!
Rakastuin erityisesti kaikkiin kymmeniin itsetehtyihin silleihin ja kalapöydän antimet sai muutenkin kaikki nirvana-levelit varsin korkealle. Salaatteja ja leikkeleitä on myös tarjolla ihanan laajasti. Itseasiassa niin paljon, että sinänsä erittäin herkullisen näköiset lämpimät jäivät käytännöllisesti katsoen maistamatta. Lihapullat saivat kylläkin seurueeltani erittäin kiitettävät arvosanat.

Mikään erityinen kalafani – kuten allekirjoittanut – ei todellakaan tarvitse olla. Grand Hotellin smörgåsbord on niin laaja, että kasvissyöjäkin kokee runsauden pulaa. Vegaanille tuo tosin on aika haasteellinen, joten jos kaipaa täysin eläinvapaata brunssia/lounasta, silloin tuskin kannattaa sijoittaa Grand Hotellin smörgåsbordiin.
Myös Grand Hotellin miljöö on niin hurjan ihana, että ihan pelkästään vain sen vuoksi kantsii tuolla käydä edes kerran.

Tinni, järjestyksen ihminen, pitää epävirallista ja vain inhimilliseen muistiin perustuvaa kirjaa seisovassa pöydässä syötyjen lautasellisten lukumäärästä. Kuulemma joskus parikymppisinä varhaisaikuisina vedettiin ainakin kahdeksan kierrosta, kun oltiin Tukholman risteilyllä. Pitää todennäköisesti paikkansa, mutta nykyään samaan suoritukseen ei pysty mitenkään, vaikka kuinka haluaisi. Haha!
Itse olen aika huono noutopöytäasiakas. Haluan maistaa mieluiten kaikkea, mutta en osaa ottaa vain atomin kokoista nökärettä eri annoksista lautaselleni.
Grand Hotellin smörgåsbord sai myös toivomaan, että olisi mennyt sinne heti avaamisen jälkeen ja sitten kaikessa rauhassa chillaillen nautiskellut samaan putkeen sekä aamiaisen että lounaan.

Toisaalta, niinhän me kyllä melkein tehtiinkin. Itse en ehtinyt syödä aamiaista ollenkaan (varhaisaamiaiset jää kyllä muutenkin helposti väliin) ja ihan rauhassa ehdittiin istua. Jopa niin rauhassa, että ihan viimeiseksi lopuksi kävin hakemassa vielä kaksi (kyllä, kaksi, 2) pientä palaa ananasta. Ihan kuin siinä vaiheessa sitä ei jo olisi aivan supertäynnä.

Grand Hotel on aivan ihana paikka muutenkin! Parhaimmillaan siellä voi herkuttelun lisäksi bongailla julkkiksia. Kaikki Tukholmassa visiitillä olevat superstarat, kuninkaalliset ja Nobel-palkintojen saajat yöpyvät yleensä aina tuolla.
On melkein sanomattakin selvää, että paikan palvelu on aivan huippuluokkaa. Eikä sitä tosiaankaan tarvitse olla mikään celebrity tai muu merkkihenkilö – kaikki ne kerrat, kun olen Grand Hotellissa ollut, asiakaspalvelu on ollut vähintäänkin moitteetonta ihan tällaiselle tavalliselle random-vieraallekin.

Ruisrock-viikonloppumme Turussa ei ollut aivan pelkkää festarointia. Lauantaina kävimme nauttimassa tukevan lounaan Blankossa ennen päivän hulinoita. Kyllä sitä yhden kerran festareitten aikana on ihana saada syödä oikein pöydän ääressä istuen. Haha!
Voin suositella erittäin lämpimästi Blankoa kaikille mutkattomasta mutta herkullisesta ruuasta pitäville. Huolella valitut raaka-aineet ja asiantunteva valmistus tekevät annoksista erittäin hintansa väärtejä.
Itse päädyin pitkähkön pohdinnan jälkeen puhvelimozzarella-tomaattipastaan, joka oli kaltaiselleni tomaatinrakastajalle aivan täydellinen nappivalinta. Jo pelkästään tuon pastan vuoksi hinkuan takaisin Turkuun mahdollisimman pian.

Tinni tilasi punaisen peston ryydittämän lammaspastan, vaikka olikin kahden vaiheilla, ottaisiko saman annoksen kuin minä. Aikaisemmat ihanat kohtaamiset lammaspastan kanssa painoivat valintahetkellä enemmän – eikä tälläkään kertaa ollut aihetta muuta kuin hyristä tyytyväisenä.
Seurueemme nuoriso tilasi lankkupihvin ja argentiinalaisen lammasvartaan. Molemmat vakuuttivat olevansa supertyytyväisiä valintaansa. Ja hyviltä ne näyttikin.

Palvelu rennosti ja mutkattomasti sisustetussa Blankossa on ystävällistä, asiantuntevaa ja siihen nähden, että paikka oli osin Ruisrockin ansiosta pullollaan väkeä, myös varsin rivakkaa.
Mitä enemmän laitan itse ruokaa kotona sitä tärkeämmäksi itselleni on tullut ravintolavisiitin kokonaiselämyksen toimivuus. Siinä mielessä kokonaisuus Blankossa on kyllä ihan huippuluokkaa. Miljöö, palvelu ja ruoka ovat kaikki linjassa keskenään ja ehdottomasti visiitin väärti.

[mittaustagi]
Heti tähän alkuun klassiset pahoittelut, että olen pantannut New Yorkin ravintolavinkkipostaustani. Se ei suinkaan ole ollut tarkoitukseni, mutta en vain tajua, mihin kaikki aika on mennyt. Erinomaiset ravintolavinkit ei onneksi ole ihan niin tuoretavaraa, että vanhentuisivat parissa kuukaudessa.
Kuvat ja kokemukset ovat helmikuiselta The Syntymäpäiväreissultamme ja siksi varsinkin kuvien tunnelma voi olla hiukan talvinen. Toisaalta sehän nyt oikeastaan taas sopii ihan hyvin täkäläiseenkin tunnelmaan.
Voin vakuuttaa ihan jokaikinen näistä ravintoloista (+ yksi kakkukahvila) on visiitin väärti. En keksinyt järkevämpää ryhmittelyä, joten esittelen suosittelemisen arvoiset paikat siinä järjestyksessä, kun me niissä matkan aikana käytiin.

La Flaca NYC

Ensimmäisen illan ravintola oli lähestulkoon ainoa, missä kävimme, jota en ollut valinnut huolellisen googlailun ja ristiintaulukoinnin jälkeen vinkkilistallemme. Ystävälliset Airbnb-isäntämme olivat tehneet kattavan minioppaan asunnon lähellä olevista paikoista, palveluista, liikenneyhteyksistä – ja luonnollisesti ravintoloista.
Heidän listalta valkkasimme kivan kuuloisen meksikolaisen ravintolan, La Flaca NYC, joka osoittautuikin aivan hittipaikaksi. Meno on mutkatonta annokset valtavia, Margaritat niinikään ja hinnat vähintäänkin siedettävät. Paikan autenttinen tunnelma teki vaikutuksen ja ruoka oli hyvää. Ehkä en kuitenkaan suosittele tekemään valtavaa kierrosta juuri tämän ravintolan takia, mutta jos sattuu olemaan hoodseilla, La Flaca NYC on aivan varmasti parempi valinta kuin naapurustossa vilisevät ketjupaikat.

Buddakan

Olin tehnyt jo kotona hyvissä ajoin pöytävärauksen Buddakan-ravintolaan, jota oli suositellut niin ystävät, monet ravintola- ja matkailusivustot kuin useat blogini lukijatkin. Tarkoitus oli, että matkan aikana valitsemme hintatasoltaan budjettireissulla oleville sopivia ruokapaikkoja, mutta pitihän sitä nyt kerran vähän hienostellakin.
Ja täytyy sanoa, että ravintolan valinta osui todella nappiin!

Moderni aasialainen makumaailma, rento mutta elegantti city chic -tyyli, ystävällinen palvelu ja kerrassaan herkulliset drinksut saavat kaikki täydet pisteet meidän koko porukalta. Ja pääruuista Black Pepper Beef – sitä ei kannata missata!
Ja niin, eihän Buddakanista voi puhua mainitsematta Sex and the Cityä, Carrien ja Mr. Bigin rehearsal dinneriä. Olen ollut vain sivusilmällä SATC-fani, joten en ollut todellakaan tietoinen, että kyseinen illallinen nautittiin (eli kuvattiin) juuri tuolla. Siitä huolimatta ravintola ei ollut mikään tv-sarja-entusiastien turistikohde, vaan tunnelma oli ainakin näin ekakertalaisen silmissä hyvin aidosti rennon elegantti.

Ruoka oli kertakaikkiaan aivan mielettömän hyvää! Dumplingit suussasulavia ja liha mureaa sekä täynnä makuja.
Suosittelen lämpimästi varaamaan pöydän etukäteen, sillä ainakin viime talvena vaikutti siltä, että paikka on käytännöllisesti katsoen joka ilta täynnä. Niin aion ainakin itse tehdä ennen seuraavaa New Yorkin matkaani.

Prosperity Dumpling

Aivan toista äärilaitaa edustaa superedullinen reikä-seinässä -tyyppinen kiinalaismesta Prosperity Dumpling. Nyt ei kannata antaa katu-uskottavan ulkonäön pettää, sillä kyseessä on todellinen kulttipaikka. Vinkkejä tuosta saimme vähintään yhtä paljon kuin Buddakanistakin ja sinne tehdään retkiä kauempaakin.
Meillä kävi sikäli loistava tsägä, että Airbnb-lomakotimme oli aivan Prosperity Dumplingin kulman takana. Kaikkina niinä muutamana iltana, kun totesimme olevamme liian poikki lähteäksemme enää etsimään illallisravintolaa, kävimme hakemassa ihanat dumpling-vuoret take awaynä kämpille. Ja kyllä oli kuulkaa niin hyvää!

The Butchers Daughter

The Syntymäpäivän iltana Karkki ja Peetu veivät synttärisankarin syömään illallista parin korttelin päässä kämpiltämme sijaitsevaan hurmaavaan The Butchers Daughter -ravintolaan. Ekologista, lähituotettua, täysin vegaania – ja erinomaisen herkullista!
Ravintolan tunnelma on varsin hipsteri – ja tiedän, että The Butchers Daughter on monen supermallin suosikkipaikka. Melkein salaa toivoin, että oikeasti asuisin vakituisesti kulman takana, että voisin pistäytyä vegaaniherkuttelemassa vaikka päivittäin. Palvelu oli lisäksi todella hurjan ystävällistä ja laskunkin kanssa syntynyt pieni sekaannus hoidettiin kohteliaasti ja äkyttämättä.

Chelsea Market

Kauppahallityyppinen hässäkkä, Chelsea Market, on varmasti kaikille NYC-kävijöille tuttu paikka. Jotenkin tuntuu, että jokatoinen julistaa löytäneensä maailman parhaan lounaspaikan juuri tuolta.
Ekakertalaisena kuitenkin hämmästyin tarjonnan määrää, monipuolisuutta ja silminnähden korkeaa tasoa. Hiukan harmitti, että sinä(kään) päivänä ei voinut syödä lounasta kuin kerran, mutta tiedänpähän minne suuntaan seuraavalla New Yorkin reissullani. Tarjontaa on aivan laidasta laitaan ja kaikkia mahdollisia etnisiä suuntauksia löytyy ihan fine diningia lukuunottamatta. Tunnelma koko marketissa on rennon urbaani ja ruokakulttuuria arvostava.
Lisäpisteet siitä, että paikka on tosiaan kuin suuri kauppahalli, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on erittäin mukava viettää sadepäivää – niinkuin me teimme!

The Spotted Pig

Reissun viimeisenä iltana kävimme Kanye Westin ja Taylor Swiftin suosikkipaikassa, yhdellä Michelin tähdellä palkitussa, hampurilaisistaan kuuluisassa The Spotted Pig -ravintolassa. Jo ennen matkaa tuumasimme, että pitäähän sitä nyt kerran kunnon hampurilainen syödä, kun kerran ollaan oikein Ameriikassa. Huolellisen taustatyön ja sinnikkään googlailun jälkeen olimme vakuuttuneita, että juuri The Spotted Pig tarjoilee koko New Yorkin parhaat hampurilaiset.
Emmekä todellakaan pettyneet! Reilun kokoinen pihvi oli maukas ja mehevä, paikalle tyypillinen roqueford-juusto juuri sopivan maukas ja jopa leipä oli jotenkin hirmu herkullista, vaikka yleensä sämpylä jää itseltäni melkein kokonaan syömättä. The Spotted Pigin erikoisuus, tuoreella rosmariinilla maustetut kengännauharanskalaiset oli nekin kertakaikkiaan taivaallisia.
Fun fact: muistatteko sen Orange Is the New Black -jakson, missä Piper pääsee kotiin lomalle, kun hänen isoäitinsä on niin sairas? Isoäiti ehtii kuolla ennen lomaviikonloppua ja Piper sanoo, että “now we can go and drink Manhattans at The Spotted Pig”. Haha! En minäkään muistanut, mutta satuin katsomaan keväällä alkupään sesonkeja uudelleen ja bongasin tuon.

Little Cupcake Bakehouse

Lopuksi vielä yksi aivan mielettömän ihana kahvilavinkki! Reissumme viimeisenä päivänä, kun olimme jo liikkeellä matkalaukkujen kanssa, piipahdimme ennen kentälle lähtöä Little Cupcake Bakehouse -kahvilassa. Ihan pienen kivenheiton päässä New Museum -museosta sijaitseva kakkutaivas pitäisi olla ihan must kohde jokaiselle leivonnaisista pitävälle.
Tarjolla on ihan uskomaton määrä toinen toistaan herkullisemman ja syntisemmän kuuloisia ja näköisiä baakelseja. Myös vegaaneja vaihtoehtoja on pilvin pimein. Kakkupalat on niin isoja, että yhdestä riittää helposti kahdelle – tai sitten tekee kuin me ja ottaa aitoon pizzeriatyyliin loput laatikossa mukaansa.
Sitten vielä muutama bonusvinkki (näistä ei tullut otettua kuvia, mutta ihania paikkoja kaikki silti!):

• Karibialainen ravintola Miss Lily’s 7A. Nuorekas, riehakas ja iltaa kohti bilemeiningiksi muuttuva tunnelma. Usein aivan tosi täynnä. Söimme ihan mahtavaa ramen-soppaa tuolla.
• Drinkkibaari Lovers Of Today. Superpieni baari, joka on hiukan vaikea löytää (tarkoituksella?). Ovi on sisäpihalla ja käytännöllisesti katsoen anonyymi. Mielettömän hyvää musiikkia, tosi kiva tunnelma ja taivaallisia drinksuja.
• Schiller’s liquor bar. Kävimme tuolla vain synttäri-illan viimeisiksi tarkoitetuilla drinksuilla (mutta sitten eksyimme vielä salakapakkaan). Ruokalista vaikuttaa kuitenkin tosi mutkattomalta ja kivalta – ja tykkäsin paikan tunnelmasta tosi paljon, joten ihan jäi harmittamaan, ettemme ehtineet uudestaan sinne. Mutta siis suosittelen lämpimästi ainakin heidän drinksujaan.

Näiden kaikkien lisäksi toivelistalleni jäi vaikka miten monta paikkaa, joissa emme ehtineet käydä. Tällä reissulla jäi esimerkiksi Brooklyn kokonaan väliin. Tai se oli oikeastaan viimeisen päivän ohjelma, mutta mielettömästä kaatosateesta johtuen päätimme sitten mielummin sivistyä New Museumissa (kuivassa, katon alla).
Mutta onhan se toisaalta hyvä, että seuraavallekin reissulle on jo suunnitelmia varastossa. Varmaan kyllä pitäisi viettää New Yorkissa kokonainen kuukausi, että ehtisi syödä kaikkialla, missä haluaa. Haha!

Palasin parisen viikkoa sitten reilun viikonlopun mittaiselta Berliinin reissultani. Tuliaisiksi toin erinomaisen muhevan vilustumisen (luulin jo hetken, että minuun oli iskenyt se pelätty mancold!) ja sen lisäksi muutaman kivan uuden matkavinkin.
Olen ollut jo useammankin kerran Berliinissä, mutta ensimmäisen kerran tuli tehtyä pääasiassa kaikkia perinteisiä turistijuttuja. Aikaisemmin oppaana on ollut aina joku paikallinen – tai vähintään hoodseilla asusteleva kaveri (tai Karkki!), joka on osannut näyttää vaikeammin löydettäviä nähtävyyksiä ja omia lempipaikkojaan. Tällä reissulla olimme matkaseuralaiseni Hannan kanssa ihan omillamme.

Tavoitteenamme oli käydä jokiajelulla, tv-tornissa, ihmetellä East Side Gallerya, shoppailla hiukan ja tietenkin syödä ihanissa ravintoloissa! Reilun viikonlopun mittainen city-loma tuntuu kyllä ihan oikealta lomalta, kun ohjelmaa on tarpeeksi, mutta aikaa on myös pysähtyä hengittämään uuden paikan tunnelmaa. Kiireellä kun ravaa nähtävyydestä toiseen, sitä ei pahimmillaan ehdi edes tajuta, missä on.
Berliinissä, jos missä, on pelkästään siellä oleminen oma juttunsa. Graffitit, Euroopan lähihistoria, taide ja monet alakulttuurit on ihan silmien edessä, kun vain malttaa pysähtyä hetkeksi.

Niin randomilta turistijipolta kuin ehkä kuullostaakin, ajelu jokilaivalla yhdistää oikein mukavalla tavalla sekä pienen rauhoittumisen aloilleen, että nähtävyyksien näkemisen. Mukavalla säällä retki on ehdottomasti niiden muutamien eurojen väärti, mitä ajelu kustantaa.
Joelta pääsee myös kurkistamaan tuttuja rakennuksia ja maisemia vähän toiselta kantilta kuin tavallisesti. Retkiä on eri pituisia ja hintaisia. Me valitsimme aika lyhyen, vain parisen tuntia kestävän vaihtoehdon ja se riitti kyllä hyvin. Jokilaivayhtiöitä on ziljoona ja kaikilta löytyy lähtölaituri joen rannasta keskustan tuntumassa.



East Side Gallery – säilytetty pätkä Berliinin muuria – on ihan must nähtävyys ainakin ekakertalaiselle Berliinin kävijälle. Jos haluaa tuntea olonsa paikalliseksi, voi käydä hakemassa kaupasta tai kahvilasta vähän piknik-eväitä ja heittäytyä muurin edessä levittäytyvälle nurtsille viettämään leppoisaa päivää.
Perjantai-illan highlight oli ehdottomasti illallinen Katz Orange -ravintolassa. Kiitos vain kovasti vinkistä blogini lukijalle!

Ravintolan miljöö on aivan kertakaikkiaan mieletön! Katze Orange sijaitsee entisessä kirkossa – ja varsinkin iltavalaistuksessa on vaikea olla vaikuttumatta jylhistä puitteista. Sisällä sisustus on kuitenkin lämminhenkinen, jopa boheemin trendikkäällä tavalla kotoisa kirjahyllyineen ja pinnatuoleineen.


Olin lukenut etukäteen arvosteluja Katze Orangesta ja eniten kritiikkiä ravintola oli saanut palvelusta, jonka väitettiin olevan sekä hidasta että paikoin jopa tylyä. En tiedä kävikö meillä ihan älytön tsägä, mutta en todellakaan voi allekirjoittaa tuota. Tarjoilijamme oli superystävällinen, ammattitaitoinen ja ripeä otteissaan.
Ruuan suhteen jäimme hiukan kahden vaiheille. Tai paremminkin niin, että olimme hiukan pettyneitä nyanssittomiin alkupaloihin, mutta lihaisa pääruoka bataattiranskiksineen ja dippikastikkeineen oli aivan täydellinen.
Suosittelen paikkaa lämpimästi lihansyöjille, jotka arvostavat niin mureaksi hitaasti kypsentäen valmistettua lihaa, että se hajoaa jo pelkästä katseesta. Alkupalat kantsii nauttia jossain muussa ravintolassa ja ei-lihansyöjät löytävät takuuvarmasti sopivammankin paikan Berliinistä.

Hintatasoltaan Katze Orange on piirun keskivertoa Berliinimeininkiä tyyriimpi. Ei siis mikään sikakallis, mutta siihen nähden, kun muuten syöminen siellä on niin edullista, laskun loppusumma saattaa tuntua hiukan suurelta. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että ainakin kerran pitää joka reissulla päästä kokemaan joku vähän kivempi ravintola, vaikka sitten muuten söisikin hotdogeja koko matkan.
Berliinissä kantsii ottaa aina majoitus ilman aamiaista. Ulkona kahviloissa ja ravintoloissa syöminen on, kuten sanottu, varsin edullista ja lisäksi osa paikallista kulttuuria.
Lähes kaikista kahviloista saa toinen toistaan ihanampia aamupala-settejä, joita voi räätälöidä oman makunsa mukaan. Tähän kohtaan en osaa antaa mitään sen yksityiskohtaisempaa vinkkiä. Me tupsahdimme Hannan kanssa joka aamu eri kahvilaan asuinpaikkamme ympäristössä – ja aamiainen oli aina vähintäänkin erinomainen!

Voin muuten suositella lämpimästi Airbnb-kämppäämme Berliinin Prenzlauer Bergissä. Freesi ja suhteellisen tilava kaksio keittosyvennyksineen oli tosi käytännöllinen ja mukava meille kahdelle, mutta toimisi varmasti hyvin myös pariskunnalle yhden tai kahden lapsen kanssa. Parvekkeella mahtuu hyvin istuskelemaan, kylppäri on freesi, maksuton Wi-Fi moitteeton ja kulkuyhteýdet Alexanderplatzille erinomaiset. Puhumattakaan kaikista kahviloista ja ravintoloista, joita tosiaan löytyy pilvin pimein ihan kulman takaa!

Tällä reissulla ei tullut kovin paljoa shoppailtua. Tai no, enhän kyllä ylipäätäänkään tapaa ostiskella mitenkään erityisesti lomamatkoilla, joten sikäli siinä ei ole mitään erityistä. Primarkissa käytiin tekemässä “pakolliset” täydennysostokset valkoisia t-paitoja ja vastaavaa kulutussälää.
Varsinaiseksi shoppailuvinkiksi antaisin Kauf Dich Glücklich outletin! Jostain luin määritelmän, että se on “outlet of the ultimate hipster fashion store”. Ja mikä ettei, kun valikoimista löytyy monia skandinaavisia merkkejä, mm. Niken ja Adidaksen ei-urheiluun tarkoitettuja tennareita, vaateita, kosmetiikkaa ja urban outfitters -tyyppistä sekalaista sälää. Itseasiassa, kun tarkemmin ajattelen, Kauf Dich Glücklich outlet olisi aivan mainiosti voinut yhtä hyvin olla Urban Outfittersin outlet.

Outletin löytäminen on ihan oma seikkailunsa. Maanalaisella on kyllä parikin pysäkkiä melko lähellä, mutta meidän shoppailupäivänä ne ei kulkenut jalkapallomatsin vuoksi. Bussilla pääsee kuitenkin myös, eikä se lopulta edes ollut kovin hankalaa.
Varsinainen seikkailu alkaa, kun on löytänyt oikean katuosoitteen. Kauf Dich Glücklich outlet ei todellakaan sijaitse missään helposti lähestyttävässä liiketilassa. Varsin rouheat viitat johdattaa syvälle entisen tehdasrakennuksen syövereihin. Hiukan alkoi jo epäilyttää, että ollaankohan nyt varmasti oikeassa paikassa (viitoista huolimatta… I’m not the trusting kind… :D) mutta lopulta, ehkä viidennen sisäpihan läpi käveltyämme, pilkotti vihdoin outletin rouhea ulko-ovi nenämme edessä.

Outletin valikoimissa on tosiaan paljon skandinaavisia merkkejä. Samsøe Samsøe, Carin Wester, Selected Femme, Adidas, Levis iski ehkä eniten juuri meikäläiseen. Farkkuja en alkanut sovitella – oli muutenkin aivan järkyn kuuma, mutta muutamaakin mekkoa katselin sillä silmällä.
Tuossa ylemmässä kuvassa on vasemmalla Carin Westerin mekko, jonka ihan melkein ostin. Olin jo kiikuttamassa kaunokaista kassalle, kun huomasin saumassa virheen, jonka tuomitsin sellaiseksi, että edes kohtuullisilla ompelutaidoilla sitä ei saisi siististi korjattua. Koska toista kappaletta ei ollut, palautin mekon haikein mielin tankoon.
Yksi musta Selected Femme -mekko tuli kuitenkin hankittua. Sanoisin, että 15 euron löydöksi varsinainen jackpot! Se on sellainen puolifiini, ei-toimistovaate, jolle toivottavasti tulee paaaaljon käyttöä nyt, kun joulubilesesonki alkaa.
Kauf Dich Glücklich outlet sijaitsee osoitteessa Gerichtstraße 23, ja se on auki keskiviikosta lauantaihin klo 11 – 19.

Säiden kanssa meillä kävi varsin hyvä tuuri. Ainoastaan sunnuntai oli sateinen, mutta silloinkin aamupäivän “vettä-tulee-kuin-saavista-kaataen” -sade muuttui varsin siedettäväksi “rankkasadekuuro-silloin-tällöin-muutoin-paistaa” -keliksi. Sunnuntaille suunniteltu visiitti tv-torniin sopi ohjelmaan tuolloin oikein hyvin.
Tuntuu vähän mäntiltä suositella niin älyttömän ilmiselvää turistikohdetta kuin Berliinin tv-torni. Eikä se varmasti kaikkein hipstereimmille matkailijoille varmasti sovikaan. Itse tykkään näkötorneista muutenkin – yläilmoista kaupunki näyttää aivan elävältä kartalta. Pienoinen karttanörtti on asustellut sisälläni siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran 13-vuotiaana eksyin yösuunnistuksella ja näkötornit olen tamperelaisena saanut sydämeeni jo äidinmaidossa.

Schnitzel on yksi saksalaisimmista ruuista mitä voi olla. Millinohueksi hakattu ja rapeaksi leivitetty leike on parhaimmillaan suurta herkkua. Huono schnitzel voi puolestaan pahimmillaan olla ällörasvainen ja mauton kengänpohja. En ole mikään asiantuntija aiheesta, mutta sekä paikallisten että Tripadviserin suosittelema Gasthaus Alt Wien tarjoili kyllä kertakaikkiaan mahtavat annokset. Siis mahtavat myös maultaan – ei pelkästään kooltaan!
En nyt tiedä kannaattaako noiden vuoksi matkustaa toiselta puolen maailmaa, mutta jos sattuu olemaan kulmilla schnitzel-himon iskiessä, Gasthaus Alt Wien on ihan huippu valinta.

Sellaiset Berliinin perusasiat kuin käteisen rahan käyttö on entisellään. Pankkiautomaattejakaan ei ole mitenkään liian tiuhassa, joten kantsii varata riittävästi euroja taskuun jo kotona. Isoimmat tavaratalot, kaupat ja esmes Primark huolii kyllä kortinkin, mutta kahviloissa, ravintoloissa, takseissa ja putiikeissa kelpaa vain käteinen. Itselläni ei yleensä ole lompakossa penniäkään, joten tuo pitää aina erikseen muistaa.
Toivottavasti näistä muistiinpanoista on iloa Berliiniin lähtijöille. Vanhemmat vinkkipostaukset löytyy Berliini-tagin takaa – eli täältä.

Viimeviikkoisella Tinnin orkestroimalla makumatkalla täällä Tukholmassa piipahdimme myös taiwanilais-kiinalaisessa Barobao-ravintolassa. Tai ehkä pitäisi käyttää jotain muuta nimitystä kuin ravintola? Itse he nimittäin luokittelevat itsensä mieluiten pikaruokapaikaksi, vain piirun verran perinteisiä palvelevammaksi.
Eli pöytiintarjoilu pelaa, mutta maksu tapahtuu pikaruokamestojen tapaan ennen ruokailua, servettien virkaa toimittaa talouspaperirulla, pöytävarauksia ei oteta ja muutenkin setting tavoittelee mutkatonta ja rentoa, ei ravintolamaista tunnelmaa.

Ensisilmäyksen ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Tarkoituksellisen minimalistisesti sisustettu Barobao on varsin kunnianhimoinen tarjoillessaan nyt niin supertrendikkäitä höyrytettyy valkoiseen leipään tehtyjä bao-“hampurilaisia” ja muita pikkuannoksia.
Annokset on tosiaan varsin pieniä – mikä meille toki kerrotaan heti aluksi – ja siksi pieneenkin nälkään menee helposti kolme listan annosta ja isompaan nälkään pitää melkein valita kaksi gao bao annosta, yksi lisuke ja yksi herkku comfort-osastosta. Hinta on kuitenkin kaikilla annoksilla vähintäänkin siedettävä, joten illallisen kokonaiskustannus taisi helposti olla koko lomaviikon alhaisin.

Kesäaikaan Barobao on avoinna vain iltaisin klo 17 – 21. Me olimme paikalla vasta kahdeksan jälkeen ja silloin kaikki kasvisvaihtoehdot (jotka on kuulemma tosi hyviä!) ja hummeri-bao oli jo loppunut. Tosin tilaa oli silloin mainiosti – eikä meitä heitetty ulos, vaikka ateriointi venähti reippaasti yli sulkemisajan. Aikaisemmin illalla saa kuulemma varautua jonottamaan paikkaa – sen verran monet on jo ehtinyt löytää noin vuoden vanhan ravintolan.
Söimme siis pork belly bao (i h a n a a ! !) ja free range chicken bao (Peetu) yhdistettynä osteriin, kimchiin ja uunissa valmistettuun kananmunaan. Baot saavat täydet pisteet, osteri oli maukas ja merellisen raikas, kananmuna-annokset elegantteja ja vivahteikkaita. Kimchi oli myös hyvää, mutta yksi annos riittää hyvin jaettavaksi useammallekin, jos ei nyt satu olemaan ihan pidättelemätön kimchi-fani. Sen verran tujua se oli mielestäni.

Hummeri-bao jäi vähän kyllä kiinnostamaan. Tarjoilijan mukaan niitä ei tehdä päivässä kuin muutama, ja jos sellaisen haluaa, pitää olla paikalla heti klo 17. Jonkun limited edition -triggerin tuo selvästi laukaisi, kun en nyt saa mielestäni pois, että vielä sinne viideksi joku päivä ehdin. 😀
Ensimmäinen kuva: Barobao, muut Minttu 🙂

Niinkuin kerroinkin, Tinni oli Tukholmassa viime viikolla. Kaiken muun mukavan lisäksi, se tarkoitti visiittiä moneen ihanaan ravintolaan. Yksi itselleni uusista tuttavuuksista oli Ruotsin ensimmäinen Nikkei-ravintola Indio Kitchen.
Eikä uutta ollut vain itse ravintola – vaan koko “tyylisuunta”. Etukäteen en niin miettinyt, että miksi Indio Kitchen ilmoittaa olevansa japanilais-perulainen. Tukholmassa on useampikin paikka, jossa cross kitchen -ajattelu on ihan oma lukunsa siksi, että ravintoloitsijat ovat päättäneet yhdistää ruokakulttuuriltaan villistikin erilaiset taustansa perustaessaan yhteisen ravintolan.

Siitä ei kuitenkaan ole Indio Kitchenin kohdalla kyse. Japanilais-perulainen keittiö, Nikkei, syntyi, kun suuri joukko japanilaisia muutti 1800-luvulla Peruun ja alkoi valmistaa japanilaista ruokaa paikallisista raaka-aineista.
Indio Kitchenin listalta löytyy niin sushia kuin cevicheä, sashimia ja canchitaa. Painopiste on selkeästi kalassa ja muissa meren antimissa. Kasvissyöjälle löytyy vaihtoehtoja, mutta vannoutuneen lihansyöjän kantsii valita joku muu ravintola.

Ruoka on aivan taivaallisen herkullista! Sushi on ollut lempiruokaani siitä lähtien, kun muutimme Tukholmaan. Osittain Indio Kitchenin maut ovat tuttuja ja turvallisia, lohturuokaa jopa. Toisaalta annokset ovat kypsennetympiä ja makumaailmaltaan vahvempia kuin perinteinen japanilainen.
Illallinen koostetaan useammasta keskisuuresta annoksesta ja varsinkin sushi sopii hyvin jaettavaksi kaikkien ruokailijoiden kesken. Meidän ateriat koostui chevicestä, tonnikala-carpacciosta, sushista ja lisukkeista (suosittelen höyrytettyjä soijapapuja, mutta paahdetut maissinsiemenet oli vähän turhankin outoja).
Palvelu Indio Kitchenissä on todella loistavaa, iloista ja joustavaa. Peetulle räätälöitiin allergiat huomioon ottava menu ja kaikkiin muihinkin ziljooniin kysymyksiimme vastattiin asiantuntevasti, perusteellisesti ja ystävällisesti. Tulee kyllä aina niin hyvä mieli, kun palveluammatissa oleva ihminen on tehtävänsä mittainen – ja tässä tapauksessa ylitsekin.


Bloggarin kanssa ravintolassa. Onneksi sushi ei jäähdy, vaikka kuvaaja olisi hitaalla.
Tarjoilija suositteli ottamaan kolme eri annosta per nenä – ja se tuntui järkevältä. Etenkin, kun aluksi otimme kaikille vain kaksi, minkä seurauksena tilasimme “jälkkäriksi” vielä setin sushia. Haha!