Tai ehkä pitäisi sanoa ”kertakuperkeikalla”. Nimittäin juuri niin kävi.
Olin viime lauantaina itselleni tyypilliseen tapaan toimittamassa sataatuhatta asiaa yhtäaikaa. Viipotin upouusilla sandaaleillani (ostettu töiden tapahtumaa varten, eli ostolakkoa ei ole rikottu!) kaksi kassia toisella olalla ja puhelin kädessä, kun tapahtui jotain. Ilmeisesti kenkien remmi petti tai jotain vastaavaa, sillä yhtäkkiä välähti, että nyt se on menoa. Valitettavasti lopetin aikoinani Aikido-urani yhteen tutustumiskertaan, niistä taidoista olisi nyt ollut todella hyötyä.
Totaalisen hallitsemattoman ilmalennon jälkeen landasin koko elopainoni vähintään yhtä epäjärjestyksessä suoraan oikealle kyynärpäälleni.
Tiedättekö sen tunteen, kun kaatuu tai vaikka liukastuu jossain julkisesti ja tekee oikein tosi kipeää, mutta sitten tajuaa lähes välittömästi, että sitä sattuu itsetuntoon oikeastaan yhtä paljon kuin siihen kipeään polveen tai ranteeseen? Tämä ei ollut yksi niistä kerroista. Tiesin heti, että nyt kävi pahasti.
Säästän teidät seikkaperäiseltä sairaskertomukselta, mutta voin kertoa, että ambulanssin ensihoitajalla oli ihanan lämmin katse ruskeissa silmissään, hädän hetkellä kanssaihmisten apu ja myötäeläminen on aivan uskomatonta – ja miten käsittämättömän onnellisessa asemassa olen, kun mulla on kaksi niin valtavan ihanaa tytärtä.
Aika pian lauantaina kävi selväksi, että Karkin kanssa suunnitelmissa olleista viisuvalvojaisista ei tule mitään. Röntgenkuvissa näkyi aikas totaalisesti muusiksi mennyt kyynärpää, joten Minttu kärrättiin osastolle odottelemaan leikkausta.
Tänään aamulla käteeni operoitiin tekonivel, rehab-ajaksi arvioitiin noin 8 viikkoa – 3 kuukautta.
Niinpä loppui meikäläiseltä kiireet. Koko kesän kalenteri meni uusiksi ja nyt tärkeintä on saada itsensä kuntoon.
Hiukkasen takkuisasti sujuu tämä kirjoittaminen vasurilla, mutta blogia en tietenkään tule hylkäämään saikkuaikanani. Päivän asujen kanssa voi kyllä ainakin alkuun olla aika hankalaa. Alustavan tiedon mukaan pääsen perjantaina kotiin. Eli seuraa Tärkeä Tiedoitus:
Tämän viikon Torstai Tarot tulee vasta perjantaina (jos pääsen kotiin!)!!

Supersuosittu postaussarja “Viikon drinkki” is back!
Tosin koska täällä Go 4 it vol. 2:ssa ollaan aina viimeisimpien trendien huipulla, palaa drinksupostaussarja eetteriin aikuiseen makuun sopivien alkoholittomien drinkkien kanssa. Eli ei enää mitään syytä rajoittaa virkistävien, maukkaiden, makuhermoja hivelevien juomasekoitusten nauttimista viikonloppuihin tai juhlahetkiin. Energiaa ei myöskään tarvitse kuluttaa siihen, että pitäisi kirjaa, miten monta cocktailia on tullut nautittua. Näitä voi juoda ihan niin monta kuin mieli tekee yöunen kärsimättä ja ilman tahmeaa oloa seuraavana päivänä!
Jossain on aina cocktail o’clock – ja täällä se on ihan milloin vaan!

Hyvän alkoholittoman drinkin salaisuus on se, että jokin ainesosa tuo juomaan syvyyttä ja makuvivahteita. Ei siis kannata ajatella, että kyllä siitä hyvä tulee, kun vain jättää viinan pois. Oikeasti herkulliset mocktailit vaativat hiukan vaivaa – kuten ne perinteisetkin drinksut – mutta lopputulos on parhaimmillaan ihanan antoisa ja vivahteikas, kuten hyvän cocktailin kuuluukin.
Valmistukseen kannattaa käyttää parhaimpia saatavilla olevia raaka-aineita, se palkitsee lopputuloksessa monin kerroin. Juuri nyt on hankala löytää tuoreita marjoja (tuontimansikat ei vaan toimi), joten varmimmin herkulliseen lopputulokseen pääsee käyttämällä yrttejä ja sitrushedelmiä.

Ginger Sting -drinkki oli meillä pääsiäisaterian aperitiivi. Se sopii erinomaisesti tervetuliaismaljaksi isommallekin porukalle, sillä pohjan voi annostella laseihin etukäteen ja lopuksi vain kaataa päälle pikkuisen pirskahtelevaa ginger beer -juomaa.
Itse tykkään käyttää tuollaisia isoja jääpaloja (näkyy vähän huonosti kuvissa?). Sen lisäksi, että ne ovat kivan näköisiä, isot jääpalat viilentävät drinkin tehokkaasti laimentamatta sitä turhanpäiten.

GINGER STING
Ainekset (per annos):

• 1/2 lime
• n. 2 cm tuoretta inkivääriä (2 rkl mehua tuoreesta inkivääristä)
• 1 dl hyvää inkivääriolutta
• iso jääpala
• tuoretta rosmariinia (koristeluun)

Valmistus:

• Varaa 1/2 lime per drinkki. Leikkaa yksi siivu koristeeksi ja purista lopusta mehu.
• Raasta noin 2 cm tuoretta inkivääriä lävikköön, purista mehu ja sekoita 2 rkl limemehun kanssa.
• Kaada lime-inkiväärimehu cocktail-lasiin, lisää iso jääpala ja kaada päälle noin desi hyvää inkivääriolutta.
• Koristele limetin siivulla ja tuoreen rosmariinin oksalla.

Meidän perheen sisäinen raati on yksimielinen Ginger Sting -drinksun herkullisuudesta. Tuorepuristettu lime ja inkivääri tuovat aivan ihanaa särmää cocktailiin ja rosmariinikin antaa oman vivahteensa, vaikka se periaatteessa onkin vain koriste.
Eli suosittelen lämpimästi testaamaan vaikka heti nyt viikonloppuna – tai miksei vaikka vappuna!

Kellojen siirtelyn myötä kalenterikin näyttää nyt kesäaikaa. En oikein tajua tuota ajan säätämiseen liittyvää pelleilyä, mutta eipä se nyt enää oikeasti niin paljon haittaakaan, kun kaikki laitteet osaavat ihan itse päivittää itsensä vallitsevaan kellonaikaan. Keittiön seinäkello on ainoa, joka odottelee päivitystä siihen asti, kun Peetu tulee kotiin.
Osaisin ja pystyisin toki siirtämään perus patterikäyttöisen Ikea-seinäkellon viisareita itsekin, mutta en ole kovin hyvä saamaan aikaiseksi tuollaisia pikkujuttuja. Vuosien myötä olen antanut periksi, enkä edes yritä. Peetu on sitäpaitsi sen verran pidempi, että yltää kelloon ilman keittiöjakkaraa.
Onhan kesäajassa se ilo, että pikkuhiljaa lisääntynyt iltapäivien valoisuus humpsahtaa kerralla illan puolelle. Tänään oli valoisaa jopa silloin, kun läksin kotiin toimistolta!
Alkukevään miinuspuoli ainakin itselläni on se, että tunnen oloni talven jäljiltä harmaaksi ja väsyneeksi. Valon lisääntyminen ilahduttaa, mutta olo on jotenkin ihan älyttömän vetämätön.

Ehkä innostun rustaamaan itselleni vielä tavallistakin aikaoptimistisempia ja pidempiä todo-listoja – tai jotain – sillä tuntuu, että vaikka koko ajan puuhastelen, oikein mistään ei tule valmista. Onneksi tilanne on pahempi kotona, töissä on jotenkin selkeämpi meininki. Tosin illalla olen ollut varsinkin viimeaikoina taas ihan loppu.
Kaksi parasta ja toimivinta keinoa kevätväsymyksen taltuttamiseen on riittävä kuntoliikunta ja hyvät yöunet. Kahvikin piristää, mutta viimeinen kupillinen olisi syytä nauttia hyvissä ajoin, ettei uni kärsi.
Itse pidän nyrkkisääntönä, että lounaan jälkeen voin vielä juoda yhden ison mukillisen kahvia, mutta sen jälkeen siirryn kofeiinittomaan yrttiteehen. Välillä sitä kuitenkin kaipaa pientä extra-boosteria ja silloin ohjelmassa on kurkumalatte.
Ihanan auringonkeltaisen juoman antioksidantit elvyttävät ja piristävät. Ja vaikka suhtautuisikin kurkuman väitettyihin moninaisiin terveysvaikutuksiin epäileväisesti, värin lisäksi myös lempeän mausteinen maku vaikuttaa virkistävästi.

KURKUMALATTE
(2 mukillista)
Ainekset:

• n. 4 tl kurkumajauhetta
• ripaus inkiväärijauhetta
• ripaus jauhettua kardemummaa
• ripaus kanelia (jauhettu)
• pari pyöräytystä mustapippuria myllystä
• 2 tl kookosöljyä
• 1 tl hunajaa (voi korvata esmes agave-siirapilla, jos tavoitteena on vegaanillekin sopiva juoma!)
• 1/2 dl vettä
• 4 dl vaahtoutuvaa kauramaitoa (Oatly iKaffe tai vastaava)

 
Valmistus:

• Laita kaikki muut ainekset kattilaan paitsi puolet kauramaidosta.
• Lämmitä miedolla lämmöllä samalla sekoitellen niin, että maustejauheisiin ei jää kokkareita.
• Lämmitä loput kauramaidosta erikseen ja vispaa ihanaksi ”latte-vaahdoksi”.
• Jaa ensin kurkumamaito mukeihin ja kaada sitten päälle maitovaahto.
• Ripsauta vielä koristeeksi lempparimaustettasi esmes kanelia tai kurkumaa.
• Nautiskele lämpimänä!

Vinkki: jos kaapista ei löydy vaahtoutuvaa kauramaitoa, voi ohjeen tietty toteuttaa myös tavallisesta kauramaidosta. Silloin jätän yleensä veden pois ja lisään vastaavasti maidon määrää.

Kurkumalatte on nykyisin suosikkijuomani varsinkin iltaisin. Aamuisin ja aamupäivisin kahvi on ehkä parasta, mitä tiedän – enkä edes halua harkita siitä luopumista. Iltaisin tilanne on tosiaan toinen ja silloin haluan monestakin syystä vältellä kofeiinipitoisia juomia.
Ihaninta kurkumalaten kanssa on se, että vaikka se virkistääkin, ei se vaikuta negatiivisesti yöuniin. Ehkä paremminkin päinvastoin! Suosittelen siis testaamaan, jos kaipaa ihanaa vaihtelua iltateerutiineihin.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sabora Pharman kanssa.

On niin kertakaikkiaan ihanaa, kun on kevät. Päivät lämpenevät ja ainakin täällä meillä jo alkuviikosta harjattiin kaikki hiekoitushiekat pois jalkakäytäviltä. Rakastan tätä vuodenaikaa yli kaiken, mutta kuten kaikissa kultapilvissä, tälläkin on hienoinen tummasävyinen reuna. Kevät tietää nimittäin itselleni jatkuvaa silmien kutinaa, vuotamista ja punoitusta. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sabora Pharman kanssa.
En ole koskaan saanut tuomiota eli diagnoosia, että olisin allerginen siitepölylle. Enkä kyllä oikeastaan arvele niin itsekään, mutta siitä huolimatta muutenkin herkät silmäni oireilevat erityisen paljon näin keväisin. Uskon sen johtuvan siitä, että ilmassa on yksinkertaisesti niin paljon kaikkia hiukkasia, että se panee silmät kutiamaan.
Varsinaiset allergialääkkeet eivät siis ole itselleni ajankohtaisia, mutta olen etsinyt hyviä, tehokkaasti toimivia, mutta herkille silmille sopivia silmätippoja vaikka miten pitkään. Olinkin tosi iloinen, kun minua pyydettiin testaamaan Tearsagain silmäsuihketta, sillä sen liposomeja sisältävä koostumus on räätälöity juuri kaltaisilleni vetisteleville kuivasilmille.

Vaikka olen aina kärsinyt herkästi vuotavista silmistä, en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että se johtuu juurikin siitä, että ne ovat niin kuivat. Ikä ei ole todellakaan parantanut tilannetta – päinvastoin. Kun soppaan lisää vielä kuivan sisäilman (etenkin talvisin, mutta koneellisen ilmastoinnin ansiosta toimistolla ympäri vuoden), päätetyöskentelyn aiheuttaman räpsyttelyn vähenemisen ja ajoittaisen piilolasien käytön, ei ole varsinaisesti ihme, että olen kärsinyt kaikenlaisista kuivien silmien aiheuttamista vaivoista.
Tearsagain silmäsuihke hoitaa kuivia silmiä ja vähentää kosteuden haihtumista silmistä. Suljetuille silmille annosteltavan suihkeen liposomit kosteuttavat myös silmäluomia. Tässä vähän kovaa faktaa valmistajalta:
Kuivat silmät on sairaus, jonka oireita ovat mm. silmien kutina, roskantunne, punoitus, polttelu ja vetistäminen. Oireet johtuvat silmää suojaavan kyynelkalvon väkevöitymisestä (hyperosmolaarisuus) ja tulehdusreaktioista. Yleisin syy kyynelkalvon väkevöitymiseen ja kuivan silmän oireisiin on kosteuden liiallinen haihtuminen silmästä. Kosteus haihtuu silmästä, jos kyynelkalvon lipidikerros on puutteellinen. Lipidikerros on silmän uloin pinta, jonka tehtävä on pitää kyynelkalvo vakaana ja estää veden haihtuminen sekä valuminen silmästä. Lipidikerros koostuu ylä- ja alaluomella sijaitsevien Meibomin rauhasten erittämästä öljystä. Iän myötä Meibomin rauhasten toiminta usein hidastuu ja on tavallista, että kuivan silmän oireet lisääntyvät. Myös elinympäristöllämme on merkitystä: kuiva sisäilma, ilmastointi, pakkanen, näyttöpäätetyöskentely ja pölyisyys kiihdyttävät kosteuden haihtumista silmistä. Lisäksi piilolinssien käyttö on yleinen kuivan silmän oireita aiheuttava tekijä.

Tearsagain tekee tosiaankin myös piilolinssien käytöstä paljon miellyttävämpää. En ihan hurjan usein pidä piilareita töissä, koska vaikka käytössäni on supermiellyttävät ja runsaasti kosteutta sisältävät linssit, tuntuu niidenkin kanssa tosi nopeasti, että ne kuivuvat kiinni verkkokalvoon. Tearsagain suihkeen kanssa selvisin helposti koko pitkän toimistopäivän.
Erityistä Tearsagain silmäsuihkeessa on se, että se annostellaan suljetuille silmille. Suihkeen liposomit menevät silmäluomen reunasta itse silmään ja ihan parin silmänräpäyksen jälkeen hoitavat liposomit ovat levinneet silmäkulmasta koko kyynelkalvolle tuoden ihanan helpottavan kosteutuksen tunteen. Samalla kosteuden haihtuminen silmästä vähenee ja silmän luonnollinen tasapaino palautuu.

Aluksi tuntui hiukan hassulta suihkutella silmätippoja suljetuille silmille, mutta siihen tottuu kyllä nopeasti. Itseasiassa olen kokenut tuon silmäluomien kosteutuksen myös ihanana kireyttä ja kutinaa helpottavana. Ja miten mahtavaa, kun ei tarvitse yrittää änkeä tippoja jo valmiiksi ärtyneisiin silmiin luomia venyttelemällä.
Arveluttavalta tuntui myös valmistajan lupaus, että suihketta voi käyttää myös silmämeikin päälle, mutta itselläni on sekin toiminut tosi hyvin. Käytän arkimeikissäni ainoastaan vesiliukoisia tuotteita, joten epäilyni olivat mielestäni täysin perusteltuja.
Testiaikana, joka on nyt kestänyt jo reilusti yli kuukauden, olen kuitenkin ehtinyt huomata, että Tearsagainin hienojakoinen suihke on niin hellävarainen, että meikki tosiaankin pysyy hyvin paikoillaan, jos vain malttaa olla lääppimättä silmäluomia ne muutamat sekunnit, kun luomi on suihkeesta kostea. Käytän tosiaan Tearsagainia töissä päivittäin ainakin kerran ja oman kokemukseni perusteella toimii, kuten sanottu, myös silmämeikin kanssa aivan mainiosti.

Tearsagain silmäsuihkeita on kahta eri versiota, joista toinen on mallia Sensitive. Olen testannut molempia tasapuolisesti ja vaikka itse luokittelenkin omat silmäni erityisen herkiksi (sairastin varsinkin lapsena todella usein silmätulehdusta ja varmaankin se on jättänyt jälkensä) en ole huomannut mitään valtavan suurta eroa tuotteissa.
Molemmat toimivat toisin sanoen aivan täydellisesti. Ehkä tuo klassinen versio tuntuu kevyemmältä ja “raikkaammalta”, kun taas Sensitive hoitavammalta ja “rasvaisemmalta”. Siis rasvainen todellakin positiivisessa mielessä. Ne, jotka kärsivät kuivista silmistä, ymmärtävät varmasti, mitä tarkoitan!
Pitää myös ihan erikseen mainita, että Tearsagain silmäsuihke on täysin säilöntäaineeton.

Kysymys on tosiaankin aivan uudenlaisesta tuotteesta ja ilokseni saan arpoa teillekin Tearsagain tuotteita testattavaksi! Kaikkien tätä blogipostausta kommentoineiden kesken arvotaan kaksi Tearsagain tai Tearsagain Sensitive-tuotepakkausta (arvo noin 22€).
Toimi näin:

1. Jätä kommentti tähän postaukseen – kerro vaikka käytätkö itse silmätippoja, kokemuksia kuivista silmistä tai milloin tuntuu, että silmät kuivuu kiinni päähän.
2. Ilmoita kommentoinnin yhteydessä sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa. Yhteystietokenttään kirjoitetut tiedot eivät tule julkisiksi.
3. Kommentoi viimeistään torstaina 4.4.2019 klo 23.59

Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät täältä.
Ihanaa kevättä, kirkkaita silmiä ja onnea arvontaan!

Tammikuu on nyt aika tasan tismalleen puolessa välissä. Kaksi viikkoa ei ole mitenkään erityisen pitkä aika, mutta veikkaisin, että varsin moni (itseni lisäksi) on jo aikamoisissa vaikeuksissa uudenvuodenlupauksiensa kanssa.
Joidenkin päätösten kanssa tuli aloitettua mahottomalla uholla heti vuoden vaihteen jälkeen. Valitettavasti “nyt sitten aina” ja “nyt sitten ei enää milloinkaan” -tyyppiset projektit ovat jo lähtökohtaisesti odotusarvoltaan aika kehnoja.
Sitten on niitä toisia lupauksia, joiden kanssa ajatteli aloittaa pehmeästi ja lempeästi – vain pikkuisin askelin edeten. Nyt kahden viikon jälkeen onkin sitten helppo todeta, että kun on oikein pehmoista höttöä muutostavoitteidensa kanssa, yhtään mikään ei muutu.
On jotenkin älyttömän konkreettista, kun ajattelee, että jos ei muuta mitään, mikään ei myöskään muutu.

Lehdissä yms. on usein vinkkejä siihen, miten voi pitää itse itselleen antamansa lupaukset. Valitettavasti niiden kohdalla ongelma on usein se, että lähtökohtana on abstrakti ja todellisuudelle vieras tilanne: “aseta realistiset tavoitteet”. Siis mikä ihmeen realistinen tavoite?? Mistä sitä tavoitetta asettaessaan voi tietää onko se realistinen vai ei? Tuolla asenteella en olisi tehnyt ikinä yhtään mitään!
Eli tässä Mintun hyväksi havaitsemat, konkreettiset keinot pysyä lupauksissa ja saavuttaa tavoitteet – myös ne epärealistiset.
 1. Jaa tavoitteesi jokun kanssa (IRL tai online)
Mitä huikeampi, epärealistisempi tai isompi tavoite on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että voit jakaa sen jonkun kanssa. Klassinen ohje on, että hanki treenikaveri, mutta mitä jos todella nauttii siitä, että saa olla yksin treenatessa (ruokaa laittaessa, akvarelleja maalaillessa, parempaa unta hakiessa – mikä ikinä se aktiviteetti olikaan, missä halusi tulla paremmaksi ja mitä halusi enemmän elämäänsä)?
Minun ohjeeni on, että hanki elämääsi joku, jonka kanssa voit jutella, vaihtaa kokemuksia, tsempata toisianne – vouhkata, jos siltä tuntuu. On niin paljon hauskempaa tavoitella omaa juttuaan kun voi jakaa sen samoin ajattelevien ihmisten kanssa ja tarpeen tullen hifistellä sydämensä kyllyydestä.
Eikä siinä mitään pahaa ole, jos haluaa nostella puntteja tai piirrellä kalligrafia jonkun kanssa yhdessä, mutta ei kannata masentua, jos sellaista kaveria ei löydy. Netissä on paljon kivoja porukoita ja yhteisöjä oli mielenkiinnon aihe käytännöllisesti katsoen mikä hyvänsä.

2. Tarkenna tavoitteesi ja tee se superkonkreettiseksi
Tärkeä vinkki erityisesti niiden uudenvuodenlupausten kohdalla, joiden kanssa ei nyt parin viikon aikana ole päässyt edes alkuun. Epämääräiset “yritän olla enemmän läsnä tässä hetkessä (lasteni kanssa, partnerini suhteen, työpaikalla…) ja stressata vähemmän tulevaisuudesta” tai “koitan mindfulness-hengittää aina hankalissa tilanteissa, että menettäisin harvemmin hermoni” (aka entinen “lasken kymmeneen”) vaatii ehdottomasti tarkennusta, että pääkopalla on edes pieni mahdollisuus tajuta, mistä on kysymys.
Eli kannattaa miettiä, mikä oli se alkuperäinen syy, miksi ylipäätään tein lupauksen/päätöksen? Missä konkreettisissa tilanteissa siitä on hyötyä ja iloa? Tätä kautta on sitten helpompi asettaa tavoitteet konkreettiselle ja toteutuskelpoiselle tasolle. Oikealle toiminnalle.
Sama pätee kyllä periaatteessa konkreettisiin, mutta sitten kuitenkin epämääräisiin päätöksiin, klassikkoesimerkkeinä: “lupaan treenata enemmän” ja “haluan syödä terveellisemmin”.
Jos on treenannut aikaisemmin kerran-kaksi kuukaudessa, onko päässyt tavoitteeseen, jos nyt treenaa melkein joka viikko? Mikä on mittari ja mitä haluaa saavuttaa? Mikä on oikeasti tavoite?
Sama ruuan kanssa. Tavoitetta ei voi saavuttaa, jos se on vain epämääräinen mielenilmaisu jostain paremmasta, mistä ei oikeastaan tiedä itsekään, mitä se on. Useimpien tavoite on toki voida paremmin, mutta tarkoittaako se vatsan toimintaa vai vatsan pienentymistä? Konkretiaa kiitos!
 3. Vältä tavoitettasi sabotoivia tilanteita tai seuraa
Okei, nyt ollaan vaarallisilla vesillä – tiedän! Enkä todellakaan tarkoita, että kenenkään pitäisi vaihtaa koko ystäväpiirinsä, jos tavoitteena on tehdä pieniä parannuksia omassa elämässä. Mutta…
Sanoisin kuitenkin, että ehkä ei ole ihan täysin kokonaan väärin pikkuisen tsekata kenen kanssa sitä viettää aikansa. Esimerkiksi: jos olet tähän mennessä ollut osa toimiston “lähdetään pizzeriaan syömään lounasta” -jengiä, ehkä voisi olla ihan mahtavaa tutustua “salaatti + kävelylenkki lounaaksi” -kollegoihin. Tai lyöttäytyä mukaan siihen porukkaan, joka pelaa sählyä eikä siihen joka suuntaa AW:lle harva se ilta.
Ja haluan nyt siis korostaa vielä uudelleen, että en tosiaankaan tarkoita, että pitäisi luopua sen paremmin sosiaalisista kontakteista kuin elämän pikku iloistakaan. Tavoitteiden toteutumista kuitenkin tukee se, että tekee valinnat tietoisesti ja huomaa myös, että on olemassa muita vaihtoehtoja kuin se, mihin on tottunut.

 4. Pidä kirjaa edistyksestä (ja palkitse harkitusti)
Erityisen tärkeää elämäntaparemonteissa – oli ne sitten suuria tai pieniä, kaikissa vähänkään asbtrakteimmissa tavoitteissa ja lupauksissa, joiden vaikutus on hienoinen tai tulossa vasta pidemmän kehityskaaren jälkeen. Valitse itsellesi sopiva dokumentointitapa ja -frekvessi. Tärkeintä on, että epätoivon hetkellä (olet ihminen = niitä tulee) voit palata takaisin ja todeta, että jotain on tapahtunut.
On ihan supertavallista ja samalla jatkon kannalta erittäin vahingollista, että sitä ihan liian nopeasti turhautuu, kun tuloksia ei ala kuulua. Siksi on tärkeää, että koko homma tulee dokumentoitua. Itseasiassa siis myös väistämättä eteen tulevien takapakkien dokumentoiminen on todella hyvä. Mikään ei ole parempaa tsemppiä tulevaisuuteen kuin todeta, että vitsit tuostakin selvittiin!
Klassinen vinkki on palkita itseä kivalla tavalla, kun jokin osatavoite on saavutettu. En nyt täysin vastaan ajatusta, mutta olisin kyllä tarkkana, ettei se oikea maali katoa näkyvistä. Ettei tule sellainen olo, että “aaargh, antaa olla, en edes oikeasti halunnutkaan niitä Louboutinin kenkiä”. Niin, koska homman ei pitänyt olla ollenkaan kysymys mistään kengistä – vaan Siitä Tavoitteesta.
5. Paloittele välitavoitteiksi
Taitaa olla ainoa klassikko-ohje, jonka kanssa olen täysin samaa mieltä. Mitä suurempi ja “epärealistisempi” tavoite, sitä tärkeämpi on asettaa konkreettisia välitavoitteita. Ne tekee koko hommasta hauskempaa, edistymisestä selkeämpää (silti kannatan dokumentointia) ja palkitsevampaa (silti suhtaudun varsinaisiin “väli-palkintoihin” suurella varauksella).
Kun ensimmäisen kerran aloin harjoitella maratonille, en ollut juossut tahi hölkännyt yhtä ainoaa lenkkiä lukion jälkeen – eli noin kymmeneen vuoteen. Olin toki muuten suht hyvässä kunnossa säännöllisen aerobicin ansiosta (kiitokset vaan Tampereen GoGo:lle), mutta juoksukuntoni oli aika lähellä nollaa. Ilmoittauduin Helsinki City Marathonille ja treeniaikaa oli aika tasan 10 kk. (Koska “kultainen keskitie” ei ole vahvuusalueeni, en luonnollisesti edes miettinyt mitään Naisten kymppiä tai puolimaratonia. Se oli nollasta sataan samantien).
Ensimmäinen lenkkini oli pituudeltaan 2,5 km ja kävelin siitä puolet. Kymmenessä kuukaudessa treenasin näillä tässä kerrottuja metodeita apunani käyttäen (+ Juoksija-lehden maraton-treeniohjelmaa aloittelijalle) itseni sellaiseen juoksukuntoon, että aikani 4 tuntia 48 min on edelleen paras, mitä olen maratonilla juossut.
Enää en tavoittele maratonaikoja tai -matkoja, mutta metodit toimivat edelleen.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä vielä yksi bonusvinkki: vältä hermoromahdusta tai periksi antamista, vaikka olisitkin lipsunut tai edistystä ei kuulu toivomaasi tahtiin.
Se on fakta. Jossain vaiheessa tulee takapakkia. Kukaan ei ole kone – tai ehkä ne huippu-urheilijat, supertaiteilijat ja muut erityisihmiset on ja siksi ne on just niitä. Mutta me tavalliset ihmiset ollaan tavallisia ja siksi lipsutaan, tehdään virheitä eikä pysytä suunnitelmissa. Vinkki: don’t freak out!! Eli juuri tällaisina hetkinä olisi tärkeää, että olisi olemassa jonkunlaista dokumentaatiota edes pienistä edistysaskelista.
Kantsii myös hengittää hetkonen ja palauttaa mieleen, mitkä olikaan ne perimmäiset syyt, jotka inspiroivat lähtemään tälle tielle. Sohvalla pötköttely ja Netflixin töllääminen kun ei sen kummempia haasteita aseta.

Piti vain pikaisesti kirjata ylös parit vinkit, mutta tästähän tuli melkein puolikas romaani! Haha!
Kaikille niille tiedoksi, jotka jaksoivat lukea tänne asti, että postauksen kuvat on viime viikonlopulta ihan tästä mun lähikotinurkilta ja tuohon viimeiseen kuvaan olen merkannut oman kotitaloni. Ja ei, kodistani ei ole merinäköalaa – ikkunat on toiseen suuntaan (mutta sitä ihmiset aina kysyy). Toukokuussa tulee 10 vuotta siitä, kun muutin tänne (uskomaton juttu sekin!) ja yhä vielä säännöllisesti olen ihan täpöillä hämmästyneen onnellinen, että oikeasti saan asua näin ihanassa paikassa!
Ei muuta kuin nokka kohti uusia tavoitteita ja enemmän oman näköistä elämää! <3

Blogosfäärissä ja someuniversumissa on käyty viime päivinä keskustelua uuden vuoden lupauksista puolesta ja vastaan. Mielipiteet vaihtelevat suunnilleen skaalalla: mitä järkeä on tehdä itselleen lupauksista koostuva vaatimuslista, kun elämä on muutenkin liian täynnä suorittamista ja lupaukset tuomittu rikkumaan -> unelmien ja tavoitteiden sanominen ääneen ja kirjoittaminen ylös tekee niistä konkreettisempia ja siksi helpommin saavutettavia.
Ymmärrän hyvin molempia näkökulmia ja tässä(kin) asiassa on mielestäni tietty tehdä juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.
Itse olen enemmän lupausten tekemisen kannalla. En kanna suorituspaineita siitä, saanko lupaukseni pidettyä vai en – ennemminkin kyseessä on “tsemppilista” tai konkreettiseen kirjoitettuun muotoon laadittu lista asioista, joita haluan vahvistaa ja tuoda lisää elämääni.

Mintun vuoden 2019 lupaukset ja tavoitteet – TOP 10:
1. Opetella jälleen kuuntelemaan intuitiotani/mahanpohjatunnettani ja luottamaan sen ääneen.
Oivalsin viime keväänä tarot-kortit löydettyäni, että olen ajautunut pikkuhiljaa tilanteeseen, jossa yritän selittää ja perustella kaikki asiat, omat päätöksenikin, loogisesti järjellä. Eikä siinä mitään – järjen käyttö on toki sallittu, mutta yksinään siitä ei ole tiennäyttäjäksi.
2. Etsy-kaupan avaaminen kristallikoruja ja muita projekteja varten (yes – Go 4 it vol. 2 shop is back!!).
Aikoinani Tampereen yliopistossa kauppatieteitä opiskellessani yksi proffista sanoi: “Kerran yrittäjä, aina yrittäjä”. Olin juuri silloin saanut taputeltua ensimmäisen yritykseni (jonka nimi oli Go 4 it...) ja selvinnyt hommasta suht ehjin nahoin. Vannoin, etten ikinä enää ryhtyisi moiseen puuhaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Kolmas kerta on starttaamassa – tosin nyt vain harrastuspohjalta ja omaksi iloksi.
3. Kirjoittaa päiväkirjaa/kiitollisuuspäiväkirjaa joka viikko (vähintään).
Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä lähtien, kun olin 11-vuotias. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, että en ole tarttunut kynään. Pitkin matkaa on kohdalleni sattunut läheisiä, jotka eivät ole kunnioittaneet yksityisyyttäni sen vertaa, että olisivat jättäneet vuodatukseni lukematta – ja se jos mikä on omiaan hillitsemään kirjoitushaluja. Olen kuitenkin huomannut, että voin todella hyvin, kun voin tyhjentää kovalevyä paperille ja kiitollisuusasioita kerratessani muistutan itseänikin kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässäni on.
4. Käydä läpi arkirutiinini ja miettiä, mistä voin ja haluan luopua, jotta aikaa jää enemmän niille asioille, joita oikeasti haluan tehdä.
Tavoitteenani on siis tunnistaa aikavarkaat, asiat, joiden tekeminen ei tuota iloa, mutta joihin kuluva aika on pois siitä, mitä haluan priorisoida. Klassisesti aikavarkaisiin lasketaan mm. television katselu ja netissä haahuilu. Ehkä ihan vähän voin allekirjoittaa tuon, mutta toisaalta tiedän myös kaipaavani “iltanuotiota”, pään nollaamista esmes jotain Netflix-sarjaa tölläämällä tai unohtumalla hetkeksi Instagramin syövereihin. Kaikkea joutoaikaa ei voi rationalisoida pois – enkä kyllä haluaisikaan.
5. Enemmän tanssia!
Rakastan tanssia, mutta nykyään siihen tulee virallinen tilaisuus vain kerran, kaksi vuodessa. Valitettavasti valitsemani kuntosali ei tarjoa mitään tanssillisia treenimuotoja, Zumba-tunteja tai vastaavia, sillä ne toimisivat mainiosti korvikkeena. Nyt vain siis täytyy olla vähän luova ja keksiä, miten kaikin tavoin saan lisättyä tanssia elämääni. Säännölliset hikitantsut yksin olohuoneessa Beyoncen tahtiin toimivat nekin.

6. Lisää luontokokemuksia.
Haaveilen oikeasta vaelluksesta Lapin lumoavissa maisemissa, mutta sitä odotellessa haluan vihdoin tutustua laajemmin takaoveltani alkavaan Nackareservatet-nimiseen kultakaivokseen.
7. “Mintun ompelimon” paluu.
Vihdoinkin saan kotiini kunnollisen, pysyvän työpisteen ja tavoitteena on verestää vanhat ompelutaidot (sekä karsia hiukan edelleen massiivista kangasvarastoa). Päätin, että haluni saada tosi fancy ja sisustusbloggaritasoinen työpiste ei saa hidastaa projektia – ja tilasin ihan perus työpöytä- + laatikostohässäkän IKEAsta. Lupaan kuvia toteutuksesta, kunhan saan kamppeet toimitettua kotiin ja rakennettua paikoilleen.
8. Haluan auttaa ja olla hyödyksi.
Tiedän, että ensin pitää pukea happinaamari itselle ennenkuin voi auttaa muita, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että avuksi ja hyödyksi oleminen auttaisi itseänikin. En vain oikein tiedä, miten tämän toteuttaisin. Hyväntekeväisyysjärjestötkin kuulemma arvostavat enemmän rahaa kuin hyväntahtoisia tumpeloita pyörimässä jaloissa muka auttamassa.
9. Laulaa omaksi ilokseni.
Partioaikoina lauloimme paljon ja äitinä, kun olin päävastuussa harrastuskuljetuksista, hoilottelin menemään autossa. Viime kesänä vietimme ihanan ja ikimuistoisen saunaillan ystävättärieni kanssa Roineen rannalla Saarikylissä. Kotimatkalla lauleskelimme autossa vanhoja viisuja, Juicea, Hectoria, Hassisen Konetta (Rappiolla!) ja mitä näitä nyt on, pitääksemme kuskin hereillä. Homma oli niin hauskaa ja vapauttavaa, että vieläkin hykertelen sitä ajatellessani. On siis ihan pakko keksiä joku keino, miten pääsen laulamaan säännöllisesti.
10. Älä osta mitään vuosi.
Olen ennenkin ollut rajoittanut tietoisesti osteluani ja varsinkin historiallisesti pidän itseäni hyvin maltillisena shoppailijana. Nyt parin viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin päässyt karkaamaan hiukan käsistä ja siksi innostuin MouMou Iinan Älä osta mitään -haasteesta. Itse ajattelin sisällyttää haasteeseen vähän enemmän kuin pelkästään muotiin ja pukeutumiseen liittyvät asiat. Esim. kosmetiikan ja kotiin liittyvän sälän (hei kodintekstiilit ja Utima Thule -astiasarja…) ostaminen on kohdallani eskaloitunut pahemmin kuin vaatteiden tai muun muotiin liittyvän.

Tässä lupauslistani top kymppi. Muitakin toki on, kuten omistaa enemmän aikaa luovuudelle, opetella akvarellimaalausta ja kaunista käsinkirjoitusta. BuJo-hommailu on terapeuttisempaa kuin Pokémon Go:n pelaaminen, mutta nyt pitää sitten ihan erikseen pitää huolta siitä, että varsinaisen kuntosalilla suoritetun varsinaisen urheilun lisäksi käyn myös tekemässä happihyppelyitä ja pieniä kävelylenkkejä ihan muuten vain.
Tietty toivon myös osaavani pitää parempaa huolta itsestäni. Viime syksyinen pitkittynyt stressipiikki ja sen aiheuttama totaalinen väsymys on vielä hyvin muistissa. Ei tässä on teräsnaisia, vaikka miten niin kuviteltaisiin.
Itsestä huolehtimisen osa-alueita on toki kaikki nuo ylempänä mainitut jo, mutta voisin lisätä vielä sen, että yritän minäkin karsia tarpeetonta sokeria ruokavaliostani, koska olen ihan käytännössä huomannut kroppani reagoivan nykyään ihan selkeästi aika pieneenkin määrään. Tosin miksikään puritanistiksi on todellakaan aio enkä halua ryhtyä. Selkeimmät ja ehdottomimmat heipat sanon pakastepitsoille, jotka syksyn stressiaikana salavihkaa hiipivät satunnaisesta paheesta vakituiseksi illallisvaihtoehdoksi.
Kaikenlaista muutakin olen hahmotellut kivempaa elämää ja hauskempaa vuotta 2019 ajatellen. Noloin asia (jota en oikeastaan edes kehtaa kertoa kellekään) on, että päätin nyt vihdoin yrittää deittailla ihan vilpittömällä mielellä. Skippaan Tinderin ja menen jollekin “oikealle” deittisivustolle. Suhtaudun hommaan kepeällä mielellä, mutta tosissani – ja varaan aikaa siihen, että oikeasti ehdin tavata kiinnostavia tyyppejä.
En nyt ole mitenkään kärsinyt näistä lukuisista sinkkuvuosistani, mutta jos nyt aion ylipäätään joskus tavata jonkun niin kai se on aika alkaa laittaa niitä kuuluisia tikkuja ristiin…
Tosiaan ymmärrän uuden vuoden lupausten vastustajia, mutta itselleni tulee ihan pirisevän innostunut olo, kun katselen omaa listaani. Vitsi, miten kiva ja huippu vuosi tästä on tulossa!
(Kuvituksena Peetun Sailor Moonista nyt joululomalla napsimia kuvia. On se vain sievä pikku kisuliini!! <3 )