Jatkan nyt tällä valitsemallani linjalla enkä kommentoi sen enempää koronatilannetta tai sen ympärillä käyvää kiivasta kuhinaa. Itse teen nyt toista viikkoa duunia kotiofficelta, mikä on toisaalta ihan mukavaa (säästyy 2 tuntia työmatkoja per päivä, saa hengata verkkareissa ja kissat tykkää) ja toisaalta kurjaa (tykkään käydä toimistolla, ihmiskontakteista ja siitä energiasta, mitä siellä on. Ja työtuolista).
En mitenkään erityisesti ole päättänyt, että nyt en käy missään, mutta toisaalta en ole metsälenkkejä lukuunottamatta edes piipahtanut kodin ulkopuolella nyt reiluun viikkoon. Hokasin esimerkiksi, että tästähän saa hyvän tekosyyn karsia kaappeihin varmuuden vuoksi ja huonon kirjanpidon vuoksi kertyneitä aivan liian runsaita ruokavarastoja.
Jonain päivänä tilanne kuitenkin normalisoituu, karanteenit puretaan ja palataan takasin arkeen. Tosin uusi normaali voi olla hyvinkin erilainen kuin se, mistä tähän lähdettiin. Tai sitten ei – mutta kukaan ei vielä tiedä. Kaikenlainen epävarmuus on pelottavaa ja välillä tuntuu, että tekisi mieli vain antaa periksi. Toisaalta juuri se, että kun kaikki nyt jossain määrin joka tapauksessa tulee arvioitua uudelleen ja säädettyä muuttuneen todellisuuden mukaiseksi, miksi ei sitten saman tien käyttäisi tilannetta hyödyksi ja haaveilisi itselleen todeksi enemmän oman näköisen, paremmin omia unelmia ja haaveita vastaavan todellisuuden?

Toiveiden konkretisointi on erinomainen – ja useimmiten välttämätön – ensimmäinen askel matkalla niiden toteutumista. Sen voi tehdä monella tapaa: kirjoittamalla haaveet ylös, puhumalla tavoitteistaan julkisesti ja siten sitoutumalla niihin tai visualisoimalla unelmat esimerkiksi niinkuin minä tässä nyt, aarrekartan muodossa.
Aarrekartan askartelu on ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Täydellistä tekemistä kotiarestin tylsistyttämille aivoille ja puuhan puutteesta syyhyäville sormille. Homma sopii myös ainakin vähän isompien lasten kanssa toteutettavaksi, eikä sitä tosiaankaan tarvitse ottaa niin älyttömän vakavasti tai supersyvällisesti, jollei itse halua.

Tarvikkeet:

•  isohko paperi, kartonki tms. alustaksi. Mikäli varastosta löytyy esim. tapettirullan jämiä tai lattiansuojauspaperia toimii ne mainiosti!
•  kasa lehtiä, esitteitä, mainoksia etcetera, joista leikellä mieluisia kuvia. Ei kannata olla turhan niuho, tylsän näköinen mainos tai esite saattaa sisältää kuvan juuri siitä sun jutusta.
•  sakset
•  liimaa
•  muuta koristetta, tarroja, glitteriä, kangaspaloja, kuivattuja kukkia, nappeja, niittejä… oman maun mukaan
•  kyniä, vesivärejä etc. – mikäli siltä tuntuu

Sitten ei kun selaamaan lehtiä ja saksimaan silmää miellyttäviä ja toiveskenaarioita kanavoivia kuvia!
Mitään sääntöjä ei ole ja kukin on vapaa visualisoimaan unelmansa juuri niinkuin haluaa. Itse mietiskelin kuvakollaasia koostaessani elämäni eri alueita. En siis vain niitä, mihin olen jotenkin tyytymätön, vaan ihan kaikkia, lähinnä jäsennelläkseni ajatuksiani. Muutenkin ehkä suosittelisin pitämään ajattelun positiivisena: näitä asioita haluan lisää elämääni, näitä kohti toivon valintojeni johtavan – mieluummin kuin: tämä ja tämä asia on aivan päin mäntyä. Askarteluhommasta tulee sillä tavoin paljon hauskempaa.

En etukäteen mitenkään hurjasti suunnitellut miten haavekuvani asettuvat karttapohjalle. Sommitellessani sitten huomasin, että jonkinlainen “elämänkello” aarrekartastani oli hahmottumassa. Työhön, henkiseen hyvinvointiin, perheeseen, parisuhteeseen, kotiin, omaan yhteisöön, luovuuteen, fyysiseen hyvinvointiin, uuden oppimiseen, itsensä toteuttamiseen ja uuden kokemiseen liittyvät toiveeni asettuivat kaikki omalle paikalleen, mutta toisiinsa lomittuen.
Alunperin olin leikellyt kuvia niin paljon, että niistä olisi saanut aikaiseksi vielä kolme tai neljä aarrekarttaa lisää. Haha! Hetken jo mietinkin, että olisinko tehnyt eri elämänalueille omat kartat vähän mood board -tyyliin. Sitten kuitenkin päätin, että haluan yhden, jossa on kaikki, ja jos sen jälkeen vielä tuntuu, että kaipaan täydennystä jollekin osa-alueelle, teen sen sitten erikseen.

Kuten sanottu, mitään sääntöjä sen suhteen, miten kartta tulisi toteuttaa, ei ole. Itse esimerkiksi en ajattele, että tämä on mikään todo-lista tai uudenvuoden lupausten kaltainen tavoite tälle vuodelle. Otsikointi “Aarrekartta 2020” viittaa siis kartan tekovuoteen – eikä siihen, että pyrkisin saamaan kaiken toteutettua tämän vuoden aikana.
Tosin aika monet kartalle laittamani asiat ovat jo kummasti nytkähtäneet eteenpäin. Esimerkiksi “koti”-nurkkauksen runsassatoinen puutarhakuva on sikäli jo matkalla kohti toteutumista, että parisen viikkoa sitten minusta tuli superonnellinen pikkuruisen (näille taidoille aivan riittävän kokoisen!) viljelyspalstan haltija!
Kuvien kanssa voi myös ajatella ihan niin luovasti kuin itse haluaa. Jos nyt joku tihrustaa tuota minun karttaani, niin voin kertoa, että aika monet kuvat tarkoittavat minulle jotain muuta kuin mitä ne päivänselvästi esittää. Vaikkapa tuo kuva, jossa partiolaislapset istuskelevat kesäisellä laiturilla, kuvaa haluani osallistua yhteisön toimintaan, olla vapaaehtoinen, auttaa ja olla osallinen ilman, että siitä on mulle itselleni varsinaista välitöntä hyötyä. Eikä niinkään juuri partiolaisia tai lapsia sinänsä.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että haaveilu ja unelmointi on mielestäni täysin aliarvostettuja ajanviettotapoja! Mikäs sen mukavampaa kuin visioida enemmän oman näköistä elämää ja omia toiveita vastaavia tavoitteita.
Ehkä nyt koronakaranteenissa löytyy aikaa oman aarrekartan näpräämiselle!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa.

Naapurustossani asuu majavaperhe! Kovin usein en ole heitä omin silmin nähnyt, mutta näitä sievästi järsittyjä puita pilkistelee siellä täällä lenkkireittini varrella.

Mitenkähän sitä sanoisi tosiasian, että luonto on minulle tärkeä, kuullostamatta täysin kliseeltä? Mutta niin se vaan on. Osittain varmasti luontorakkauteni on peruja teini-iän kiihkeästä partio-harrastuksesta, joka meillä painottui enemmänkin juuri metsäreissuihin kuin kaupunkikololla paperipartiointiin. Mutta mukana on myös jotain primitiivisempää. Tieto siitä, että luonnossa olo paranee, mieli rauhoittuu ja sielu seesteytyy.
Muistan hyvin, miten yläasteikäisen Mintun olo saattoi olla hyvinkin levoton viikonlopun lähestyessä. Oli kaikenlaisia paineita olla sellainen tai tuollainen, tehdä sitä tai tätä. Kun sitten ystävien kanssa päätettiin, että lähdetäänkin metsään, alkoi välittömästi tuntua hyvältä. Reissukamojen pakkaamisen rituaali, leiriytymispaikan valinta ja koko se oleminen oli parasta, mitä tiesin. Ei ihme, että ollaan tuon ystäväporukan kanssa yhä edelleenkin, 40 vuotta myöhemmin, läheisiä ystäviä.

Jo ihan pentuna painelin Pyynikille mäntyjen sekaan turvaan, kun elämä heitteli. Ensimmäiset sydänsurut itkin auringon kuumentamilla rantakallioilla Pyhäjärven rauhoittavaa liplatusta kuunnellen ja niillä samoilla rannoilla vietettiin myös maagisia kesäöitä ystävien kanssa.
Luonto on minulle todella tärkeä. Ja kyllä, tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa, mutta luonnon tärkeys hyvinvoinnilleni ja koko olemassaololleni on täysin omani.

Tällä hetkellä yksi suuri toiveeni on, että minusta tulisi mummu. Mitenkään väheksymättä siis kisuvauvan mummuna olemista, mutta olisi aivan mielettömän ihanaa saada lapsenlapsia. Onneksi viime kesänä naimisiin menneet Karkki ja Cissi ovat lapsirakkaita ja ainakin ympäripyöreästi ilmoittaneet, että lapsien hankkiminen ei ole mitenkään poissa kuvioista. Toivoa siis on, vaikka tiedän aivan mainiosti, että ei niitä vauvoja tuosta vaan tilaamalla saada.
Tunnen olevani ikuisessa kiitollisuudenvelassa omalle äidilleni monestakin syystä. Yksi niistä on se, kun hän ahkerasti vei pikkuista Karkkia raikkaaseen ilmaan Pyynikille ulkoilemaan meikäläisen painaessa pitkää päivää yrittäjänä. Karkki oli vain kymmenen päivän ikäinen, kun palasin takaisin sorvin, eli ompelukoneen, ääreen ja ensimmäisen vuoden ajan äitini oli päävastuussa Karkin ulkolenkeistä. Muistan, miten käytännöllisesti aistin vauvasta huokuvan luonnon puhtauden parivaljakon palattua tuntikausia kestäneiltä kävelyretkiltä takaisin Go 4 it –putiikkini kangaspölyyn.

Peetu oli lapsena varsin villi. Energiaa riitti yli äyräiden ja päiväkodin tarjoama älyllinen haaste ei aina riittänyt pitämään neitoa tarpeeksi stimuloituna. Päiväkodin henkilökunta oli helisemässä, koska Peetu ei olisi halunnut tulla ulkoa sisälle lainkaan. Pihan ”pikkumetsä”, uudisrakennusalueen talojen väliin jätetty puolikkaan jalkapallokentän kokoinen alue oikeaa metsää, oli Peetun lempipaikka, jossa hän viihtyi puuhailemassa säässä kuin säässä.
Onneksi päiväkoti sijaitsi oman kodin pihapiirissä, joten saatoimme tehdä diilin: lasta ei tarvitse pakottaa sisälle vaan hän saa meidän vastuullamme leikkiä pikkumetsässä ihan niin paljon kuin haluaa. Ja hänhän halusi!
Miksi kaikki nämä tarinat?
Siksi, koska olen vilpittömästi huolissani siitä, millaisen maailman me jätämme tuleville polville. Onko Karkin ja Peetun lapsille vielä pyynikkejä ja pikkumetsiä, joista ammentaa elämyksiä, leikkiä, hakea lohtua ja turvaa, virkistäytyä ja elpyä?

WWF:n kautta on mahdollista tehdä Luontotestamentti ja näin mahdollistaa WWF:n kattava luonnonsuojelutyö. Testamentin jättäminen luonnolle on mielestäni sama kuin omille lapsille ja lapsenlapsille testamenttaaminen. Mitä väliä rahalla tai materialla, jos ei ole luontoa? Tärkein perintö, minkä voin jättää jälkeeni, on mahdollisimman elävä, puhdas ja monimuotoinen luonto!
WWF:n Luontotestamentti on oiva tapa osoittaa jälkipolville oman tahtonsa suojella luontoa senkin jälkeen, kun itse on sulautunut osaksi sitä. Testamentata voi ihan pienenkin summan, lisätietoja löytyy täältä: WWF Luontotestamentti.

Unelmoin jo nyt kävelyretkistä, joita voin tulevien lastenlasteni kanssa tehdä puolukanvarpuja ja varpusia ihmetellen. Haluan tehdä kaiken voitavani, että myös omat lapseni voisivat viedä lapsenlapsensa metsään, järvelle, merelle, vuoristoon nauttimaan luonnosta kasveineen ja eläimineen.
Tässä postauksessa on kuvituksena viime lauantaina kävelyretkelläni napsimia otoksia. Jos maisemat vaikuttaa tutulta, se johtuu siitä, että täällä blogissa on ollut aika monta kertaa samalta lempparireitiltäni otettuja kuvia. Rakastan sitä, miten luonto on aina kaunis ja upea. Jopa tällaisena hetkenä, kun yllättäen yön aikana satanut lumi on haihtumassa ja kaikki värisävyt ovat sieltä skaalan vähemmän näyttävästä päästä.
En mitenkään voi kuvitella voivani hyvin, jos en pääsisi säännöllisesti lataamaan akkujani takaoveni ulkopuolelta alkavaan luonnonpuistoon. Ja siksi olenkin hyvin iloinen, että luonnon suojelemiseen on monenlaisia keinoja tarjolla! Tosiaan täältä WWF:n sivuilta löytyy kattavasti tietoa eri mahdollisuuksista ja mm. juuri tuosta, miten luontoa voi suojella testamentilla.

Vielä melkein kaksi viikkoa Merkuriuksen peruutuksen ajanjaksoa jäljellä. Mitenkäs siellä sujuu?
Yleensä peruutuksen aika koetaan haasteellisena. Esimerkiksi viestintä pätkii ihan teknisestikin, mutta erityisesti moni takkuaa ihan henkilökohtaisen kommunikoinnin kanssa. Sitä tulee sanottua asioita terävämmin kuin oli tarkoitus, ymmärrettyä väärin eikä vastaanottajatkaan vaikuta osaavan tulkita positiivisin päin sanomisiamme.
Usein unohdetaan Merkuriuksen peruutuksen positiivisempi puoli: silloin – eli juuri nyt – on nimittäin erinomainen hetki palata menneisyyden asioihin, jotka haluaa korjata, pyytää anteeksi tai jotka muuten odottavat lopullista hautaamistaan. Kosminen taustatuki on erityisen voimakasta tällä hetkellä, sillä peruutus tapahtuu intuitiivisessa kalojen tähtimerkissä.
Mutta katsotaanpas nyt samantien, mitä kortit kertovat tulevasta viikonlopusta. Homma toimii siis näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.


Fluoriitti
Tyynnyttää mieltä ja suojelee negatiiviselta energialta. Se vaikuttaa myönteisesti ajatteluprosessiin ja kehittää kykyä ymmärtää uusia ulottuvuuksia sekä auttaa keskittymään. Fluoriitti auttaa järjestämään ja käsittelemään informaatiota. Lisäksi tasapainottaa stressaavissa tilanteissa. Helpottaa keskittymistä sekä uusien asioiden oppimista ja omaksumista.
Vihreä Aventuriini
Vihreä Aventuriini on yleisrauhoittava ja parantava kivi. Hillitsee hermoromahdustilanteissa ja helpottaa migreenin ja kroonisen päänsäryn oireita. Lisää tunteiden tasapainoa ja auttaa päätöksenteossa ammatinvalintaan tai vaihtamiseen liittyvissä kysymyksissä. Auttaa univaikeuksissa.
Savukvartsi
Savukvartsi on kestävyyden kivi, joka lisää nopeavaikutteista energiaa ja edistää itsetuntoa sekä elämäniloa. Se tasaa tunteita, lisää fyysistä voimaa sekä vahvistaa todellisuudentajua ja kykyä viedä asiat päätökseen. Lievittää tehokkaasti jännitystiloja ja palauttaa takaisin maanpinnalle.
Savukvartsi myös suojelee neutraloimalla negatiivisia energioita ja heijastamalla ne takaisin lähettäjälle. Sen energia tuo turvallisuuden tunnetta ja levollista luottamusta paitsi tulevaisuuteen, myös omaan sisäiseen viisauteen ja osaamiseen. Savukvartsi lievittää näin jännitystä, stressiä, ärtymystä ja masennusta. Voimaltaan varsin maskuliininen ja sitä onkin käytetty paljon miesten sormuksissa.

1. Maljojen Ritari
Levollisuus, joustavuus ja luova tunteiden ilmaisu on tulevan viikonlopun avainsanoja. Kortti edustaa epäitsekästä romanttista rakkautta ja muistuttaa, että turhamaisuus ja pinnallisuus on täydellistä ajan ja energian tuhlausta. Jokainen hetki on erilainen, mutta kohtaamalla ne avoimesti, levollisesti ja joustavasti sitä voi luoda hyvää oloa sekä itselleen että ympäristölleen.
Vinkki viikonlopuksi: Maljojen Ritari on hyvin huomaavainen ja konkreettisella tavalla antelias kortti. Juuri tänä viikonloppuna voisi olla hyvä hetki kutsua ystäviä kylään, lähteä lounaalle tai kahville vanhan (tai uuden!) tuttavan kanssa tai esimerkiksi laittaa ruokaa jollekin sukulaiselle.
 2. IX – Erakko
Ratkaisut kaikkiin ongelmiin löytyy omasta sisimmästä. Erakko-kortti on erittäin selkeä viesti siitä, että nyt on korkea aika hiljentyä, antaa ulkoisen hälyn jäädä kauas pois ja todella kääntyä sisäänpäin. Niin raskaalta kuin se tuntuukin, menneisyys on ihan pakko kohdata ennen kuin voi oikeasti jatkaa matkaansa. Haasteena on löytää rauha omasta itsestään, olla yksin tuntematta oloaan yksinäiseksi.
Vinkki viikonlopuksi: Jos vain mahdollista, niin nyt kannattaisi peruuttaa kaikki viikonlopun menot, vähentää todo-lista minimiin ja vain viettää aikaa ihan oman itsensä kanssa. Hiljaisuudessa ja toimettomuudessa nousee usein myös tosi raskaita tunteita pintaan, mutta niitä ei kannata pelästyä. Kun katsoo demoneitaan silmästä silmään ja sanoo niille ystävällisesti päivää ja hyvästi, niiden supervoimat häipyvät savuna ilmaan.
3. XVIII – Kuu
Voi olla että viikonlopusta tulee hiukan raskas. Näyttää siltä, että pitkäaikaiset ongelmat kulminoituvat ja nyt on viimeisen koettelemuksen aika. Hyvä uutinen on se, että heti sen jälkeen on taas valoisampaa ja helpompi hengittää. Tällaisessa tilanteessa olisi aivan kullanarvoista, jos voi tukeutua johonkuhun, jolla on viisautta ja elämänkokemusta. Kenenkään ei pitäisi tarvita taivaltaa ihan yksinään koettelemuksien karikossa.
Vinkki viikonlopuksi: Nyt on hyvä olla aika varovainen ja välttää impulsiivista heittäytymistä sinne tai tänne. Jotkut ratkaisut saattavat vaikuttaa helpoilta ja houkuttelevilta, mutta muista joka hetki olla uskollinen itsellesi ja välttää tekemästä kompromisseja, joita et oikeasti halua – vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että asiat eivät poistu kevyesti päiväjärjestyksestä. Joku saattaa suorastaan yrittää valehdella sinulle päin naamaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä on aina pimeintä juuri ennen sarastusta!
Huh, huh – onpas isoja kortteja tälle viikonlopulle!
Itselleni nostin ykkösen, joka on onneksi vähän vähemmän raskas kuin kuu ja erakko. Ihan hyvä pitää mielessä, että viikonloppuisin on aikaa tavata ystäviä ja perhettä. Helposti sitä tulee jäätyä vain hommailemaan kotosalle – mikä sekin tuntuu niin ihanalta kiireisen viikon päätteeksi. Kokkailemaan minusta ei vielä ole, mutta jotain muuta voisi kyllä keksiä!
Ihanaa viikonloppua!

*Voimakortit ja Unelma Itsestä -valmennus saatu

Alkusyksystä kirjoittelin ponnekkaana, miten nyt alkaisi varsinainen hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen aikakausi. Ihan niin ei nyt sitten käynytkään – yllätys – vaan se kuuluisa arki ja kiire ja mikälie pisti taas prioriteettipakkaa sekaisin. Säännöllisesti ylipitkiksi venähtäneet työpäivät ja ihan klassinen mukavuudehalu hankaloittivat syksyn mittaan isompien muutosaskelien ottamista, mutta onneksi ihan kaikki uudet kivat pikkurutiinit eivät lentäneet romukoppaan.
Aamut ovat olleet itselleni perinteisesti aika haastavia, mutta tänä syksynä olen saanut muutettua muutamaa juttua sen verran, että startti uuteen päivään tuntuu mukavammalta, vähemmän kaoottiselta ja olo on ollut energisempi kuin aikoihin – jopa heti aamusta. Kattavampi postaus aamurutiineistani on jo työn alla, mutta tässä yksi, mikä on tuonut aivan valtavasti iloa, mielenrauhaa ja fokusta elämääni.

Kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin voimakorteista. Nostan joka aamu itselleni kortin pakasta, painan sen sanoman mieleeni (yleensä otan vielä varmuuden vuoksi kuvan siitä) ja yritän pitää viestin mielessäni koko päivän.
Ymmärrän hyvin, jos koko homma tuntuu vähän epäilyttävältä new age -hippeilyltä. Tosiasia kuitenkin on se, että fiksuudestaan ja monimutkaisuudestaan huolimatta aivomme ovat varsin helposti huijattavissa oleva elin. Kun voimakorttien viestiä toistelee mielessään silloin tällöin pitkin päivää, sen sanoma alkaa vaikuttaa ajatuksiin. Ajatukset vaikuttavat puolestaan tekoihin ja teot – no, käytännössä ihan kaikkeen, varsinkin siihen millaiseksi tämä hetki muodostuu. Ja elämä on oikeasti vain kokoelma “tämä hetki”:ä.
Eli ei ihan pikku juttu.
Itseäni on auttanut myös kovasti kaikkina tiukkoina hetkinä töissä, totaalisen väsymyksen yllättäessä, jonkin tilanteen (tai ihmisen…) ärsyttäessä suunnattomasti se, että olen salamannopeasti tyhjentänyt pääni hengittämällä kerran syvään ja palauttamalla mieleeni aamuisen voimakortin. Voin aivan vilpittömästi sanoa, että tämä rutiini on tuonut paljon iloa, rauhaa ja ihan uudenlaista fokusta elämääni.

Ihana Unelma Itsestä -tiimi lupasi, että saan arpoa yhdelle teistä tuon saman Dream You – Embody You -voimakorttipakan, joka itsellänikin on käytössä!
Eikä siinä kaikki! Koodilla unelmaminttu saa Unelma Itsestä -verkkokaupasta kaikista hyvinvointituotteista – 20 % alennuksen!
En ole ihan varma, vieläkö tilaukset ehtii toimitukseen ennen joulua, mutta omasta mielestäni just nyt on tosi hyvä hetki alkaa miettiä uutta vuotta, uutta vuosikymmentä – millaisen siitä haluaa itselleen tehdä, mitä saavuttaa, miten voida paremmin ja olla itselleen lempeämpi. Tuolta linkin takaa löytyy kaikenlaista ihanaa, minkä avulla voi tsempata ja inspiroida itseään kohti hyvinvointia.

Osallistu Dream You – Embody You -voimakorttien arvontaan kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin viimeistään torstaina 19.12. keskiyöhön mennessä. Kerro vaikka oma vinkkisi, miten etenkin näistä kaamosajan aamuista saa vähän vähemmän raskaita!

Nukkuminen on niiiin tärkeää – mutta välillä myös ihan himputin vaikeaa. Useimmat meistä, joilla silloin tällöin on haasteita höyhensaarimatkailun kanssa, tietävät perussäännöt: terveelliset elämäntavat, riittävä ulkoilu ja liikunta muutenkin, makuuhuoneen pimentäminen, viileänä pitäminen ja omistaminen vain nukkumiselle, kahvin, raskaan ruuan & alkoholin välttäminen sekä näytöllä (isolla tai pienellä) roikkumisen lopettaminen hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.
Joskus sitä kuitenkin syystä tai toisesta tarvitsee tehokkaita apukeinoja nukahtamiseen juuri nyt heti, sen sijaan, että alkaisi pikkuhiljaa totutella uusiin parempaa unenlaatua lupaaviin rutiineihin.
Itselläni on aina välillä sellaisia jaksoja, jolloin nukkuminen ei oikein suju. Milloin on erityistä stressiä töissä, milloin yksityiselämässä. Tiedän, että hyvät unenlahjani palautuvat heti, kun stressin aiheuttajat poistuvat, mutta nukkua pitäisi silloinkin, kun on ns. tilanne päällä.
Yksi esimerkki on viime kesältä, kun käsivarttani särki aivan vietävästi. Voimakkaista särkylääkkeistä huolimatta kipu piti hereillä ja olin aivan pimahtamisen partaalla, kun en saanut nukuttua. Unettomuuden syy oli siis tällä kertaa täysin fyysinen, mutta samat hyviksi kokemani keinot olivat silloinkin ainoat, joista oli edes jonkinlaista iloa ja hyötyä.
Eli Mintun kolme pikeinoa nukahtamiseen:
1. Piikkimatto

Piikkimatto koki varsinaisen hyvinvointivälinehypen kymmenisen vuotta sitten. Ruotsissa se valittiin vuoden joululahjaksi vuonna 2009. Kannattaa kuitenkin käydä kaivelemassa vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan hyljätty matto takaisin käyttöön, sillä se on aivan erinomaisen tehokas nukahtamisapuväline. Ei väliä onko ongelmana se, ettei saa illalla unen päästä kiinni vai ettei pysty nukahtamaan, jos herää keskellä yötä – pikkimatto hoitaa takuuvarmasti homman.
Oma keltainen mattoni on synttärilahja Karkilta muutaman vuoden takaa. Ensin suhtauduin sen moninaisiin terveysvaikutuksiin ja käyttötapoihin pienellä varauksella, mutta kun sitten rakas lahjanantaja selosti, miten hän käyttää sitä satunnaisten univaikeuksien helpottamiseen, päätin antaa sille mahdollisuuden.
Ja kertaakaan keltainen piikkimattoni ei ole vielä pettänyt!

Toimin näin: kun on selvää, että nyt on kutut karussa, eli uni ei tule, riisun yläkropan paljaaksi (okei.. nukun kyllä yleensä alasti…) ja asettelen maton niin, että yläreuna tulee hiukan tyynyn päälle. Jos on pientä päänsärkyä, laitan maton vähän ylemmäksi niin, että tyynyä avuksi käyttämällä saan piikkikontaktin myös niskaan ja kallon alareunaan.
Sitten vain köllähdän lähetyssaarnaaja-asentoon maton päälle ja tuumaan, että sattuupas vietävästi ja ei tästä kyllä tällä tavalla mitään tule (kyllä, joka kerta ajattelen tismalleen samoin!). Vähän ajan päästä kroppaan alkaa levitä lämpö ja seuraavaksi yleensä herään siihen, että olen nukkunut hyvän tovin ja alkanut käännähdellä unissani, jolloin piikkimaton piikit raapivat selkää. Tässä vaiheessa viskaan maton pois ja nukun loppyön rauhallisesti.
Jotain mielihyvähormoneja piikkimatolla makoilu selvästi vapauttaa, koska tämä tosiaankin toimii aivan joka kerta!
2. Laventelityyny

Piikkimattoa astetta lempeämpi nukahtamisapuväline on silmien päälle aseteltava ihanalta tuoksuva laventelityyny. Laventeli on jo sinällään rauhoittava ja levotonta mieltä tasoittava yrtti. Itseasiassa ei ole mikään uusi keksintö käyttää kyseistä villinäkin kasvavaa yrttiä tuomaan parempia unenlahjoja. Jo isoäidin ja iso-iso-isoäidin aikaan ommeltiin pikkuisia kuivatulla laventelilla täytettyjä pussukoita, jotka sujautettiin liinavaatekaappiin lakanoiden väliin hyvää nukahtamista edistävää tuoksua tuomaan.
Karkki on selvästi ollut huolissaan äiskän höyhensaarihommista, sillä tämäkin silkkipäällysteinen ihanuus on lahja häneltä. Alunperin tyttäreni törmäsi laventelityynyyn joogasalilla. Siellä sitä käytetään lopun rentoutus- /meditaatiovaiheessa fokusta ja rauhoittumista tuomaan.

Hyvin tuo toimii kotosallakin! Itse laitan usein tyynyn silmilleni hetkeksi nukkumaan mennessä, vaikken mitään erityistä rauhattomuuspiikkiä pääkopassa tuntisikaan. Laventelin hento tuoksu ja tyynyn lempeä paino silmäluomilla tuntuu aivan ihanalta! Siinä hetken makoillessa on helppo antaa päivän tapahtumien ja seuraavan päivän to-do -listojen mennä – ja antaa mielen vain tyhjentyä.
Ääritilanteissa – joita onneksi osuu kohdalle aniharvoin – otan käyttöön samanaikaisesti sekä piikkimaton että laventelityynyn.
3. YouTube (Spotify)

Loistokeino erityisesti, kun haluaa hiljentää joko päänsisäisen tai ulkoa tulevan hälyn, on laittaa korviin tulvimaan jotain. Ja sanon nyt tosiaan jotain, sillä itse olen käyttänyt tähän tarkoitukseen niin Netflixin sarjoja (jotakin, mitä olen nähnyt vähintään kahteen kertaan…), podcasteja (randomia hölötystä, mieluiten ei mitään kovin kiinnostavaa) kuin myös niin YouTubesta kuin Spotifysta löytyviä varsinaisia uni-meditaatiopätkiä.
Tämä keino toimii erityisen mahtavasti, kun unta häiritsee ulkoinen ärsyke. Ehkä makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella tehdään tietyötä, naapurien vauva potee koliikkia tai esmes reissussa, kun ylipäätään kaikki äänet ovat outoja ja pitävät siksi hereillä, vaikkei niin häiritseviä olisikaan.
Itse sain kuulokkeet korviin -metodilla hyviä tuloksia viime kesänä sairaalavisiittini aikana. Vaihdoin viikon mittaiseksi venähtäneellä vierailullani huonetta peräti kolme kertaa, mutta jokaisessa vaiheessa huonekaveriksi osui vähintään yksi kuorsaaja/unissaan mölisijä. Eipä sitä nyt toisaalta sairaalassa paljon muuta tekemistä ole kuin huilia päivät pitkät, mutta yöunista ei kyllä olisi tullut mitään ilman YouTuben tarjoamaa rauhaa.
Bonus: Gua Sha sivelykivi

Noniin, sekosinhan minäkin tähän(kin) villitykseen! Gua Sha -kivellä lääppimisen pitäisi poistaa kasvoilta niin ryppyjä kuin turvotustakin. Innokkaimmat puolestapuhujat pitävät sitä ikuisen nuoruuden ja hyvinvoinnin lähteenä. Ikivanha kiinalainen rituaali perustuu lyhyesti sanottuna lymfa-hierontaan ja jännitteiden poistamiseen Gua Sha -kiveä apuna käyttäen.
Tiedän – ja muistan – olevani edelleen ostolakossa! Kaikki kauneudenhoitoon liittyvät asiat ovat kiellettyjen listalla, mutta ei terveyteen. Olen kuullut, että Gua Sha -käsittely voi vähentää merkittävästi hampaiden narskuttelua yöllä ja juuri tästä syystä päätin antaa tekniikalle mahdollisuuden. Yksi uneni laatua selkeästi heikontava tekijä on, että puren hampaitani yhteen öisin sen verran raivokkaasti, että olen tehnyt selvää jälkeä muutamista hammaskiskoista.
Ostin kiven vasta eilen, joten varsinaisia käyttökokemuksia ei ole kuin eilisillan testiajolta. Se täytyy kyllä heti sanoa, että yllättävän selkeästi käsittely tuntui, vaikka ihan kevyesti sivellen tein ensimmäisen hieronnan. Saa nyt sitten nähdä, millaisia tuloksia tulee vähän pidemmän käytön jälkeen. Ryppyjen häviäminen olisi tietty mahtavaa, mutta vielä mieluummin heittäisin heipat hampaiden narskuttelulle.
Ei mutta nyt kyllä alkaa kello olla jo sen verran paljon, että on korkea aika painua pehkuihin, jos edes teoreettisesti yrittää saada riittävästi unta palloon. Valitettavasti siihen uniongelmaan, että unta ei saa riittävästi, koska henkilö vastoin parempaa ymmärrystään kukkuu aivan liian myöhään milloin mistäkin syystä, ei ole keksitty mitään apuvälinettä, jonka tehosta olisi empiiristä näyttöä.

Hyvää yötä ja kauniita unia!!
 

Postaus toteutettu yhteistyössä naisille tarkoitetun verkkopohjaisen Unelma Itsestä -hyvinvointivalmennuksen kanssa.

Pitihän se nyt tämänkin päivän koittaa… että tulen esiin koko Robocop-käteni komeuden kanssa täällä blogissa! Haha!
No, aihe on sikäli hyvä, että juuri nyt, kun syksy virallisesti on tänään alkanut ja pitkä sairaslomani, kesähommelit sekä häähulinat on takana, toivotan arjen kaikkine rutiineineen oikein lämpimästi takaisin. Käden kuntoutumisen kanssa takkuaminen on osoittanut erittäin konkreettisesti, että myös fyysisestä hyvinvoinnista pitää pitää huolta. Fyysinen, psyykkinen ja henkinen minä kulkee käsikädessä ja oikeasti sitä ei voi kovinkaan hyvin, jos joku osa-alueista on laiminlyöty.
Tuntui todella täydelliseltä ajoitukselta, kun sain kysymyksen, haluaisinko lähteä mukaan verkkopohjaiseen Unelma Itsestä -hyvinvointivalmennukseen. Olen ollut mukana ennenkin (vanhat postaukseni löytyvät täältä (olipas ne lyhyet punaiset hiukset muuten aikas kivat!)) ja tiedän, että ainakin itselläni tämä valmennus toimii! (Valmennus saatu yhteistyön johdosta)
Suurin haaste tämän – niinkuin vähän kaiken muunkin kanssa – on se klassinen: muuttuminen ja koko siihen tarvittava työ on tehtävä itse. Mutta jos kipinä ja tahtotila on olemassa, auttaa tällaiset valmennukset löytämään inspiraatiota, niitä joskus hyvinkin pieniä askelia ja oivalluksia, joiden avulla toiveet ja haaveet muuttuvat konkreettisiksi teoiksi.

Itse olen nyt tavallaan varsin erilaisessa tilanteessa verrattuna aikaisempaan. Olen saanut  oppia kantapään kautta (tai kyynärpään.. ehe ehe), että suht toimiva, treeniin valmis kroppa ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus.
Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin, juuri tuon tajuaminen – ja se, että en oikeasti ole pystynyt tekemään monia simppeleitä ja aikaisemmin itselleni helppoja asioita kuten pyöräilyä, joogaa, bodypumpia etsetera – on inspiroinut tekemään pitkiä kävelylenkkejä, jalkakyykkyjä ja pientä kevyttä kotijumppaa käden rehab-voimistelun lisäksi. Aikaisemmin, kun periaatteessa pystyin kaikenlaiseen, lykkäsin tekemisiäni, sillä ihan milloin vaan oli ihan liian usein vasta kohta, vähän ajan päästä tai huomenna.
Nyt teen sen mitä pystyn, koska pystyn.

Pari viime vuotta olen keskittynyt varsin yksipuolisesti henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytämiseen. Se tuntui kaikkein tärkeimmältä ja ajattelin, kyllähän se liikunta ja muut “maallisemmat” alkavat siitä luonnistua, kunhan vain saan henkisen puolen kuntoon.
Eihän siinä tietenkään niin käynyt. Myös henkinen puoli tarvisee tasapainoa ja tukea, jota hyvinvoiva fyysinen kroppa voi tarjota. On kyllä aikasmoinen klisee todeta, että ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itselleni tämä tuli vain nyt niin superkonkreettiseksi, kun yhtäkkiä fyysinen toimivuus ei enää ollutkaan itsestäänselvää.

Ensimmäisestä Unelma Itsestä -valmennuksestani on nyt aika tasan kaksi ja puoli vuotta (EDIT: kirjoitin eka puolitoista vuotta, mutta sitten tajusin, että tammikuusta 2017 on jo vähän kauemmin! :D). Kaivoin vanhan työkirjani esiin ja on ollut tosi mielenkiintoista lukea merkintöjä vuoden 2017 alusta. Paljon on pysynyt samana, osa silloisista kehittymistoiveistani junnaa paikallaan (huoh… mutta ihmisiä tässä vaan ollaan!), osa muuttunut aika radikaalisti.
Esimerkiksi tuo kuvassa yllä oikealla näkyvä elämänpyörä näyttää tänä päivänä monesta kohdasta hyvin erilaiselta. Radikaaleimmat muutokset positiiviseen ovat työ/koti/talous -akseleilla, osittain koska ovat sidoksissa toisiinsa, mutta myös ihan itsenäisesti. En myöskään tänä päivänä ruksi yhtä alas henkisen hyvinvoinnin ja energiatason akseleita. Toisaalta parisuhderuksi laskee tällä kierroksella selkeästi alaspäin. Ei niin, että tuolloin tammikuussa 2017 olisi ollut mitään kuvioita, mutta selkeästi olin silloin tyytyväisempi sinkkuuteeni kuin olen nyt.


Parasta Unelma Itsestä -valmennuksessa mielestäni onkin, että siinä tarkastellaan ihmistä kokonaisuutena. Kaikenlaiset kuntospurttiohjelmat ja suurinpudottaja-elämäntapavalmennukset toimivat toki joillakin, mutta suurimmalle osalle meistä, jotka haaveilemme hyvästä olosta ja energisemmästä arjesta ne ovat liian yksipuolisia.
Muutaman elintasokilon pudottaminen, ruokailujen rukkaaminen ja liikunnan lisääminen tekee suurimmalle osalle meistä hyvää. Itselleni on kuitenkin tosi tärkeää, että otetaan huomioon kaikki elämän osa-alueet ja ne pehmeämmätkin arvot. Muuten on ihan varmaa, että mahdollinen muutos ja tsemppihenki kestää just sen tiukan ohjelman ajan, jos sitäkään.
Takaisin vanhoihin tapoihin ja rutiineihin valahtaminen on varsin inhimillistä, mutta Unelma Itsestä -verkkovalmennus antaa kyllä ihan mahtavan monipuolisen työkalupakin käyttöön. Lisäksi valmennus kestää kokonaiset neljä kuukautta – ja sinä aikana sitä todella ehtii ottamaan isoja ja selkeästi jo uloskinpäin näkyviä askelia kohti unelmaminää. 4 kk on myös tarpeeksi pitkä aika saamaan uudet toimintatavat osaksi normaaleja rutiineja!

Minä ja Robocop-käteni ollaan siis tosi innoissamme aloittamassa koko syksyn kestävä Unelma Itsestä -valmennus!
Mikäli tuntuu, että nyt olisi just oikea aika myös sun lähteä mukaan, koodilla unelmaminttu saat valmennuksesta 20 % alennuksen!!

Olen nyt niiiin täynnä tsemppiä!! (Eikös nuo mun kotihousuina käyttämäni camo-shortsit muuten matsaakin mahtavan hienosti käsihärvelin kanssa!?)
Aikaisemmista valmennuskerroista muistan hyvin, miten suuri merkitys on myös valmennuksen kivalla porukalla. Niin inspiroivaa ja hauskaa saada vinkkejä ja kokemuksia monipuolisesti kaikkeen muuhunkin kuin vain liikkumiseen ja syömiseen. Ja mitä niihin tulee – myös treeniohjelmat (sekä kotiin että salille) sekä ruokaohjeet kuuluvat ilman muuta valmennuksen sisältöön!
Eli klikkaa itsesi valmennukseen täältä ja muista alekoodi unelmaminttu!