Blogosfäärissä ja someuniversumissa on käyty viime päivinä keskustelua uuden vuoden lupauksista puolesta ja vastaan. Mielipiteet vaihtelevat suunnilleen skaalalla: mitä järkeä on tehdä itselleen lupauksista koostuva vaatimuslista, kun elämä on muutenkin liian täynnä suorittamista ja lupaukset tuomittu rikkumaan -> unelmien ja tavoitteiden sanominen ääneen ja kirjoittaminen ylös tekee niistä konkreettisempia ja siksi helpommin saavutettavia.
Ymmärrän hyvin molempia näkökulmia ja tässä(kin) asiassa on mielestäni tietty tehdä juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.
Itse olen enemmän lupausten tekemisen kannalla. En kanna suorituspaineita siitä, saanko lupaukseni pidettyä vai en – ennemminkin kyseessä on “tsemppilista” tai konkreettiseen kirjoitettuun muotoon laadittu lista asioista, joita haluan vahvistaa ja tuoda lisää elämääni.
Mintun vuoden 2019 lupaukset ja tavoitteet – TOP 10:
1. Opetella jälleen kuuntelemaan intuitiotani/mahanpohjatunnettani ja luottamaan sen ääneen.
Oivalsin viime keväänä tarot-kortit löydettyäni, että olen ajautunut pikkuhiljaa tilanteeseen, jossa yritän selittää ja perustella kaikki asiat, omat päätöksenikin, loogisesti järjellä. Eikä siinä mitään – järjen käyttö on toki sallittu, mutta yksinään siitä ei ole tiennäyttäjäksi.
2. Etsy-kaupan avaaminen kristallikoruja ja muita projekteja varten (yes – Go 4 it vol. 2 shop is back!!).
Aikoinani Tampereen yliopistossa kauppatieteitä opiskellessani yksi proffista sanoi: “Kerran yrittäjä, aina yrittäjä”. Olin juuri silloin saanut taputeltua ensimmäisen yritykseni (jonka nimi oli Go 4 it...) ja selvinnyt hommasta suht ehjin nahoin. Vannoin, etten ikinä enää ryhtyisi moiseen puuhaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Kolmas kerta on starttaamassa – tosin nyt vain harrastuspohjalta ja omaksi iloksi.
3. Kirjoittaa päiväkirjaa/kiitollisuuspäiväkirjaa joka viikko (vähintään).
Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä lähtien, kun olin 11-vuotias. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, että en ole tarttunut kynään. Pitkin matkaa on kohdalleni sattunut läheisiä, jotka eivät ole kunnioittaneet yksityisyyttäni sen vertaa, että olisivat jättäneet vuodatukseni lukematta – ja se jos mikä on omiaan hillitsemään kirjoitushaluja. Olen kuitenkin huomannut, että voin todella hyvin, kun voin tyhjentää kovalevyä paperille ja kiitollisuusasioita kerratessani muistutan itseänikin kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässäni on.
4. Käydä läpi arkirutiinini ja miettiä, mistä voin ja haluan luopua, jotta aikaa jää enemmän niille asioille, joita oikeasti haluan tehdä.
Tavoitteenani on siis tunnistaa aikavarkaat, asiat, joiden tekeminen ei tuota iloa, mutta joihin kuluva aika on pois siitä, mitä haluan priorisoida. Klassisesti aikavarkaisiin lasketaan mm. television katselu ja netissä haahuilu. Ehkä ihan vähän voin allekirjoittaa tuon, mutta toisaalta tiedän myös kaipaavani “iltanuotiota”, pään nollaamista esmes jotain Netflix-sarjaa tölläämällä tai unohtumalla hetkeksi Instagramin syövereihin. Kaikkea joutoaikaa ei voi rationalisoida pois – enkä kyllä haluaisikaan.
5. Enemmän tanssia!
Rakastan tanssia, mutta nykyään siihen tulee virallinen tilaisuus vain kerran, kaksi vuodessa. Valitettavasti valitsemani kuntosali ei tarjoa mitään tanssillisia treenimuotoja, Zumba-tunteja tai vastaavia, sillä ne toimisivat mainiosti korvikkeena. Nyt vain siis täytyy olla vähän luova ja keksiä, miten kaikin tavoin saan lisättyä tanssia elämääni. Säännölliset hikitantsut yksin olohuoneessa Beyoncen tahtiin toimivat nekin.
6. Lisää luontokokemuksia.
Haaveilen oikeasta vaelluksesta Lapin lumoavissa maisemissa, mutta sitä odotellessa haluan vihdoin tutustua laajemmin takaoveltani alkavaan Nackareservatet-nimiseen kultakaivokseen.
7. “Mintun ompelimon” paluu.
Vihdoinkin saan kotiini kunnollisen, pysyvän työpisteen ja tavoitteena on verestää vanhat ompelutaidot (sekä karsia hiukan edelleen massiivista kangasvarastoa). Päätin, että haluni saada tosi fancy ja sisustusbloggaritasoinen työpiste ei saa hidastaa projektia – ja tilasin ihan perus työpöytä- + laatikostohässäkän IKEAsta. Lupaan kuvia toteutuksesta, kunhan saan kamppeet toimitettua kotiin ja rakennettua paikoilleen.
8. Haluan auttaa ja olla hyödyksi.
Tiedän, että ensin pitää pukea happinaamari itselle ennenkuin voi auttaa muita, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että avuksi ja hyödyksi oleminen auttaisi itseänikin. En vain oikein tiedä, miten tämän toteuttaisin. Hyväntekeväisyysjärjestötkin kuulemma arvostavat enemmän rahaa kuin hyväntahtoisia tumpeloita pyörimässä jaloissa muka auttamassa.
9. Laulaa omaksi ilokseni.
Partioaikoina lauloimme paljon ja äitinä, kun olin päävastuussa harrastuskuljetuksista, hoilottelin menemään autossa. Viime kesänä vietimme ihanan ja ikimuistoisen saunaillan ystävättärieni kanssa Roineen rannalla Saarikylissä. Kotimatkalla lauleskelimme autossa vanhoja viisuja, Juicea, Hectoria, Hassisen Konetta (Rappiolla!) ja mitä näitä nyt on, pitääksemme kuskin hereillä. Homma oli niin hauskaa ja vapauttavaa, että vieläkin hykertelen sitä ajatellessani. On siis ihan pakko keksiä joku keino, miten pääsen laulamaan säännöllisesti.
10. Älä osta mitään vuosi.
Olen ennenkin ollut rajoittanut tietoisesti osteluani ja varsinkin historiallisesti pidän itseäni hyvin maltillisena shoppailijana. Nyt parin viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin päässyt karkaamaan hiukan käsistä ja siksi innostuin MouMou Iinan Älä osta mitään -haasteesta. Itse ajattelin sisällyttää haasteeseen vähän enemmän kuin pelkästään muotiin ja pukeutumiseen liittyvät asiat. Esim. kosmetiikan ja kotiin liittyvän sälän (hei kodintekstiilit ja Utima Thule -astiasarja…) ostaminen on kohdallani eskaloitunut pahemmin kuin vaatteiden tai muun muotiin liittyvän.
Tässä lupauslistani top kymppi. Muitakin toki on, kuten omistaa enemmän aikaa luovuudelle, opetella akvarellimaalausta ja kaunista käsinkirjoitusta. BuJo-hommailu on terapeuttisempaa kuin Pokémon Go:n pelaaminen, mutta nyt pitää sitten ihan erikseen pitää huolta siitä, että varsinaisen kuntosalilla suoritetun varsinaisen urheilun lisäksi käyn myös tekemässä happihyppelyitä ja pieniä kävelylenkkejä ihan muuten vain.
Tietty toivon myös osaavani pitää parempaa huolta itsestäni. Viime syksyinen pitkittynyt stressipiikki ja sen aiheuttama totaalinen väsymys on vielä hyvin muistissa. Ei tässä on teräsnaisia, vaikka miten niin kuviteltaisiin.
Itsestä huolehtimisen osa-alueita on toki kaikki nuo ylempänä mainitut jo, mutta voisin lisätä vielä sen, että yritän minäkin karsia tarpeetonta sokeria ruokavaliostani, koska olen ihan käytännössä huomannut kroppani reagoivan nykyään ihan selkeästi aika pieneenkin määrään. Tosin miksikään puritanistiksi on todellakaan aio enkä halua ryhtyä. Selkeimmät ja ehdottomimmat heipat sanon pakastepitsoille, jotka syksyn stressiaikana salavihkaa hiipivät satunnaisesta paheesta vakituiseksi illallisvaihtoehdoksi.
Kaikenlaista muutakin olen hahmotellut kivempaa elämää ja hauskempaa vuotta 2019 ajatellen. Noloin asia (jota en oikeastaan edes kehtaa kertoa kellekään) on, että päätin nyt vihdoin yrittää deittailla ihan vilpittömällä mielellä. Skippaan Tinderin ja menen jollekin “oikealle” deittisivustolle. Suhtaudun hommaan kepeällä mielellä, mutta tosissani – ja varaan aikaa siihen, että oikeasti ehdin tavata kiinnostavia tyyppejä.
En nyt ole mitenkään kärsinyt näistä lukuisista sinkkuvuosistani, mutta jos nyt aion ylipäätään joskus tavata jonkun niin kai se on aika alkaa laittaa niitä kuuluisia tikkuja ristiin…
Tosiaan ymmärrän uuden vuoden lupausten vastustajia, mutta itselleni tulee ihan pirisevän innostunut olo, kun katselen omaa listaani. Vitsi, miten kiva ja huippu vuosi tästä on tulossa!
(Kuvituksena Peetun Sailor Moonista nyt joululomalla napsimia kuvia. On se vain sievä pikku kisuliini!! <3 )
