Facebookin uutisvirta on tänään täyttynyt äitienpäiväonnitteluista sekä hellyttävien käsinpiirrettyjen korttien ja erilaisten päivään kuuluvien aterioiden (sänkyyn kannettu aamiainen, samppanjalounas, mansikkakakkukahveet etc..) kuvista. Ihanaa, hellyttävää ja kaunista. Tuntuu hyvältä olla ihminen, äiti ja lapsi tällaisena päivänä.

Jostain syystä nousee pala kurkkuun, kun näen kuvan vanhan työkaverin tai kaukaisen puolitutun itselleni tuntemattoman lapsen riipustamasta äitienpäiväkortista. Rakkaudella väsätyt harakanvarpaat julistavat vuosikymmenestä toiseen “hyää ätienpävää”.

Kaikkein liikuttavin juttu tuli eteeni tosin jo eilen. Yhden facebook-tuttuni kanssa tiet ovat ristenneet vain pari-kolme kertaa – siitä huolimatta hän tuntuu jollain tavalla läheiseltä. En oikeastaan tiennyt, että hän on jäänyt kahden hyvin pienen (ja ilmeisesti hyvin vilkkaan!) pojan yksinhuoltajaksi. Rivien välistä olin sen kyllä aavistanut. Eilen hänen ulko-ovessaan roikkui naapurin jättämä kukkakimppu, kortissa luki: “Pojat eivät vielä ymmärrä ostaa, mutta olet todella kukkasi ansainnut: olette pärjänneet tosi hyvin!”.

Halusin aina ison perheen, paljon lapsia. Oli suoraan sanottuna aika yllätys, kun ihan vasta parikymppiä täytettyäni sain lääkäriltä tietää, että raskaaksi tuleminen saattaisi olla minulle aika vaikeaa. Uutista oli varsin vaikea niellä, kun siihen asti yksi suurimmista huolenaiheista oli ollut, että “enhän vaan oo paksuna“. Lääkärin ohje Mintulle 20 vee oli, että lastenteon kanssa ei kannata aikailla, jos vaan muuten asiat ovat sellaisella mallilla.

Olen äärettömän onnellinen siitä, että asiat tosiaan onnistuivat olemaan sellaisella mallilla, että saatoin aika pian jättää pillerit pois ja alkaa jännätä, josko meille sittenkin tulisi vauva. Eikä tarvinnut odotella kauaakaan, kun Karkki ilmoitteli olemassaolostaan. Silloin, kun lähimmät samanikäiset ystäväni vasta riemuitsivat sisäänpääsystä yliopistoon, aloittelin aika toisenlaista elämänvaihetta.

Karkille ja Peetulle äitinä oleminen on hienointa, upeinta, raskainta, keveintä, uuvuttavinta, täydellisintä, opettavaisinta, voimaannuttavinta ja ehdottomasti tärkeintä itselleni tässä maailmassa.

Jossain vaiheessa tajusin, että siitä huolesta, joka herää sillä hetkellä, kun raskaustesti näyttää plussaa, ei pääse ikinä eroon. Edelleenkin kuulee ensimmäistä vauvaansa odottavien tuskailevan, kuinka raskausaika on niin hurjaa, kun ei yhtään tiedä, että onko vauvalla kaikki hyvin, onko se kunnossa. Että kun se vaan nyt syntyisi, niin sitten olisi helpompaa. Pikkuvauvavaiheessa pitää tämän tästä hypätä peilin kanssa tarkistamassa, että kai se vielä hengittää. Sitä rataa se jatkuu kunnes ymmärtää, että huoli on tullut jäädäkseen. Äidinrakkaus on kai sen toinen nimi.

En kadu sitä, että olin nuori äiti. Miten voisinkaan? Muuten en ehkä olisi äiti ollenkaan. Välillä kuitenkin ajattelen, että Karkille ja Peetulle olisi saattanut olla parempi, jos niitten äiskä ei olisi ollut ihan niin tietämätön pentu. Ehkä aikuisempana olisi ollut enemmän aikaa pysähtyä? Viipyillä kaikessa rauhassa vauva-ajan maidonhajuisessa kuplassa ja laskea useampaan kertaan kymmeneen eri uhmavaiheiden iskiessä kimppuun? Kyllä, koko ajan – tai ainakin riittävän usein – on huono omatunto, että silloinkin menetin hermoni ja aloin karjua ja silloinkin oli muka kiire jonnekin. Pakotin jatkamaan baletissa. “Kyllä joku harrastus pitää olla” – ai pitää vai?

Toisaalta taas. Jaksoin valvoa, eikä se ollut big deal – vastahan sitä hilluttiin yöt läpeensä Doriksessa. Kai sitä nyt oman lapsensa kanssa jaksaa valvoa? Jaksoin leikkiä, askarrella, ulkoilla, kerätä kukkia, puhaltaa saippuakuplia ja syöttää sorsia. Kun en niin mistään mitään tiennyt, en myöskään stressannut kovin paljoa. Karkki ja Peetu olivat hartaasti toivottuja ja vilpittömästi rakastettuja ovat edelleen. Riittäkö se?

Hienoja nuoria naisia pienistä vauvoistani on kasvanut. Ja paljon kivemman, avarakatseisemman, ymmärtäväisemmän ja onnellisemman ihmisen ovat kasvattaneet äidistään. Kun nyt vielä osaisin suhtautua edes jotenkuten rakentavasti siihen, kun he haluavat päästää irti, seistä omilla jaloillaan. Aina riittää oppimista, mutta onneksi on hyvät opettajat!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Eniten kuitenkin sille omalleni sinne Tampereelle! <3

Keväthuolletut hiukset esittelyssä!

Olen nyt muutaman kerran käynyt Karkin suosittelemassa kampaamossa, joka sijaitsee tässä aika lähellä. Olen ollut ihan ookoo tyytyväinen lopputulokseen – varsinkin väri pysyy mielestäni kivasti luonnollisen lämpimänä blondina. Mikään luottokampaamo se ei ole, mutta yleensä en haluakaan muuta kuin tyvivärin, joten homma toimii ihan ookoo.

Tänään heittäydyin hurjaksi ja leikkasin otsatukan!

Yllättävän paljon muuttaa ilmettä – eikö vaan! Jotenkin kesäisempi olo tulee, kun on vähän uutta juttua. Tosin otsiksen leikkaaminen on ihan vakiotemppuni, kun haluan vähän vaihtelua. Tuollainen kevyt vinoon leikattu otsatukka on myös helppo kammata sivuun – eikä sen pois kasvattaminenkaan ole mitenkään kivulias prosessi.

Arvatkaa kenen kuvia näytin kampaajalle!? Haha!

Olen ihastellut Ainon eleganttia otsatukkaa sen leikkaamisesta lähtien. Nämä neljä kuvaa näytin kampaajalle ennenkuin annoin hänen käydä saksineen hiusteni kimppuun (luottamus huipussaan…). Kuvat on siis peräisin Ainon blogista!

Täytyy kyllä sanoa, että esikuvalla on jotenkin enemmän särmää koko touhussa, mutta ihan kohtuullisen tyytyväinen olen kampaajan aikaansaamaan lopputulokseen itsellänikin.

Mikään huippuhyvä leikkaaja ei tosiaankaan ole tämä “nykyiseni”. Pyysin myös leikkelemään vähän kuivia latvoja ja hän tasasi vain pituutta vähän eikä ottanut huomioon, että hiuksiani on kerrostettu aika paljon. En jaksanut alkaa valittaa, joten tällä mennään nyt seuraavaan kertaan asti. Ainakin erilaisia nutturoita ja muita kampauksia ajatellen tasapituisemmat hiukset ovat ihan positiivinen juttu.

Ja sama iPhoton filtteritestailujen jälkeen.. Superkampaajani ei myöskään paneutunut erityisesti hiusten laittamiseen. Onko nuo nyt sitten suoristettu vai mitä? Vähän siltä väliltä paremminkin. Haha!

Kevyet nilkkaremmisandaalit ovat juuri nyt todella ajankohtaiset. Siis sellaiset, jossa varpaiden yli menee mieluiten yksi simppeli nauha ja nilkkaa kiertää lenksu. Korkokin saisi mieluiten olla kapea – ja koko komeus ehdottomasti ilman platformia, mutta trendikkäin olisi ihanihan ohut pohja.

Tein tutkimustyötä oman sandaalihankintani pohjalle – ja keräsin siinä samalla hienoimmat mallit tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Mukaan valikoitui sekä vähän arkisempia malleja, tukevalla korolla ja juoksunkestävällä lestillä että juhlavampia bilesantsuja.

1. Miss Sixtyn sandaalit on aivan ihanan kepeät muodoltaan. Varpaiden yli menevä hommeli ei ole “trendioppaiden” mukaan se kaikkein kuumin malli (pitäisi olla suora), mutta kokemuksesta tiedän, että tuollainen kaareva on mukavampi käytössä. Vähän ihmetyttää kantapään takana oleva glitterikoristelu, mutta kyllä sen kanssa varmaan oppisi elämään.
2. Unisan punaiset mokkasantsut houkuttelevat upealla värillään. Ihastuin myös hillittömästi nilkkaremmin mokkanahkalla päällystettyyn solkeen. Yksityiskohdilla on väliä! Lisäksi nuo voisivat olla livenä just kivan käyttökorkeat…
3. Filippa K:n mustat puoliplatformit ovat suorastaan melko rouheat matsatakseen varsinaiseen trendivillitykseen. Toisaalta vähän paksumman pohjan ja leveämmän koron antamaa mukavuutta ei pitä aliarvostaa. Kuka haluaa jaksaa kävellä kesäyönä kotiin kengät jalassa?
4. Vagabondin tukevakorkoiset remmikengät ovat myös sieltä järkevimmästä päästä. Ohut pohja tuo kuitekin aika paljon keveyttä peliin.. Ja miten nuo minusta henkivät jotain nostalgista vintage-vibaa?? Kivat ovat, arkisuudestaan huolimatta.

5.  Kaikkein palavimmin taisin mennä rakastumaan Steve Maddenin mustiin sandaaleihin. Aivan täydellinen siro, minimalistinen malli, kapea linjakas korko ja simppelit remmit. Pikkuisen täytyy nyt kyllä miettiä, sillä garderobini ei kaipaa enää yksiäkään “näillä vain seisoskellaan” -korkuisia kenkiä…

6.  Näköjään haikailen myös kesähäihin – tai vastaaviin tilaisuuksiin! Badgley Mischikan glitterikorkoiset sandaalit kaipaavat seurakseen samppanjakuplia, naurua ja smokkiin puettuja herrasmiehiä. Käyttökenkien hankintakriteerit ei ihan täyty tällä meiningillä. Haha!

7.  Harkitsen vakavasti mukavuusalueelta poistumista. Sugarfree Shoesin keltaiset remmikengät säteilevät ihanaa aurinkoista mutta räväkkää asennetta. Keltainen on ollut muutenkin tällä sesongilla poikkeuksellisen lähellä sydäntäni ja niiden katselemisestakin tulee iloiseksi. Jo pelkästään se!

8.  Yllättäen French Connectionilta löytyi elegantit, ilmavat ja linjakkaat nilkkaremmisandaalit. Ihastuin erityisesti tuohon kaksivärisyyteen. Samaa mallia on näköjään vähän räväkämmällä nude-lizard -väriyhdistelmällä. Ei hassumpi sekään, mutta ihan niin villille linjalle en taida lähteä.

Kaikki kengät ovat Brandoksen valikoimista, josta myös kuvat ovat peräisin. Juttu ei ole kaupallinen yhteistyö – eikä muutenkaan sponsoroitu. Bloggari on vain sekä mukavuudenhaluinen että realistinen tietäessään, että jos jotain tulee tilattua, se tehdään melko varmasti juuri Brandokselta. Siksi tämän kollaasin vaihtoehdot ovat peräisin juuri sieltä.

Käsittämättömän hieno ilma tänään! Heti aamusta oli tosi lämmintä ja kun yhdentoista aikaan läksin Body Balanceen oli sellainen kuuman kostea fiilis – ihan kuin tropiikissa! Mieletöntä!

Päivä on mennyt luonnollisesti aika tarkkaan ulkona hengaillessa. Nyt illan tullen piti tosin kerätä tyynyt ja viltit pois parvekkeelta – trooppinen tyyli jatkuu nimittäin siihen malliin, että kohta varmaan ukkostaa ja kunnolla. Ei kyllä yhtään haittaa, vaikka vähän sataisi. Ainakin meidän perheen siitepölyallergikko kiittäisi, jos sisäänhengitettävä happi olisi pikkuisen vähemmän pölyistä.

Tällainen kutkuttavan makea päivä sai taas muistamaan, miksi aurinkolasit on keksitty. Ei tulisi partsilla hengailusta ja akkain lehtien pläräämisestä yhtikäs mitään ilman paistetta himmentäviä pleksejä. Olen ihan tyytyväinen uusiin Tiikereihini, mutta vaihtelun vuoksi jotkut toisetkin olisi melkein pakko olla…

Olen himoinnut jo niin pitkään pilotteja ja peililaseja, että alan itsekin kyllästyä koko ideaan. Nyt tekisi mieleni jotain vähän erikoisempaa, viileämpää ja persoonallisempaa. Yksinkertaisesti siis aurinkolaseja, joita ei ole ihan kaikilla muilla.

Satuin törmäämään ruotsalaiseen Hyde’s Spectacles -aurinkolasimerkkiin.

Ei ehkä kovin yllättävää, että kreisi cat woman oli myyty heti mainoskuvat nähtyään. Coolit kollit hienot aurinkolasit päässä – I buy!!

No, tykkään myös siitä, että lasit ovat laadukasta käsityötä ja ilman näkyviä logoja tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä. Mallit on nimetty minimalisesti vain järjestysnumerolla, mutta jokaisen pokan takana on silti tarina. Esimerkiksi tuo lumileopardin päässä komeileva malli on nro. 20 ja tarinan voi lukea täältä.

Pokat nro 18 viehättää erittäin paljon maskuliinisilla linjoilaan. Jostain syystä tunnen erityistä vetoa varsin äijämäisiin laseihin. Yhdet kaikkien aikojen lemppariarskoistani on Karl Lagerfeldin miesten mallistosta. (Missähän ne muuten on nykyään…)

Tukholmassa Hyde’s Spectacles laseja myydään ainakin Aplacessa ja Nitty Grittyssä. Kummallakin on nettikauppa, joten sieltä kannattaa kurkistella, jos siltä tuntuu.

Toisaalta voipi olla, että päädyn malliin nro 18. Erityisesti tuo koivun tuohta muistuttava pokakuviointi on tosi makea – ja pyöreät lasit olisivat kyllä aikas ihanat kaikessa hassuudessaan. Kaikki loput mallit ykkösestä kahteenkymppiin löytyvät täältä. Miten, jos vaikka valkkaisi pokat omalla onnennumerollaan?

Yritän ehtiä nyt viikonlopun aikana vähän kauppoihinkin hengailemaan. Saatte sitten nähdä kuvia ainakin sovitusvaiheesta – ja toivottavasti myös onnistuneesta hankinnasta!

Kuvista kiitos: Hyde’s Spectacles

Yksi ruotsalaisen työelämän kummallisuuksia on suhtautuminen ylimääräisiin pyhiin. Ensinnäkin niistä puhutaan yleisesti punaisina päivinä (“röd dag”) – viitaten tietty aikaan, jolloin old school -kalentereissa pyhät oli merkattu punaisella tekstillä. Punaista päivää edeltävä päivä on todella monilla työpaikoilla ns. puolikas päivä (“halv dag”), poikkeuksena varmaankin vain palvelualan, hoitoalan ja turvallisuushommien työntekijät. Heillä kun on normaalistikin vähän eri meininki työaikojen kanssa.

Koska huomenna on punainen päivä, tänään oli siis konttorirotilla puolikas päivä. Eri firmoissa käytäntöä sovelletaan varmaan vähän eri tavoin, mutta esimerkiksi jo keskisuurissa yrityksissä homma on merkattu jo työaika-policyihin tai työajan seurantaan, kuten meillä. Sinänsä kivaa, että ei tarvitse olla mitenkään nääs, nääs ja koskahan sitä kehtais lähteä, kun portaali sanoo, että klo 12.00 loppuu työaika.

Puolikas päivä -sääntö on voimassa aina, kun punaista päivää edeltävä päivä on työpäivä. Eli, jos lauantai on pyhä, lakkaa sorvit laulamasta perjantaina klo 12. Vielä näin 13 Tukholma-vuoden jälkeenkin se tuntuu edelleen ihan uskomattomalta! Melkein kuin olisi ollut jo tänäänkin vapaapäivä, varsinkin, kun monet päättävät tehdä ne muutamat vaadittavat tunnit kotoa käsin, on toimistolla yleensä todella rauhallista.

Puolikas päivä ennen punaista ei ole ainoa ruotsalaisen työelämän erikoinen hienous. Toinen hyvin yleinen sääntö on, että jos keskellä viikkoa olevan pyhän ja viikonlopun välissä on vain yksi päivä – eli ns. klämdag – on tuo päivä palkallinen vapaa! Fantastista!

Kaikki varmasti ymmärsivät jo jutun juonen, mutta kun tämä on vaan niin kivaa, väännän sen kuitenkin rautalangasta: sen jälkeen, kun olin tänään neljä tuntia töissä, minulla on koko loppuviikko vapaata! Ahhh!

Tämän päivän halv dag toimistolla meni leppoisasti Karkilta saadussa Forever21 mekossa. Onnistuin rikkomaan viimeiset mustat siistit sukkikseni aamulla kiskoessani niitä jalkaan. Ensin harmittelin asiaa, mutta nyt kyllä tuntuu, että asukokonaisuus rimmaa paremmin ulkona vallitsevaan +21 asteen (!!) lämpötilaan ja auringonpaisteeseen vaaleiden sukkisten kanssa.

Kuvassa myös ripaus realismia, sillä töihin pinkoessani jonglööraan aina vähintään aivan liian täyteen ahdetun käsilaukun (tuttujen kesken vain matkalaukku) ja matkakahvimukin kanssa. Yleensä kaiken jatkona on vielä vapaavalintainen setti treenikassia, tietokonelaukkua (kangaskassi..) ja/tai lounaspussukkaa.

Laitoin tähän loppuun vielä yhden lähärin, vaikka tukka on kyllä aika karsee. Perjantaina pitäisi päästä kampaajalle, joten toimikoon tämän nyt sellaisena kylmänväreitä aiheuttavana “ennen” -kuvana! Haha!

• mekko, Forever21
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Nyt kiskon juoksukamppeet niskaan ja lähden katsomaan maisemia Hammarbybackenin päältä! Karkki lähti käymään kaupassa ja lupasi tuoda tullessaan ainekset fetasalaattiin. Om nom nom nom! Sitäpaitsi tuntuu, että kesä alkaa kunnolla vasta sitten, kun on ensimmäisen kerran syönyt fetasalaattia parvekkeella.