Nyt kaivataan todella tehokkaita taikatemppuja, että tästä viikon flunssan kanssa tapelleesta Mintusta saadaan ensi lauantaiksi gaala-kelpoinen ilmestys. Muutenkin tähän aikaan vuodesta peilikuva alkaa jotenkin ikävästi nuhjaantua ja kaikki hehku katoaa jonnekin samaan tahtiin, kun päivät lyhenee. Flunssat sun muut syksyyn kuuluvat pikkujutut, kuten säännöllisesti kesän jälkeen päälle pamahtava työstressi, antavat lisäpotkua hehkeyden häviämiseen.

Aivan mieletömän mahtavaa, että kosmetiikkateollisuus on ollut niin ystävällinen ja kehittänyt iloksemme tuotteita, joiden avulla on mahdollista palauttaa jonnekin syyskaamokseen hävinnyttä ihon hyvinvointia ja sitä paljon kaivattua hehkua kasvoille.

Sain testiin Eucerinin Anti-Age -sarjan Hyaluron-Filler tehotipat, joiden vaikutuksen pitäisi olla kaksiosainen. Ensinnäkin seerumi luo välitöntä loistetta iholle (ilman tosin mitään helmiäishilehohtojuttua, onneksi) ja pidempään käytettynä parantaa ihon rakennetta, kimmoisuutta ja tasoittaa juonteita.

Olen aivan hulluna kaikkiin tehohoito-ampulleihin ja ihmeseerumeihin, joten ryhdyin tosi innoissani testauspuuhiin.

Paketissa on kuusi viiden millin ampullia ja jokaisen pikkuputelin olisi tarkoitus riittää noin viikon käyttöön. Kuuden viikon jälkeen olisi odotettavissa selkeitä tuloksia… Toivottavasti ainakin.

Olen nyt kolmannen ampullin puolivälissä, eli hiukan kokemusta ehti kertyä jo ajalta ennen syysflunssaa. Testikokemukset ovat pääasiassa positiivisia – vaikka tosiaan tässä nyt viime päivinä ei mikään erityisen hehkeä olo ole ollutkaan. Tehotipat ovat hyvin riittoisia, koostumus on merkillisen “liukas” eli tosi pienellä määrällä selviää tällainen läträäjäkin, joka yleensä kuluttaa tehoaineet tuplasti paketissa luvattua nopeammin.

En nyt mene tarkemmin Hyaluron-Fillerin kemialliseen kaavaan, mutta aine vaikuttaa sekä ihon pinnalla että syvemmällä korjaten rakennetta pidempivaikutteisesti. Tästä syystä Eucerinin seerumi on loistava juuri näin juhlakautena – kaikkia tuloksia ei tarvitse odottaa sinne kuurin loppuun, vaan jo muutaman päivän käytön jälkeen tulee huomattavasti heleämpi olo.

Tähän siis luotan nyt, kun flunssa on selätetty (knock-knock) ja lauantaiset juhlallisuuden ovat enää yhden mitä-mä-laitan-päälleni -kaaoksen päässä. Ja voisko maailmankaikkeus tai joku muu (ammattiyhdistys? eduskunta? poliisi?) olla niin kiva ja järkätä silleen, että kaikki lentoemot haluaisivat olla myös lauantai-aamuna töissä, niin että Minttu pääsisi lähtemään reissuun. PLZ??

Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.

Täällä on nyt vallalla aivan megalomaaninen paniikki. Upeasta, ihanasta ja niin jo raksusta Michael Korsin pikkulaukusta hajosi lukko!! Aaaargh!

Laukku ei ole edes vielä vuodenkaan vanha (ostettu Net-a-porterin talvialesta viime talvena) ja käyttökertoja on kertynyt ehdottomasti maksimissaan kymmenen! Ottaa ihan järkyttävän hillittömästi päähän! Siis ymmärrän kyllä, että mikä tahansa voi mennä rikki, mutta juuri siitä syystä a) pyrin aina ostamaan laatua ja b) kohtelen hankkimiani tavaroita kauniisti ja kunnioittaen ja toivon niiden pysyvän menossa mukana mahdollisimman pitkään.

Laukun lukko on siis tuollainen, että toinen nappula on vähän niinkuin koristeena ja tukena, kun taas toista liikutetaan sisäänpäin niin, että lukko aukeaa. Ja tietty se on se liikuteltava, tärkeämpi nappula, joka irtosi.

Tarkoitus oli ottaa tuo, omasta mielestäni kaikkein hienoin (ja kätevin) laukkuni mukaan ensi viikonlopun Inspiration -meininkeihin, mutta näköjään tämän(kin) kohdalla pitää tehdä uusia suunnitelmia. Niin tylsää!! On mulla tietty se ikivanha Bossin clutch, mutta olisin ihan täysillä halunnut just tämän laukun asuni (josta ei vielä toistaiseksi ole aavistustakaan…) täydennykseksi.

Nyt juuri tällä hetkellä ehdottomasti pahin ongelma on, että mitä ihmettä mä teen??

Laukku on ostettu Net-a-porterin alesta. Kannattaakohan sinne ottaa yhteyttä ongelman kanssa? Tuntuu, että jos lähetän laukun sinne, voin sanoa hyvästit koko jutulle. Todella harmi, että Tukholmassa ei ole Michael Korsin putiikkia. He varmasti korjaisivat laukun – ainakin uskon niin.

Sen verran tutkin asiaa, että varsinaisesti tuossa ei ole mennyt mikään rikki. Lukkonappula on kiinni itse mekanismissa pikkuisen ruuvin avulla. Ruuvi on todennäköisesti jäänyt kiristämättä kunnolla valmistusvaiheessa (tai sitten se löystyy käytössä, mikä on huonompi homma). Uskoisin että tuo on periaatteessa aika helppo korjata. Nappula ruuvataan takaisin lukkoon kiinni ja kaikki on hyvin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että laukku on tietty vuoritettu ja lukkomekanismi on laukun ja vuorin välissä.

Itse en pysty nappulaa ruuvaamaan takaisin paikalleen vuoria hajottamatta. Mietin jo, että liimaisin varovaisesti tuon pikaliimalla paikalleen, mutta en nyt ole ihan varma, miten hyvä idea sekään on. Lukon pitää pysyä toimintakuntoisena, muuten laukkua ei pysty käyttämään, koska läppä jää höröttämään pystyyn.

Nyt vaan en tosiaankaan tiedä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä… Onko joku törmännyt samaan ongelmaan Michael Korsin laukkujen kanssa? Onko kellään kokemuksia Net-a-porterista ostettujen tavaroiden korjaamisesta?

Pohdiskelin tuossa joku aika sitten, että pitäisikö seuraavan kampaamokäynnin yhteydessä sävyttää hiuksia vähän tummemmaksi. Aikoinaan hiukseni ovat olleet näiden normiblondien lisäksi ihan mustat, syvän mahonginpunaiset, räiskyvän porkkananpunaiset (sekä tarkoituksella että vahingossa), hillityn pähkinänruskeat, super-Barbie-blondi -vaaleat, tylsän tummanruskeat, alta tummat ja päältä vaaleat sekä kolmella eri kirkaanpunaisen sävyllä epäsymmetrisesti raidoitetut. Periaatteessa en siis ole varsinaisesti mikään karvakonservatiivi, mutta nykyisin en tunne tarvetta mihinkään erityiseen eksperimentointiin.

Tänään puoliltapäivin raahauduin flunssaisena, nokka vuotaen, silmät punoittaen ja ääni kähisten kampaajalle. Olen todella pahoillani, mikäli tartutin ikävän syysflunssan kampaajaani. Ajan siirtäminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, koska ensi viikonloppuna pitää kutrien olla kohallaan – eikä ensi viikolla ole aikaa yhtenäkään iltana istuskella puunattavana.

Tässä on lopputulos! Vasemmalla kuva parin viikon takaisesta tilanteesta ja oikealla tänään. Mitäs sanotte? Huikea muutos eikö vaan!? Haha!

No ei vais – eihän tuosta nyt oikeasti edes huomaa, että mitään on tapahtunut. Pyysin latvoille sävyhuuhtelun, joka tummentaisi hiuksia yhden tai kaksi astetta. Omaan silmään ja livenä eron huomaa kyllä ehkä vähään paremmin kuin kuvasta, mutta tosiaan, ero on kieltämättä aika mitätön.

En jaksanut laittaa edes auttavaa meikkiä flunssanaamaani, joten yleisen hyvinvoinnin vuoksi katsoin parhaimmaksi piiloutua käteni taakse.

Toinen asia, mitä mietin ennen kampaajalle menoa oli, että leikkaisinko taas sivuotsiksen, mutta sen jätin nyt tekemättä. Edelliskerrasta on jo sen verran aikaa, että otsishaituvatkin ovat venähtäneet kohtuullisen pitkiksi ja saan ne halutessani ponnariin kiinni. Mikä on tosi kätsyä sitten, kun jos tässä joskus taas olisi sellaisessa kunnossa, että pääsisi treenaamaan…

Ihan uskomatonta, miten taas voi olla perjantai! Viikot sujahtaa ohi ihan käsittämättömän nopeasti. Kai on tunnustettava, että olen tullut vanhaksi. Ei sitä silloin joskus jaksanut ihmetellä viikkojen kulumisen nopeutta. Kun aikaa oli tuhlattavaksi ja tapettavaksi asti. Toivottavasti saan anteeksi tuon vaihteeksi normaaliakin cheesymmän otsikon… En voinut vastustaa kiusausta, ymmärtänette miksi.

Paidan lisäksi muuta erityistä Lovea ei tähän perjantaihin kuulu. Paitsi no, töissä oli kiva päivä. Olin vähän vetämättömissä koko viikon niskan päällä roikkuneen flunssani kanssa (ja joka nyt uhkaavasti näyttää pääsevän voitolle). Sain kuitenkin vähän ehkä odottamattakin kehuja pomolta ja tiedon, että projektiduunini jatkuu ainakin kevääseen 2015 – eli about puolitoista vuotta tästä eteenpäin. Ihan supermahtavaa!! Muutenkin oli mukavaa ja yllättävänkin aikaansaapa olin, kun ottaa huomioon, että on kuiteski perjantai, Minttu orastavassa flunssassa ja 2/3 tiimistä reissussa ympäri Pohjois-Eurooppaa.

Peruutin täksi illaksi sopimani AW-treffit, en vain kertakaikkiaan kykene olemaan päälle pyrkivän flunssani kanssa ihmisten ilmoilla. Kotihommat tuossa huutaa eniveis tekijäänsä. Jonain päivänä hankin kyllä vielä sen astianpesukoneen… Because I’m worth it! Haha! Tähän mennessä astianpesukoneen hankinta on aina tyssännyt siihen, että totean mielummin haluavani uudet kengät kuin koneen, joka tekee sen, minkä itsekin osaan. Lisäksi tuntuu aika turhalta, että kahden aikuisen naisen kotitaloudessa oikeasti tarvittaisiin tiskikonetta. Paitsi siis tietysti silloin, kun pitäisi alkaa raivata keittiötä ja likaisten astioiden vuori lähentelee eeppistä.

Flunssahuuruisen perjantain asu on kovasti mieleeni. Kapea musta hame ja jakku antaa illuusion fiksusta office-kokonaisuudesta, mutta rento paita ja maihinnousukengät tasoittavat tilanteen sopivan katu-uskottavaksi. Tosin täytyy tunnustaa, että Dr. Martensit ovat sen verran kuumat, että sisällä toimistolla kuljen sivityneesti joko ballerinoissa tai sling-back sandaaleissa. Haha!

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• jakku, frk
• kengät, Dr. Martens