Ai että, kun on ollutkin ihana, aurinkoinen ja keväinen viikonloppu!
Viistosti paistava aurinko paljastaa tosin aika armottomasti kaikki nurkkiin kertyneet pölypallot ja pyyhkimistä kaipaavat hyllytasot. Toisaalta siivouksen jälkeen on ihanan raikas olo ja mielikin kirkastuu.
Samanlaista kevätsiivousta olen tässä muutaman viikon ajan noudattanut myös sisäisesti. Sitruuna, kurkuma ja inkivääri ovat sellainen tehokolmikko, että ei paremmasta väliä. Terveysvaikutukset ovat kerrassaan huikeat ja ne saavuttaa helposti omaksumalla muutaman pienen uuden rutiinin.
Tässä vinkit käyttöön napattavaksi.
SITRUUNA

Olen ottanut tavakseni juoda joka aamu ensimmäiseksi lasillisen huoneenlämpöistä vettä, johon on sekoitettu puolikkaan sitruunan mehu. Keitän illalla veden valmiiksi ja aamulla sitten puristan sitruunan. Parina ensimmäisenä aamuna vesi tuntui maultaan hiukan muikealta, mutta nykyään jo suorastaan odotan, että pääsen hörppimään sitruunavettäni.
Sitruunan mahtavat terveysvaikutukset on tunnettu jo vuosisatoja, tässä niistä tärkeimmät:

• Sitruuna sisältää sitruunahappoa, kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiineja, flavonoideja, pektiinejä ja limoneeniä, jotka parantavat vastustuskykyä ja taistelevat infektioita vastaan.
• Kalium stimuloi aivoja ja hermostoa sekä kontrolloi verenpainetta.
• Sitruuna on melko hapan, mutta onnekseen se kuitenkin sisältää sellaisia ainesosia, jotka auttavat ylläpitämään kehon pH-tasapainoa muun muassa happoja neutralisoimalla.
• Lisäksi sitruuna edesauttaa ruuansulatuksen toimintaa, parantaa ihoa, auttaa painonhallinnassa ja ehkäisee syöpää.

KURKUMA

Aikaisemmin pidin kurkumaa vain pataruokien ja curryjen kauniin keltaisena mausteena. Perehdyttyäni sen uskomattomiin terveysvaikutuksiin päätin kokeilla aamiaisjogurttini höystämistä teelusikallisella kurkumajauhetta.
Tykkään yleensä aika happamista mauista, mutta sellaisenaan kurkuma maustamattoman jogurtin kanssa on aika haastava kokemus. Sitruuna sopii makumaailmaltaan aivan loistavasti mausteeksi ja lisään yleensä vajaan 1/2 teelusikallista raastettua sitruunankuorta aamiaiseni sekaan.
Tykkään syödä vasta toimistolla, koska yleensä en ole nälkäinen heti aamulla. Teen annoksen pieneen lasipurkkiin jo illalla: 1,5 dl maustamatonta jogurttia, 3 tl chia-siemeniä, 1 tl kurkumajauhetta ja pikkuisen raastettua sitruunankuorta. Aamulla heitän vielä päälle ruokalusikallisen itse tekemääni granolaa.
Kurkuman terveysvaikutukset:

• Kurkuma on yksi helpoimmista ja tehokkaimmista aseista taistelussa monenlaisten sairauksien takana olevaa matala-asteista tulehdusta vastaan. 
• Kurkumalla sanotaan olevan todella hyviä vaikutuksia aivoihin, parantaen ihmisen kykyä oppia ja prosessoida asioita erilaisissa tilanteissa.
• Sen sisältämän kurkumiini on hämmästyttävän tehokas syövän ehkäisyä ja hoitoa ajatellen.
• Kohentaa mielialaa. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kurkumaa on käytetty masennuksen hoitoon jo vuosisatoja.
• Kurkumaa käytetään mm. Alzheimerin taudin, astman, verenvuoto-ongelmien, turvotusten, sydän- ja verenkiertoelimistön, munuaisten, maksan, kuukautiskipujen, hermoston rappeutumissairauksien, parasiittien, syöpien ja nivelsairauksien hoidossa.
• Yksi merkittävistä käyttökohteista on myös erilaiset vatsavaivat.

INKIVÄÄRI

Inkivääri on rakas vanha ystävä kaikenlaisissa keittiöhommissani. Välillä tuntuu, että pitää oikein pakottaa itseäni, että nyt sentään ihan jokaiseen ruokaan raastaisi pätkää kirpsakkaa herkkuani. Smoothien sekaan eksyy aina vähintään peukalonpään kokoinen palanen ja jo ikiaikoja sitten opin Tinniltä ihanimman flunssanlievitysteen, joka on yksinkertaisesti kiehuvaa vettä ja tuoreen inkiväärin siivuja. Tosin keittelen sitä usein iltaisin, vaikken olisi flunssaa nähnytkään.
Kuvassa etualalla on tuore inkivääri ja nuo kolme pienempää ja vähän tummempaa kikkaraa ovat puolestaan tuoretta kurkumaa.
Inkivääri on sekin jo ammoisista ajoista tunnettu hoitavista ja hyvää oloa lisäävistä vaikutuksistaan. Tässä muutama hyvä syy lisätä sen käyttöä:

• Tieteellisesti on todistettu, että inkivääri lievittää lihaskipuja.
• Perinteisesti sitä on käytetty monenlaisten vatsavaivojen hoitamiseen ja esim. kuukautiskipu hellittää inkiväärin avulla.
• Inkivääri parantaa ja nopeuttaa ruoansulatusta. Lisäksi se on tehokas lisä painonhallintaan.
• Inkivääri on luontainen kipulääke.
• Migreenin hoito: päivittäinen inkiväärin nauttiminen auttaa taistelussa aivojen verisuonissa olevia tulehdusta aiheuttavia aineita vastaan. Näin migreenin on vaikeampi iskeä, ja migreeniin liittyvä pahoinvointi vähenee inkiväärin ansiosta.

Ihanaa ja elinvoimasta uutta viikkoa!

Pienen pieni muistutus näin sunnuntaipäivän kunniaksi: vielä koko tämän päivän ehtii osallistua 50 euron lahjakortin arvontaan täällä: Miksi en syö lihaa?
Nappaa samalla talteen ihanan intialaistyyppisen kasvispadan ohje!

OMG!! Mitä olen mennyt tekemään!? Hiukseni on aivan porkkana-meats-mansikka -punaiset!!
Juuri, kun kaikki oli lähestulkoon kunnossa (ainakin tukkarintamalla), lankesin klassiseen äääh-kyllä-siitä-hyvä-tulee -ansaan. Kaikki lähti siitä, kun tosiaan nyt lauantaina olen menossa poikkaisemaan hiukseni. Tuumasin, että ihan vielä ei oikeastaan olisi tarvetta tyvikasvun värjäämiselle, mutta että olisihan se aivan mahtavaa, kun sitten lauantaina hiukset olisivat freesit myös värin puolesta.
Aikoinaan, kauan ennen blogiaikoja, värjäsin aina hiukseni itse. Muutamankin kerran homma päätyi arveluttavasti a) erittäin omituiseen värjäystulokseen (vihreä, keltainen, oranssi, vitivalkoinen tyvi + okrankeltainen latva… you name it – I’ve done it!) b) todella monen hiusväripaketin käyttämiseen kerralla, kun yritin paikkailla tekemiäni eksperimentaalisia virheitä. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että en enää k o s k a a n värjää hiuksiani itse.
Nooo, vannomatta paras, sillä jotenkin samaan syssyyn sattui se, että lähikampaamoni luotettava ja supertaitava nuori neito lopetti – siirtyi todennäköisesti ja toivottavasti urallaan eteenpäin, koska hän kyllä oli oikeasti hirmu lahjakas – ja että L’Oréal oli esittelemässä uutta Prodigy-hiusvärisarjaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa.
Heti ensi testailulla vakuutuin L’Oréal Prodigyn, sävy 8, sopivuudesta itselleni ja eka kerran jälkeen olen värjännyt sillä tyvikasvun säännöllisesti noin kuuden viikon välein.

Nyt ei ollut ihan kuutta viikkoa kulunut, mutta halusin silti freesin värin tyvikasvuun, koska lauantaina on se kampaaja ja olen varannut ajan vain leikkaukseen. Yritin kyllä tsekata, että voisiko aikaa pidentää niin, että olisi saanut myös värin, mutta siinä tapauksessa leikkausta olisi pitänyt siirtää yli kuukaudella eteenpäin.
Kävin ensin yhdessä, sitten seuraavana päivänä toisessa ja lopulta vielä kolmannessa myymälässä, joista kaikista olen aikaisemmin ostanut luottoväriäni. Kaikissa myytiin ei-oota. Lopulta menin ruokaostoksille lähimarkettiin ja tuumasin, että sieltä on pakko löytyä, koska heillä on tyyliin koko seinällinen täynnä hiusvärejä – ja sieltä olen ennenkin Prodigyni hankkinut.
Mutta ei, ei ollut sielläkään. Koska koko sarja oli hävinnyt hyllystä, aloin pelätä pahinta – ehkä sen valmistus on lopetettu! Laimensin paniikkia puhelemalla itselleni rauhallisesti, että kyllä täältä joku korvaava tuote löytyy. Vietin valehtelematta puoli tuntia hyllyn edessä hiusväriä valiten ja lopulta päädyin Schwarzkopfin “Medium Blond” -väriin sarjasta, jonka nimeä en muista, mutta se oli joku unbreakable care tai jotain sinnepäin. Sävyn numero oli sama kuin Prodigyn, eli 8. Olin siis aika luottavaisin mielin, että kyllä tästä ihan hyvä tulee.
No ei tullut. Tuli monta astetta tummempi kuin mitä hiukseni olivat (Prodigyn 8 on just eikä melkein!) aikaisemmin ja – mikä pahinta – sain elää uudelleen sen kammottavan hetken, kun hiukseni ovat oikeasti harmaanvihreät! Ei todellakaan silleen trendikkäästi harmaat tai vihreät, vaan ihan selkeästi kaikki-on-mennyt-pieleen -harmaanvihreät.
Kaiken tämän keskellä tuntui aika pikkujutulta se, että hiukset olivat muuttuneet myös vähintään kaksi astetta aikaisempaa tummemmiksi. Mikä ei todellakaan ollut tavoite.

Olin lievästi sanottuna paniikissa, kun tajusin, mitä on tullut tehtyä. Kello oli niin paljon, että enää ei ollut mitään saumaa laukata kauppaan ostamaan uutta väriä. Onneksi kylppärin hyllystä löytyi joskus aikoinaan pressituotteena saamani hiusväri, L’Oréalin sekin, mutta en kyllä muista enää, mikä sarja. Sävyn nimi oli “Caramel Blond” ja mallikuvien perusteella tuhkanvaaleasta tulisi kivasti luonnollisen lämpimän blondi sävy.
Kuvissa näkyy lopputulos, joka ei ole luonnollista nähnytkään! Tavoitteenani oli todellakin vain häivyttää tyvikasvu, mutta sain hiukset, joita jopa meidän toimiston äijät kommentoi. Ja minä kun luulin, että kukaan ei koskaan huomaa toisten tekemiä muutoksia hiuksissa, vaikka ne itsestä tuntuisi tosi suurilta..
Nyt on ilmeisesti niin, että Prodigy-hiusvärisarjaa ei olla lopettamassa (onneksi!) vaan, että mulla on nyt vaan käynyt todella huono tsägä, kun luottovärini on poistunut vakikauppojeni valikoimista. Tietääpähän sitten jo nyt hamstarata Suomesta väripaketteja, kun seuraavan kerran suuntaan sinnepäin kesällä.

Kun tässä nyt ollaan tällaisella itsekritiikkilinjalla, niin vähän näiden kuvien jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi varmaan hankkia kokoa pienemmät prässihousut toimistokäyttöön. Nuo, sinänsä hyvät ja yllättävän laadukkaat H&M-housut lököttää kyllä vähän liikaa ollakseen riittävän fiksut officelle.

• kauluspaita, Cheap Monday
• neulepaita, Acne Studios
• housut, H&M
• tennarit, Adidas Original

Kultaiset Oscars pystit jaettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palkiten vuoden 2016 parhaimmat elokuvat. Lopulta ilmeisesti kaikki patsaat päätyivät oikeille voittajille. Itse olin sen verran nössö, että valitsin nukkua työpäivää edeltävän yön – enkä tänäkään vuonna siis seurannut juhlallisuuksia livenä.
Interwebsi on onneksi pullollaan mahtavaa materiaalia tapahtumasta. Avauspuhe, Justin Timberlake tanssittamassa Hollywoodin kermaa, “Hope your friends are fine”, kun ruotsalainen Linus Sandgren pokkasi Oscarin parhaasta kuvauksesta (La la land).. etc.
Mielestäni oikea filmi voitti parhaan elokuvan tittelin. Moonlight on jotain erityistä, vaikka La la Land on myös aivan ihana. Ja ollaan mitä mieltä tahansa Casey Affleckistä off-screen, Mancehster by the Sea ei olisi ollut sama elokuva ilman hänen pienieleistä mutta supervaikuttavaa tulkintaa roolistaan.
Mutta punaisen maton puvuistahan täällä oli tarkoitus puhua. Jostain ehdin jo lukea, että kylläpäs oli tylsä ja konservatiivinen red carpet. Mutta sehän se on just se Oscarsien juttu – pitää hengissä vanhaa Hollywood-glamouria. MET-gaala on se paikka, missä kuuluu revitellä luovuudella ja kekseliäisyydellä, kun taas Oscarsit on tyyliltään perinteisemmät. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta mielestäni on hiukan moukkamaista haukkua Oscarsien gaalavieraiden pukeutumista tylsäksi.
Oscarseista bongatut trendit noudattavat samaa linjaa kuin gaalapukeutuminen muutenkin: vaaleat värisävyt, maltillinen metallisuus ja peittävät leikkkaukset, korkeat kaulukset sekä pitkät hihat ovat täysosuma. Suosikkini vuoden 2017 Oscarseista ei missään erityisessä järjestyksessä:
Brie Larson – Oscar de la Renta

Rakastuin erityisesti puvun kukanterälehtimäiseen miehukseen. Sametti on tehokas juhlapukumateriaali, joka näyttää aina upealta kuvissa – toisin kuin esimerkiksi satiini. Orkideamaisesti hörsyilevä helma on sekin upea ja keveät sandaalit täydentävät asun tyylikkäästi. Kampaus olisi mielestäni saanut olla aavistuksen tyylitellymmän oloinen, vaikka periaatteessa visuaalisesti tuollainen sivulle laskeutuva lainekampaus sopiikin kokonaisuuteen.
Dakota Johnson – Gucci

Niinkuin tuossa edellä sanoin, satiini on upeudestaan huolimatta vaikea valinta punaiselle matolle. Valokuvissa näkyy armotta, että taksissa on tullut istuttua, vaikka varmasti helma on vielä viimeiseksi ennen juhliin lähtöä höyrytetty sileäksi. Yhtäkaikki kokonaisuus on todella upea! Körttityylinen kampaus täydentää loistavasti modernin elegantin juhlalookin.
Emma Stone – Givenchy Haute Couture

Eipä taida täällä Mintun tontilla olla red carpet -postausta ilman Emma Stonea. Mutta niin kertakaikkiaan upea on taas tämäkin helmasta hapsuinen, helmin kirjailtu Givenchy Haute Couture -kokonaisuus, että ei voi mitään. Kullan sävyt on suosittu valinta Oscarseihin (no se patsas hei!), mutta ihan aina tulkinnat eivät ole niitä onnistuneimpia. Emma Stonen puku on selkeästi saanut inspiraatiota teemasta, olematta kuitenkaan mikään festivaaliasu. Lisäpisteitä täydellisestä Hollywood-kampauksesta!
Isabelle Huppert – Armani Privé

En ole (vielä) nähnyt Isabelle Huppertin elokuvaa Elle, josta irtosi nominee-paikka tämän vuoden Oscarseihin. Sen sijaan leffan “Tämän jälkeen” näin loppusyksystä ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille aikuisille naisille. Miten sitä voikaan pelkällä katseella ilmaista kaiken sen, mitä itsekin haluaisi sanoa. No, Emma Stone sai pystin – ja ihan oikein sekin. Kaikki kun ei voi olla voittajia tässäkään skabassa.
Pukeutuminen ei myöskään ole mielestäni mikään kilpailu, mutta Isabelle Huppertin Oscars-asussa on kyllä kaikki voittajan elementit: upea leikkaus, valuvat linjat, pitkät hihat, laineikas kampaus, elegantti kimallus, asenne.
Jessica Biel – KaufmanFranco

Nyt täytyy tunnustaa, että en ole ikinä kuullutkaan KaufmanFranco-merkistä, joka on Jessica Bielin huikean upean kultamekon suunnittelija. Jos heidän tavoitteenaan oli saavuttaa nimeä pukemalla Jessica Biel Oscars-gaalaan, he ovat todellakin onnistuneet! Etnohenkinen kaulakoru ja sileälinjainen kampaus tekevät kokonaisuudesta todella tyylikkään. Toisenlaisen stailauksen kanssa puku näyttäisi helposti hiukan halvalta.
Karlie Kloss – Stella McCartney

Stella McCartney on varsin tuttu merkki MET-gaalan punaisella matolla, mutta harvemmin nähty Oscarseissa. Karlie Klossin valkoinen mekko tuo mieleen juhlapuvun, johon itse Wonder Woman voisi pukeutua. Eleganttia graafista linjaa pehmentää tyylikäs ja perinteinen Hollywood-kampaus ja romanttinen choker.
Nicole Kidman – Armani Privé

Yksi kestosuosikeistani, Nicole Kidman, ilahdutti pitkästä aikaa todella elegantilla pukuvalinnalla. Metallic + nude, kirjailut, harkitun huolellinen kampaus, syvän punaiset huulet – aivan täydellinen kokonaisuus!
Kuvista kiitos: Popsugar.com & Whowhatwear.com

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’wwf’ title=’Miksi en syö lihaa?’]

Otsikko on hiukan raflaava, myönnetään, sillä en noudata täysin vegaania ruokavaliota – enkä voi tituleerata itseäni edes virallisesti kasvissyöjäksi. Jos nyt ihan totta puhutaan, tykkään monista liharuuista, parmankinkusta, makkaroistakin, mutta niinkuin kaikessa muussakin kuluttamisessa, haluan myös ruuan suhteen tehdä ympäristön kannalta kestäviä valintoja. Siksi lähdin hyvin innoissani mukaan WWF:n kampanjaan pohtimaan lihantuotannon ympäristövaikutuksia ja miten itse voi pienillä valinnoilla vaikuttaa kehitykseen. Postaus on toteutettu yhteistyössä WWF:n kanssa.
Aika monet tuntemani, etenkin vanhan koulukunnan kasvissyöjät, perustelevat ruokavaliotaan omalla hyvinvoinnillaan. Kasvisruoka kuulostaa kevyemmältä ja terveellisemmältä – mitä se ei välttämättä todellakaan ole. Niinkuin Mintun Kokkikoulua seuranneet  ovat huomanneetkin, valmistan hyvin paljon kasvisruokaa. Haluan tehdä niin pääasiassa sen takia, että jatkuva lihan syönti ei vaan ole ympäristön kannalta kestävä ratkaisu. Ja tietty myös sen vuoksi, että kasvisruoka on tosi hyvää!

Ruuan tuotantoon käytetään maailmanlaajuisesti ihan valtavasti luonnonvaroja. Se kuluttaa globaalisti noin 70 % kaikesta makeasta vedestä ja 1/3 tuottavasta maa-alasta. Monikaan ei tule ajatelleeksi, että ruoka vastaa noin 20 % ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä, eli noin saman verran kuin liikenne.
Pääosa ruuan ympäristövaikutuksista liittyy eläinperäisen ruuan tuotantoon. Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden (maito, kananmunat etc.) tuotantoon tarvitaan luonnollisesti moninkertainen määrä resursseja. Metsiä raivataan lihakarjalle laidunmaaksi ja pelloiksi rehun kasvatusta varten niin paljon, että voidaan puhua todellisesta metsäkadosta.
Kun tähän vielä lisätään lihan tuotannon aiheuttamat kasvihuonepäästöt ja vesistöihin valuvat rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet, on aika helppo todeta, että maailma ei yksinkertaisesti kestä lihan kulutusta, jos se jatkuu nykyisellä tasolla.
 

Mitä sitten voi tehdä, jos puhdas kasvisruokavalio tuntuu liian haastavalta? WWF on koonnut helpon ja selkeän lihaoppaan, jonka avulla pystyy yksinkertaisesti tekemään ympäristön kannalta parempia valintoja.
Lisäksi kannattaa harkita, jos vaikka pitäisi viikossa yhden tai muutaman kasvisruokapäivän, vähentäisi yhdellä aterialla nautitun lihan määrää kasviksia lisäämällä ja siirtyisi käyttämään kasvispohjaisia “maitotuotteita” ainakin ruuanvalmistuksessa.
Inspiraation lähteeksi haluan jakaa aivan mielettömän herkullisen intialaistyyppisen kasvispadan ohjeen. Se on niin maukasta ja täyttävää, että vannoutuneinkaan lihansyöjä ei tule pettymään.

INTIALAINEN KASVISPATA (VEGAANI)
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 3 isoa porkkanaa
• 1 sipuli
• 1 pieni kukkakaali
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 2,5 dl punaisia linssejä
• 1 prk kookosmaitoa
• 1 lime
• 2 rkl currya
• 1 tl cayennepippuria
• 1,5 tl kurkumaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 0,5 dl – 1 l vettä
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria myllystä
• 6 hengen annos riisiä

Valmistus:

• Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
• Kuori porkkanat ja leikkaa ohuiksi siivuiksi, mielellään mandoliinilla. Huuhtele ja pilko kesäkurpitsa, hienonna sipuli ja palastele kukkakaali kivoiksi nupuiksi. Paistele kasviksia öljytilkassa yhdessä curryn ja cayennepippurin kanssa jonkin aikaa. Lisää hyvin huuhdellut linssit ja paista vielä hetki. Kaada päälle kookosmaito ja yhden limen mehu. Lisää vettä puolesta litrasta litraan niin, että koko helahoito on kostea. Murustele päälle kasvisliemikuutiot ja lisää kurkuma.
• Anna kasvispadan kiehua hiljakseen noin 15 minuuttia, kunnes linssit on kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ihana kasvispata valmistuu melko nopeasti, joten se on mitä parhainta arkiruokaa. Tykkään kokkailla aina aika isoja annoksia, koska siten tulee helposti ratkottua myös seuraavan päivän lounasongelmat. Intialainen kasvispata sopii erinomaisesti lounaslaatikkoon, sillä niinkuin pataruuille usein käy, tässäkin maku vain paranee seuraavaan päivään.

Vaikka totuus on se, että tämä rakas pallomme ei tule selviämään, jos jatkamme eläinkunnan tuotteiden syömistä nykyiseen tahtiin, haluan mieluiten lähestyä tätäkin ongelmaa ilon kautta. Miten älyttömän hyviä reseptejä sitä onkaan tullut löydettyä ja testattua sen jälkeen, kun tietoisemmin lähdin karsimaan lihaa ja maitotuotteita ruokavaliostani. Hyvästä ruuasta ja ihanista mauista en olisi valmis luopumaan milloinkaan!
Ja tosiaan WWF:n Lihaopas auttaa, kun ei halua luopua lihasta kokonaan, mutta silti tehdä ympäristön kannalta hyviä valintoja.
Lihan syöminen tai syömättä jättäminen kuumentaa helposti tunteita. Sen näki selvästi mm. facebookissa tammikuisen vegaanihaasteen aikana velloneissa keskusteluissa.
Nyt haluaisin kuulla juuri sinun mielipiteesi – miksi olet luopunut lihasta tai kaikista eläinkunnan tuotteista ruokavaliossasi tai miksi et voisi koskaan kuvitella tekeväsi niin?
Kaikkien tämän postauksen kommenttiboksiin sunnuntaihin 5.3.2017 klo 23.59 mennessä vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti WWF:n verkkokauppaan. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Yhteistyössä WWF