OMG!! Mitä olen mennyt tekemään!? Hiukseni on aivan porkkana-meats-mansikka -punaiset!!
Juuri, kun kaikki oli lähestulkoon kunnossa (ainakin tukkarintamalla), lankesin klassiseen äääh-kyllä-siitä-hyvä-tulee -ansaan. Kaikki lähti siitä, kun tosiaan nyt lauantaina olen menossa poikkaisemaan hiukseni. Tuumasin, että ihan vielä ei oikeastaan olisi tarvetta tyvikasvun värjäämiselle, mutta että olisihan se aivan mahtavaa, kun sitten lauantaina hiukset olisivat freesit myös värin puolesta.
Aikoinaan, kauan ennen blogiaikoja, värjäsin aina hiukseni itse. Muutamankin kerran homma päätyi arveluttavasti a) erittäin omituiseen värjäystulokseen (vihreä, keltainen, oranssi, vitivalkoinen tyvi + okrankeltainen latva… you name it – I’ve done it!) b) todella monen hiusväripaketin käyttämiseen kerralla, kun yritin paikkailla tekemiäni eksperimentaalisia virheitä. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että en enää k o s k a a n värjää hiuksiani itse.
Nooo, vannomatta paras, sillä jotenkin samaan syssyyn sattui se, että lähikampaamoni luotettava ja supertaitava nuori neito lopetti – siirtyi todennäköisesti ja toivottavasti urallaan eteenpäin, koska hän kyllä oli oikeasti hirmu lahjakas – ja että L’Oréal oli esittelemässä uutta Prodigy-hiusvärisarjaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa.
Heti ensi testailulla vakuutuin L’Oréal Prodigyn, sävy 8, sopivuudesta itselleni ja eka kerran jälkeen olen värjännyt sillä tyvikasvun säännöllisesti noin kuuden viikon välein.

Nyt ei ollut ihan kuutta viikkoa kulunut, mutta halusin silti freesin värin tyvikasvuun, koska lauantaina on se kampaaja ja olen varannut ajan vain leikkaukseen. Yritin kyllä tsekata, että voisiko aikaa pidentää niin, että olisi saanut myös värin, mutta siinä tapauksessa leikkausta olisi pitänyt siirtää yli kuukaudella eteenpäin.
Kävin ensin yhdessä, sitten seuraavana päivänä toisessa ja lopulta vielä kolmannessa myymälässä, joista kaikista olen aikaisemmin ostanut luottoväriäni. Kaikissa myytiin ei-oota. Lopulta menin ruokaostoksille lähimarkettiin ja tuumasin, että sieltä on pakko löytyä, koska heillä on tyyliin koko seinällinen täynnä hiusvärejä – ja sieltä olen ennenkin Prodigyni hankkinut.
Mutta ei, ei ollut sielläkään. Koska koko sarja oli hävinnyt hyllystä, aloin pelätä pahinta – ehkä sen valmistus on lopetettu! Laimensin paniikkia puhelemalla itselleni rauhallisesti, että kyllä täältä joku korvaava tuote löytyy. Vietin valehtelematta puoli tuntia hyllyn edessä hiusväriä valiten ja lopulta päädyin Schwarzkopfin “Medium Blond” -väriin sarjasta, jonka nimeä en muista, mutta se oli joku unbreakable care tai jotain sinnepäin. Sävyn numero oli sama kuin Prodigyn, eli 8. Olin siis aika luottavaisin mielin, että kyllä tästä ihan hyvä tulee.
No ei tullut. Tuli monta astetta tummempi kuin mitä hiukseni olivat (Prodigyn 8 on just eikä melkein!) aikaisemmin ja – mikä pahinta – sain elää uudelleen sen kammottavan hetken, kun hiukseni ovat oikeasti harmaanvihreät! Ei todellakaan silleen trendikkäästi harmaat tai vihreät, vaan ihan selkeästi kaikki-on-mennyt-pieleen -harmaanvihreät.
Kaiken tämän keskellä tuntui aika pikkujutulta se, että hiukset olivat muuttuneet myös vähintään kaksi astetta aikaisempaa tummemmiksi. Mikä ei todellakaan ollut tavoite.

Olin lievästi sanottuna paniikissa, kun tajusin, mitä on tullut tehtyä. Kello oli niin paljon, että enää ei ollut mitään saumaa laukata kauppaan ostamaan uutta väriä. Onneksi kylppärin hyllystä löytyi joskus aikoinaan pressituotteena saamani hiusväri, L’Oréalin sekin, mutta en kyllä muista enää, mikä sarja. Sävyn nimi oli “Caramel Blond” ja mallikuvien perusteella tuhkanvaaleasta tulisi kivasti luonnollisen lämpimän blondi sävy.
Kuvissa näkyy lopputulos, joka ei ole luonnollista nähnytkään! Tavoitteenani oli todellakin vain häivyttää tyvikasvu, mutta sain hiukset, joita jopa meidän toimiston äijät kommentoi. Ja minä kun luulin, että kukaan ei koskaan huomaa toisten tekemiä muutoksia hiuksissa, vaikka ne itsestä tuntuisi tosi suurilta..
Nyt on ilmeisesti niin, että Prodigy-hiusvärisarjaa ei olla lopettamassa (onneksi!) vaan, että mulla on nyt vaan käynyt todella huono tsägä, kun luottovärini on poistunut vakikauppojeni valikoimista. Tietääpähän sitten jo nyt hamstarata Suomesta väripaketteja, kun seuraavan kerran suuntaan sinnepäin kesällä.

Kun tässä nyt ollaan tällaisella itsekritiikkilinjalla, niin vähän näiden kuvien jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi varmaan hankkia kokoa pienemmät prässihousut toimistokäyttöön. Nuo, sinänsä hyvät ja yllättävän laadukkaat H&M-housut lököttää kyllä vähän liikaa ollakseen riittävän fiksut officelle.

• kauluspaita, Cheap Monday
• neulepaita, Acne Studios
• housut, H&M
• tennarit, Adidas Original