Tuntuu vähän kummalliselta olla näin hymyileväisenä näissä kuvissa.
Sain eilen, melko myöhään illalla, suruviestin Suomesta; ystäväni ja yhden parhaimmista ystäväni aviomies, ei ole enää keskuudessamme.
Samainen ystäväni oli vain parisen viikkoa sitten täällä “päivä Tukholmassa” -risteilyllä perheensä kanssa. Vielä samana päivänä tuumasin aamulla, että josko karkaisin töistä niin, että ehtisin kaffelle keskustaan tuon loistopoppoon kanssa. Se sitten jäi, mitä lie triviaalia toimistohässäkkää siihen väliin muka tuli. En saanut edes vastattua viestiin – tuntui, että mitä nyt sitä enää, kun hekin ovat jo takaisin laivassa ja matkalla kohti Suomea.
Nyt en saa mielestä pois sitä, että olisi pitänyt toimia toisin. Töitä ehtii tehdä aina, ihmiset ne on ne, jotka merkitsee. Tässä iässä ja tällä kokemuksella tuon opetuksen olisi kyllä luullut menneen tajuntaan. Kaduttaa, että missasin viimeisen mahdollisuuden tavata tuo upea, valoisa ja positiivista energiaa säteilevä ihminen. Kaduttaa, vaikka tiedän, ettei se mitään tai ketään hyödytä.

Taas kerran tuntuu myös todella raskaalta asua näin kaukana Tampereelta – vaikkei Tukholma nyt oikeasti niin kaukana olekaan. Ei täältä kuitenkaan poikkaise illaksi Kangasalle suuren menetyksen kokenutta rakasta ystävää halaamaan. Puhelimessa voi onneksi puhua. Se tuntuu ihanan henkilökohtaiselta aikana, kun melkein kaikki viestintä on siirtynyt messengereihin ja whatsappeihin.
Ja lentokoneella pääsee Tampereelle – ja siitä Kangasalle – kuitenkin aika nopeasti. Priorisointia se vain vaatii. Asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Nyt sain taas kipeän muistutuksen siitä, että milloinkaan ei pitäisi olla liian kiireinen tai stressaantunut tapaamaan ystäviään. Koskaan ei voi tietää, mikä kerta on viimeinen. Työt kyllä odottaa, mutta ihmiset aina ei. Ja mikä lopulta on tärkeämpää – sekö, että joku ziljoonasta excel-taulukosta on päivitetty just nyt eikä puolen päivän päästä vai se, että kuulee ystävänsä remakan naurun korvapuustinmurusten keskeltä?

Hymyilen tämän päivän asukuvissa leveästi, vaikka sydäntä puristaa ja mahassa on outo jääklumppi. Toinen ei silti sulje toista pois, sillä samanaikaisesti olen onnellinen siitä, että sain tuntea tuon hienon ihmisen ja hän, positiivisen elämänasenteen ruumiillistuma, olisi varmasti arvostanut sitä, että häntä muistetaan myös hymy huulilla.
Silti tuntuu vähän hölmöltä höpistä vaatteista tässä yhteydessä. Vaikka tykkään kyllä tosi kovasti tuosta H&M:n Kenzo-malliston muhkeasta villasekoitehuivista.

• mekko, H&M
• huivi, Kenzo x H&M
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Acne

Suurkiitokset kaikille lihansyöntikeskusteluun osallistuneille!
Ilahduttaa aivan valtavasti se, että ainakin tämän pienen otoksen perusteella monet vannoutuneetkin lihansyöjät ovat alkaneet ajatella toisin ja valmiita korvaamaan ainakin osan eläinperäisistä raaka-aineista kasviksilla. Itse en oikein syty tuomiopäivänjulistusmentaliteetista – vaan olen sitä mieltä, että every step counts, pienilläkin askelilla oikeaan suuntaan on suuri merkitys. Ja mitä useampi säätää ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi, sitä suurempi vaikutus sillä on.
Lupasin arpoa 50 euron lahjakortin WWF:n verkkokauppaan kaikkien määräaikaan mennessä kommentin jättäneiden kesken. Virallinen blogionnetar, random.org, on puhunut ja voittaksi selviytyi SARA!
Saran  vastaus:
“Olen vähentänyt lihan syöntiäni monistakin syistä, joissa perustana ovat terveys, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Samaa ajatusta käytän myös muissa ruokavalinnoissani esim. riisin korvaan yleensä kotimaisella ohralla tms. Ajatuksena se, että kaikkea saa syödä kohtuudella, aika samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Pakko palata sen verran tuohon ravinteiden kiertoon lihan kasvatuksessa… eli jokaisella tilalla se lanta ja virtsa todella ajetaan pelloille, mikä vähentää muun lannoituksen tarvetta paljonkin kun se tehdään hyvin ja sää suosii. Ongelmana kuitenkin on että lannan säilyttäminen, käsittely ja levittäminen ei ole vielä sillä asteella, että ravinnekierto olisi suljettu vaan esim fosforia ja typpeä ei saada lannasta tehokkaasti kasvien käyttöön. Tätä kehitetään ja tutkitaan koko ajan.”
Onneksi olkoon!!
Ja kiitos informaatiosta – näin sitä bloggarikin oppii uutta!
Suurkiitokset myös kaikille muillekin keskusteluun osallistuneille!
Voittajalle on lähtenyt ilmoitus myös sähköpostilla.
 

Tänä iltana Mintun keittiössä kokkaillaan ihanan raikas Poké Bowl -päivällinen. Hawaijilta peräisin oleva trendiruoka löi läpi tosissaan reilu vuosi sitten ja alkaa nykyään olla ainakin salaattifanien ja sushi-diggareitten ruokalistalla säännöllisesti.
Periaate on se, että kulhoon asetellaan pohjimmaiseksi riisiä ja päälle kerätään kaikenlaisia herkkuja, yrttejä, kasviksia, lohta, tofua, papuja, pähkinöitä. Lopuksi koko komeuden päälle heitetään reilusti paahdettuja seesaminsiemeniä ja pieneksi hakattua korianteria.
Makumaailma on tuttu sushista ja aasialaistyyppisistä salaateista, mutta kuitenkin omanlaisensa. Poké Bowl on ihanan värikäs ja keväisen kevyt ruoka, joka on herkkua kaikille aisteille. Se saattaa vaikuttaa suuritöiseltä, mutta voin vakuuttaa, että annokset valmistuvat yllättävän nopeasti jopa tällaiselta meikäläiseltä kokkikoululaiselta!
Mintun Poké Bowl on tehty musta thairiisi pohjana ja täydellinen makuharmonia muodostuu inkiväärimarinoidusta lohesta, limepiklatusta punakaalista, mangosta, paahdetuista seesaminsiemenistä, korianterista ja vaikka mistä hyvästä!
Sitä kyllä vähän ihmettelen, että miksi kaikki trendikkäät ruuat on nykyään “Bowl”?

MINTUN POKÉ BOWL
(2 annosta)
Ainekset:
2 hengen annos riisiä (esmes jasmiiniriisiä tai niinkuin tässä, mustaa luonnon thai-riisiä)
Lohi:

• 200 g lohta (sellaista “sushi-lohta”, itse käytän Salma lax -nimistä lohta, mutta en tiedä saako sitä Suomesta)
• 2 rkl japanilaista soijaa
• 3 tl rapsiöljyä
• 3 tl sesam-öljyä
• 1 tl sokeria
• 0,5 lime (mehu)
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 rkl seesaminsiemeniä
• 1 tl chilihiutaleita

Limepiklattu punakaali:

• 150 g punakaalia
• 0,5 lime (mehu)
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 0,5 tl sokeria
• suolaa hyppysellinen
• vettä tilkkanen

Täytteeksi:

• 1 avokado
• 2 retiisiä
• mangokuutioita (pakaste tai tuore)
• soijapapuja
• merileväsalaattia (valmiina kaupasta)
• 1/2 ruukkua tuoretta korianteria

Valmistus:

• Keitä riisi paketin ohjeen mukaan ja anna jäähtyä haaleaksi.
• Pilko lohi suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla keskilämmöllä kullanruskeiksi. Varo polttamasta! Sekoita kaikki marinadin ainekset kannellisessa kulhossa (0,5 rkl seesaminsiemeniä marinadiin, loput tulee annoksien päälle). Pistä lohenpalat kulhoon ja laita marinoitumaan jääkaappiin noin 15 minuutiksi.
• Pilko punakaali pieneksi. Sekoita marinadin ainekset kannellisessa kulhossa. Laita kaali kulhoon ja anna vetäytyä vartin verran jääkaapissa kannen alla.
• Siivuta avokado ja retiisi, hienonna korianteri.
• Rakenna kulho niin, että alimmaksi tulee riisi. Riisin keskelle kantsii tehdä kuoppa niin, että täytteitä menee myös vähän pohjemmalle. Tylsää, jos lopuksi on jäljellä pelkkää riisiä. Nostele sen jälkeen kaikki täytteet sievästi riisin päälle. Viimeistele koko komeus ripottelemalla päälle runsaasti paahdettuja seesaminsiemeniä ja korianterisilppua.
• Joissain ohjeissa näkee, että kaiken päälle huiskitaan vielä majoneesipohjaista kastiketta. Itse en ole sitä ikinä kaivannut, mutta sen sijaan kostuttelen kyllä riisit lohen marinadiliemellä.

Ai että on HYVÄÄ!!

Poké Bowl ei ole varsinaisesti mikään kätsysti toimistolle mukaan otettava ruokalaji. Etenkin, jos on niinkuin minä, eli työaamuisin ei ole minkään valtakunnan kapasiteettia muuhun kuin suoriutumaan ovesta pihalle. Siksi ei tule kysymykseenkään, että bowlin rakentelisi eväskulhoon vasta aamulla – ja toisaalta uskallan epäillä freesiyden säilymistä, jos annoksen tekee valmiiksi jo edellisenä iltana.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ainesosasien kuljettaminen officelle ziljoonassa pikkuisessa purkissa. Haha! Hiukan nörttimäistä – myönnetään – mutta toisaalta työkavereitten kateelliset huokailut lounaspöydässä on kyllä sen väärti!

Mitenkäs teillä siellä on vuoden 2017 Kansainvälinen naistenpäivä mennyt?
Allekirjoittanut nappasi aamulla Malabrigo-alpakkalangasta kutomansa fuksianpunaisen Pyssyhat-myssyn matkaansa,  vastaili puoliärhäkästi miesten esittämiin naistenpäivätoivotuksiin, osallistui ensin Pussyhat Projectin virtuaalimielenosoitukseen (kuva Instagramissa: @minnapaakkulainen) sitten naistenpäivän mielenosoitukseen/Flashmobiin Tukholman keskustassa, T-Centralissa – ja lopulta fikasi upean, fiksun ja älykkään tyttärensä Karkin kanssa. Hyvä päivä siis, vaikka maailmaa ei saatukaan valmiiksi.
Jätän nyt tänä vuonna “virallisen” naistenpäiväpostauksen tekemättä. Näkemykseni ei ole muuttunut ja saan edelleen keollisen muurahaisia ihon alle kaikesta “ihanainen nainen”-hömppäilystä. Olen vouhkannut aiheesta niin paljon jo aikaisemmin, 2014 vähän maltillisemmin ja 2016 vähän ärhäkämmin, joten ajattelin, että kirjoittelen tänä naistenpäivänä ihan jostain muusta. Maailmankirjatkin on nyt niin sekaisin, että naisten aseman hidas mutta vakaa parantuminen ei tunnu enää ollenkaan yhtä itsestäänselvältä kuin esim. vuosi sitten, joten epäilen pystyväni tuottamaan blogikelpoista aihetta tunteitani kuumentavasta tilanteesta.

Paasaamisen sijaan ajattelin heittää vielä viimeisen kerran heipat pitkille hiuksilleni!
Kyseessä on viime perjantain toimistoasuni, jonka ei nyt ihan välttämättä olisi tarvinnut päätyä blogiin tavanomaisuutensa vuoksi. Lisäksi sisällä itselaukaisijalla napatut kuvat ei nekään yleensä ole mikään hittiratkaisu.
Halusin kuitenkin ikuistaa viimeisen asuni pitkien hiusten kanssa. Jääpähän sitten tänne muistojen arkistoon.

Toisaalta tykkään kyllä asustakin. Henkkamaukan Studio-linjan XL-hihainen kauluspaita on ollut ihan suosikkini syksyn ja talven työpukeutumisessa. Jossain vaiheessa tuumasin, että paidan vajaamittaiset hihat ovat aika vilpoiset, vaikkei täällä mitään varsinaista oikeaa pakkastalvea ole ollut tänäkään vuonna.
Pitkähihainen t-paita tai poolo lämmittää mukavasti ja näyttää mielestäni kivalta. Aluspaidan kanssa pidän yleensä aina kauluspaidan napit auki, jolloin ilmeestä tulee jakkumainen.
Nyt onkin taas ollut hiukan viileämpää, pakkasen puolella ihan päivälläkin ja lunta tullut ihan kunnolla. Talvi teki toisin sanoen yllättävän paluun, joten kaikki keinot, miten pukeutua kivasti kylmällä kelillä, on tullut tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että sääriippuvaista keväänrakastajaa ketuttaa kuin pientä oravaa.


Viikonlopuksi on onneksi luvattu sekä mieletöntä paistetta, että reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja. Se onkin ihan oikein, sillä lauantaina on Karkin synttäripäivä ja neito on täällä kotona Tukholmassa juhlimassa tärkeää merkkipaalua. (Eikös se niin ole, että alle kolmikymppisille joka vuosi on merkittävä… :D)
Ja noista hiuksista. Ymmärrän kyllä, että ne on näyttävät ja monien mielestä hienot. Vielä ei kuitenkaan hiusten leikkaaminen ole kaduttanut enkä ole hetkeäkään haikaillut vanhan lookin perään!

• poolopaita, Primark
• kauluspaita, H&M
• housut, H&M
• kengät, Acne

Meillä on aina joskus sellaisia päiviä, että jääkapissa ei ole juuri muuta kuin valo. Peetu on aivan supertaitava laittamaan uskomattoman hyvää ruokaa silloinkin, kun meidän muiden mielestä kaapissa ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa. Koka soppa på spik – sanotaan ruotsiksi, tehdä keittoa nauloista.
Yksi viimeaikojen suosikki – ja Peetun bravuuri – on ollut espanjalainen tortilla. Täyttävä ja herkullinen perusruoka on kaiken lisäksi vielä todella edullinen valmistaa, joten tuo on aina listalla, kun palkkapäivään tuntuu olevan harvinaisen monta päivää jäljellä.
Espanjalainen tortilla on myös kiitollinen alusta todella monenlaisten tähteiden hyötykäyttöön. Chorizon palaset, uunigratiinin jämät, pastakastikkeen rippeet – kaiken voi piilottaa tortillan sisään halutessaan. Samoin tuoreet yrtit, tomaatit etc. jotka uhkaavat sanoa irti työsopimuksensa, sopivat hyvin täytteeksi.
Tässä kuitenkin ohje ihan perusversioon, jossa ei ole kuin muutama hassu raaka-aine.

ESPANJALAINEN TORTILLA
(2 välipala-annosta/kevyt lounas ja 1 lounaslaatikko)
Ainekset:

• 5 kananmunaa (luomu)
• 5 – 6 keskikokoista perunaa
• 1 iso tai 2 pientä sipulia
• 0,5 dl öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria

Valmistus:

• Kuori perunat & sipulit ja leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi. Laita paistumaan pannulle melko suureen öljymäärään. Tarkoitus ei ole varsinaisesti paistaa, vaan antaa perunoiden ja sipulin kypsyä miedolla lämmöllä öljyssä keittäen. Perunoita ei ole tarkoitus muusata, joten malta olla sekoittelematta. Kääntele kuitenkin kerran, kaksi kypsennyksen aikana isolla lastalla, että päällimmäisetkin siivut kypsentyvät.
• Vispaa kananmunat kulhossa, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munaseos peruna-sipulipaistoksen päälle, kun perunat tuntuvat pehmentyneiltä. Anna paistua edelleen tosi miedolla lämmöllä.
• Kun tortilla alkaa olla melkein kokonaan hyytynyt, on aika kääntää koko helahoito. Iso lautanen on ihan ykkönen apuvälineenä! Kääntöpuolta ei paistella kuin ihan muutama minuutti (monet espanjalaiset tykkäävät, kun tortilla on kunnolla kostea keskeltä).
• Lopuksi ota tortilla pois levyltä ja anna jäähtyä & hyhmettyä jonkin aikaa. Yleensä tuo syödään huoneenlämpöisenä, mutta tietty tässä voi tehdä niinkuin itse haluaa.

Annoksen kaveriksi, raikkaaksi makuvastapainoksi, sopii mainiosti kevyt ja simppeli vihersalaatti.

Espanjalaisen tortillan valmistukseen menee hetki aikaa, mutta lopputulos palkitsee moninkertaisesti. Kääntäminen on pikkuisen mutkikas temppu ainakin allekirjoittaneelle. Toisaalta vähän vähemmän kaunis tortilla maistuu ihan yhtä hyvältä.
Lounaslaatikkoon espanjalaisten perusherkku sopii mainiosti, sillä tortilla oikeastaan kuuluisikin syödä jäähtyneenä, mieluiten huoneenlämpöisenä. Siitä syystä tuo on mainio myös retkieväänä vaikka hiihtoretkelle tai laskettelurinteeseen.
Pakastamista en ole testannut, mutta jotenkin on sellainen kutina, ettei ehkä kantsi yrittääkään. Sinänsä se ei ole kyllä mikään ongelma, koska yhdellä pannulla ei nyt niin tajuttoman suurta annosta pysty valmistamaankaan.