Nyt seuraa ihan kertakaikkiaan hävytön kuvakavalkadi uusista hiuksistani!!
Tai siis hävytön toki ainoastaan ja vain siinä mielessä, että kuvia on hävyttömän paljon – muuten täällä ollaan erittäin säädyllisiä, niinkuin aina.
En oikein tiedä edes mitä sanoisin vielä. Vaikka kampaamoaika oli tosiaan jo lauantaina, tässä on mennyt hetkonen uuteen lookiin totutellessa.
Hiuksista tuli aika paljon lyhyemmät, mitä olin etukäteen ajatellut. Tavoitteena oli kampaus, joka olisi kuitenkin vielä jollain mittapuulla pitkä. Kampaamotuolissa mieleni kuitenkin ehti muuttua, mitä sitä nyt nössöilemään, kun kerran on hommaan ryhdytty.
Ratkaisevaa oli se, että tajusin heti olevani erinomaisen osaavissa käsissä. Huikean taitava Sofia Geideby Norrmalmsgatanin Bjorn Axénilla on voittanut vaikka mitä kilpailuitakin. Suosittelen erittäin lämpimästi, mikäli etsiskelet kampaajaa Tukholman keskusta-alueelta!
Lopputulos on siis ennemminkin rikottulinjainen BOB kuin pitkähkö LOB.
Ja kyllä, täytyy sanoa, että tykkään uudesta lookistani ihan valtavasti! Se tuntuu keveältä, leikkisältä, hauskalta ja iloiselta.
Hiukan pitää vielä totutella elämään uusien karvojen kanssa, vaikka yllättävän vähän olen haikaillut pitkien perään. Lähinnä hiusten harjaaminen, takin päälle pukeminen ja muut pikkuasiat, jotka ennen olivat hankalia hiusten tarttuessa kiinni kaikkeen mahdolliseen, tuntuvat nyt niin ihanan yksinkertaisilta.
Vielä en ole hiuksia pessyt enkä kunnolla stailannutkaan itse. Lähinnä vain elvytellyt kampaajan tekemiä luonnollisia kiharoita. Voin silti kuvitella, miten ihanaa onkaan, kun hiusten peseminen ei olekaan tuntikausia kestävä projekti. Näitähän voisi vaikka opetella fiksaamaan ihan oikeasti!
Vaikka hiuksista tosiaan tuli aika paljon lyhyemmät kuin mitä vielä kotona ajattelin (siis vaikka käytän sanamuotoa “tuli”, kysymyksessä ei ole mikään vahinko – vaan kampaajan kanssa yhteistuumin päätetty pituus!), ne saa kuitenkin vielä kivasti pienelle töpöponnarille. Tärkeä yksityiskohta itselleni, sillä tiedän, etten aina jaksa kasvoilla roikkuvia karvoja.
Tosin yksi hiusten leikkaamisen tavoite oli, että voisin pitää niitä pääasiassa auki. Olin niin kyllästynyt ainaiseen nutturaan ja Pikku Myy -viittauksiin (todellakin big no – jos nyt johonkuhun Muumilaakson asukkiin tunnen hengenheimolaisuutta, niin Muumipappaan sitten). Noniin, olin kieltämättä erittäin kyllästynyt hiuksiini tosi monella tapaa.
Väriinkin olen tässä hiukan tottunut. Ajattelin, että eipä se haittaa, jos nyt hetken seikkailen punapäänä, vaikka mitään pysyvää ratkaisua tästä tuskin tulee. Kampaajakin kyllä kehui, että onpas harvinaisen luonnollisen sävyinen punertavanruskea tullut.
Ihanaa oli muuten myös se, että kerrankin ammattilainen ei lähtenyt sättimään asiakasta sen vuoksi, että tämä hoitaa hiustensa värjäyksen kotona itse.
Norrmalmsgatanin Bjorn Axén ja upea, supertaitava Sofia Geideby, saivat uuden vakiasiakkaan!