Month: September 2016

Minttu 15.9.2016
Keväällä Lindexiltä hankkimastani “orvokkitunikasta” on kesän ja nyt alkusyksyn aikana tullut varsinainen luottovaate. Olen yleensä todella huono tekemään heräteostoksia ja pakon edessä kassalle päätyy yleensä erilaisia versioita mustista perusvaatteista. En osaa edes ihan tarkalleen sanoa, mikä tuossa suurikuvioisessa huitulassa alunperin viehätti. Ehkä se oli kirjavuudesta huolimatta helposti yhdisteltävät sävyt, ehkä kuosin huivimaisuus.
Joskus sitä näköjään kuitenkin kantsii tehdä päätös fiilispohjalta, vaikka järki yrittäisikin väittää, että asiaa ei ole nyt pohdittu yön yli. Orvokkitunikaksi nimeämäni vaate on ollut yksi tämän kesän eniten käytettyjä.
Periaatteessa se toimisi pituutensa ansiosta myös mekkona, mutta itse olen yhdistänyt sen aina joko pidempään hameeseen tai housuihin.
Minttu 15.9.2016
Yksi rennoimmista stailauksista on tunika lempparifarkkujen kanssa. Kesäisen lämpimät kelit houkuttelevat myös jatkamaan sandaalien käyttöä. Kun mittari näyttää reilusti yli 20 astetta, ei paljaiden nilkkojen esittely toimistolla tunnu mitenkään oudolta. Vaikka tosiaan ollaankin jo syyskuun syksyisemmällä puoliskolla.
Karkin kanssa juuri puhuttiin toimistopukeutumisesta ja todettiin yhteen ääneen, että kesällä tuntuu pukeutumiskoodi olevan koko loma-ajan kestävä casual friday. Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa skarpata, silittää kauluspaidat ja muutenkin ryhdistäytyä. Säätila antaa onneksi vielä pienen tekosyyn pehmeään laskuun fiksumpaan pukeutumiseen, mutta pikapuoliin on kyllä pakko antaa periksi ja jättää kesäisen rennot työasut odottamaan seuraavaa lomasesonkia.
Tänään mentiin kuitenkin vielä aika vapaalla tyylillä. Tämän kesän toinen hankinta, alesta löytyneet Swedish Hasbeensin sandaalit, ovat nekin osoittautuneet aivan loisto-ostokseksi. Paksu nahka kesyyntyi ihan parin käyttökerran jälkeen ja nyt kengät tuntuvat pehmeiltä kuin tohvelit jaloissa.
Minttu 15.9.2016
Säätiedotusten mukaan ilmat alkaa nyt pikkuhiljaa viiletä (vaikka vielä toissapäivänä viikonlopulle luvattiin hellelukemia..), joten kai tässä olisi aika alkaa kaivella vaatekaapeista esiin taas normaalit toimistounivormut. Sen lisäksi olen suunnitellut, että ensi viikonloppuna pitää tehdä pieni inventaari ja katsoa, mitä on ihan pakko hankkia loppusyksyn ja talven varalle. Varsinkin talviset päällysvaatteet on helposti sen verran isompi investointi, että en todellakaan halua jättää niitä minkään impulssisostoksen varaan.
No, onneksi tässä nyt tuntuu olevan vielä aivan mainiosti aikaa siihen, kun ihan oikeasti pitää alkaa miettiä palttoita ja huopatossuja.
Minttu 15.9.2016 Minttu 15.9.2016 Minttu 15.9.2016

  • tunika, Lindex
  • toppi, H&M
  • farkut, Lindex
  • sandaalit, Swedish Hasbeens
  • laukku, Michael Kors

 
Rucolapesto
Tiesittekö, että kurpitsansiemenet on yksi parhaimmista proteiininlähteistä? Niissä on peräti 33 grammaa proteiinia/100 g, kun esimerkiksi tofussa on 17 grammaa ja soijapavuissakin “vain” 13 g/100 g. Rucolapesto on siis sekä aivan tajuttoman herkullista että myös ravintoarvoiltaan erinomaista.
Tykkäsin aikoinaan aivan hulluna perinteisestä, pinjansiemenistä ja basilikasta tehdystä pestosta. Meillä saatettiin syödä parikin kertaa viikossa pestopastaa, kun lapsetkin siitä tykkäsivät ja se oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Taisin silloin syödä överit pestoa, varsinkin sitä noin about ainoaa kaupan valmisversiota, missä ei oltu käytetty pähkinää.
Vuosikausiin en voinut ajatellakaan koko ruokalajia, kunnes kesällä Peetu päätti pelastaa hiukan jo nuukahtaneen rucolapussinpuolikkaan ja teki tätä ihanaa uutta versiota pestosta. Nyt olen takaisin samassa addiktiossa ja vihreä herkku päätyy pastan lisäksi leivän päälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vain mahdollista. (Vinkki: pieni nokare salaatin kyljessä maistuu tosi mahtavalta!)
Tämän viikon lunchlådaan pakataan siis raikas ja päivitetty versio pestopasta-klassikosta, kurpitsasiemenistä tehty rucolapestopasta.
Rucolapesto
RUCOLAPESTO KURPITSANSIEMENISTÄ
Ainekset:

  • 1 pussi tai 1/2 isoa pussia rucolaa
  • 1 dl raastettua parmesaania
  • 1 dl kurpitsansiemeniä
  • 1 dl hyvää oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • suolaa

Valmistus:

  • Paahda kurpitsansiemenet kuivalla teflonpannulla. Siemenet palaa tosi helposti, joten hommaa kantsii vahtia silmä kovana ja sekoitella melkein koko ajan. Peetun vinkki: kun pannun lämpö tuntuu siemenkerroksen läpi käteen, voi hellan laittaa nollille. Näin paahtuminen tapahtuu hiukan hitaammin, mutta hallitummin.
  • Laita rucolat, kurpitsansiemenet ja kuorittu valkosipulinkynsi (sen voi halutessaan palastella muutamaan osaan) syvään kulhoon, jossa ne on hyvä muusata sauvasekoittimella. Tehosekoitin toimii varmasti kanssa hyvin. Aloita muusaaminen ja lisää öljyä vähitellen. Kun seos alkaa olla kivan mössöä, lisää raastettu parmesaani ja tässä vaiheessa varmasti öljyäkin tarvitaan vielä lisää.
  • Lisää suolaa maun mukaan. Pesto saa olla aika suolaista, sillä pasta on kuitenkin aina aika miedon makuista.

Rucolapesto
Peston kaveriksi sopii erinomaisesti tagliatelle-tyyppinen tuorepasta. Me keitettiin viime sunnuntaina kaksi tuorepastapaketillista ja siitä saatiin lounas-päivällinen kolmelle ja kaksi lounaslaatikkoa. Pestoa jäi ylitse noin puolet.
Pestopasta ei ole sellainen ruokalaji, jota voisi tehdä suuren annoksen ja laittaa pakastimeen. Sen sijaan valmis pesto säilyy kyllä jääkaapissa viikon, jopa vähän ylikin ja sitä voi tosiaan käyttää niin levitteenä kuin lisukkeena melkein minkä tahansa ruuan kanssa.
Rucolapesto
Hyvä ruoka, parempi mieli – eikös se niin mene!

Onnellinen arki
Kesän ja lomien jälkeen arkeen palaaminen tuntuu oikeastaan aika ihanalta. Rutiinit ja arjen rytmi antaa parhaimmillaan turvalliset raamit, joiden varassa on helppo sompailla päivästä toiseen.
Jossain vaiheessa elämän tasaisuus ja ennustettavuus alkaa kuitenkin helposti tuntua harmaalta ja ikävältä. Kyllähän sitä tietää silloinkin, että arjen-pienistä-asioista-nauttiminen ja blaa, blaa, mutta kun on päässyt siihen pisteeseen, että kaikki tympii, ei carpe diem -iskulauseista ole paljon iloa.
Tänä vuonna haluan säilyttää kesän aikana ladatut akut mahdollisimman pitkään vihreällä. “Jee, arki on huippua!” -fiiliksen ylläpitoon tarvitaan kuitenkin järeämpiä aseita kuin tsemppaavia iskulauseita Instagram-tilillä. Tässä viisi erittäin konkreettista vinkkiä, joiden avulla auringon lämmittämän kallion tuntu säilyy jalkapohjissa, vaikka pimeys pukkaisi päälle ja taivaalta vihmoisi mitä.
Onnellinen arki
1. Positiiviset affirmaatiot heti aamusta
Saattaa kuullostaa hiukan hölmöltä ja turhanaikaiselta hippeilyltä, mutta tosiasia on se, että aivoja on tosi helppo huijata. Siksi on tosi kätevä aloittaa päivä heti aamulla muutamalla (enemmän kuin kolme, maksimissaan kuusi) positiivisella ja voimaannuttavalla affirmaatiolla. Mitä kukakin haluaa itselleen uskotella, on jokaisen oma asia, mutta tärkeintä on, että affirmaatiot alkavat tyyliin “Minä olen…” (vahva/upea/rohkea etsetera) ja lauseilla, jotka saa uskomaan, että kaikki järjestyy. Siis kaikki sekin järjestyy, mihin itsellä ei oikeastaan ole osaa eikä arpaa.
En todellakaan ajatellut paljastaa kaikkia omia affirmaatioitani – sen verran ne on kuitenkin noloja, mutta tässä pari, joita käytän päivittäin ja jotka soveltuu yleisempäänkin käyttöön:

  • Hyväksyn universumin auttavan voiman elämäni setvimisessä
  • Annan hyvän olon, rakkauden, ilon ja myönteisen ajattelun täyttää mieleni
  • Minussa on voimaa ja tahtoa

Onnellinen arki
2. Päätöksen tekeminen
Huolehtiminen ja yleinen ahdistuneisuus on aivojen reaktio asioihin, jotka ovat kesken ja avoimena. Jossain mielessä vatvominen voi tuntua jopa helpotukselta – se on kuitenkin edes jonkinlainen reaktio juuri sillä hetkellä päällä oleviin tilanteisiin. Aivot kuvittelevat, että tässä nyt muka tehdään jotain asioiden hyväksi, kun ollaan niin kamalan huolissaan. Arjen laatua ahdistuskohtaukset tuskin kohottaa, mutta onneksi jälleen omaa päänsisäistä systeemiä on ihan naurettavan helppo huijata.
Tee päätös, lähestulkoon ihan mikä vaan, ja tilanne helpottuu huomattavasti. Ihan sen tason asia, kuin esimerkiksi oikeiden kenkien valinta asuun sopivaksi, tuskin tavallisessa arjessa auttaa, mutta toisaalta ei tarvitse myöskään liioitella. Työpaikan vaihtaminen, suhteen lopettaminen, asunnon ostaminen ja monet muut isot asiat, ansaitsevat tulla pohdituksi perusteellisesti. Arjen laatua kohottaa kuitenkin kummasti, kun erottelee ne oikeasti isot asiat ja tekee vähän pienempien kohdalla selkeän päätöksen – ja toimii sen mukaan.
Ongelma on tietty se, että ikinä ei voi tietää, miten olisi käynyt, jos olisi valinnut toisin. Jälleen kerran aivotoiminta on kuitenkin puolellamme ja saamme aimo tujauksen hyvänolonhormooneja, serotoniinia ja mitä näitä on, vain sillä, että teemme päätöksen ja toimimme sen mukaisesti. Bonuksena myös niitä oikeasti isoja asioita kohtaan tuntemamme ahdistus vähenee.
Onnellinen arki
3. Kosketus
On ehkä noin ziljoona kertaa ziljoona tutkimusta, että emme vaan voi selvitä ilman kosketusta. Varmasti kaikki on kuullut sen ikivanhan jutun romanialaisesta lastenkodista, jossa se ovea lähinnä oleva vauva, jonka yövuorossa oleva hoitsu otti aina syliin istuskellessaan kierroksensa päätteeksi, oli kaikkein tervein ja voimakkain ja muutenkin onnellisin.
Eli silläkin uhalla, että perhe/ystävät/kollegat pitävät ihan seinähulluna, kantsii tervehtiä halaten, sanoa kädestä päivää ja näkemiin, ja taputtaa kollegaa olalle pienemmästäkin syystä. Se on paitsi mukavaa ja positiivista, myös hyväksi omalle hyvinvoinnille.
Perheellisille ja parisuhteessa oleville luulisi olevan varsin helppo ja mukava lisätä ihokosketusta arkipäivään ilman sen kummempia temppuja. Teinitkin – jopa pojat – tykkäävät hartiahieronnasta, jos halailu tuntuu liian hävettävältä. Sinkuilla, kuten allekirjoittanut, on hiukan hankalampaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse lähteä pikkutunneilla kartsalle kärkkymään ihokontaktia, sillä tutkimusten mukaan mm. hieronta aiheuttaa lähes vastaavan reaktion aivoissa.
Ilman mitään tutkimuksia voisin lisäksi väittää, että kehräävän kisun – tai muun rakkaan lemmikin – kosketus pääsee kyllä samoihin lukuihin.
Onnellinen arki
 4. Itsesäälistä irtautuminen
Itsesääli on aika vahva sana, eikä kukaan käytännössä koskaan tunnusta itse kieriskelevänsä moisissa alhaisissa tunteissa. Kuitenkin, jos ihan tarkkaan katsoo itseään peilistä (minä myös!), jotenkin sitä kuitenkin monesti ajattelee, että “kyllä mää muuten, mutta ku…”. Kaikki, mikä ei tapa, ei todellakaan aina vahvista. Joskus se syö elävältä ja pelkästään hengittäminen on ihme.
Iso askel kohti onnellisempaa arkea on se, että antaa menneisyyden olla. Siihen ei voi enää mitenkään vaikuttaa, vaikka miten haluaisi, joten on aivan älytöntä tuhlausta hukata myös tämä hetki sen vuoksi. Jos on niin, että henkilökohtaisessa historiassa on asioita, joiden kanssa pitää vielä ottaa matsia, merkataan niitä varten aika kalenteriin. Torstai 15.9.: Body Pump 17.30, Demoni-miitti 19.00 – 20.00.
Ekstreme-tilanteita varten muistiin: hymyileminen kannattaa, sillä aivot eivät ihan täysin osaa erottaa aidon ja teeskennellyn hymyn eroa, joten teeskenneltykin hymy lisää hyvinvoinnin tunnetta.
Onnellinen arki
5. Kiitollisuus
Kiitollisuus on hieno asia ja meillä kaikilla on niin paljon, mistä voimme olla kiitollisia. Nyt ei kuitenkaan puhuta siitä. Tarkoitukseni oli jakaa parhaimmat vinkkini, miten voi elää onnellisempaa arkea, ja kiitollisuus on niistä ehdottomasti tehokkain.
Aloitan aina säännöllisesti kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen. Tavoitteena on, että joka ilta kirjoittaisin ylös noin viisi asiaa, pientä tai isoa, joista sillä hetkellä olen kiitollinen. Ongelma on vain se, että olen tooodella huono menemään nukkumaan ajoissa, joten kaikki välivaiheet siitä, kun kykenen irtautumaan tietokoneesta, siihen, kun vihdoin painan pääni tyynyyn, pitää karsia pois. Eli kiitollisuuspäiväkirjat ovat jääneet varsin lyhytikäisiksi.
Siitä huolimatta olen havainnut, että kiitollisuutta voi käyttää melkein kuin aseena – tai ainakin kuin aspiriinia. Silloin, kun oikein ahdistaa ja angstaa, seinät kaatuu päälle ja taivas putoaa niskaan tai kaiken harmaus ottaa niin paljon päähän, että kyyneleet meinaa nousta silmiin jo kauppareissulla, silloin kannattaa ottaa käyttöön kiitollisuus.
Mistä ihmeestä voi olla kiitollinen silloin, kun kaikki on huonosti ja mikään ei ole hyvin?
No, nyt mulla on hyviä uutisia: tutkimusten mukaan se riittää, että edes yrittää etsiä kiitollisuuden aiheita – serotoninia ja niitä muita hyvänolonhormooneja alkaa virrata aivoista välittömästi, kun alkaa etsiskellä aivoistaan asioita, joista edes saattaisi olla kiitollinen! Eli tässä todellinen ase pahan päivän varalle: tiukan paikan tullen ei muuta kuin mentaalinen haarukka pääkoppaan ja kiitollisuuden aiheita etsimään. Aivan sama löytyykö sieltä mitään vai ei – itse prosessi riittää!
Onnellinen arki
Niinkuin tenniksen superstara Andre Agassi joskus sanoi:

“The moment of victory is too short to live for.”

(PS. Kaikki kuvat on viime viikonloppuiselta peruslenkiltäni läheisen Sicklasjön ympäri. Tekisi ihan mieleni laittaa “pun intended” -huomautus kaikkiin aiheeseen kliseisen nasevasti sopiviin “pelastusrengas”, “polku”, “huvimaja” & “peruskallio” -kuviin.. Haha! Mutta oikeasti tuo alle neljän kilsan lenkki, joka lähtee ihan meidän takaovelta, on kyllä sellainen happy place mulle arjessani, että olisi todella vaikea kuvitella, että muuttaisin täältä jonnekin muualle Tukholmaan).

Onnellinen arki

Peetu 12.9.2016
Ai että, kun onkin ollut upeat ja kesäiset kelit! Ei mitenkään voisi uskoa, että ollaan jo melkein syyskuun puolessa välissä. Vain aina vain aikaisemmin pimenevät illat kavaltaa, että ollaan jo syksyn puolella. Jopa illat ja yöt on niin lämpimiä, että voisi helposti kuvitella tuon alitajuisesti kammoksumani vuodenajan olevan huomattavasti kauempana. Ei niin, ettenkö arvostaisi sesonkiin kuuluvaa kotoilua kynttilänvalossa, höyryävä teekuppi kädessä, Gilmore Girlsien pyöriessä Netflixissä. Jotenkin vain valossa ja auringonpaisteessa on helpompi hengittää. Jos ei ole syysihminen, niin sitten ei ole.
Viime viikonloppu oli ihan superihana kaikin puolin. Sen lisäksi, että sää oli vähintäänkin nautinnollinen, Peetu tuli pikavisiitille Uumajasta. Ei toki äiskää moikkaamaan, vaan johonkin konserttiin, joka oli kuulemma ihan pakko nähdä. Ehdittiin kuitenkin hengailla perheporukalla myös. Käytiin jopa saunomassa meidän lähellä olevassa yleisessä saunassa, joka jopa suomalaisella mittakaavalla on saunaksi ihan kelvollinen.
Peetu 12.9.2016
Lämpimät säät sallii kesämäisen pukeutumisen, vaikka kalenterin mukaan olisikin jo aika kaivaa neuleet esiin ja varautua kerrostelemaan vaihtelevaa viimaa vastaan. Peetun viime talven New Yorkin reissulta hankkima Leviksen farkkutakki on ollut koko kesän rakastetuin ja eniten käytössä ollut päällysvaate. Sinänsä loistohankinta, että kun ne viimat sitten vihdoin saapuvat, toimii takki hyvin sisälläkin jakun tapaan puettuna.
Farkkutakin kanssa rimmaa täydellisesti deniminsiniset New Balancet, Peetun viime syksynä “koulunaloituskengiksi” hankkimat tennarit. Huulipunan lisäksi asu ei muuta väriä kaipaakaan.
Peetu 12.9.2016
Ehkä joku siellä ruudun toisella puolella muistaakin asun mustan pellavahameen? Se taitaa olla yksi viimeisiä tuotoksia, joita Mintun täysin suunnittelemattomasti parisen vuotta sitten telakalle joutuneesta ompelimosta on valmistunut. Aina välillä – lähinnä, kun katse osuu vaatehuonetta kansoittaviin kangaskasoihin – iskee pieni ompelukipinä, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle, että olisin oikeasti kaivanut koneen esille. Mutta kyllä vielä jonain päivänä.
Ehkä pitäisi ajatella niin, että voisi aloittaa jonkun ihan uuden ompeluprojektin. Tällä hetkellä yksi suuri syy siihen, miksi en pääse tuumasta toimeen, on kaikki keskeneräiset tekeleet, jotka ajattelen tekeväni valmiiksi ensin ja vasta sitten voisi alkaa suunnitella jotain uutta.
No toisaalta, makuuhuoneremppakin on vielä vaiheessa, joten ehkä puran puuhastelutarpeeni ensin siihen, ennenkuin alan suunnitella mitään mittavampia ompeluhommia.
Onhan tässä tätä syksyä edessä ja pimeitä iltoja, jolloin ehtii näprätä kaikenlaisten puhdetöiden kimpussa.
Peetu 12.9.2016 Peetu 12.9.2016

  • t-paita, Monki
  • hame, Mintun ompelimosta
  • farkkutakki, Levi’s
  • tennarit, New Balance

prinssi-alexander-kaste-1
Ruotsin kuningasperheen tuorein tulokas, prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian poikavauva, prinssi Alexander, kastettiin viime perjantaina. Reipas pikkuinen käyttäytyi ainakin tv-klippien perusteella rauhallisesti ja oli esimerkillisen valppaana koko tilaisuuden ajan. Itse juhlatilaisuus oli kaunis ja jotenkin intiimi ja välitön tunnelmaltaan, vaikka kameroita oli pakostikin varmasti ihan jokaisessa mahdollisessa kulmassa.
Itse olen kuitenkin kaikkein eniten kiinnostunut siitä, että mitä niillä nyt tällä kertaa oli päällään!
prinssi-alexander-kaste-2
Täytyy sanoa, että olin suorastaan pikkuisen yllättynyt siitä, miten voimakkaita värejä monet, prinsessa Sofiaa lukuunottamatta, olivat valinneet. Olen yrittänyt hiukan vaihtelevalla menestyksellä haarukoida interwebsiä, että löytäisin asujen alkuperän. Kiinnostelisi kovasti, mistä prinsessa Sofian siskon Linan preussinsininen mekko on peräisin – vaikka ei se kyllä taitaisi lopulta olla ihan tyyliseni. Sen sijaan hänen elegantit harmaat pumpsit löysin Zalandolta – ja vieläpä aivan kohtuulliseen hintaan! Menee välittömästi harkintalistalle – noissa kun olisi itselleni tarpeelliset kiinnitysremmit varsin tyylikkäästi toteutettuna.
Kuninkaallisten pukeutumisbudjetit on sen verran oman hintahaarukkani ulkopuolella, että sieltä ei varsinaisesti mitään suoria shoppailuvinkkejä voi napsia, mutta ideoita senkin edestä.
prinssi-alexander-kaste-3
Prinsessa Sofian upeasta guipure-pitsistä valmistettu kapealinjainen jakku-hameyhdistelmä on Ida Sjöstedtin käsialaa. Sanapari “valkoinen” ja “pitsi” antaa helposti aika lällyn ja romanttisen vaikutelman. Tässä kuitenkin pitsin suuret kuviot ja erittäin kapea siluetti tekevät kokonaisuudesta ihanan modernilla tavalla heleän ja samalla jopa hiukan skarpin.
prinssi-alexander-kaste-4
Suosikkipukeutujani prinsessa Madeleine oli valinnut Erdemin sinisävyisen kukallisen mekon. Ilmettä siihen luo erityisesti 3/4-pituiset hihat ja näyttävät valkoiset kaulukset. Kokonaisuus on astetta arkisempi kuin pitsiin sonnustautuneilla perheenjäsenillä. Se onkin aivan paikallaan ja etiketin mukaista, koska hän ei ollut paikalla sen paremmin äidin kuin kumminkaan roolissa.
prinssi-alexander-kaste-5
Mielestäni prinsessa Madeleinen mekko on kertakaikkiaan hurmaava! Jotain tuon tapaista voisin hyvinkin haluta toimistovaatteeksi itselleni. Ehken ihan noin näyttävän kukkakuosin kera, mutta samalla idealla. Muutenkin kun olen ihan heikkona valkoisiin kauluksiin, näen jo silmissäni tulevan lempparimekkoni.
Yritin etsiä kunnon verkkokauppakuvaa – tai edes linkkiä – kyseiseen Erdemin mekkoon, mutta tuloksetta. Onhan se toki jo Resort 2016 -mallistoa, mutta mielelläni silti ajattelen, että se on myyty kaikkialta loppuun sen vuoksi, että mekko nähtiin ihanan prinsessa  päällä perjantaina.
prinssi-alexander-kaste-6
Kruunuprinsessa Victoria oli valinnut ylleen huikaisevan upean, vahvan korallinpunaisen Elie Saab -pitsimekon. Kesän aikana hankittu päivetys korostuu kauniisti ja prinssi Alexanderin tuore kummitäti suorastaan hehkuu. Suloisen pikkuprinsessa Estellen mekko matsaa ihanasti äiskän asuun. (Estellen mekko: Tartine et Chocolat ja suloiset ballerinat: Bonpoint).
prinssi-alexander-kaste-7
Juuh – ei ihan heti painu Mintun ostoslistalle tämä mekko! Ei riittäisi edes n-a-p:in kuuluisa -70% loppualet shoppailuhimojen nostattamiseen.. Haha!
prinssi-alexander-kaste-8
Sokerina pohjalla pikkusuloisuus prinssi Oscar, jonka miniherrasmiehelle hyvin sopiva haalariasu tulee samasta osoitteesta kuin isosiskonkin asu – eli Tartine et Chocolatilta.
Kuvista kiitos: Svensk Damtidning, Expressen, Net-a-Porter

Old stuff