Tällä kertaa Go 4 it vol. 2 -blogin viikon lunchlåda -osastossa kokataan todellista comfort foodia. Tomaatilla, sinihomejuustolla ja pekonisilpulla maustettu kermainen broilerigratiini on loistava vaihtoehto, kun ikkunan takana vihmoo ilkeä sade, mikään ei oikein huvita ja olo on yleisesti “kaikki on huonosti ja mikään ei ole hyvin”. (Tuo on muuten esiteinin Karkin heittämä kurjan olon määritelmä, joka on jäänyt tyhjentävyydessään elämään perheen kielenkäyttöön 😀 ).
Muistan, että lapsena tehtiin usein sellaista broilerigratiinia, johon tuli kaupan grillitiskiltä ostettu broileri (tillestettynä pieneksi toki, ei kokonaisena sentään), muistaakseni valmiiksi keitettyä makaroonia, purkki kermaa ja valtava määrä juustoraastetta. Aijesses, kun se oli hyvää!
Tämä versio on pienen aavistuksen sofistikoituneempi. Kermainen sinihomejuustokastike maustetaan modernisti mango-chutneyllä ja onhan mukana oikein vihanneskin!

BROILERIGRATIINI HOMEJUUSTON JA TOMAATTIEN KANSSA
(4 – 5 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 5 – 6 broilerin rintafilettä
• 1 iso paketti maukkaita pikkutomaatteja (mielellään niitä, jotka on kiinni oksassa)
• 1 paketti pekonia
• 3 dl kermaa
• 2 dl crème fraichea
• 200 g kovaa sinihomejuustoa (esmes Auraa)
• 3 – 4 rkl mango chutneytä
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kananrinnat ja paista pannulla pienessä öljytilkassa. Mausta suolalla ja (runsaalla) pippurilla. Ei kannata liioitella paistamisen kanssa, ettei suikaleista tule kuivia ja sitkeitä. Pilko pekoni pieneksi ja paista rapeaksi toisella pannulla. Nosta valumaan talouspaperin päälle. Pilko tomaatit vähän pienemmäksi ja laita uuninkestävään vuokaan. Laita kananpalat tomaattien päälle.
• Keitä kerma, crème fraiche ja murusteltu homejuusto suht tasaiseksi ja mausta mango chutneyllä, suolalla ja pippurilla. Itse ostin sellaista chutneytä, missä on myös inkivääriä mukana ja aikas reipas maku – ja se sopii tähän tosi hyvin! Kaada kastike uunivuokaan ja ripottele päälle pekonin palat.
• Laita vuoka 225 asteiseen uuniin ja anna paistua keskimmäisellä tasolla noin 20 – 25 minuuttia.
• Keitä kaveriksi riisiä paketin ohjeen mukaan.

Gratiini sopii erinomaisesti lounaslaatikkoon, sillä maut vain mehevöityvät seuraavaan päivään. Tällä ohjeella ruokaa tulee aika paljon ja olen testannut myös lounaskokoisten annosten pakastamista. Sekin toimii mielestäni oikein hyvin, sen paremmin maku kuin gratiinin koostumuskaan ei kärsi pakkasesta. Sen sijaan suosittelen olemaan sen verran suunnitelmallinen, että ottaa seuraavaksi päiväksi tarkoitetun lounaan jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan. Juustoinen kastike nimittäin sulaa/palaa/kärsii ärhäkästä mikrolämmityksestä helposti ja siksi valmiiksi sulan annoksen lämmittäminen käy paljon mukavammin.
Itse tykkään kovasti, kun pakastimesta löytyy runsaasti erilaisia annoksia mukaan napattavaksi. Silloin ei tarvitse turvautua keskinkertaisiin valmisruokiin lounaalla silloinkaan, vaikka välillä jäisi yhtenä viikonloppuna food preppaus vähän vähemmälle.

Olen kai kertonut jo teille, että jalkani on jotenkin hassut tai ehkä kävelen kummallisesti? En nimittäin pysty lainkaan käyttämään mitään ballerinoja, avokkaita tai muita klassisen minimalistisia avonaisia kenkiä, sillä ne eivät yksinkertaisesti pysy jalassani. Olen testannut ziljoonia eri malleja, ostohetkellä tiukkoja ja löysiä kokoja, koron korkeudelta vaihtelevia versioita sekä kaikkiin näihin yhdistettynä niitä suutarilta saatavia mokkaläpysköitä, jotka asennetaan kenkään nilkan ja kantapään väliin. Edes kahdet mokkaläpyskät päällekäin eivät saaneet suosikiksi pyrkiviä avokkaitani pysymään jalassa muutamaa askelta pidempään.
Tämä on ollut aikamoinen probleemi, sillä rakastaisin käyttää etenkin ballerinoja, mutta myös stilettikorkoiset pumpsit himottaisi. Erilaiset kiinnityssysteemit, nilkan ympäri menevät remmit, mary jane -tyyppiset ratkaisut ja muut viritykset muuttavat muuten perusmallisenkin kengän ilmettä perusteellisesti. Remmikenkien fiilis on kaikkea muuta kuin minimalistinen, pahimmillaan jopa tanttamainen tai lapsellinen.
Onneksi jalassapysymisongelmaani riittää ratkaisuksi kantapäästä avoin slingback -malli. Valikoima ei tietenkään ole ihan yhtä laaja, mutta melkolailla ihania klassisia juhlakäyttöön sopivia malleja kuitenkin löytyy.

Ballerinojen ja muiden kovaan arkikäyttöön tarkoitettujen kenkien kohdalla tilanne on huonompi. Vaikuttaa ihan siltä, että matalimmillaankin slingback-kengissä on matala kitten heel. Ja vaikka miten haluaisin tykätä jostain, minkä nimi on kissanpentukorko, ei tuo malli sovi todellakaan karjalaisiin pölkkyjalkoihini. Eikä kittenit toisaalta ballerinojen korvikkeena erityisen hyvin sen paremmin tyylillisesti kuin teknisestikään toimisikaan.
Reilu viikko sitten Karkki yllytti, että lähdetään shoppailemaan. Harasin vähän vastaan, kun tuumasin, että kaikki alennusmyynnit on jo päättynyt, enkä oikeastaan varsinaisesti tarvitse mitään. No, en ole kovin vaikea ylipuhuttava ja kun vielä tuli mieleeni, että onhan edessä ne messut (joilla olin siis nyt maanantaina Berliinissä) ja ainahan sitä messukenkien menevä aukko garderobista löytyy, läksin lapsukaisen kaveriksi kauppoja kiertelemään.

Rizzo taisi olla ihan ensimmäinen kauppa, mihin työnsimme nokkamme sisään ja varmaan jo tämän kuvakavalkadin jälkeen tiedätte, mihin iskin ensimmäisenä silmäni. En kyllä voinut uskoa todeksi, että löysin omaa kokoani olevat, mokkanahkaiset, nahkavuoriset ja -pohjaiset nirunaruballerinat ja vielä supermahtavassa alessa (1299,- -> 399,- kruunua)!
Hiukan kyllä ensin mietin, että pitäiskö olla kahden vaiheilla, mutta sitten näpräsin narut niin, että ne menevät suoraan kengän ympäri nilkkaan, kun tehdasasetuksissa narut meni jalkapöydän päällä ristiin. Ballerinojen ilme selkeentyi kertaheitolla ja asia oli sillä selvä.

Aivan mielettömän ihanaa, että nyt on vielä luvattu upeita aurinkoisia ja lämpimiä intiaanikesän päiviä. Kelpaa painella meikäläisenkin ballerinoissa pitkin katuja! Yritän ehtiä napsaista oikein asukuvankin uusien kaunokaisten kanssa ennenkuin syksy ihan tosissaan saapuu.
Mutta vinkkinä siis teillekin, että edelleen kantsii poiketa tsekkaamassa Rizzon loppuale, jos sattuu olemaan täällä Tukholmassa – ja eikös Helsingissäkin ole putiikki.

Terkkuja Berliinistä! Saavuin juurikin kotiin pidennetyn viikonlopun mittaiselta reissulta ja arvatkaapas kerta, mitä vaatekappaletta tuli hankittua matkalaukun täytteeksi useampikin kappale? No, juuri niin – tasaraitaisia t-paitoja hyvinkin!
Olen aina tykännyt, että raitateeppari on kiva, freesi ja vähän leikkisämpi vaihtoehto perinteiselle mustalle ja valkoiselle paidalle. Ja toisaalta myös vähän vähemmän “leikkisä” kuin printtipaidat. Se sopii hyvin esmes rennompien toimistoasujen osaseksi. Olen täysin tunnustuksellinen t-paitojen väärinkäyttäjä – tai ainakin vähintään ylikäyttäjä – joten kaikesta pienestä vaihtelun mahdollisuuudesta ropisee kyllä plussapointseja.

Karkki ja Peetu tekivät kesän alussa reissun Tampereelle. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli tavata mummua – eli äitiäni – mutta samalla tytöt ehtivät tehdä pientä nostalgiahenkistä kotiseutututkimusmatkailua. Molemmilla oli vuosikausia siitä, kun olivat viimeksi käyneet lapsuuden kotikaupungissaan.
Pyynikkifiilistelyjen lisäksi tyttöjen ohjelmassa oli hiukan shoppailua. Ihan tarkkaan en tiedä, mihin kaikkialle kaupunkikierros suuntautui, mutta molempien matkalaukusta löytyi kotona Marimekon klassikko Tasaraita t-paita. Karkilta punavalkoraitainen ja Peetulta mustavalkoinen versio.

Täytyy kyllä sanoa, että parempaa pukeutumispalapelin peruspilaria ei garderobiin olisi voinut hankkia!
Varsinkin Peetu on käyttänyt raitapaitaansa tosi paljon koko kesän ja vaikka millaisissa kokonaisuuksissa. Tässä yksi lemppariasuista mustan nappiminarin, valkoisten Birkenstockien, pinkin huulipunan ja retrohenkisten aurinkolasien kanssa. Ja mikä parasta – nyt näyttää siltä, että vielä ensi viikonlopuksikin on luvassa sen verran reilusti yli parinkympin meneviä lämpötiloja ja auringonpaistetta, että kesäiselle outfitille on yhä käyttöä!

• t-paita, Marimekko
• hame, Monki
• sandaalit, Birkenstock
• arskat, Dolce & Gabbana

Kasarihenkistä musta-kultaa, sinistä kauluspaitaraitaa (ja raitaa muutenkin), hopeavallankumous ja fashion-väen uusin pakko-saada-laukku. Nuo taisivat jäädä päällimmäisenä mieleen Tukholman muotiviikon vieraiden asukokonaisuuksia skannatessani.
Totuushan on se, että monesti catwalkin ulkopuolella näkee vähintään yhtä inspiroivia lookeja kuin itse näytöksissäkin. Poimin pari-kolme mielestäni vahvinta trendiä muutaman otoksen kuvakavalkadiin. Mintun garderobin päivitykseen tulee inspiraatiota ainakin seuraavista havainnoista:

• Kultaiset yksityiskohdat mustassa asussa (raidat, napit, aplikaatiot) näyttää taas muutaman sesongin jälkeen tosi kivasti elegantilta, mutta silti vähän edgyltä.
• Sinivalkoinen kauluspaitaraita uudella twistillä piristää konservatiivisen asun. Hakusessa joku mielenkiintoinen leikkaus toteutettuna klassisesta puuvillabatistista.
• Raidat t-paidoissa ja muutenkin <3
• Sisustustrendienkin uusvanha lempparimetalli, hopea, on raikas ja ihana (& tosi IN) vaihtoehto punaisemmille metalleille. Taisin saada varsinaisen tartunnan hopeakuumeesta muotiviikon aikana.
• Sametti toimii, mutta on vasta hiipimässä suosikkilistoille.
• Gucci on uusi Saint Laurent (eli fashion-väen viimeisin laukkumerkki-innostus)
• Käärmekuosit kengissä – hauska ja helppo tapa lisätä vähän särmää muuten simppeliin asuun. Toimii lisäksi klassisesti “kaiken kanssa”.