[mittaustagi]
Reissuun pakkaaminen ei ole mikään suuri vahvuuteni. Otan helposti joko liian paljon tai liian vähän vaatetta – tai sitten vain yhdenlaisia, jolloin päädyn kulkemaan käytännöllisesti katsoen samoissa vaatteissa koko matkan ajan. Nyt New Yorkin matkalle päätin oikein tsempata. Säätiedotukset on tutkittu, reissuohjelma huomioitu ja hyviä vinkkejä haravoitu interwebsin ihmeellisestä maailmasta.
Tässä viisi elintärkeäksi havaitsemaani vinkkiä kaupunkilomalle lähtijöille. Pienellä säädöllä samat ohjeet toimivat kyllä ihan millaiselle reissulle tahansa – tosin sporttilomilla on tietty ihan omat haasteensa varusteiden yms. suhteen.

1. Värikoordinointi
Aikaisemmin olen ajatellut enemmän asukokonaisuuksia, joita mahdollisesti haluan matkalla käyttää. Se johtaa helposti siihen, että matkalaukku natisee liitoksissaan jo menomatkalla. Niinkin yksinkertainen asia kuin puvuston palapeliajattelu vähentää mukaan otettavan kamamäärän tarvetta huomattavasti. Siitä huolimatta vaihtelunvaraa on runsaasti.

2. Kävelykelpoiset kengät
Kenkien merkitystä ei voi aliarvioida! Rakastan liikkua kävelemällä paikasta toiseen, mutta jos mukana ei ole hyviä jalkineita, lopputuloksena voi olla katastrofi. Jotenkin kuvittelin tietäväni tämän, mutta esim. viime kesän Italian reissulle tuli otettua mukaan vain aika hyviä sandaaleita. Tuumasin, että niillä kyllä pärjäilee rantalomalla. No, mehän käveltiin joka päivä reilu kymmenen kilometriä ja varsinaisena kaupunkipäivänä yli kaksikymmentä. Lopputuloksena järkyttävät, superkipeät rakot päkiöiden alla. Eli ikinä ei pitäisi tinkiä kengistä!

3. Hiusten pikakaunistamiseen sopivat tuotteet
Kannan joka reissulla mukanani melkoisen arsenaalin hiustenhoitoon ja laittamiseen tarkoitettuja tuotteita. Jotenkin sitä muka kuvittelee, että lomalla on aikaa värkätä kiharoita ja tuunata kampauksia, joihin arkisin ei riitä rahkeet. Tosiasia on kuitenkin se, että itse matkakohde on yleensä (toivottavasti ainakin!) huomattavasti kiinnostavampi kuin oman peilikuvan tuijottelu, joten harvoin sitä tulee pikakiharoita kummempaa yritettyä. Sen sijaan tuotteet, joilla tukan saa freesattua puolessa sekunnissa, ovat todellisia aarteita. Omat suosikkini ovat kuivashampoo (sattui löytymään varastoista Toni&Guyn matkakokoinen kuivashampoo, joka on ihan hyvä ja toimiva, muttei ykköslempparini kuitenkaan) ja Osis+ kohottava hiuspuuteri.

4. Toimintakyvyn ylläpitoon
Tarrarulla on ehkä yksi ihmiskunnan viidestä nerokkaimmasta keksinnöstä! Sen avulla nuhjaantuneesta vaatteesta kuoriutuu hetkessä ihmisten ilmoille sopiva asu. Arkisin en tulisi mitenkään toimeen ilman tarrarullan kissankarvoja hävittävää vaikutusta ja nyt myös meidän vuokraamassa ihanassa Airbnb-kämpässä asustelee kissa. Eli karvoja – ja karvanpoistatarvetta – riittänee lomallakin!
Toinen asia, jota ilman en edes uskalla kuvitella lähteväni reissuun on Compeedin rakkolaastarit. Vaikka kengät olisivat miten hyvät ja perusteellisesti sisäänajetut, ikinä ei voi tietää, milloin kantapäät päättävät alkaa oikutella. Etenkin kaupunkilomalla olisi tosi kurjaa, jos käveleminen muuttuisi tuskien taipaleeksi. Kaikki varmaan tietävätkin jo, että Compeedien avulla aika ärtsystäkin rakkovammasta kärsivän jalan saa hoidettua välittömästi kävelykuntoon.

5. Kuulokkeet
Hetki omaa rauhaa. Mellastavia vieruskavereita lentokoneessa. Rentoutumista ja yksityisyyttä.
En voi käsittää, että olen joskus matkustanut ilman kuulokkeita!
Näillä vinkeillä on pohjustettu tämänkertaisen New Yorkin reissun pakkailut. Etenkin vaateosaston kanssa oli poikkeuksellisen helppoa, mutta kyllä se näköjään muutenkin suunnitelmallisuus auttaa tässäkin hommassa! Matkalaukkuun jäi jopa vähän tilaa ostoksia varten, vaikka sainkin kunnian pakata mukaan yhdet Peetun nilkkurit, jotka ovat olleet täällä koti-kotona ja jotka neito kuitenkin halusi ottaa mukaan.

[mittaustagi]

Ihan pikaiset heipat täältä vielä ennen New Yorkin matkan alkua!
Herätyskello soi aamulla vähän ennen kuutta, mikä on oikeastaan aika inhimillistä, sillä tavallisestikin heräilen vain piirun verran myöhemmin. Vähän kyllä jänskittää – tai oikeastaan aika paljon – mutta pelkästään positiivisesti. Tykkään reissuun lähdön pirinästä mahan pohjassa ihan älyttömästi, vaikka sen kanssa saattaakin olla vähän hankala nukkua!
Ilmeisesti New Yorkissa on ollut aika kovat pakkaset tässä viime päivinä. Täytyy nyt toivoa, että mitään ihan älytöntä lumimyrskyä ei sattuisi kohdalle – haha!
Ai, mutta olenkin ihan unohtanut kertoa yhden tosi mielettömän jutun! Mulla oli perjantaina toimistolla synttärikakkukahveet ja ette ikinä usko, mitä sain kollegoiltani lahjaksi!? Olin aivan sanaton hämmästyksestä, kun avasin lahjakorttikuoren. Sieltä paljastui nimittäin helikopterilento New Yorkin yllä!! Siis a p u a, miten mahtavaa!! En ole ikinä ollut helikopterin kyydissä, joten jo se on varmasti ihan mieletön elämys – saatika sitten, että siinä samalla saa ihastella Vapaudenpatsaat ja Chrysler Towerit ja mitä näitä nyt on! Mulla on aivan pakosti koko maailman parhaat kollegat!

New Yorkissa on juuri nyt meneillään muotiviikot. Olen aina haaveillut, että pääsisin käymään joillakin maailman isoista muotiviikoista – vaikka onhan Tukholman ja Kööpenhaminan häppeningit ihan tosi kiinnostavat nekin. Nyt tämä matkamme osui ihan sattumalta osittain päällekäin NYFW:n kanssa enkä aluksi uhrannut sille ajatustakaan. Nyt olemme kuitenkin saaneet kutsun pariin näytökseen (Moskow Williamson ja Art Hearts – ikinä kuullutkaan! :D) ja johonkin näyttelytyyppiseen häppeningiin.
Voipi tosin olla, että jätetään muotihulinat tällä kertaa väliin. Viikon lomaan on muutenkin jo niin paljon kaikkea ihanaa suunnitteilla ja yhteen näytökseen saa helposti hukattua jonottamisineen etsera niin paljon aikaa, että ehkä kuitenkin priorisoidaan muuta ohjelmaa.
Kiitos muuten kaikista mielettömän hyvistä New York -vinkeistä ja ohjeista, joita olette antaneet! Tuntuu, että olen saanut tosi paljon kaikkea hyvää ja käyttökelpoista sisäpiirin tietoa, jonka avulla matkasuunnitelman hahmotteleminen on ollut oikein kivaa ja helppoa. Maailman parhaiden kollegoiden lisäksi mulla taitaa olla myös maailman parhaat lukijat!
Kosmetiikasta kiinnostuneille (ja jos siellä ruudun toisella puolella on vaikka joku kauneusbloggari) heittäisin vielä sellaisen kysymyksen, että mitä kosmetiikkaa/meikkejä/ihonhoitotuotteita New Yorkista kannattaisi metsästää? MAC on varmaankin edullisempi siellä kuin täällä, samoin Clinique, mutta olisikohan jotain pienempiä merkkejä, joita voisi suositella?

Ei, kyllä tästä nyt täytyy alkaa painua pehkuihin, että jaksaa huomenna matkustaa koko pitkän päivän! Ei voisi uskoa, että huomenillalla jo mussutetaan dumplingseja jossain Lower East Sidella!!
Olen ajastanut reissun ajalle muutaman postauksen, joten ihan dead blogi ei tule olemaan. Ja varmasti jossain välissä käyn huikkaamassa pikaiset New York -terveiset, vaikka mitään pidempiä bloggaussessioita en kyllä lomalla ajatellut pitää.
Kuvat: Vogue NYWF:n kolmannen päivän street style -satoa

Kun pari-kolme vuotta sitten jäin omasta tahdostani sinkuksi, en todellakaan kuvitellut, että jatkan elämääni ilman mitään parisuhteen tapaista näin pitkään. Hiukan vitsinä sanoin kaikille, että olen määrännyt itselleni vuoden selibaatin, etten vain paukkaa päätä pahkaa taas johonkin suhteen tapaiseen. Toisaalta olin kyllä puoliksi vakavissani. Tunsin tosi voimakkaasti olevani niin keskeneräinen ja hukassa, että minkään jutun aloittamisessa ei olisi ollut mitään järkeä.
Kun en tuntenut itseäni, aloin heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen säätää olemistani, sanomisiani ja tuntemisiani siihen suuntaan kuin kuvittelin vastapuolen toivovan. Olen toki aika mukautuvainen tyyppi muutenkin, mutta tällaisessa tilanteessa on aika iso vaara, että toinen alkaa käyttää häilyvyyttäni hyödykseen. Osin varmasti ihan tietämättään, mutta on aika selvää, ettei tällaisista lähtökohdista rakenneta mitään kestävää ihmissuhdetta.
Niinpä päätin tutustua ensin itseeni. Kuka minä olen? Mitä haluan? Millainen tyyppi olen ihan itsenäni (enkä esimerkiksi äitinä tai perheyhteisön jäsenenä)? Voin kertoa, että kaiken tuon selvittäminen ei ole ollut mitenkään helppoa. Sen sijaan tässä matkan varrella on tullut selväksi, että jos ikinä kuvittelen löytäväni jonkun ihanan miehen elämääni jakamaan, on aivan pakko ystävystyä ensin itsensä kanssa.

Kaverit ja tutut aina välillä kyselevät, että “no, millaista miestä oikein etsit”. Kyllähän sitä helposti saisi tehtyä pitkän listan toiveominaisuuksia ja ihanneadjektiiveja (itsenäinen ja riippumaton tyyppi, joka ei tunne oloaan uhatuksi vahvan naisen kanssa, hauska, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, optimistisesti elämään suhtautuva kissoista tykkäävä liberaali, joka saa minut nauramaan, verbaalisesti lahjakas, nokkelaälyinen monenlaisissa ympäristöissä luonnikkaasti liikkuva maailmankansalainen, sopivasti sporttinen kulinaristi, joka tosi mielellään ottaisi minusta ihan älyttömän hienoja päivän asukuvia…), mutta lopulta kaikki on vain kemiaa.
En ole varsinaisesti tosiaan edes yrittänyt löytää ketään, mutta tunnustan ihan avoimesti, että kyllä välillä on tyhjää ja yksinäistä. Ehkä se jotenkin näin Valentinen päivänä korostuu. Sinänsä kyllä ihan ihanaa, että Suomessa Ystävänpäivän fokus on nimenomaan ystävyydessä – eikä romanttisessa rakkaudessa kuten alkuperäisversiossa ja täällä meilläkin Alla Hjärtans Dag -nimellä kulkevassa roosanpunaisessa rakkauspäivässä.
Enkä nyt tosiaankaan tarkoita, että toivoisin saavani ruusupuskia tai lelunallea, jolla on sydän kädessä (timantit ovat sen sijaan kyllä aina tervetulleita!), mutta kieltämättä kaipaan aina välillä sitä, että saisi jakaa ihan tavallisia asioita jonkun kanssa. Ehkä johtuu siitä, etten ole vielä niin hyvä kaveri itseni kanssa kuin toivoisin, mutta en esimerkiksi käsitä ollenkaan sitä, että jotkut sinkut jaksavat tehdä hyvää ruokaa ja kattaa kauniisti vain itselleen. Välillä toki meikäläisenkin kokkailut onnistuvat, mutta jos olen yksin, syön kyllä aina sohvannurkassa joko blogi tai Netflix kaverina.

Kaipaan myös sitä fiilistä, kun palaa halusta kuulla, miten toisen päivä on mennyt – tai kun tapahtuu jotain kivaa, eikä voi odottaa sekuntiakaan, että pääsee kertomaan uutiset. Ja sitä, kun ei tarvita kuin yksi katse ja kaikki on selvää. Enkä panisi pahakseni, vaikka joku joskus sanoisi taas ne maagiset sanat “kaikki järjestyy”. (Muutama muukin maaginen lausahdus tuli saman tien mieleeni…). Ei niin, että varsinaisesti tarvitsisin ketään sanomaan ne, olen nykyään aika hyvä höpisemään itse itselleni, mutta se olisi vain niin paljon mukavampaa.
Ihan täysin laput silmillä en ole elänyt, vaikka missään mies-jahdissa en ole ollutkaan. Tinder löytyy puhelimesta ja aina välillä, kun yksinäisyys tai elämän tylsyys käy ylivoimaiseksi, tulee kuvagalleriaa selattua ihan kiinnostuneena. Syksyn aikana tuli juotua parit Tinder-kaffet, mutta ei siitä sen enempää. Jos ei ole kipinää niin ei ole. Yritän olla arvostelematta ketään liian nopeasti, mutta kyllä se niin on, että vaikka chatissa tyyppi vaikuttaisi miten hurmaavalta tahansa, lopullisen ensivaikutelman saa vasta, kun tavataan – ja silloin tietää yleensä jo ennen, ennenkuin cappucinot on kupissa, onko kemiaa vai ei.

Jossain vaiheessa tajusin, että ehkä pitäisi vain sopeutua ajatukseen, että taisin vahingossa valita sinkkuuden loppuelämäksi. Kun ajattelen edellisiä suhteitani, se ei oikeastaan tunnu mitenkään hullummalta ajatukselta. En pelkää ihmissuhteisiin kuuluvaa kompromissien tekoa ja erilaisten näkemysten yhteensovittamista, mutta en todellakaan kaipaa ketään, jolla on vahvoja näkemyksiä siitä, millainen minun tulisi olla, kenen kanssa saan viettää aikaa, mitä kaikkea teen jatkuvasti väärin, miten minun tulisi käyttäytyä etsetera.
Toisaalta en halua täysin menettää uskoani siihen, etteikö joku vielä löytyisi, toisaalta en missään tapauksessa halua myöskään ripustautua siihen ajatukseen, että elämä alkaa vasta sitten, kun on tasapainoisessa parisuhteessa.
Ja onhan mulla täällä jo aika hyvä alku kreisin kissanaisen kisupesueelle – siinähän sitä riittää puuhaa ja lämpöä. Pitäisköhän ottaa vielä yksi kisu Sunshinen ja Sailor Moonin kaveriksi…

[mittaustagi]

Kuvailin Tukholman muotiviikoilla jälleen tosi paljon myös muiden kävijöiden asuja. Kun nyt vain saisin sekunnin tietsarauhan ja ehtisin lajitella kuvat, olisi tiedossa varsin mielenkiintoinen ja yllättävän värikäs, inspiroiva asukavalkadi.
Tässä hiukan esimakua tulevasta: jos pitäisi valita vain yksi ainokainen pukeutumistrendi, joka oli vahvasti edustettuna muotiviikon jokaisena päivänä, olisi se värikkäät tekoturkit!
Harva tosin uskaltautui ihan näin näyttävään esitykseen kuin tämä saksasta asti paikalle saapunut vieras. Ihanasti sarjakuvahenkinen tekoturkisliivi oli yksi asukuvaajien suosikeista. Farkkujen ja ruskean nahkatakin kanssa se toimii tosi makeasti!

[mittaustagi]

Tuntuu ihan hullulta ajatella, että ensi viikolla tähän samaan aikaan ollaan jo New Yorkissa!! Ihan mieletöntä! Alunperin kuukausien odotus vaikutti pieneltä ikuisuudelta (ja sitä se taisi kyllä ollakin!), mutta nyt jäljellä on enää muutama hassu päivä. Oikeastaan niin vähän, että hiukan jo alkaa ihmetyttää, että näinköhän sitä ehtii saada kaiken suunnitellun valmiiksi ennen matkaan lähtöä.
Dollareita on vaihdettu, puhelimen kartta-appi merkattu täyteen kivoja kohteita ja majapaikan vuokraemännän kanssa vaihdettu noin ziljoona meiliä. Aloitin myös pakkauslistan kirjoittamisen. Pakkaaminen on käytännössä ainoa asia, josta matkustamisessa en tykkää. Yleensä otan mukaan aivan liian vähän kampetta, vaikka en varsinaisesti ihannoikaan mitään traveling light -elämänkatsomusta. Sen seurauksena päädyn kulkemaan tismalleen samoissa vaatteissa koko loman ajan.
Tai sitten käy niinkuin viime kesän Italian reissulla. Matkalaukku painoi jo mennessä niin paljon, että vain lentokenttävirkailijan hyväntahtoisuus säästi Mintun ylipainomaksuilta. Melkein puolet vaatteista tuli käyttämättömänä takaisin, vaikka oikein tsemppasin asuvaihtojen kanssa.

Hiukan on viimeaikoina ollut ikävä ihania tyttöjäni. Karkkia on onneksi saanut tavata vähän enemmän, mutta hänkin on ollut paljon reissussa vähän siellä ja täällä. Tänään sentään syötiin illallista yhdessä ja sovittiin treffit viikonlopulle, jos ei mitään muuta satu ilmaantumaan. Siis Karkille. Mahtava tuntea olevansa prioriteettilistan ykkösenä – haha!
Peetu on elänyt niin kiireistä opiskelija- ja aktiviteettielämää koko joululoman jälkeisen ajan, että hyvä, kun häntä on saanut edes puhelimella kiinni.
On kyllä niin mahtavaa ja ihanaa, että päästään lähtemään matkalle yhdessä. New York olisi muutenkin upea kokea, mutta että sen lisäksi saan taas hengata Karkin ja Peetun kanssa tekee koko jutusta ihan mielettömän hienon!

Ikävissäni selailin joululoman aikana otettuja kuvia ja hoksasin, että siellähän on vielä yksi Peetun asu, jota ei ole esitelty täällä blogissa ollenkaan.
Yksi haittapuoli siinä, että Peetu asuu nykyään niin kaukana, on se, että en voi puolihuolimattomasti lainata tuota aivan ihanaa swetaria. Olen sanonut saman ennenkin, mutta mielestäni paidan painokuosi ja sävyt on todella kauniit. Jotenkin hienolla tavalla periaatteessa aika sekainen kuvio muuttuu isompana pintana seesteiseksi ja harmoniseksi.

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Asos
• nilkkurit, Minimarket