[mittaustagi]

Nyt tulee niin hyviä uutisia kuin vain voi olla kaikille Ida Sjöstedt faneille: huippusuosittu ja monin tunnustuksin palkittu suunnittelija lanseeraa jokanaisen lompakolle sopivan minimalliston yhdessä Elloksen kanssa!
Mallistossa on seitsemän mekkoa, kaksi trenssiä, kolmet kengät, iltalaukku, tarjotin ja tuoksukynttilä. Kaikki vaatteet on saatavana laajalla kokoskaalalla 34 – 52 – eli ei todellakaan ole pakollista olla missään mallimitoissa mahtuakseen Ida Sjöstedin luomuksiin!

 
Tykkään tosi paljon varsinkin noista kauluksellisista nappimekoista. Kultanapit ovat Ida Sjöstedtin signature-tyyliä siinä missä upeat pitsimekotkin.
En oikein tiedä, miten nopeasti tällaiset nettiputiikkeihin myyntiin tulevat yhteistyömallistot myyvät loppuun. Onko meininki sama kuin esmes H&M:n yhteistyöjutuissa? Jotenkin voisin kuvitella, että ihan samanlaista hysteriaa on tuskin tulossa.

En kuitenkaan aio riskeerata kesäsesongin kivoimpien mekkojen menetystä, joten aion olla sormi hiiren liipasimella 4. huhtikuuta, jolloin mallisto tulee myyntiin!
Kuvat: Ellos.se

[mittaustagi]

Arvatkaapas, mikä tuntuu hippasen epäreilulta? No se, että Instagram suorastaan tulvii toinen toistaan mehevämmän näköisiä Runebergintorttuja – ja täällä lahden toisella puolella niistä ei tiedetä yhtään mitään! Universumissa on virhe!
Tykkään ihan älyttömästi sellaisesta muhevanpehmeäntiukasta versiosta, missä on aidoilta vadelmilta maistuvaa hilloa (eikä mitään teollista punaista liivatejuttua..), jota kiertää ohut sokerikuorrutenauha. Tortun ei tarvitse olla mitenkään iso, mutta sopivasti kostea ja vähän “raskas”. Niinkuin huomaatte, täällä on tänään käytetty tovi jos toinenkin Runebergintortuista haaveilemiseen.
Joskus muinoin facebookissa kiersi testi, taisi olla peräti Hesarin tekemä, missä sai testata, miten hyvin osaa erilaiset suomenkielen oikeinkirjoitussäännöt. En enää muista, millaisen tuloksen sain – varmaan jonkun keskinkertaisen, kohtuuhyvän, mutten mitään huippupisteitä tosiaankaan. Yksi kysymyksistä käsitteli Runebergintortun oikeaa kirjoitusasua. Muistan hyvin, että se meni pieleen silloin ja tuskin tuo nyt käyttämänikään muoto täysin oikein on. No, kommunikaatio se on kuitenkin se tärkein näissä hommissa – ainakin omasta mielestäni.
Toisaalta väärät kirjoitusasut ja reippaat kielioppivirheet saattavat vaikeuttaa tai jopa estää viestin menemisen perille. En valitettavasti ole itsekään mikään täydellisen kieliopin taitaja, mutta täytyy sanoa, että erikseen kirjoitetut yhdyssanat aiheuttavat niin vakavaa kutinaa ihon alla ja surinaa korvien välissä, että en enää pysty keskittymään siihen, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Koskee molempia kotimaisia.

Runebergintortusta sujuvasti kielipoliisihommiin ja sieltä kulman kautta päivän asuun…
Tai ei – ensiksi haluan hehkuttaa sitä, että tänään oli valoisaa – siis päivänvaloa – kun läksin töistä kotiin! Mikä fiilis! Toki meillä on hiukan lyhyempi työpäivä perjantaisin, mutta silti! Hymyilin ja hymistelin itsekseni koko matkan toimistolta tunnelbanalle. (Olisi tehnyt mieli laittaa tuohonkin huutomerkki, mutta joku raja sentään…). Eikä siinä vielä kaikki – kotikulmille saavuttuani oli edelleen ei-pimeää. Työmatkani kestää kuitenkin noin 50 minuuttia.
Eli ei muuta kuin vahvaa uskoa nyt vain siihen, että kohta se ihana, odotettu k:lla alkava juttu on täällä. Kevät! Mikä ihana sana!

Itselläni on sellainen huono tapa, että pinoan silittämistä kaipaavat vaatteet pesun jälkeen vaatekaapin tankohyllyn alle epämääräiseksi kasaksi. Perusajatus on tietenkin se, että ne silitetään siitä aivan heti seuraavaksi ja ripustetaan nätisti henkarille. Ei tule varmastikaan yllätyksenä, kun tunnustan, että näin ei kovin usein käy (joskus sentään!). Lopputulos on se, että silitettävien pino kasvaa ja alimmaiseksi jääneet hiukan unohtuvat. Pinon alimmaiset unohtuvat luonnollisestikin siksi, että niiden silittäminen käyttövalmiiksi ei ole tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä.
Kaikki tämä kuullostaa varmasti jonkun pedantimman ihmisen korvissa aivan kauhistuttavalta. Positiivista vaatteen vetovoimakykyyn perustuvassa silitysjärjestyksessä on se, että kyllästymiseen asti käytetyt vaatteet saavat hetken lepoa. Ja mikä iloinen jälleennäkeminen, kun kerran päättää, että nytjumankekka pistetään sileäksi koko pino, ja kasan alimmaisena pilkotteleekin vanha lempparihame!
Toimistolla oli tosin tänään helmikauluspaidan ja neuletakin kaverina ihan vaan farkut. Illaksi halusin vaihtaa jotain vähän perjantaimaisempaa.
(Ja kyllä, tämän viikonlopun ohjelmassa on todellakin myös hiusten tyvikasvun värjäys!)

• paita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, Acne

[mittaustagi]

Tukholman muotiviikot on nyt taas tämän sesongin osalta ohitse. Eilinen ilta meni sen verran myöhäiseksi, että oli ihan pakko priorisoida yöunia bloggaamisen sijaan – vaikka olisin oikeasti palanut halusta tulla kertomaan kaikesta kokemastani!
Näköjään kello on taas ziljoona ja huomenna on ihan normaali toimistopäivä kello kuuden herätyksineen. Miten ihmeen paljon voikaan mennä aikaa kuvien käsittelyyn. Tai oikeastaan “käsittelyyn”, sillä käytössäni on vain noin neljä toimintoa (kontrasti, valo, varjo ja kuvan “lämpöisyys”) tavallisen rajauksen lisäksi. Mutta nyt ei ollut tarkoitus nillittää kuvankäsittelystä, vaan puhua tiistain ja keskiviikon Tukholman muotiviikon huippukohdista.

Yksi koko henkilökohtaisen fashion-historiani hienoimmista näytöksistä oli tiistainen Maria Nilsdotter -korumerkin upea show. Alunperin olin hiukan kahden vaiheilla, että josko jaksan mennä katsomaan koko näytöstä – miten ihmeessä muka korut yksinään voisivat olla edukseen catwalkilla.
No, täytyy sanoa, että kaiken skeptisyyden jälkeen sain kokea yhden hienoimmista muotinäytöselämyksistäni ikinä! Joutsenlammen sävelet ja baletti yhdistettynä muotiviikon pinnallisuuteen ja uusien elämysten janoon. Olen ollut ennenkin kyyneleet silmissä muotinäytöksen antaman voimakkaan tunne-elämyksen vuoksi, mutta tämä oli siltikin jotain muuta.

Itselläni on pieni heikko kohta baletin suhteen… Miten kukaan ikinä voi liikkua niin kauniin herkästi ja silti uskomattoman kontrolloidusti?
Olin näytöksessä aika hyvällä paikalla ja kuvasin loppukiitoksista videon. Omalla koneella se on ihan terävä, mutta en tajua, miksi filmeistä tulee aina ihan puuroa, kun ne lataa YouTubeen…


Ihana sporttihenkisesti brodeerattu nahkarotsi & seuraavan näytöksen odottelufiiliksiä.

Beckmans School of Design – aina niin mahtava nähdä muotisuunnittelua opiskelevien, designeriksi haluavien, ideoita pursuavien ihmisten suunnittelun tuloksia. Oppilasnäytökset ovat ainoa kerta, kun näillä leveysasteilla näkee suunnittelua, joka jo lähtökohtaisesti ei ole kompromissi kaupallisuuden kanssa. Joka muotiviikolla Beckmansin näytös on yksi lemppareistani ja viestini on, että ainakaan ruotsalaisen muodin suunnittelun perintö ei ole vaarassa – uutta verta on tulossa. Jos nyt kuitenkin kehtaisin sanoa, että nyt oli vahvin näytös vuosikausiin. Ihan kuin portin takana odottaisi uusi lähtöryhmä edellisen etabloitumisen tasoittumista.

Muotiviikon paras mallisto – kaikki näytökset huomioiden – on Dagmar. Klassinen, laadukas, tyylikäs, edgy.. oikeastaan tähän voisi lisätä about kaikki positiiviset tyylikkään muotitietoisen naisen garderobia kuvaavat adjektiivit.
Dagmar on ollut yksi lempparimerkkejäni jo blogiurani alusta alkaen (olivat ensimmäisiä, jotka kutsuivat kylään showroomilleen silloin joskus vuonna 2007..) ja rakkaus on vain syventynyt vuosi vuodelta. Koko historiansa aikana Dagmarilla ei ole ollut erillistä miesten mallistoa. Ajan henkeen kuulunee kuitenkin se, että yksi Dagmarin catwalk-malleista oli kuitenkin bookattu mies-mallilistoilta.

Aika monta seating-signia jäi kuvaamatta, koska aikaisemmin olen ikuistanut vain kaikki hassut nimiväännökset joko Indiedaysistä tai omasta nimestäni. Tällä kertaa oma nimeni ja Indiedayskin oli yhtä kertaa lukuunottamatta aina ihan oikein kirjoitettu. Moista pedanttisuutta ei ole kyllä aikaisemmin nähty! Melkein veikkaisin, että siellä on uusi, kansainvälisempi assistenttiporukka duunissa Tukholman isoimmissa pr-toimistoissa.
Filippa K:lla ei tänä sesonkina ollut varsinaista näytöstä, mutta entisen Tsekkoslovakian suurlähetystön tiloissa järjestetty näyttely oli ihan mieletön designin ja fiiliksen järjestämä aikamatka.

Varsinainen klassinen muotinäytös tulee tuskin koskaan häviämään ihan kokonaan. Vaikka sitä keksisi millaisia esittelyjä, filmejä – tai upeita kuvia niinkuin nyt Filippa K – mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun näkee uuden designin elävän ja liikkuvan mallin päällä. 
Keskinkertaisestakin suunnittelusta voi saada hyviä kuvia, mutta catwalk-näytös on armoton.

Entisen suurlähetystön eleganttia kattovalaistusta suoraan 60/70-luvulta.

Oikeasti vain snapsilasin kokoisia superherkullisia minimuffinsseja Ida Sjöstedtin after show-drinksuilla.
Samaisilla drinksuilla esittelin ihanan Olympus Penini superlaadukasta toimintaa kaverilleni, joka ennen puhelinten kameravallankumousta oli hyvinkin kiinnostunut valokuvauksesta. Siis sillain “kehitän-itse-omat-kuvani” -kiinnostunut – mikä on mielestäni aika paljon.

Ja ihan mukavasti löytyy näköjään myös vääntöä Olympuksen minijärkkäristä, vaikka käyttäjä tuskin on uskaltautunut automaattiasetusten ulkopuolelle ja kuvausolosuhteet after show -drinksuilla oli vähintäänkin haastavat.

Yksi muotiviikon cooleimmista oli J.Lindebergin naistenmalliston näytös. Aivan mielettömiä biker-rotseja, lampaanvillaisia takkeja ja ylipäätään varsin terävää designia.

Koko J.Lindeberg on ollut ehkä aavistuksen alamäessä ja elänyt vanhoilla meriiteillä tässä viime sesongit. Etenkin miesten mallisto on tuntunut tosi tunkkaiselta, myyntimiesten peruspuvustolta. Naisten mallisto oli pitkään vain muutaman avainvaatteen (biker-takki, jakku. hame mekko, housut) muodostama täydennyslinja, kunnes viime vuonna tapahtui jotain kummallista: naistenvaatemallisto esiteltiin erikseen ja yhtäkkiä se olikin yksi muotiviikon kuumimmista puheenaiheista.
Johan Lindeberg – joka on nimi merkin takana – läksi huitelemaan perustamansa ja omaa nimeään kantavan merkin johdosta sisäisten ristiriitojen vuoksi joskus 2000-luvun puolivälin jälkeen. Nyt hän on takaisin.

Tosin tämä AW2016-mallisto ei ole vielä ehtinyt täysin olla Johan Lindebergin ohjauksen alainen, mutta “sisäpiirin vinkkinä”: jos yhtäänkään vanhat merkit pitävät paikkansa (Johan Lindeberg oli mukana tekemässä sitä farkkuvallankumousta, kun ainoa oikea Levi’s vaihtui Dieselin “succesful living” -meininkiin + tässä välissä aloitettu ja muutaman sesongin elänyt BLKDenim-merkki on saanut faneja kansainvälisellä celebrity-tasolla asti.) J.Lindeberg on merkki, jota just nyt kantsii pitää silmällä. Voipi olla, että tekevät Acnet – ja parin vuoden päästä kauluspaidan hintaan on yllättäen tullut nolla lisää loppuun.

Ida Klamborn teki historiaa interaktiivisen näytöksensä kanssa. En ihan tajunnut, miten homma olisi toiminut, mutta tosi auttavaisen näköinen webbi-tiimi oli passissa catwalkin reunalla.
Svenne-celebrityjä Ida Klambornin näytöksen front rowlla.

Koko muotiviikon huikeimman fashion-elämyksen ja upeimman shown tittelistä kamppailee oikeastaan vain kaksi näytöstä. Maria Nilsdotter oli todella mieletön balettitanssijoineen ja näyttävine stailauksineen (plus että korut ihan sinällään on aivan upeita!), mutta koko viikon yllättäjä ja ehdottomasti vaikuttavimmasta näytöksestä ja showsta vastasi alle vuoden vanha merkki: DRKN.


Oikeasti kuvat eivät nyt riitä kertomaan, miten mahtava laser-/videoshow täydensi agressiivisen urbaaneja, no gender -design ja modernin selviytymispukeutumisen tyylejä näytöksessä, joka huipentui live-esiintymiseen. Tähtenä Silvana Imam.
Kolme viimeistä kuvaa: Katriina Mäkinen – muut by yours truly!

[mittaustagi]

Tässä taas näytösten välissä hiukan muotiviikkokuulumisia! Illaksi onkin muuten luvassa aikas ihanaa settiä. Breikin jälkeen ensimmäisenä vuorossa on Dagmar, sitten Ida Sjöstedt ja illan päätteeksi vielä Filippa K. Huikeeta!
Tuo ylläoleva kaunis jäänharmaa asu on Stylein näytöksestä. Yllättävän monella muullakin on näkynyt kimonotyylisiä leveitä vöitä ja kietaisuleikkauksia. Todella kaunista ja hillityllä tavalla feminiinistä. Tosin me, joilla vyötäröä ei juuri ole, emme ehkä ole ihan kiitollisinta kohderyhmää kimonovyölle. Kietaisumalli sen sijaan pukee kaikkia, vartalotyypistä riippumatta.

Whyredin naistemallistosta tulikin eilen jo vähän puhuttua. Alunperin hiukan ihmettelin, että miksi he olivat päättäneet pitää naisten ja miesten mallistojen näytökset erikseen. Aikaisemmin molemmat ovat olleet yhdessä. Kiva intiimi näytös pidettiin Richén Lilla Barenissa ja jo ensimmäisen mallin astellessa pöytien väliin jätettyä “catwalkia” tajusin miksi. Whyred Man ei ole Whyred Womanin poikaystävä tai mies – ehkä korkeintaan pikkuveli.
Miesten mallisto on paljon nuorekkaampi ja rokkaavampi kuin naisten mallisto. Tykkäsin kyllä tyylistä kovasti, mutta siinä missä Whyred Woman -malliston vaatteet sopivat mainiosti toimistolle ja aikuiseen käyttöön, Whyred Man taitaa olla edelleen lukiossa.Samassa näytöksessä niin erilaiset tyylit olisivat vain vieneet huomion toisiltaan ja antanut sekavan kuvan.

Yksi viimekertaisen muotiviikon uusia suosikkejani oli pääasiassa nahkavaatteisiin keskittynyt STAND. Tälläkin kertaa mallisto esiteltiin näytöksen sijaan näyttelytyyppisesti. Sinänsä mukavaa, sillä vaatteita pääsee tiiraamaan todella läheltä.
Ihanan tuntuiset materiaalit, todella laadukas työnjälki ja kivan edgy suunnittelu toivottavasti pitää merkin pinnalla. Aina kun pelkkä lahjakkuus ei riitä.
Malliston hauskinta antia oli pörröiset tohvelit (tosin en tiedä oliko ne vain tähän näyttelyyn tehdyt, vai tulevatko oikeasti myyntiin). Ja upein tuo alla oleva rotsi.

Eilisillan päätteeksi käytiin vielä tutustumassa Craig Greenin ja Björn Borgin yhteistyön hedelmiin.

Kaikki oli vähintäänkin outoa – stailausta myöten. Ehkä olin vähän umpimielisellä päällä, mutta en ihan jaksanut tajuta, miten tämä nyt palvelee oikein ketään. No, toisaalta, hauskaahan se vain on, että Björn Borgin kaltainen superkaupallinen merkki ajattelee välillä laatikon ulkopuolelta..
Ihan justiinsa täytyy taas lähteä viipottamaan fashion hulinoihin, mutta sitä ennen vinkki:

Ihana Dagmar streamaa koko näytöksensä kotisivuillaan! Lähetys alkaa Suomen aikaa vartin yli kuusi – eli jos satut istumaan koneen ääressä, klikkaa itsesi mukaan näytöstunnelmaan. Lupaan vilkuttaa kameralle, jos satun osumaan kuvauslinjalle!

 
Nyt täytyy taas laittaa kone kiinni lähteä huitelemaan! Instagramissa (@minnapaakkulainen) on lisää kuvia ihan tämän päivän seikkailuista ja huomenna kuulumisia tarkemmin!

[mittaustagi]

Pikapikaiset terkut täältä Tukholmasta! Ensi syksyn ja talven trendejä ja mallistoja esittelevä Fashion Week alkoi tänään aamupäivällä. Tässä näytösten välissä pieni maistiainen siitä, mitä on tulossa!
Muotiviikon avasi Whyred. Ensimmäinen näytöspaikka on aina kunnia-asia ja kivaa, että se meni pitkän linjan merkille. Palaan vielä tarkempien analyysien kanssa, mutta yhteenvetona voi sanoa, että Whyred on ottanut askeleen kohti juuriaan: takaisin ovat palanneet niin coolit army-vihreät maihinnousutakit kuin veitsenterävä räätälöinti. Me likes!

Tein myös jälleen urhean yrityksen kuvata loppukiitoksia… Kantsii ottaa ääni pois (se on aika karsea laadultaan), mutta muutamia aivan ihania takkeja videolla vilahtaa!

Nyt pitää taas juosta!! <3