Shopbopin paketti saapui jälleen ajatustakin nopeammin. Välillä oikein ihmetyttää, että miten jenkkilässä sijaitseva nettiputiikki voi toimittaa paketin perille noin vuorokauden kuluessa tilauksen tekemisestä? Pieni kiitos toimitusvarmuudesta kuuluu tietty täkäläisellekin kuljetusliikkeelle – eivät tunnu jäävän tilaukset heidänkään hyllyille turhaan makoilemaan.

En tosiaankaan kuulu niihin, jotka kutsuvat puhelintaan ällöillä lempinimillä (*otsikko* ;P), mutta Shopbopin alesta tilaamani hopeiset kuoret ovat niin makoisat, etten voinut vastustaa kiusausta.

“Jotkut kivat kuoret” on ollut hankintalistallani koko tämän vuoden, jonka olen ollut onnellinen iPhonen käyttäjä. Jotenkin vaan mitkään eivät ole oikein iskeneet…

Pari kertaa olen pudottanut puhelimen, mutta kaikki osapuolet ovat selvinneet pelkällä säikähdyksellä. Vasta kun Karkki onnistui pudottamaan oman iPhonensa niin, että koko takakannen lasi meni aivan säpäleiksi, tajusin, että nyt on ihan pakko hankkia edes jonkunlaiset kuoret puhelimen turvaksi.

Oikeastaan en ollut ajatellut tehdä mitään Shopbop-tilausta, mutta täytyy sanoa, että kun näin alessa nämä hopeiset kuoret lime-vihreillä kirjaimilla varustettuna, oli aivan pakko alkaa penkoa muitakin alennettuja juttuja, jos vaikka löytyisi pakettiin vähän täytettä.. Ja löytyihän sieltä, joten tilaukseen meni myös ihana asu iPhonelle.

On se niin hieno!

Tosin täytyy kyllä sanoa, että pikkuisen suorastaan alkoi naurattaa, kun huomasin tämän tekstin pakkauksen nurjalla puolella:

Siis että oikein Oh-So-Scratch-Free!! Voin kyllä kertoa, että nyt – parin päivän käytön jälkeen – kuoressa on jo havaittavat elämisen jäljet näkyvissä. No, en kyllä muuta olettanutkaan, joten en voi esittää olevani pettynyt. Kulutustavarahan tuo on – ja ehkä nyt on sitten henkisesti helpompi hankkia ne seuraavat kuoret, kun ensimmäisetkin on saatu käyttöön asti.

Suosittelen kuitenkin vilpittömästi välttämään Shopbopin alea. Siellä on niin älytön määrä kaikkea kivaa hyvällä alennuksella, että pahinkin shoppailunvieroksuja joutuu todella tsemppaamaan, ettei tulisi ostaneeksi mitään…

Täällä on päästy aikas muhevaan shopping-modeen. Karkki varsinkin. Tänään tyttö aivan villiintyi Marc by Marc Jacobsin putiinkin alessa. Tosin taisi sitä eilen illalla lähteä pikkuruinen tilaus-HUPS Mintullekin tuonne Shopbopin suuntaan… Niistä lisää myöhemmin, sillä nyt on aika esitellä Karkin kaksi uutta hienoa mekkohankintaa.

Ensimmäinen mekko on musta kevyesti kellotetulla helmalla varustettu jersey-versio Åhlénsilta.

Hyvä perusmekko taipuu asusteiden avulla moneen. Napakka jersey pysyy toivottavasti pitkään siistinä ja lisää pitkillä luennoilla istumisen mukavuutta. Pashmina on Mintun vanha – joskus 90-luvulla hankittu – ja alkaa olla jo hippasen kulahtaneen oloinen. Vetoisissa luentosaleissa isoon huiviin kääriytyminen on kuitenkin melkein pakollista.

Varsin suoralinjaiseen perusmekkoon tulee heti huomattavasti enemmän draivia, kun helma heiluu hiukan kellotettuna. Kapea musta vyö on tullut jonkun H&M-hamosen mukana.

Mummilta saatu ihana Kalevalakorun sormus on aina Karkin sormessa.

Kultaheloilla koristellut ballerinat ovat viime syksyn hankintoja ja peräisin Rizzosta. Tykkään tosi paljon tuosta, että kenkien kärjet ovat kiiltonahkaa!

Karkin lähdenpä-tästä-kaupungille-shoppailemaan -meikki. Muuten hyvin hillityn ehostuksen jujuna on punaisena hehkuvat huulet.

Huulipuna tulee MACiltä ja sävyn nimi on Chili.

Toinen mekkolöytö olikin sitten hiukan tyyriimpi. (Tuo musta on siis Åhlénsin omaa mallistoa, joka on hintatasoltaan varsin kohtuullinen). Karkki kuitenkin ihastui Max Maran ihanaan musta-valkoiseen jersey-mekkoon niin totaalisesti, että sitä ei voinut mitenkään jättää kauppaan.

Tämän mekon Karkki osti jo ennen joulua – ja sille on ehtinyt jo nyt tulla vaikka miten monta käyttökertaa!

Sirot satiinikorkkarit ovat Biancosta.

Valouskuvausassistetti tehtäviensä tasalla. Huolestuneille voin kertoa, että sekä kissa että sukkikset selvisivät ilman näkyviä vahinkoja!

Joskus maailmassa ajattelin, että minkään vaatekappaleen ostaminen ei ole vaikeampaa kuin bikinien. Olin väärässä. Kaikkein vaikeinta on ostaa hyvät farkut.

Kyllä, kieltämättä bikinien tai uikkareitten ostaminen voi edelleenkin olla kaikkien tuskallisinta. Jo pelkästään niiden sovittaminen on ihan kamalaa – varsinkin näin talvella, kun ensin pitää kuoria itsensä esiin kaikista tuhansista vaatekerroksista ja sitten muka tehdä jotain arviota minipienistä asioista, jotka esiintyvät epämääräisen sinisenvalkean kalkkuna-ihon päällä…

Mutta bikinit on bikinit – ne kuitenkin sisältää aina lupauksen auringosta, hiekasta varpaiden välissä ja aivan liian aikaisin iltapäivällä nautitusta sateenvarjodrinkistä. Farkut sen sijaan… niiden kanssa olisi tarkoitus kohdata arjen haasteet silloinkin, kun aurinko on vain kaukainen muisto ja sateenvarjodrinkki kuva kitschin matkailuesitteen sivuilla.

Hyvät farkut tukevat olemusta ja korostavat kropan parhaita puolia. Farkut ovat parhaimmillaan kuin rakas luottoystävä, joka saa huononkin päivän näyttämään paremmalta ja peilikuva tuntuu hymyilevän takaisin, vaikka itseä ei hymyilyttäisi yhtään.

Farkut olivat alunperin maajussien ja junaratatyömiesten työvaate. Tämän päivän suolakaivoksille pukeudutaan edelleen mieluusti juuri farkkuihin. Mallit ja materiaalit ovat vaihtuneet, mutta vaatimukset ovat itseasiassa edelleen aika pitkälle samat. Farkkujen tulee tuntua hyvältä, sopeutua työtehtäviin, olla kestävät ja mielellään myös näyttää hyvältä.

Miten sitten voi löytää ne “täydelliset farkut”?

Kaupasta kauppaan laukkaaminen ja ziljoonan farkkuparin kiskominen jalkaan on aivan lopunajan puuhaa. Se ei varmaan ole kellekään mikään uutinen. Sen sijaan hokasin, että se, miten hyvät farkut ostetaan, ei ehkä olekaan kaikille mitenkään itsestään selvää.

Muutama päivä sitten Karkki puuskahti tuskaisena – juuri sillä äänensävyllä, jota käyttää ihminen, joka on pohtinut pitkään vaikealta, jopa mahdottomalta, tuntuvaa kysymystä ja sitten vihdoin tohtii sanoa sen ääneen – että hän ei mitään muuta niin haluaisi kuin yhdet tai kahdet Täydelliset Farkut.

Selitys oli juuri se sama ja universaali: a) lähestulkoon kaikki “julkinen” aika tulee vietettyä farkuissa b) siistit farkut käyvät tilaisuuteen kuin tilaisuuteen c) jos olisi hyvät farkut, ei olisi koskaan ongelmia asun alaosan kanssa d) hyvät farkut säilyvät siisteinä tai ainakin hyvinä paljon pidempään kuin vastaavat puuvillahousut (=hyvä investointi opiskelijalle). Listaa voisi varmasti jatkaa vielä vaikka miten pitkään, mutta kyllähän se on totuus, että modernin naisen garderobissa ei ole montaa yksittäistä vaatekappaletta, joka olisi yhtä monikäyttöinen, moneen tilaisuuteen sopiva ja pitkäikäinen kuin farkut.

Koska Karkki oli aivan täysin pihalla siitä, mitä pitää tehdä, kun haluaa oikeasti hyvät farkut, listaan tässä tärkeimmät ohjeet:

1. Mieti ennen ostoksille lähtöä millaiset farkut ja mihin tilaisuuksiin haluat ja tarvitset.

Omasta mielestäni “farkku-garderobi” alkaa olla täydellinen, kun sieltä löytyy yhdet tummat, ehkä jopa täysin ilman “pesua” olevat denim-farkut, yhdet tummat siistihköt “pestyt” farkut, yhdet selkeästi vaaleaksi tai puolivaaleaksi pestyt ja yhdet siistit ei-pestyt mustat. Eli neljät farkut on hyvä lähtökohta. Sen jälkeen voi alkaa hifistellä, että pitää olla keskisiniset boy-friendit ja harmaaksi pestyt ex-mustat superpillit. Mutta se on sitten oma lukunsa.

2. Kun tiedät suunnilleen, mitä olet vailla, mene kauppaan – ei, putiikkiin – jossa on myyjänä Ammattilainen.

Hyvä myyjä on hyvien farkkuostosten a&o. Ammattilainen tulee ja kysyy vähän fiilispohjalta, että mitä sitä ollaan niiku ettimässä, ja yhtäkkiä huomaat olevasi sovituskopissa muutamien farkkujen kanssa, jotka mieluiten haluaisit omistaa kaikki. Sinänsä kuitenkin positiivinen skenaario, koska perinteisellä hiihtotyylillä sitä olisi hikipäässä sovituskopissa kiskomassa jalkaansa ziljoonannetta paria farkkuja, joista ensimmäinenkään ei ole ollut sinnepäinkään.

(3. Jos on ihan pakko ottaa mukaan makutuomari, ota joku muotibloggari. Ne kuitenkin vaan ottaa itsestään kuvia peilin (likainen…) kautta eivätkä ehdi niin kovasti tulla häiritsemään sinun ja Hyvän Myyjän välistä kommunikaatiota.)

Kannattaa myös laittaa muistiin, mitä merkkiä, mallia, kokoa (tuuma vyötärö ja tuuma pituus), pesua, etc. tuli ostettua. Se helpottaa valintaa seuraavalla kerralla ja on apuna jos vaikka jossain alennusmyynnissä sattuu törmäämään lupaavan ja hyvän tuntuisiin farkkuihin.

Karkki sai äärimmäisen hyvää palvelua Tukholman Norrmalmstorgetin laidalla sijaitsevasta Levi’s -putiikista Hanna-nimiseltä myyjältä. Mukaan lähti kahdet naisten kropalle suunnitellut Levi’s Curved -farkut.

Aina kannattaa kuitenkin vaivautua sovituskoppiin, kun on farkkuostoksilla. Esimerkiksi nyt Karkille tummista, vähemmän joustavista, hyvät löytyivät semi-curved -osastosta, kun taas vaaleammat ovat tuumaa pienemmät light-curved Levikset. Eli samaa kokoa ja mallia ei kannata hankkia kuin, jos kyseessä on sama pesu – muussa tapauksessa sovittaminen vasta näyttää onko kyseessä ne täydelliset!

Kuinkas Tapaninajelut ja -tanssit sujuvat siellä ruudun toisella puolella?

Meidän piti tänään mennä Karkin kanssa tuohon meidän lähimäkeen vähän kurvailemaan lumilaudalla. Aamusella alkanut vesitihkusade ei ollut hellittänyt siihen mennessä, kun yön töissä ollut neito puoli kolmen aikaan kömpi keittiöön aamupalalle. Päätettiin, että ei täällä ole mitään superreippausvaatimuksia ja palattiin viltin alle sohvalle ja aseteltiin suklaakonvehtikulho sopivasti molempien ulottuville.

Läppärit sylissä surffailtiin niitä näitä, kunnes Karkki alkoi huokailla, että se hänen Marc by Marc Jacobsin nahkatakkinsa on loppuunmyyty joka paikasta. Olin pikkuisen hoona, kun en ollut edes tajunnut, että kyseinen biker on päätynyt ostoslistalle. No kun kuulemma se eilen Mulberrylta tilattu laukku oli niiiin paljon edullisempi kuin suunniteltu Del Rey, että säästyneet rahat pitäisi saada välittömästi sijoittaa täydelliseen rotsiin.

Äidin ensimmäinen velvollisuus on rientää auttamaan pulassa olevia lapsukaisiaan ja niinpä ryhdyin surffailemaan nettikauppojen alennusmyynneissä minäkin.

Ja kuinkas sitten kävikään…

Net-a-porterin alesta löytyi peräti 50 % alennuksella söötti Michael Korsin olkalaukku. Sloan metallic python-effect leather shoulder bag on juuri sellainen yleispätevähkö bilelaukku, jota olen epäaktiivisesti etsiskellyt jo pidempään. Se on omaan makuuni sopivasti bling-bling. Kyllä juhla-asusteet vähän saa röyhistellä. Toisaalta se toimii erinomaisesti myös neulepaita-farkut -combon updeittaajana vähän vähemmän gaalahenkisissä kokoontumisajoissa. Kooltaan se vaikuttaa oikein passelilta tällaiselle en-mitenkään-saa-elämääni-kirjekuorilaukkuun -tyypille ja diggailen täysillä sitä, että olkahihnaketjun voi pitää myös pitkänä.

Isompi laukku on siis Karkin eilinen tilaus Mulberryltä, musta Effie Hobo.

Nyt Karkki on kiertelemässä ihan livenä ale-tarjontaa… Saa nähdä onko nahkatakkirahat huvenneet, kun neito pääsee takasin kotiin. Haha!

Joulupäivän yönä voi puhelinhommiin mennä kotiverkkareissa. Näin tuumasi Karkki, joka lähti juuri ensi yöksi töihin. Muuten täällä on kyllä lojuttu koko päivä villasukat jalassa ja pyjama päällä. Nautittu joululahjakirjoista ja napsittu vuorotellen suklaata ja jouluruokaa.

Pulssi on pysynyt muuten ihan alhaalla, mutta kun hoksattiin edelliseen postaukseen tullut kommentti (kiitokset Leona!), että Mulberryn nettikaupan alessa on mm. Karkin himoitsemaa Del Reytä kaupan, oli kyllä pieni hetkellinen action-piikki havaittavissa. Del Reyt oli myyty tosin loppuun (isompi koko ei käynyt – sitä olisi löytynyt mustana, eikä myöskään tummanpunainen versio jota puolestaan olisi ollut normikokoisena…), mikä johti noin 30 min kestävään sydämen läpätykseen ja lopulta päätökseen, että hieno musta Effie Hobo sai kunnian siirtyä Karkin omistukseen. Ja suoraan sanottuna Minttu täällä on rehellisesti sitä mieltä, että tuo sopii oikeastaan lakiopiskelijan tarpeisiin paljon paremmin kuin Del Rey – johon ei mahdu kunnolla edes A4-kokoinen mappi.

Aamu alkoi leppoisasti sytyttelemällä kaikki kodin kynttilät palamaan. Lautasellinen Hälsofililiä ja ystävän tekemää (mielettömän herkullista – KIITOS Tinni!!) mysliä, kyytipoikana jättikupillinen kahvia, starttasi päivän ihanasti. Karkki kömpi keittiöön vähän ennen kahtatoista ja sanoi ensimmäisiksi sanoikseen: joulubuffet! Niinpä katettiin kaikki jouluruuat pöytään ja jatkettiin siitä, mihin illalla jäätiin.

Skype- ja fb-chattailut Peetun kanssa ovat lievittäneet hiukkasen äiskän ikävää. Tyttö sijoitti joululahjaksi saamiaan rahojaan sukelluskurssiin ja jouluaattona olikin sitten aika juhlistaa PADI Rescue -kurssin suorittamista erinomaisin tuloksin. Tänään reissuporukka suunnisti Koh Taolta Koh Phanangille Full Moon partyilemaan. Ilmeisesti juuri tänään Koh Phanangille on ahtautunut koko Aasian backpackerlänkkärinuoriso, joten taas saa huvittaa itseään pitämällä kaikkia peukkuja ja varpaita pystyssä, että neito selviää tästäkin hengissä…

Muuten Mintun päivä on sujunut lähinnä joululahjakirjojen ja Fazerin sinisen parissa. Riikka Pulkkisen “Totta” osuu johonkin kohtaan. Välillä on pakko nousta tekemään jotain muuta, kun eihän sitä koko joulupäivää voi pillittääkään…

Sitä voi esimerkiksi ihmetellä kissan toilailuja, kuvata tukholmalaismittakaavalla käsittämättömän runsasta lumen määrää tai syödä vähän lisää suklaata.

Ihanaa, leppoisaa joulurauhaa.

Jonka alla tosin tuntuu kytevän jotain muuta… Tänään alettiin suunnitella Karkin kanssa huomiseksi sekä lumilautailusessiota Hammarbybackenilla (rinteet näyttävät olevan aivan hillittömän hyvässä kunnossa) ja shoppailukierrosta kaupungilla (tosin voipi olla, että odotamma, kunnes NK:n ale alkaa…).