Joskus maailmassa ajattelin, että minkään vaatekappaleen ostaminen ei ole vaikeampaa kuin bikinien. Olin väärässä. Kaikkein vaikeinta on ostaa hyvät farkut.

Kyllä, kieltämättä bikinien tai uikkareitten ostaminen voi edelleenkin olla kaikkien tuskallisinta. Jo pelkästään niiden sovittaminen on ihan kamalaa – varsinkin näin talvella, kun ensin pitää kuoria itsensä esiin kaikista tuhansista vaatekerroksista ja sitten muka tehdä jotain arviota minipienistä asioista, jotka esiintyvät epämääräisen sinisenvalkean kalkkuna-ihon päällä…

Mutta bikinit on bikinit – ne kuitenkin sisältää aina lupauksen auringosta, hiekasta varpaiden välissä ja aivan liian aikaisin iltapäivällä nautitusta sateenvarjodrinkistä. Farkut sen sijaan… niiden kanssa olisi tarkoitus kohdata arjen haasteet silloinkin, kun aurinko on vain kaukainen muisto ja sateenvarjodrinkki kuva kitschin matkailuesitteen sivuilla.

Hyvät farkut tukevat olemusta ja korostavat kropan parhaita puolia. Farkut ovat parhaimmillaan kuin rakas luottoystävä, joka saa huononkin päivän näyttämään paremmalta ja peilikuva tuntuu hymyilevän takaisin, vaikka itseä ei hymyilyttäisi yhtään.

Farkut olivat alunperin maajussien ja junaratatyömiesten työvaate. Tämän päivän suolakaivoksille pukeudutaan edelleen mieluusti juuri farkkuihin. Mallit ja materiaalit ovat vaihtuneet, mutta vaatimukset ovat itseasiassa edelleen aika pitkälle samat. Farkkujen tulee tuntua hyvältä, sopeutua työtehtäviin, olla kestävät ja mielellään myös näyttää hyvältä.

Miten sitten voi löytää ne “täydelliset farkut”?

Kaupasta kauppaan laukkaaminen ja ziljoonan farkkuparin kiskominen jalkaan on aivan lopunajan puuhaa. Se ei varmaan ole kellekään mikään uutinen. Sen sijaan hokasin, että se, miten hyvät farkut ostetaan, ei ehkä olekaan kaikille mitenkään itsestään selvää.

Muutama päivä sitten Karkki puuskahti tuskaisena – juuri sillä äänensävyllä, jota käyttää ihminen, joka on pohtinut pitkään vaikealta, jopa mahdottomalta, tuntuvaa kysymystä ja sitten vihdoin tohtii sanoa sen ääneen – että hän ei mitään muuta niin haluaisi kuin yhdet tai kahdet Täydelliset Farkut.

Selitys oli juuri se sama ja universaali: a) lähestulkoon kaikki “julkinen” aika tulee vietettyä farkuissa b) siistit farkut käyvät tilaisuuteen kuin tilaisuuteen c) jos olisi hyvät farkut, ei olisi koskaan ongelmia asun alaosan kanssa d) hyvät farkut säilyvät siisteinä tai ainakin hyvinä paljon pidempään kuin vastaavat puuvillahousut (=hyvä investointi opiskelijalle). Listaa voisi varmasti jatkaa vielä vaikka miten pitkään, mutta kyllähän se on totuus, että modernin naisen garderobissa ei ole montaa yksittäistä vaatekappaletta, joka olisi yhtä monikäyttöinen, moneen tilaisuuteen sopiva ja pitkäikäinen kuin farkut.

Koska Karkki oli aivan täysin pihalla siitä, mitä pitää tehdä, kun haluaa oikeasti hyvät farkut, listaan tässä tärkeimmät ohjeet:

1. Mieti ennen ostoksille lähtöä millaiset farkut ja mihin tilaisuuksiin haluat ja tarvitset.

Omasta mielestäni “farkku-garderobi” alkaa olla täydellinen, kun sieltä löytyy yhdet tummat, ehkä jopa täysin ilman “pesua” olevat denim-farkut, yhdet tummat siistihköt “pestyt” farkut, yhdet selkeästi vaaleaksi tai puolivaaleaksi pestyt ja yhdet siistit ei-pestyt mustat. Eli neljät farkut on hyvä lähtökohta. Sen jälkeen voi alkaa hifistellä, että pitää olla keskisiniset boy-friendit ja harmaaksi pestyt ex-mustat superpillit. Mutta se on sitten oma lukunsa.

2. Kun tiedät suunnilleen, mitä olet vailla, mene kauppaan – ei, putiikkiin – jossa on myyjänä Ammattilainen.

Hyvä myyjä on hyvien farkkuostosten a&o. Ammattilainen tulee ja kysyy vähän fiilispohjalta, että mitä sitä ollaan niiku ettimässä, ja yhtäkkiä huomaat olevasi sovituskopissa muutamien farkkujen kanssa, jotka mieluiten haluaisit omistaa kaikki. Sinänsä kuitenkin positiivinen skenaario, koska perinteisellä hiihtotyylillä sitä olisi hikipäässä sovituskopissa kiskomassa jalkaansa ziljoonannetta paria farkkuja, joista ensimmäinenkään ei ole ollut sinnepäinkään.

(3. Jos on ihan pakko ottaa mukaan makutuomari, ota joku muotibloggari. Ne kuitenkin vaan ottaa itsestään kuvia peilin (likainen…) kautta eivätkä ehdi niin kovasti tulla häiritsemään sinun ja Hyvän Myyjän välistä kommunikaatiota.)

Kannattaa myös laittaa muistiin, mitä merkkiä, mallia, kokoa (tuuma vyötärö ja tuuma pituus), pesua, etc. tuli ostettua. Se helpottaa valintaa seuraavalla kerralla ja on apuna jos vaikka jossain alennusmyynnissä sattuu törmäämään lupaavan ja hyvän tuntuisiin farkkuihin.

Karkki sai äärimmäisen hyvää palvelua Tukholman Norrmalmstorgetin laidalla sijaitsevasta Levi’s -putiikista Hanna-nimiseltä myyjältä. Mukaan lähti kahdet naisten kropalle suunnitellut Levi’s Curved -farkut.

Aina kannattaa kuitenkin vaivautua sovituskoppiin, kun on farkkuostoksilla. Esimerkiksi nyt Karkille tummista, vähemmän joustavista, hyvät löytyivät semi-curved -osastosta, kun taas vaaleammat ovat tuumaa pienemmät light-curved Levikset. Eli samaa kokoa ja mallia ei kannata hankkia kuin, jos kyseessä on sama pesu – muussa tapauksessa sovittaminen vasta näyttää onko kyseessä ne täydelliset!