Ai että, kun onkin ollut upeat ja kesäiset kelit! Ei mitenkään voisi uskoa, että ollaan jo melkein syyskuun puolessa välissä. Vain aina vain aikaisemmin pimenevät illat kavaltaa, että ollaan jo syksyn puolella. Jopa illat ja yöt on niin lämpimiä, että voisi helposti kuvitella tuon alitajuisesti kammoksumani vuodenajan olevan huomattavasti kauempana. Ei niin, ettenkö arvostaisi sesonkiin kuuluvaa kotoilua kynttilänvalossa, höyryävä teekuppi kädessä, Gilmore Girlsien pyöriessä Netflixissä. Jotenkin vain valossa ja auringonpaisteessa on helpompi hengittää. Jos ei ole syysihminen, niin sitten ei ole.
Viime viikonloppu oli ihan superihana kaikin puolin. Sen lisäksi, että sää oli vähintäänkin nautinnollinen, Peetu tuli pikavisiitille Uumajasta. Ei toki äiskää moikkaamaan, vaan johonkin konserttiin, joka oli kuulemma ihan pakko nähdä. Ehdittiin kuitenkin hengailla perheporukalla myös. Käytiin jopa saunomassa meidän lähellä olevassa yleisessä saunassa, joka jopa suomalaisella mittakaavalla on saunaksi ihan kelvollinen.

Lämpimät säät sallii kesämäisen pukeutumisen, vaikka kalenterin mukaan olisikin jo aika kaivaa neuleet esiin ja varautua kerrostelemaan vaihtelevaa viimaa vastaan. Peetun viime talven New Yorkin reissulta hankkima Leviksen farkkutakki on ollut koko kesän rakastetuin ja eniten käytössä ollut päällysvaate. Sinänsä loistohankinta, että kun ne viimat sitten vihdoin saapuvat, toimii takki hyvin sisälläkin jakun tapaan puettuna.
Farkkutakin kanssa rimmaa täydellisesti deniminsiniset New Balancet, Peetun viime syksynä “koulunaloituskengiksi” hankkimat tennarit. Huulipunan lisäksi asu ei muuta väriä kaipaakaan.

Ehkä joku siellä ruudun toisella puolella muistaakin asun mustan pellavahameen? Se taitaa olla yksi viimeisiä tuotoksia, joita Mintun täysin suunnittelemattomasti parisen vuotta sitten telakalle joutuneesta ompelimosta on valmistunut. Aina välillä – lähinnä, kun katse osuu vaatehuonetta kansoittaviin kangaskasoihin – iskee pieni ompelukipinä, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle, että olisin oikeasti kaivanut koneen esille. Mutta kyllä vielä jonain päivänä.
Ehkä pitäisi ajatella niin, että voisi aloittaa jonkun ihan uuden ompeluprojektin. Tällä hetkellä yksi suuri syy siihen, miksi en pääse tuumasta toimeen, on kaikki keskeneräiset tekeleet, jotka ajattelen tekeväni valmiiksi ensin ja vasta sitten voisi alkaa suunnitella jotain uutta.
No toisaalta, makuuhuoneremppakin on vielä vaiheessa, joten ehkä puran puuhastelutarpeeni ensin siihen, ennenkuin alan suunnitella mitään mittavampia ompeluhommia.
Onhan tässä tätä syksyä edessä ja pimeitä iltoja, jolloin ehtii näprätä kaikenlaisten puhdetöiden kimpussa.

• t-paita, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, New Balance

Terkkuja Berliinistä! Saavuin juurikin kotiin pidennetyn viikonlopun mittaiselta reissulta ja arvatkaapas kerta, mitä vaatekappaletta tuli hankittua matkalaukun täytteeksi useampikin kappale? No, juuri niin – tasaraitaisia t-paitoja hyvinkin!
Olen aina tykännyt, että raitateeppari on kiva, freesi ja vähän leikkisämpi vaihtoehto perinteiselle mustalle ja valkoiselle paidalle. Ja toisaalta myös vähän vähemmän “leikkisä” kuin printtipaidat. Se sopii hyvin esmes rennompien toimistoasujen osaseksi. Olen täysin tunnustuksellinen t-paitojen väärinkäyttäjä – tai ainakin vähintään ylikäyttäjä – joten kaikesta pienestä vaihtelun mahdollisuuudesta ropisee kyllä plussapointseja.

Karkki ja Peetu tekivät kesän alussa reissun Tampereelle. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli tavata mummua – eli äitiäni – mutta samalla tytöt ehtivät tehdä pientä nostalgiahenkistä kotiseutututkimusmatkailua. Molemmilla oli vuosikausia siitä, kun olivat viimeksi käyneet lapsuuden kotikaupungissaan.
Pyynikkifiilistelyjen lisäksi tyttöjen ohjelmassa oli hiukan shoppailua. Ihan tarkkaan en tiedä, mihin kaikkialle kaupunkikierros suuntautui, mutta molempien matkalaukusta löytyi kotona Marimekon klassikko Tasaraita t-paita. Karkilta punavalkoraitainen ja Peetulta mustavalkoinen versio.

Täytyy kyllä sanoa, että parempaa pukeutumispalapelin peruspilaria ei garderobiin olisi voinut hankkia!
Varsinkin Peetu on käyttänyt raitapaitaansa tosi paljon koko kesän ja vaikka millaisissa kokonaisuuksissa. Tässä yksi lemppariasuista mustan nappiminarin, valkoisten Birkenstockien, pinkin huulipunan ja retrohenkisten aurinkolasien kanssa. Ja mikä parasta – nyt näyttää siltä, että vielä ensi viikonlopuksikin on luvassa sen verran reilusti yli parinkympin meneviä lämpötiloja ja auringonpaistetta, että kesäiselle outfitille on yhä käyttöä!

• t-paita, Marimekko
• hame, Monki
• sandaalit, Birkenstock
• arskat, Dolce & Gabbana

Muutaman sadetta vihmovan, pistävätuulisen syyspäivän jälkeen Tukholmaan palasi kesä. Viikonloppuna oli jo ihan mukavaa, ulkona tarkeni jälleen ilman takkia, eikä yölämpötilatkaan vaatinut enää ikkunan kiinnipitämistä. Rakastan nukkua ikkuna auki!
Maanantaista lähtien on ollut päivä päivältä lämpimämpää. Tänään rikkoutui helleraja ja viikonlopuksikin on luvattu huippua kesäkeliä. Aivan ihanaa – ja erityisesti siksi, että rakkaat bloggarikollegat, Emilia ja Maria, ovat tulossa Tukholmaan visiitille. Ehkäpä sitä Minttukin pääsisi ensimmäisen kerran tänä kesänä oikein terassille viinilasilliselle!
Kesäiset kelit vaatii luonnollisesti kesäiset vaatteet. On se ihmisen mieli aika mielenkiintoinen, sillä viime viikolla, kun oli tosiaan ihan viileää ja syksyistä, ajatus harhaili jo muhkeisiin neuleisiin, murretun pehmeisiin syysväreihin ja kynttiläntuoksuun. Nyt taas, kun aurinko helottaa ja lämpötila senkuin kohoaa, tuntuu kesäsävyt juuri oikealta valinnalta.

Yksi Peetun tämän kesän suosikkikomboista on ollut Dagmarin raitaneulemekko yhdistettynä alelöytöön, Minimarketin ihanan malliseen bomberiin ja jo monta sesonkia kunniakkaasti palvelleihin Carin Westerin tolppakorkoihin. Hiukan meitä huvitti, kun neito oli lähdössä ensimmäisen kerran tuossa asussa ulos ja tajuttiin, että sehän on kuin ruotsalaisen muotisuunnittelun mainosesittely! Vakkarikaulakorua lukuunottamatta (Ideakoru) kaikki asun osat ovat täkäläistä designia. Oikeasti asuun kuuluisi myös Filippa K:n pieni musta vetskarilaukku, mutta se nyt jäi valitettavasti kuvaushetkellä jonnekin lojumaan.
Neulemekko on ikivanha, mutta jäänyt hiukan vähälle käytölle. Alunperin ongelmaksi muodostui kai se, että se on olkaimeton ja siksi aavistuksen hankala. Sitten mekko koki saman kuin monet muutkin vaikeat, mutta hienot vaatteet: se hautautui vaatekaapin uumeniin ja unohtui. (Vaikeat ja ei-hienot kun päätyy melko nopeasti kierrätykseen)
Makuuhuoneiden vaihdon yhteydessä kaapit tuli luonnollisesti myös tyhjennettyä ja monenmoista aarretta putkahti taas ilmoille. Muistelisin, että käytin joskus mekkoa myös pitkänä puolihameena ja tykkäsin kovasti. Nyt onkin suunnitelmissa, että kehittäisin jonkun vastaavan kokonaisuuden, joka sopisi loppukesäisiin fiiliksiin. Ja siis mekko on virallisesti Mintun, mutta aina, kun ollaan saman katon alla, garderobien rajat on varsin häilyvät.

Minimarketin valkoinen bomber on tosiaan Peetun kesäalelöytö. Todella kauniisti istuva takki on ollut jo vaikka missä menossa mukana ja säilynyt yllättävän freesinä ei-niin-biletyksen-kestävästä väristään huolimatta. Festareille suosittelin tosin Peetua ottamaan mukaan jonkun muun takin – ja hyvä olikin, sillä Way Out West rankkasateineen olisi varmasti ollut kaunokaiselle vähän liikaa. Etenkin, kun takkia ei saisi vesipestä ollenkaan.

• mekko, Dagmar
• takki, Minimarket
• sandaalit, Carin Wester

Peetu ilmoitti heti kesän alussa tarvitsevansa keijukaismekon. “Keijukaismekon. Really?” ajattelin, kun kuulin suunnitelmista. Viime aikoina neidon tyyli kun on muuttunut aina vain mustavalkoisemmaksi, city-sporttisemmaksi ja jopa graafiseksi. Ehkä arkkitehtiopinnot ovat tehneet tehtävänsä – tai aika – mutta keijukaismainen on ehkä viimeinen adjektiivi, jonka nykyisin liittäisin Peetun pukeutumistyyliin.
Siinä vaiheessa, kun ostopäätös alkoi hahmottua, ymmärsin kuitenkin, että mistään prinsessaikäisten pikkutyttöjen pinkistä kimallus-hörsötysmekosta ei ollut kyse. Asokselta löytynyt kolttu on varsin klassinen kesämekko nirunaruolkaimineen ja kellohelmoineen (ja juuri nyt näköjään aikas kivassa alessa Asoksella). Tummansinisellä pohjalla olevat minipienet kukkaset on niin tyyliteltyjä, että kauempaa kuosi näyttää lähes ruudulliselta.

Mekko on ollut ahkerassa käytössä koko kesän, kiitos upeiden ja superlämpimien säiden. Harva kesä on niin tehty hellehuitulapukeutumiseen kuin juuri tämä.
Tänään on tosin puhallellut aika kirpsakka, lähestulkoon syksyinen, navakka tuuli. En silti anna piiruakaan periksi – elokuu on edelleen kesäkuukausi ja kesähän katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista. Tavoilleni uskollisesti seuraan toki silmä kovana säätiedotuksia ja viikonlopuksi pitäisi taas lämmetä. Ei nyt ehkä ihan keijukaismekkolukemiin, mutta tsägällä sitä saattaisi päästä vielä grillaamaan.
Viime viikonloppuna täällä oli kuitenkin vielä ihan ihana kesä. Niin lämmintä, että takkia ei tarvinnut illallakaan, kun pimeän tullen painuimme pihalle pokeja metsästämään. Ihan vielä en olisi valmis luovuttamaan, joten olen vakaasti päättänyt, että tämä vähän viileämpi vaihe on vain ohimenevä ajanjakso.

• mekko, Brave Soul (Asos)
• lipokkaat, Birkenstock

Peetun Lilla Ego -ravintolaillan asu oli mielestäni aivan superonnistunut! Musta on toki aina aika varma valinta, mutta rennon topin, laskostetun kietaisuhameen ja kevyen jakun yhdistelmä on kivasti sekä fiksu että rento. Pisteenä i:n päällä korkeat kiilasandaalit ja asusteena nude-roosa pikkulaukku sekä tismalleen saman värinen huulipuna.
Tosi hyvä, että ikuistimme tuon illan asut. Nyt on nimittäin tullut pukeuduttua lähinnä vain rempparytkyihin ja tapettisilpun peittämän t-paidan sisällä sitä helposti tuntuu kivat vaatteet kovin kaukaiselta ajatukselta. Tai no, tänään olin kyllä toimistolla, joten vähän piti yrittää ihmistäytyä. Huomenna Peetu lähtee ystävänsä Dunin mökille muutamaksi päiväksi, joten varsinaista tarvetta kaupunkivaatteille ei ole sielläkään.

Tunnistatteko sandaalit? No, nehän on Mintun vanhat luottokengät, jotka edelleenkin tulee vedettyä jalkaan aina, kun on tarvetta mukaville, mutta piirun juhlavammille jalkineille. Oikeasti nilkkaremmit kuuluisi laittaa ristiin (esmes näissä kuvissa näkyy hyvin), mutta Peetu kiinnitti soljet alunperin ihan vahingossa suoraan. Sandaalien ilme muuttui yllättävän paljon. En tiedä olenko vain niin tottunut siihen, että remmit ovat olleet aina ristissä, mutta jotenkin tuo Peetun tapa näyttää paljon modernimmalta ja ajankohtaisemmalta.
Seuraavan kerran, kun itselläni on korkosandaalipäivä, aion ehdottomasti testata uutta kiinnitystapaa. Ihmettelen vain, miten moinen ei ole koskaan tullut pieneen mieleeni.

Tänään päätimme pitää yhden välipäivän remontoinnista. Riittää sitä kotihommaa muutenkin ja hätäilemällä ei tule kuin paha mieli. Olen kuvaillut hiukan prosessin etenemistä ja huomenna ajattelin uskaltaa antaa ensimmäisen väliaikaraportin.
Karkki lupasi onneksi uhrata remppahommille osan kesälomastaan – nyt tuntuu siltä, että kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta!

• toppi, Primark
• hame, Asos
• jakku, frkn
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sandaalit, Lacoste