Todistettavasti olen onnistunut kutomaan jotain muutakin käyttökelpoista kuin sukkia!

Peetu pisti tilaukseen sliparin jo siinä vaiheessa, kun vielä pähkäilin, että mitenkäs ne kantapään kavennukset oikein nyt meneekään. Optimismin puutteesta ei lasta voi ainakaan syyttää! Ja oli myös itsestään selvää, että toivomuksena oli juurikin tuo viimeksi milleniumin alussa trendikkyyspisteitä kerännyt vaatekappale. Neuleliiviksi ne kai sitä nykyään kutsuu.

Ajattelin, että tuosta vaan löydän hyvän ohjeen – onhan slipari kuitenkin ihan neulemaailman klassikko. Homma ei kuitenkaan ollut aivan niin itsestäänselvä. Peetu antoi varsin vapaat kädet mallin valintaan, ainoa toive oli, että neuleliivi olisi suht istuva, räätälöidyn oloinen, sekä sellainen, että sitä voisi halutessaan pitää myös sellaisenaan toppina.

Kaikki löytämäni mallit olivat väljähköjä, rentoja mitoitukseltaan – enkä olemattoman kokemukseni (ja kyseenalaisen track recordin) kanssa uskaltanut lähteä suuremmin sooloilemaan ohjeiden kanssa. Sukkien lisäksi en ole tehnyt kuin yhden neulepaidan (tapaisen..) Novitan 7-Veljestä langasta, joten mieluiten todellakin halusin kunnollisen ohjeen. Suomeksi. Jostain tutusta langasta.

Ahkera googlailu ja ohje-arkistojen selailu ei tuottanut oikein mitään sellaista, mistä olisin tohtinut alkaa edes yrittää slipari-projektia, kunnes ihan täysin jotain muuta Novitan ohjearkistosta etsiskellessäni törmäsin tähän. Vertailin Nalle-langalle olevan ohjeen silmukkamääriä aikaisemmin tekemääni paitaan ja totesin, että jos teen Peetun toivoman neuleliivin 7-Veljestä -langasta, voin käyttää 146 cm pojalle tarkoitettua ohjetta!

Kokeneille neulojille ohjeiden soveltaminen on varmasti aivan arkipäivää, mutta itse koin olevani varsinainen Einstein tämän keksittyäni!

Pieniä muutoksia Pojan Slipoveri -ohjeeseen tohdin tehdä.

Ensinnäkin helman resori on selkeästi pidempi kuin ohjeessa. Ehkä se olisi voinut olla vielä vähän pidempikin, mutta aika hauskalta se näyttää myös noin. Lisäksi kokonaispituus on suhteessa selkeästi alkuperäistä lyhyempi. Tavoitteena oli juuri tuollainen “ei-aivan-crop-top” -pituus. Peetu tykkää käyttää korkeavyötäröisiä housuja ja hameita – ja niiden kanssa kivan näköinen pituus on juuri vyötärölle ulottuva.

Lanka on siis Novitan 7-Veljestä – en muista, mikä tuon valmiiksi liukuvärjätyn värin nimi on – se tuli jossain valmiissa “sukkapussissa” mukana. Oikein hauska hillitysti raidoitettu lopputulos siitä kuitenkin tuli. Tykkään myös aivan valtavasti, miten superyksinkertainen oikeilla ja nurjilla tehty kuviopinta elävöittää koko neuletta.

Pieniä virheitä työhön jäi – sen tunnustan, ennenkuin joku tarkkasilmä huomaa. En vaan kyennyt purkamaan puolta liiviä, kun kokoamisvaiheessa tajusin, että kaikki ei nyt ihan täsmää. Onneksi Peetu on sitä mieltä, että käsityön jälki saa näkyä…

Pääntien ja kädentien joustinneuleiden tekeminen on edelleen vähän mysteeri. Ihan ookoolta nuo nyt näyttävät, mutta jotenkin tuntuu, että siinäkin pitäisi olla joku tekniikka. Ehkä sitten ensi yrittämällä selvitän sen.

Hiukan kyllä huvittaa, että juuri sliparista tuli ensimmäinen oikeasti käyttöön päässyt vaate kaikkien valmistuneiden sukkien jälkeen. Siinä vaiheessa, kun laitoin aikoinaan edellisellä trendiheilurin heilahduksella oman slipoverini kierrätykseen, muistan ajatelleeni, että tämä ei nyt varmasti kyllä enää ikinä palaa muotiin!