Tiedetään, että CC-voiteet ovat tämän kesän uutuus. Joskus kuitenkin vanhassa on vara parempi ja hyväksi koettu konsepti toimii paremmin kuin meikkipussillinen uusia. Testasimme kahden hengen tehotestiryhmällä laajan valikoiman erilaisia BB-voiteita. Koko kevään kestäneen prosessin tuloksena seuloimme jyvät akanoista, toimivimmat voiteet keskinkertaisuuksista ja tässä on lopputulos. Kruunaamme parhaan BB-voiteen, mutta kerromme myös, että toisen suosikki voi olla toisen inhokki. Perusteellisten arvostelujen avulla on toivottavasti helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Vähemmän viimeisimmistä BB- ja CC-villityksistä perillä oleville tiedoksi, että BB-voiteet ovat olleet pitkään käytössä varsinkin Aasiassa. BB-lyhenne tulee sanoista Beauty Blemish tai Beauty Balm – vähän lähteestä riippuen. Idea on kuitenkin se, että päivävoiteeksi riittäisi vain yksi ainokainen voide, joka tasoittaa, siloittaa, kosteuttaa, kirkastaa, suojaa ja peittää juuri sopivasti. Useimmat BB-voiteet sisältävät aurinkosuojakertoimen ja markkinoilta löytyy monia anti-age versioita myös. CC-voiteet ovat seuraavaa sukupolvea ja kirjaimet taitavat tulla sanoista Corrector Cream.

Saimme testattavaksi seitsemän eri voidetta, joista muutamat parissa eri sävyssä. Yksi seitsemästä on L’Oréalin CC-voide (kaksi eri sävyä), jonka otimme mukaan ihan vertailun vuoksi. Periaatteessa BB-voiteita ei ole tarkoitus valita samalla tavalla ihon sävyn mukaan kuin tavallisia meikkivoiteita, vaan värin tulisi sulautua ihoon. Kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa, tummempi ja vaaleampi, riittää ainakin tavalliselle pohjoismaalaiselle ihon sävyskaalalle ihan mainiosti.

Testiryhmäämme kuului kaksi henkilöä: 30++ vuotias Minttu (ehe, ehe) ja 23 vuotias Karkki. Mintun iho on varsin ohut, erittäin kuiva ja helposti kaikenlaisesta ärtsyyntyvä. Karkin iho on sekin atooppisuuteen taipuvaisen ohut, mutta muuten paremminkin normaali tai sekaiho.

Kaikki voiteet olivat käytössä ensin useamman päivän ajan, jolloin keräsimme käyttökokemuksia sekä pelkän BB-tuotteen kanssa että niin, että alle tuli normaali tai kevyt päivävoide. Testin lopuksi teimme vielä “pikakelauksen”, jolloin jokainen tuote pääsi uusintakierrokselle. Näin pyrimme takaamaan mahdollisimman tasapuolisen kohtelun kaikille voiteille sekä minimoimaan mahdollisten känkkäränkkäpäivien ja varsinkin testin alkuaikoina vaivanneen kevätflunssan tuloksia vääristävän vaikutuksen.

Lopuksi arvostelimme jokaisen voiteen erikseen laaditun superhienon ja tehokkaan testilomakkeen avulla.

Testilomakkeessa on neljä monivalintakysymystä, jotka kattavat kaikki käytön osa-alueet pakkauksesta fiilikseen. Monivalintakysymysten skaala on 1 – 5 (1=huonoin, 5=paras). Viimeisenä on vapaa tekstikenttä, jonne kirjoitimme kaikki mielestämme tärkeät asiat kustakin testivoiteesta.

Laskin pisteille keskiarvon – eli tässä esitetyt tulokset on keskiarvo kaikista neljästä kysymyksestä ja sekä Karkin että Mintun vastauksista. Tulokset on esitetty pistejärjestyksessä, mutta tekstistä selviää, että Karkin ja Mintun suosikeiksi päätyi aika eri tuotteet…

Vichy Idéalia BB Cream, 2 pistettä

Tartuimme molemmat suurin odotuksin Vichy Idéalia BB Cream -putkiloihin. Periaatteessa – ja paperilla – tuo on aivan täydellinen, ihoa monipuolisesti hoitava ja kauniisti tasoittava, sopivasti peittävä voide. Ihan kaikki odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet.

Minttu: Vähän pettymys, miten huonosti Idéalia sulautuu ihoon. Varsin meikkivoidemainen koostumus. Ei tosin vaadi alle kosteusvoidetta edes niinä päivinä, kun iho tuntuu erityisen kuivalta. Peittävyys meikkivoidetasoa ja ihan hyvä sinänsä. Tuntui kuitenkin enemmän perinteiseltä meikkivoiteelta kuin varsinaisesti BB-voiteelta. 

Karkki: BB-voide oli ihan ok, mutta lopputulos ei ollut tasainen vaan rakeinen. Tätä voidetta en pystynyt käyttämään ollenkaan.

Nivea BB Cream, 3 pistettä

Nivean BB-voide sai kautta linjan tasaiset keskitason pisteet. Oikeastaan siis ihan ookoo voide, joka ei niin loista tai pröystäile, mutta toimii kuitenkin ihan kivasti. Toisistamme tietämättä olemme tämän voiteen kohdalla yllättävän samoilla linjoilla Karkin kanssa. Tosin huomaa, että kuivaihoinen Minttu pitää voidetta kevyenä, kun taas normaali-ihoinen Karkki jopa vähän paksuna. Sisältää mineraaleja ja B5 vitamiinia.

Minttu: Koko testin kevyin BB-voide. Tuntui melkein kuin kevyesti sävyttävältä päivävoiteelta. Hyvin luonnollinen ja kosteuttava lopputulos, mutta ei todellakaan kovin peittävä. Alle voi hyvin laittaa haluamansa päivävoiteen ja kuivaihoiselle se on melkein must. Ei oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, mutta ei myöskään mitään wau-elämystä.

Karkki: Nivean BB-voide muistuttaa saman merkin kasvovoidetta. Purkista tuli kerralla liikaa ja voide on myös koostumukseltaan kuin päivävoide. Lopputulos on vähän paksu ja rasvainen.

L’Oréal Nude Magique CC Cream, 3,5 pistettä

L’Oréalin CC -voiteet jakoivatkin sitten mielipiteet aivan totaalisesti! Voiteita on kaksi erilaista: punoittavaa ihoa tasoittava vihreä (!!) voide ja väsynyttä ihoa heleyttävä aprikoosin värinen voide. Molemmat muuttuvat iholla meikkivoiteen tapaiseksi sävyksi – eli mistään värivoiteesta ei ole kysymys. Päätimme, ettemme juttele mielipiteistämme etukäteen, mutta ei ollut kovin vaikea arvata Karkin suosikkia. Neito ei meinannut millään luovuttaa putkiloista ja siirtyä testailussa eteenpäin! Minttu sen sijaan ei ollut ihan yhtä myyty.

Minttu: Todella merkilliset tuotteet! Vihreä ja aprikoosi erittäin litku, melkein nestemäinen voide muuttuu iholla lämpimän ruskeaksi voiteeksi. Lopputuloksena helposti rajoja, kulmakarvoihin kasaantunutta voidetta ja kaikkia muita hämmentäviä meikkivoidekokemuksia. Tuntuu tosin hyvältä, mutta teknisesti en pärjännyt tuotteen kanssa mitenkään erityisen hyvin.

Karkki: Arkipäivä suosikkini! Lopputulos on matta ja kevyt. Käytin sekä “anti-redness” että “anti-dullness” CC-voidetta. Voidetta tarvitsee erittäin vähän ja se leviää hyvin kevyesti iholle. Lopputulos on tosi hyvä ja molempia voiteita voi myös käyttää samanaikaisesti. 

Kiehl’s Actively Correcting & Beautifying BB Cream, 3,7 pistettä

Varsin tasaisen hyvän pistesaaliin keräsi Kiehl’sin BB-voide. Oikeastaan keskiarvoa tiputti vain vähän klumpin oloinen tuubi, josta helposti tulee otettua liikaa ja Mintun mielestä pikkuisen outo tuoksu (johtuu varmasti siitä, että ominaistuoksua ei ole peitetty hajusteilla…). Koko testin kovin aurinkosuoja 50 SPF.

Minttu: Voide on aika paksua, joten pakkaus ei tunnu kovin riittoisalta. Tuoksu on pikkuisen outo (hajusteeton tuote), mutta häviää nopeasti iholta. Ei tarvitse allensa missään tapauksessa kosteusvoidetta. 50 suojakerroin tuntuu toisaalta hyvältä – toisaalta ehkä jopa vähän liioittelulta… Peittää ihan tarpeeksi, mutta tuntuu melko kevyeltä silti. Yksi suosikeistani tosin, joka jäi heti käyttöön.

Karkki: Tämä BB- voide on ehdottomasti yksi suosikeistani. Koostumus ja lopputulos on tosin hieman “rasvainen” minun iholleni. Tuoksuu hyvälle.

Vichy Neovadiol Lumiere BB Cream, 4 pistettä

Jaetulle kakkossijalle päätyi melkoisen yllättäen Vichyn yli viisikymppisen iholle kehittämä BB-voide! Haha! No, toisaalta meillä molemmilla on ollut aina melko ohut iho – varmaankin tietyn atooppisen taipumuksen vuoksi – ja ihohan nimenomaan ohenee iän myötä. Eli sinänsä ei ole niin kummallista, että tämä tuntui meistä molemmista oikein hyvältä. Yritän tässä samalla, kun kirjoitan, tavata tuota pakkausta, mutta näyttäisi ihan siltä, että Neovadiol Lumiere on ainoa voide täysin ilman aurinkosuojakerrointa.

Minttu: Todella “runsaan” oloinen voide, joka on varsinaisesti tarkoitettu yli 50 vuotiaalle iholle. Tykkäsin paksuudesta ja rasvaisuudesta. Ei tullut mieleenikään laittaa alle päivävoidetta. Ehkä jopa liiankin tuhti näin kesää kohti mentäessä, mutta sopii erinomaisesti kuivalle iholle ja lopputulos on kivan luonnollinen. 

Karkki: Kivan tuntuinen ja lopputulos oli ihan hyvä. Muistuttaa hieman Kiehlsin BB-voidetta. Lopputulos oli hieman rasvainen. 

Lumene Vitamin C+ BB, 4 pistettä

Lumenen Vitamin C+ BB -voide jakoi mielipiteitä melkein yhtä rankasti kuin L’Oréalin CC -voiteet. Nyt tosin toisin päin, sillä tämä oli Mintun ehdoton suosikki! Tosin ei Karkkikaan dissannut ihan täysin, mutta hänen suosikikseen Lumenet ei ihan yltäneet. Sisältää lakkauutetta ja C-vitamiinia.

Minttu: Ehdottomasti suosikkini! Helppo levittää peittää kivasti kaikki epätasaisuudet ja punotukset. Luonnollinen ja kevyt ilme säilyy, vaikka laittaisikin kaksi kerrosta ongelmakohtiin. 20 suojakerroin tuntuu just sopivalta. Voi käyttää sellaisenaan tai ohuen päivävoiteen kanssa – toimii päivästä riippuen ihan molemmilla tavoilla. Ihana luonnollinen lakkojen tuoksu.

Karkki: Pakkaus on miellyttävä. BB-voide on aika paksu ja rasvainen ja ei sen takia sovi nuorelle iholle yhtä hyvin. Lopputulos on tosin yllättävän tyydyttävä ja talvella, kun ihoni on kuiva saattaa tämä voide olla parempi.

YSL Top Secrets BB Créme, 5 pistettä, VOITTAJA!!

YSL päätyi yhteispisteissä voittajaksi! Mielipiteet erosivat vähäsen, mutta niin skaalan yläpäässä, että yhteiskeskiarvoksi muodostui täydet viisi pistettä. Ja mikä ettei – Top Secret -voiteella on kaikki hyvän BB-voiteen ominaisuudet: luonnollinen “meikkaamaton” lopputulos, kaunis, hehkuva tasainen iho ja hyvä mieli voiteen käyttäjälle!

Minttu: Testisävy tuntui aavistuksen tummalta, mutta voide sulautui kyllä mukavasti ihoon. Useampikin kehui spontaanisti, että näytän “freesiltä” YSL:n ollessa testausvuorossa! Levitysvaiheessa piti olla tarkkana, ettei jää rajoja, mutta muuten lopputulos oli ihan kiva. Toimi parhaiten, kun alla oli ohut päivävoide. Ei peitä kovinkaan paljoa, joten flunssa-aikaan oli pakko lisätä meikkivoidetta nenänpieliin ja silmänalusiin.

Karkki: Täydellinen “no make up” -make up pohja. Käytin tätä BB-voidetta niin koulussa kuin Åressa mäessä. Lopputulos on luonnolinen ja koostumus kevyt.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tämän testikierroksen jälkeen ihmettelen, miksi joku oikeasti haluaisi vielä valita perinteisen meikkivoiteen? BB-voiteet toimivat niin paljon paremmin, pysyvät uskomattoman hyvän näköisenä koko päivän ja samalla vielä hoitavat ihoa. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Ehkä näiden meidän vinkkien avulla on pikkuisen helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Pitkät blondit hiukset on erittäin vaikea pitää kiiltävän ja terveen näköisinä. Siis ainakin, jos blondius on peräisin purkista – luonnonvaaleilla saattaa olla helpompaa. Vaikka hiukseni eivät enää nykyään ole kuin pari astetta normaalia väriä vaaleammat, kuluttaa käsittely yhtäkaikki hiusta, avaa hiussäikeitä ja lopputulosena on matta, helposti hamppuuntuvan näköinen lopputulos.

Käytän aina supertehokkaiksi mainostettuja hoitoaineita ja suosikkini ovat pitkään löytyneet Aussien 3 Minute Miracle -sarjasta, joka pärjää mainiosti laadussa huomattavasti kalliimmillekin hiusnaamioille. Kokeilen kuitenkin aina tosi mielelläni kaikenlaisia uusia tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain testiin Sebastianin Trilliance -sarjaan kuuluvan shampoon ja hoitoaineen sekä Shine Crafter -hiustenmuotoiluvahan.

Testitulokset:

Sebastian Trilliance Shampoo

• Todella syväpuhdistavan oloinen shampoo. Ensimmäisellä käyttökerralla melkein kauhistuin, koska hiukset tuntuivan niin natisevan puhtailta. Se kun yleensä tarkoittaa hyvin kuivaa lopputulosta. Ilman hoitoainetta en tuota uskaltaisi käyttää, mutta eipä se muutenkaan tulisi kysymykseen.
• Trilliance shampoon tuoksu on raikas ja pesuainemainen. Eli voisin kuvitella, että karamellinmakeista hiustuotteista pitävien mielestä tuo on melkein liiankin puhdas hajumaailmaltaan. Omasta mielestäni se tuntuu kivan raikkaalta.
• Iso plussa tulee kivasti kimaltelevasta tökötistä. Glitteriharakkaesteetikon valinta ehdottomasti.

Sebastian Trilliance Conditioner

• Kristalliuutetta sisältävän hoitoaineen luvataan siloittavan hiuksen pintaa ja luovan luonnollisesti valoa heijastavan efektin.
• Koostumukseltaan Trilliance hoitoaine on yllättävän juoksevaa. Aluksi tuntui, että voiko niin litkusta tuotteesta olla mihinkään, mutta yllätyin todella positiivisesti. Hiuksista tulee todella pehmeät ja luonnollisesti kiiltävät.
• Ohuehkosta koostumuksesta on se etu, että hoitoaine on poikkeuksellisen riittoisaa, eikä sen pois huuhtelemiseen mene puolta ikuisuutta, mikä usein on tilanne kohdallani.

Sebastian Shine Crafter Wax

Olen testannut muutamia hiusvahoja aikaisemminkin – ja todennut, että ne ei todellakaan mitenkään sovi pitkien hiusten muotoiluun. Melkein jätin tämänkin purnukan Karkin polkkatukan iloksi, mutta vaalea briljantinkiiltävä voide oli niin houkuttelevan näköistä, etten malttanut. Ja kun testipakkauksen mukana tulleessa esitteessä vielä mainittiin, että kiiltovaha sopii käytettäväksi myös kosteisiin hiuksiin, päätin, että kannattaahan tuo nyt testata ennenkuin tuomitsee. Onneksi testasin! En muista, koska olisin viimeksi yllättynyt yhtä positiivisesti.

Shine Crafter -vaha antaa luonnonkiharille hiuksille kirjaimellisesti loistavaa kimmoisaa tukea ja luonnollisen oloisen lopputuloksen. Levitän reiluhkon pähkinän kokoisen nökäreen tasaisesti kosteisiin hiuksiin, keskittyen päällimmäisiin kerroksiin. Tukka saa kuivua vapaasti – niinkuin tavallisestikin – ja välillä käsillä kiharoita puristellen. Yhtään vahamaisuutta ei ole havaittavissa hiusten kuivuttua, tuskin edes sitä, että olen mitään muotoilutuotteita käyttänyt. Ainoa, mitä saattaa havaita on normaalisti vaikeasti piilotettavan hamppuisuuden häviäminen ja ihanan terveen kiillon.

Olin siis koko settiin todella tyytyväinen! Ja siksi olen erityisen iloinen, että yhdellä teistä on nyt mahdollisuus voittaa sama, kaikille hiustyypeille sopiva Sebastian-paketti!!

Arvontaan osallistuminen:

1. Kerro tämän postauksen kommenttilaatikossa, mikä on hulluinta/hassuinta/kamalinta/kreiseintä, mitä olet hiuksillesi tai kampauksellesi tehnyt.
2. Jätä vastauksesi sunnuntaihin 3.3.2013 klo 23.55 mennessä.
3. Liitä vastaukseesi sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa (osoite tulee vain minun tietooni, eli ei ole mainosspämmivaaraa).

Kaikkien määräaikaan mennessä jätettyjen vastausten kesken arvotaan upea Sebastian-paketti, joka sisältää Trilliance shampoon ja hoitoaineen sekä Shine Crafter muotoiluvahan. Paketin arvo on huikeat 85 euroa!

Voiko yksi – joskin teknisesti varsin kehittynyt – lamppuhärveli muuttaa elämän?

Olen nyt testaillut kolmisen viikon ajan Philipsin Wake Up Light -herätysvaloa ja mieleni tekisi vastata, että: KYLLÄ VOI!

Tässä kokemuksiani ja ajatuksiani tuosta ihan oikeasti mullistavan ihanasta valosta. Ja aamuheräämisistä, jotka eivät muserra pientä ihmistä heti jokaisen arkipäivän starttiviivalla.

Jos lähdetään ihan banaaleista käytännön asioista, voin kertoa, että elämänlaatuni parani kertaheitolla ziljoona prosenttia jo pelkästään sen ansiosta, että iPhonen voi laittaa latautumaan herätysvalon telakointiasemaan. Ei enää hävöksissä olevia latureita ja sängyn väliin katoavia puhelimia! Lamppu kommunikoi saumattomasti ja kiltisti iPhonen kanssa. Oikea kellonaika ilmestyi näyttöön heti, kun laitoin puhelimen ensimmäisen kerran kiinni. Jotenkin kaikki käyttöönottorituaalit sujuivat muutenkin herätysvalon kanssa helposti ja luonnollisesti – juuri niinkuin iPhone-sukupolvi kaiken olettaakin tapahtuvan.

Herätyksien asettaminen ei erotu juurikaan iPhonen omista herätyksistä noin teknisessä mielessä. Aivan hillittömän ihanaa on, että tuolla on valmiina kaikkia rauhallisia ja aidon oloisia luonnon ääniä. Olen mielistynyt eniten “Metsä”-herätysääneen. Se on melkein sama kuin “Linnunlaulu”, mutta ilman käen kukkumista. Luonnon äänien lisäksi vaihtoehtona on pari henkistä hippi-pling-plong -soundia ja halutessaan voi laittaa jonkun biisin puhelimestaan herätysääneksi.

Lempeämmän herätyksen ajatus lähtee siis siitä, että elimistöä valmistellaan rauhallisesti ennen varsinaista herätystä. Wake Up Light -lamppu alkaa hitaasti kirkastua aamunsarastuksen tapaan h-hetken lähestyessä. Mielestäni on aivan täydellistä, että sekä herätyssarastuksen kestoa että valon ja äänen voimakkuutta voi säädellä juuri itselleen ja mikä tärkeintä – herätyksen ajankohtaan sopivaksi.

Tavallisina arkiaamuina, jolloin herääminen on kaikkein herkintä taidetta, olen säätänyt sarastuksen kestoksi 20 minuuttia ja valon voimakkuudeksi vain puolet maksimista, eli 10. Tämä takaa sen, että valo on todella lempeä – enkä herää sekuntiakaan liian aikaisin. Toisaalta olen jo ihan mukavasti unen ja valveen välimailla, kun ensimmäiset metsälinnut alkavat viserrellä aamulaulujaan. Myöhäisempiin herätyksiin voikin ottaa rajummat otteet, laittaa kirkkaammat valot ja kovemmat äänet.

Heräämisen lisäksi Philips Wake Up Light auttaa myös lempeämpään nukahtamiseen. Valon voi laittaa himmenemään nukkumaan mennessä ja halutessaan voi kuunnella vielä musiikkia. Näidenkin pituutta ja voimakkuutta voi säätää. Itselläni nukutusjakso on viisi minuuttia ja valon lähtötasokin jo hyvin himmeä, muistaakseni seiska. Jo tässä lyhyessä ajassa nukatamisvalosta on tullut rakas ja rauhoittava rutiini. Laitan iPhonen telakkaan, jolloin nukutusvaihe alkaa, rasvaan käteni ja kaivaudun peiton alle. Mmmm – ihan alkoi nukuttaa pelkästään tuon ajatteleminen! Haha!

Sisäistä tilastonörttiäni ilahduttaa suunnattomasti, että tuon kanssa voi ottaa käyttöön aamuherätyksen jälkeen esitettävät kysymykset. Kysymykset käsittelevät omaa kokemusta unen laadusta ja heräämisen helppoudesta. Viimeisenä on vielä vapaatekstikohta, johon voi kirjata muutamalla sanalla muut mainitsemisen arvoiset asiat, kissan hajottaman maljakon siivouksen aiheuttaman katkoksen yöunessa, harvinaisen mukavan unen tai muut merkittävät jutut. Itse vastailen kysymyksiin vähän fiiliksen mukaan. Jokatapauksessa tilastot saa kuitenkin nukkumaanmenoajoista, yöunien pituudesta ja aamutorkutuksen kestosta.

Kyllä, tiedostan ihan mainiosti, että tämä testiarvio kuullostaa vähän liiankin positiiviselta ollakseen totta, mutta olen ollut ihan oikeasti todella mielettömän tyytyväinen tuohon vehkeeseen! Kaiken edellä kerrotun lisäksi se on mielestäni ihan kivan näköinen esine (vanhaan yölamppuuni verrattuna suorastaan design-valio!), lampusta tulee miellyttävä pehmeä valo, joka valaisee kivasti ja hyvin luonnollisen oloisesti. Se toimii erinomaisesti lukuvalona ja on tosi helppokäyttöinen.

Tietty tein kaikkeni keksiäkseni myös negatiivista sanottavaa – tässä siis kritiikkini: Philips Wake Up Light ei poista luonteeseen iskostunutta tarvetta torkuttamiseen. Joinain aamuina oikein ihmettelen, että miksi pitää torkuttaa ja vetelehtiä sängyssä, vaikka olen aivan täysin hereillä ja tietoinen siitä, että vetkuttelu tietää vain välittömästi lisääntyvää kiirettä. Herätysvalon torkuttaminen onnistuu vielä kaiken lisäksi tosi helposti. Onko se nyt sitten miinusta vai plussaa?

Toinen miinus tulee valon säätönappuloista, jotka on sijoitettu diskreetisti lampun yläreunaan. Niitä ei tarvita muuta kuin silloin, kun lamppua käytetään ihan vaan lamppuna. Säätönappulat ovat sen verran pienet ja huomaamattomat, että niiden käyttäminen tulipalokiireessä (=aina) käy vähän keskittymiskyvyn päälle.

Suurin miinuspuoli on kuitenkin se, että herätysvaloon ei ole asennettu mitään lisätoimintoa, joka sulkisi tietokoneen ja pakottaisi punkkaan ihmisten aikoihin…

Mikäli helpommat aamuherätykset kiinnostavat, kannattaa käydä Philips Wake Up Light -brändisivulla osallistumassa arvontaan. Kisa on käynnissä 15.1. asti ja palkintona on juuri tuo samainen lamppumalli, joka minullakin on ollut koekäytössä.

Olen tainnut hehkutella täällä jo kyllästymiseen asti hienoa Olympus PEN Lite E-PL5 -kameraani, mutta nyt hokasin siinä niin hauskoja efekti-juttuja, että ihan pakko jatkaa vielä vähän.

Tuskailin tuossa – jälleen kerran – asukuvien ottamisen mahdottomuutta tähän vuoden aikaan. Siis oikeesti. Jos lähiympäristöön ei satu kuulumaan ketään kuvaushalukasta tai -kyvykästä, joka suostuisi räpsimään kuvia ulkoilmassa, on järjellisten kuvien ottaminen sisätiloissa tuskallisen haastava tehtävä. Jopa viikonloppuisin, jolloin periaatteessa voisi olla kotona päiväsaikaa kamerajalustan kanssa heilumassa, on sisällä helposti niin pimeää, että ilman salamaa kuvista ei tule mitään.

Mutta tämän ei nyt pitänyt olla ollenkaan mikään valitusvirsipostaus, sillä löysin hurmaavasta Olympuksestani aivan megahienon toiminon. ART-asetus antaa kuville automaattisesti jonkun enemmän tai vähemmän räyhäkkään efektin. Filttereitä on yhteensä kaksitoista – pehmeän pastellisesta soft focuksesta, reteisiin pop art-kuviin ja mustanpuhuvan dramaattisiin efekteihin. Näin salamvalon avulla otettuihin kuviin tulee ihan hauska tunnelma tylsän kovuuden sijaan. Ja mikä parasta ART-asetus nro 13 tekee yhdellä napin painalluksella samasta kuvasta kaikki 12 eri versiota. Kertakaikkiaan koukuttava leikkikalu!

Tässä on Minttu goes ART -session ehkä normaaleimman oloinen otos. Soft Focus -filtteri tasoittelee mukavasti pitkän työpäivän ja pimeän vuodenajan jäljet kasvoilta. Salamavalokaan ei aiheuta järkyttäviä varjoja silmien alle. Silti asu erottuu mielestäni ihan kohtuullisesti. Saattaapi siis olla, että tulen käyttämään tällä filtterillä otettuja päivän asukuvia muulloinkin kuin näin esittelymielessä.

Asu:

• haalari, MTWTFSS
• pellavajakku, Esprit
• nilkkurit, DonDonna
• vyö, Monki
• kaulakoru, vanhoja varastoja…

Pale&Light Colour -filtteri on kanssa suht “normaalin” oloinen (kuva vasemmalla siis). Voisin kuvitella, että tuolla saisi aivan fantastisen herkkiä tunnelmakuvia jossain vähän toisenlaisessa valaistuksessa. Aika makea on mielestäni tuo oikeanpuoleinenkin kuva. Cross Process on filtterin nimi. Tosin tuosta ei nyt kyllä juuri enää asun yksityiskohdat erotu…

Halusin esitellä eri filttereiden erot mahdollisimman realistisesti. Mitään kuvaa ei ole käsitelty sen enempää kuin mitä nyt ylimääräiset rojut on rajattu pois. Vasemmalla oleva kuva otettu filtterillä nimeltä Gentle Sepia. Tuolle olisi kyllä tehnyt hyvää, jos siihen olisi lisännyt vähän valoa jälkikäteen, mutta ihan tunnelmallinenhan tuo on noinkin. Sen sijaan Dramatic Tone -filtterillä otettu kuva on aikas hurja. Voisin silti kuvitella, että tällä voisi saada huikeita kuvia maisemista ja luonnosta.

Kaikkein taiteellisimmat filtterit ovat Key Line (vas.) ja Watercolor (oik.). Asukuvaukseen nuo ovat ehkä vähän turhan raisut, mutta aloin heti suunnitella, että jos valokuvattavana olemista vastustavasta Sunshinesta onnistuisi joskus räppäämään kivan kuvan, voisi näillä filttereillä saada aikaan hyvinkin hauskan sisustustaulujutun…

Tässä nyt oikein kuvassa tuo Olympuksen kampanjaa varten testikäyttöön saamani ihana Olympus PEN Lite E-PL5! Indiedaysin Olympus-sivuilla on muuten menossa kilpailu, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Saitilta löytyy kolme kysymystä, joista vähintään yhteen vastaamalla osallistuu kilpailuun, jossa voi voittaa oman Olympus PEN Lite E-PL5 -kameran, arvo 699,90 euroa! Aika mahtavaa!!

Herätyskello soi aamulla viideltä, ulkona on pilkkopimeää, lämpimien peittojen alta poistuminen tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Siinä vaiheessa, kun käsi vaistomaisesti napsauttaa seuraavaan torkun päälle, tiedät, että tästäkään aamusta ei selviä ilman kaaosta, stressiä ja hiuksenhienoa töistämyöhästymismarginaalia. Duunipaikan vaihdon myötä päädyin tehtäviin, jossa noudatettiin “suomalaisia toimistoaikoja”. Kun ottaa huomioon Suomen ja Ruotsin välisen tunnin aikaeron ja sen, että työmatkaani menee melkein tunti, voi aika helposti laskea, että kuuden bussiin olisi syytä ehtiä, jos mielii olla edes jossain määrin ajallaan toimistolla.

Herätyskello on siis soinut viimeiset noin kolme vuotta joka arkiaamu kello viisi. Olen saanut tosiaankin oppia, että on ihan eri asia nousta silloin tällöin tosi tosi aikaisin esim. lentokentälle lähdön tai jonkin muun erityisen syyn takia. Säännöllinen viideltä nouseminen on ihan toinen juttu. Univelkaa tuntuu kertyvän ihan väistämättä, vaikka miten yrittäisi mennä ajoissa nukkumaan – ja sen myötä aamuherätykset viikon edetessä yhä raskaamiksi ja raskaammiksi. Varsinkin näin syksyllä ja talvella, kun aamulla on aivan totaalisen pilkkopimeää, herääminen tuntuu välillä aivan ylivoimaiselta tehtävältä!

Olin siis Aivan Mielettömän Onnessani, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Philipsin Wake Up Light -kampanjaan! Olen nyt ehtinyt testailla lamppua muutaman päivän ajan – ja täytyy sanoa, että olen aivan totaalisen myyty jo nyt!

Aion kirjoitella tarkemmin kokemuksistani ja lampun toiminnoista, kunhan olen niihin itsekin paremmin perehtynyt – ja käyttökokemusta ehtinyt vähän kertyä. Jo näiden muutamien aamujen perusteella voin kuitenkin sanoa, että en olisi ikinä voinut uskoakaan, miten suuri merkitys sillä on, että jo ennen herätystä huoneen valaistustaso nousee lempeästi asteittain.

Itselläni ei ole varsinaisesti kokemusta kirkasvalolampuista tai korvakuulokevaloista. Monet ystäväni kyllä niitä (tai ainakin kirkasvalolamppua) käyttää ja tietääkseni ovat saaneet hyvän avun kaamosajan ikiväsymystä helpottamaan. Tuntuu siltä, että Philipsin Wake Up Light toimii vähän samaan tyyliin.  Alitajuinen pakottava tarve käydä parin kuukauden talviunille helpottaa ihan kummasti.

Alkoiko tehdä mieli omaa lamppua? No eipä hätää, sillä kampanjaan kuuluu ihan huippu arvonta.   Kilpailukysymys kuuluu näin: ”Vaikeuksia herätä? Kerro tarinasi ja perustele samalla, miksi juuri sinun pitäisi saada Wake-up Light.” Vastaukset sunnuntaihin 9.12. klo 23.00 mennessä tämän postauksen kommenttiboksiin. Paras vastaus voittaa Philipsin Wake-up Light -herätysvalon perusmallin, joka on arvoltaan 109 euroa.

Herätysvalon luksusmalli on arvonnassa Wake Up Lightin brändisivulla. Tuon hienomman lampun voi liittää iPhone– tai iPod touch -laitteisiin. Indiedaysin toimitus ja bloggaajat valitsevat palkittavat tarinat kummassakin kilpailussa – eli nyt kannattaa kaivella parhaimmat jutut ja ikimuistoisimmat pommiin nukkumiset esiin!

Kuulemma kymmenessä päivässä pitäisi jo huomata eron ihan omassa olemuksessaan ja varsinkin aamupäivän vireystasossa. Eli varmaankin joskus ensi viikolla kirjoittelen ihan seikkaperäisesti kokemuksistani herätysvalon kanssa. Siihen asti: osallistukaahan arvontaan ja ottakaa iisisti aamuisin!