Sain joululahjaksi pari lahjakorttia ja päätin käyttää ne molemmat johonkin, mitä olen jo pitkään himoinnut, vaikka se ei olisikaan kaikkein maailman järkevin investointi. Toinen lahjakorteista oli Åhlénsin tavarataloon ja toinen täkäläiseen Akateemiseen kirjakauppaan.
Akademibokhandelista ajattelin ostaa (vihdoinkin) jonkun aloittelijan käteen sopivan akvarellisetin, vaikka lahjan antaja taisi ajatella, että täydentäisin kirjastoani. Vuosikausia jatkunut kiihkeä työmatkalukeminen on nyt kuitenkin ollut käytännöllisesti katsoen paussilla. Aamuiset menomatkat kun tulee seurusteltua Peetun kanssa ja kotimatkalla a) luen päivän Metron b) tsekkaan Twitteriä c) katson Netflixistä jotain laadukasta ja kehittävää viihdettä.
Ei ollut vähimmässäkään määrin sattumaa, että bongasin Åhlénsin alesta kivalla – 40 % alennuksella Acnen poninkarvaiset Pistol-nilkkurit. Ensimmäisen kerran sovittelin nitä jo joskus loppukesästä, mutta omalle kukkarolleni varsin hurja hintalappu pani stopin haaveilulle.
Lyhytvartiset Pistolit on ollut pakko-saada -listallani jo vaikka miten pitkään. Se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin pakko-saada-nyt-heti -lista, joten olen hyvin voinut odotella sopivaa ostohetkeä. Klassikkojen kanssa on se hyvä puoli, että odottelu yleensä palkitaan. Pistoleita näkee aika harvoin alessa, mutta laskin, että upeat poninkarvaiset olisivat sen verran erikoiset, että varsin mainstreamin tavaratalon, Åhlénsin, kenkäosastolta ne ei välttämättä katoaisi ennen alennusmyyntien alkua.
Kävin viimeisen kerran sovittamassa nilkkureita joulun aatonaattona, 23.12., kun olin muutenkin kaupungilla. En pitänyt varsinaisesti mitään kiirettä rynnätä kenkäostoksille, mutta kun maanantaina ennen uutta vuotta oltiin Tampereen tyttöjen kanssa muutenkin shoppailemassa, päätin tarkistaa kenkäaletilanteen.
Silloin tapahtui jotain hassua. Painelin suoraan sen hyllyn luokse, missä poninilkkurit viimeksi majailivat. Olin vasta toteamassa, että niitä ei näytä olevan, kun Tinni laittaa viestiä Åhlénsin toisesta kerroksesta, Acnen shop-in-shopista, että sieltä niitä löytyy 38 -koossa, jos kenkäosastolta ei.
Menin samoin tein Acnen omalle osastolle vain todetakseni, että sieltä löytyi karvaversioita vain malleista Star ja Clover. Pistoleitten kanssa idea oli juuri se, että ne on Pistolit. Täydellinen matala korko olematta liian korkea tai täysin lättänä – ja muutenkin – ei ole mikään sattuma, että Pistol sekä alkuperäisenä bootsina että nilkkurina on ollut mukana jo ikuisuuden.
Yritin testata poni-Stareja, mutta en ollut fiiliksillä käyttää lähes 300 euroa kenkiin, jotka ovat vain melkein kuin ne, jotka oikeasti halusin. Tivasin shop-in-shopin ystävällisiltä, mutta jäätäväncooleilta myyjättäriltä (kyllä, heitä oli siinä vaiheessa jopa kaksi ongelmaani ratkomassa), että mahtaisko jostain muualta saada poninkarvaisia Pistoleita. Siihen neidot jämptinä molemmat, että Pistoleita ei ole ikinäkoskaan valmistettukaan karvaisina. Jo mainittujen Starin ja Cloverin lisäksi vain kuulemma Alma-nimistä mallia on valmistettu poninkarvasta. Molemmat muistivat jopa, että Alman karva oli harmaa.
Palvelukokemuksen jälkeen pingoin takaisin alakertaan kenkäosastolle. Takaraivossa oli muistikuva siitä, että Åhlénsin kenkäale on muokattu ennenvanhaiseen malliin – eli joka koolla on oma alepöytä – kun muuten osasto on jaettu brandeittäin ja siksi en löytänyt nilkkureita ensimmäisellä yrittämällä. 38 -pöydältä löysinkin sitten ne mustat poninkarvaiset Pistol-nilkkurini, joita olin käynyt sovittelemassa pitkin syksyä.
Ja onneksi löysin. Ensinnäkin on tietty aivan mahtavaa, että vihdoinkin sain nuo hienot ja hyvät (nahkavuori!) kengät itselleni. Toisekseen aivan erityisen mahtavaa, että saatoin havaita, että sen paremmin päässäni kuin muistissanikaan ei ole vikaa. On nimittäin aika vaikea vakuuttaa edes itselleen olevansa oikeassa, kun kaksi tyylikästä, hillittyä ja erittäin ammattitaitoisen oloista Acne-myyjää väittää, että Pistoleita ei ole koskaan valmistettu poninkarvaisina.
Tuntuu varsin mainiolta, että nuo löytyvät myös Acnen kotisivuilta. Vähentää huomattavasti sitä pelkoa, että tuli ostettua kopiot kovaan hintaan.
Nyt voin kai melkein sanoa, että olen saanut ponin joululahjaksi? Eikö?
Ainakin olen yhtä onnellinen kuin ponia toivonut pikkutyttö!
