Täällä tennarikuume ei kun pahenee vaan samaan tahtiin kuin asfaltit kuivuu. Heittäydyin tuossa vähän aikaa sitten melkein filosofiseksi havaitessani, että olen onnistunut hankkimaan vakavanasteisen Vans-pakkomielteen.
Just tänä viikonloppuna kannattaisi tosiaankin olla Helsingissä, sillä Cape Universalin ystävämyynneistä olisi mahdollista kotiuttaa Vans poikineen (myös vaatteita ja niiden supercooleja aurinkolaseja!) todella hyvään hintaan.

Ystikset on alkanut tänään, mutta kampetta on kuulemma niin paljon, että paikalle kannattaa vaivautua, vaikkei olisikaan ollut tänä aamuna yhdeksältä oven kahvassa roikkumassa.
Oma Hesan reissuni on vasta viikon päästä viikonloppuna, joten täytyypi sitten shoppailla Vansejä ihan vain myymälästä. Siihen asti pitää tyytyä selaamaan kateudesta vihreänä kaikkien Instagram-kavereitteni kuvia ystis-saalistuksista.

Ajattelin, että pärjään tämän tennarisesongin kenkävarastostani jo löytyvillä mustikansinisillä Karhuilla ja valkoisilla Converseilla. Luulin väärin.

Törmäsin näihin elegantteihin Vans-kuviin & Other Stories -nettikaupan tarjontaa selaillessani. Jotenkin olin ajatellut, että Vans on tarkoitettu ihan jollekin muulle kohderyhmälle kuin kaltaiselleni keskikonservatiiviselle aikuismuotibloggarille. Eli vaikka olen sitä mieltä, että ko. tossut on tosi kivat (kaikkia ihania väriyhdistelmiä ja printtikuoseja!!), ne ei oikeastaan näyttäisi järkevältä jonkun minun tyyliseni päällä. Nyt, kun näen ajatukseni oikein tuossa kirjoitettuna, se näyttää suoraan sanottuna vähän hassulta.
Tosiasia kuitenkin on, että joillain brändeillä on niin voimakas side esmes alakulttuuriin tai elämäntyyliin, että en haluaisi käyttää juuri niitä vaatteita tai asusteita tuon yhteyden takia. Lähinnä kysymys on siitä, että haluan kunnioittaa ko. alakulttuuria/elämäntyyliä siten, että en käytä heidän “omia” vetimiään, vaikka niitä kivoina pitäisinkin. Aikoinaan Vans oli niin selkeästi skeittimerkki, että tossujen käyttäminen olisi ollut käytännössä sama kuin olisi väittänyt olevansa skeittari. Samantien olisi voinut kulkea skeittilauta kainalossa, koska se  on niin kivan näköinen asuste.
Olen siis sulkenut Vansit pois ajatuksistani, koska en halua antaa mielikuvaa, että en muka ymmärrä, että ne eivät ole “vain” kivat tennarit enkä toisaalta myöskään väittää olemuksellani, että olisin muka skeittari, kun en kerta ole. Ei niin, että oikeasti kuvittelisin jonkun luulevan meikäläistä skeittariksi vain sen takia, että jalassani on Vansit – eli käytännössä vain ensimmäinen vaihtoehto pätee… 😀

Valkoinen asukokonaisuus ja leopardi-Vansit – ihan must tälle keväälle! Täytyy nyt vain toivoa, että noita kokonaan leopardikuvioisia löytyisi myös matalalla varrella. Korkeavartiset on jotenkin ehkä vähän too much ehkä. Toisaalta ihanan kissamaiset on myös nuo matalat mustilla yksityiskohdilla. Eniveis näiden kuvien jälkeen tulee sellainen olo, että miksen minäkin, kun kerta muutkin…
Sen verran aloittelija olen Vans-asioissa, että en suoraan sanottuna oikein tiedä muita merkin jälleenmyyjiä Tukholmassa kuin & Other Storiesin. No toisaalta, parin viikon päästä olen suuntaamassa Helsinkiin ja silloin voin hyvin poiketa sikäläisessä Vans Storessa. Siellä näyttäisi ainakin olevan  kunnollinen valikoima suunnilleen kaikkea, kuoseja ja malleja.
Kuvista kiitos: & Other Stories

Lupasin esitellä myös ne kahdet upeat kengät, jotka Peetu löysi minimarketin sample salesta tässä taannoin. Aika hauska juttu, että olemme neidon kanssa samaisessa yhden merkin ystiksessä – ja onnistumme löytämään täysin erilaiset, jopa eri henkiset kengät! Vaikka siis molemmat tykkäämme kovasti mm. minimarketista ja monista muistakin, emme silti välttämättä ollenkaan himoa samoja juttuja. Emmekä pukeudu samaan tyyliin, vaikka toistemme vaatteita lainailemmekin.
Ihan huippua, että viimeaikojen lämpöaalto on sulattanut nekin vähäiset lumet kokonaan pois, jotka tuossa jossain vaiheessa tänne satoi. Toisaalta maailma kyllä kieltämättä näyttää valoisammalta, kun on vähän valkeaa peitettä kaiken harmaan päällä. Mutta lumettomuus antaa ihan toisenlaisen vapauden päivittäiseen kenkävalintaan.

minimarketin sample sale -päivänä pyrytti lunta ja Peetu oli kahden vaiheilla, kantsiiko keväisiä kävelykenkiä hankkia ollenkaan kaapin perukoille lojumaan ja kuivia kelejä odottamaan. No, onneksi rakkautta-ensi-silmäyksellä -fiilis oli tarpeeksi voimakas, sillä suloisen punaiset kävelykengät ovat olleet viime päivinä todella kovassa käytössä!
Viimeksi eilen, aamuista työmatkaamme puolikoomassa taivaltaessamme, kenkäkaunokaisten onnellinen omistaja kertoi ilahtuvansa vilpittömästi joka kerta, kun katse osuu omiin jalkoihin!

Ja kyllähän ne onkin kauniit! Klassinen kävelykenkämalli tukevine korkoineen on jo sinänsä tyylikäs. Tummanpunaisen pintanahan ja hehkuvan kirkkaanpunaisen kiiltonahan liitto kruunaa komeuden.
Peetun toinen löytö on sekin vallan upea.

Tumman suklaanruskeat nilkkurit saavat särmää ja vauhtia käärmekuosisesta korosta ja muista yksityiskohdista. Nilkan takana oleva vetoketju toimii tyylikkäänä yksityiskohtana (ja helpottaa tietty myös pukemista…).
Näiden kanssa oli käydä hassusti. Peetu vaihtoi nimittäin nilkkurit jalkaansa ystiksessä, koska oli matkalla sieltä suoraan kaverinsa synttäreitä juhlimaan. No, kuten sanottu, tuolloin oli vielä lunta maassa ja lisää tuli taivaan täydeltä. Kenkien vaihto suoritettiin sisätiloissa, luonnollisesti, mutta ulkoilu jäi varsin lyhyeksi. Pohjat olivat niin liukkaat, että niiden neljän askeleen aikana, jotka Peetu ehti ottaa ulkona, tyttö meinasi kaatua ainakin viisi kertaa.

Vaikka lumet onkin nyt jo niitä kuuluisia menneen talven juttuja, sai nilkkurit uudet pohjat välittömästi. Ja jos totta puhutaan, en kyllä vielä ihan uskalla toivoa, että loskakelit olisi tältä vuodelta kokonaan lusittu. Se olisi jo melkein liian hyvää ollakseen totta!

 
Uusien kauniiden kenkien tuoma ilo! Se tunne. <3

Olen löytänyt shoppailu-heikkouteni. Alennusmyynneissä en riehaannu, eikä punaisena kirkuvat aleprosentit saa kukkaronnyörejäni höllentymään. Sen sijaan rakastamieni merkkien Sample Salet, utförsäljningit, ystävämyynnit pistävät pään helposti pyörälle. Viimeksi syynä oli Dagmar, nyt minimarket.
Tietty yksi syy ystiksien inspiroimaan shoppailuinnostukseen on usein alennusmyyntejäkin edullisemmat hinnat. Toisaalta myös ajatus siitä, että voi hankkia lempimerkiltään jotain mitä juuri kenelläkään muulla ei ole, on kieltämättä kutkuttava. Valitettavasti mallikappaletangon isoimmatkin koot ovat yleensä normaalivartaloiselle vähän turhan haasteellisia. Onneksi kenkien ja asusteiden kohdalla ei ole samaa ongelmaa! 

minimarketin sample salesta tuli kotiutettua parit huikean upeat – ja erittäin tarpeelliset – kengät. Toiset ei tosin ole tuossa edellä hehkuttamiani mallikappaleita – vaan tämän talven malliston häntiä.
Iltahämärä veti kuvien värit vähän kummallisiksi, eikä sävyt oikein tahtonut asettua Mintun säätötaidoilla kohdalleen. Kummatkin kengät ovat kuitenkin ihan klassisen turvallisesti pääasiassa mustat.

Klassiset mustat juhlakengät ovat olleet hakusessa jo pidempään. Juhlakäyttöön sopivia sandaaleita löytyy kyllä varastostani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tasan ainoat umpinaiset juhlakenkäni ovat pikkujouasussakin esiintyneet punaiset Lanvin pour H&M avokkaat. Kaikessa herkullisuudessaan kristallikorkoiset kirkkaanpunaiset lakerikorkkarit ovat aikas huomiota herättävät.
Tarvitsin siis vähän klassisemmat, mustat umpinaiset juhlakengät. Täydellisessä maailmassa olisin toki hankkinut selkeälinjaiset perusavokkaat. Nyt vain sattuu olemaan niin, että joko kävely- tai kantapäänmuototeknisistä syistä en pysty käyttämään mitään kenkiä, joissa ei ole nilkassa kiinnitystä tai vähintään sling back. Siksi tavalliset perusavokkaat eivät tule kysymykseen. Ja jostain syystä sling backit on lähestulkoon aina avoimia myös kärjestä.

Ei siis tarvinnut juurikaan miettiä, kun törmäsin ystiksessä näihin minimarketin ihanuuksiin. Tykkään hurjasti kenkien terävästä kärjestä ja pintanahkan, lakerin ja glitterin yhdistelmästä. Lisäksi iso kiitos (silläkin uhalla, että kuullostan tylsältä…) siedettävän korkuisesta korosta. Näiden kanssa ei varmastikaan tarvitse rynnätä vaihtamaan kenkiä ainakaan ennen puolta yötä… Haha!

Juuri sellaiset kuin toivoinkin! Jalassa pysyvät, suht klassiset avokkaat pienellä twistillä!
Toiset kengät olivatkin sitten aikas kaukana tämän sesongin käyttökeleistä…

Oltiin itseasiassa jo poistumassa ystiksestä Peetun kanssa. Peetulla oli lisäksi kova kiire hyvän ystävänsä synttäri-illallisille. Oven lähellä oli muutamia pareja nyt tulevan kevään kenkämallistosta. Olin kiinnittänyt niihin jo tullessa huomioni, mutta mallikoko oli itselleni väärä, 39, kun normaalisti olen 38 tai 38,5. Peetu, joka osti myös kahdet kengät, selosti, että kenkien koot ovat todella pienet – ja että kantsii kokeilla ainakin.

No niinhän siinä sitten kävi, että oli aivan pakko palata pitkänä kiemurtelevaan kassajonoon ja kiireestä huolimatta lunastaa myös teräväkärkiset matalat kiiltonahka sling backit omaksi!
Samaa mallia oli myös musta-valkoisena seepraraitaisena karvaisena versiona. Niissä nuo osat, mitkä ostamissani on harmaat (takaremmi ja pohjan yläosa) olisivat olleet kirkkaan turkoosit. Teki kyllä ihan hurjasti mieleni myös niitä, mutta ensinnäkin niiden hinta oli jo varsin reilu, ei vain sample sale -mittakaavassa, vaan ihan muutenkin. Toisekseen ostosteni yhteishinta alkoi jo hipoa kipurajaa pelkästään näiden jälkimmäisten kenkien vuoksi.  (Mintun Instagramista löytyy seeprakengistä kuva kuitenkin…)

Mutta eikös vain ole ihanat nämäkin!? Samasta kävely- tai kantapääteknisestä syystä johtuen en pysty käyttämään tavallisia ballerinoja. Ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani! Kantapään takaa kulkeva remmi ratkaisee ongelman – ja minäkin pääsen nauttimaan ballerinamaisesta vapaudesta.

Ja kyllä, onhan se 39 aavistuksen iso, kun sovitin kenkiä uudestaan kotona ilman sukkaa. Juuri tässä mallissa se ei kylläkään haittaa (ei oikeasti haittaa!). Yksi reikä lisää vain nilkkaremmiin ja ongelma on ratkaistu.
Täytyy kyllä tunnustaa, että aavistuksen keskenkasvuiseksi tunnen oloni, kun taas kerran sorruin ostamaan väärän kokoiset kengät! Puolustuksekseni sanottakoon, että nuo eivät kyllä ole edes täyttä puolta kokoa liian isot. Ehkä olisin päätynyt samaan kokoon, vaikka tarjolla olisikin ollut 38,5…

Nyt vain saisi nuo loputkin vähät lumet sulaa ja kelit lämmetä aavistuksen, niin pääsisi tepastelemaan kuiville kaduille uutukaisilla! Sitä odotellessa joku voisi tosin järkätä pientä juhlallisuutta, että voisi koeajaa uudet luottokorot.
Ostin samaisesta sample salesta myös heleän pythoninvihreän maksineuleen, ihanan sinisävyisen sisä-bomberin ja pari kauniisti leikattua t-paitaa. Viikonloppuna saan varmasti nuo – ja Peetun kengät – teillekin tänne esittelyyn.

Aina ei voi onnistua.
Tiedän, että täällä armaassa blogissani, jossa suhtaudutaan shoppailuun periaatteessa, jos ei nyt penseästi, niin ainakin varsin pidättyväisesti, on viime aikoina esitelty ihan luokaton määrä uusia hankintoja. Syytän Peetua. Neito kun on ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikeissa päivätöissä ja saa ihan oikeaa kuukausipalkkaa. On ihan mahtavaa, että silloin voi täydentää garderobin aukkoja hyvillä hankinnoilla.
Ja erittäin shoppailupidättyväinen Minttu on kieltämättä kannustanut. Peetulla on edessä monta vuotta KTH:n luentosaleissa, joten nyt on hyvä tehdä ostoksia, jotka hankintahetkellä ovat hiukan kalliimpia. Toisaalta juuri niistä saa eniten iloa sitten, kun opiskelijabudjetti ajaa syömään kaurapuuroa ja estää valuuttaa vaativan irroittelun fashion-alueella.

Yksi Peetun I wish -listan ykkösistä on ollut jo pitkään Dr. Martensit. Olen ollut omiini niin mielettömän tyytyväinen (okei, kolme paria Compedia meni niiden kesyttämiseen, mutta sen jälkeen: mukavuustaivas!), että suosittelin ehdottomasti niiden hankintaa. Peetun kenkävarastosta löytyy useamman vuoden käytön jälkeen yhä hyvässä kunnossa olevat Vagabondin mustat maihinnousukengät, joten mustat Martensit olivat tästä syystä poissa laskuista.
Harkinnan alla on ollut hot pinkit (ei-kiiltonahkaiset) versiot, valkopohjaiset kukalliset ja punaisia kiiltonahkaisiakin mietittiin hetki. Peetu on ollut reippaana huutelemassa täkäläisen Huuto.netin sivuilla lupaavan oloisia pareja, mutta mikään ei ole osunut kohdalle. Riemulla ei ollut rajoja, kun Brandoksen alesta löytyi upeat violetit kukalliset 16-reikäiset 40 % alennuksella.

Homman piti olla aivan varma nakki. Meillä on kotona yhdet 38-kokoiset 16-reikäiset Dr. Martens 1460 -malliset kengät. Ja ne sopivat paremmin kuin hyvin sekä Mintun että Peetun jalkaan.
Voin kertoa, että itku ei ollut kaukana, kun piti todeta, että upeat, ihanat, kauniit ja tyttömäisen herkänrouhet maihinnousukengät on aivan liian pienet!!

Satuin tulemaan töistä kotiin juuri, kun Peetu oli eteisessä avaamassa pakettia. Innosta sanattoman tohkeissaan, tietenkin. Ja se hetki, kun ensimmäinen kenkä nousee laatikosta. Ooh ja iih ja wau, mutta heti näkee, että onpa se pieni. Ja sitten se hetki, kun tyttö yrittää kiskoa kenkää jalkaansa. Saa sen ahdettua sisään. Katse kertoo jo kaiken ja sitten: “äiti, tää on ihan liian pieni”.
Kengäthän ne vaan on ja on maailmassa pahempiakin pettymyksiä ja jollakulla ei ole kenkiä ollenkaan, mutta täytyy sanoa, että itku ei ollut kaukana.

 
Tästä traumaattisesta kokemuksesta on jo hetki – eli henkinen tasapaino on palannut talouteemme. Peetu laittoi Brandokselle kyselyn kengistä ja sai ystävällisen vastauksen nopeasti. Valitettavasti heillä ei ollut tarjota tilalle uusia samanlaisia, mutta sehän on alekenkien kohdalla ihan jo melkein oletettavaa. Palautus sujui vaivattomasti ja helposti – eli Brandoksen suhteen ei ole mitään valitettavaa.
Jos tässä nyt jotain toivoisi olisi se, että kaikki nettishoppailevat kanssaihmiset kävisivät jättämässä palautetta jotain ostettuaan. Vain jo sellainen tieto, miten hyvin koko vastaa “normaalia” olisi tässäkin tapauksessa auttanut Peetua tekemään oikean johtopäätöksen.
Edelleenkin kyllä ihmettelen, että miten 38 saattoi olla niin pieni. Kokeilin nimittäin itsekin noita jalkaani ja kysymys ei todellakaan ollut mistään pienestä erosta. Omat kolmekasini sujahtavat jalkaan mukavasti ja ovat sellaisella ihanalla “monomaisella” tavalla (lumilautailijat ymmärtänevät ainakin… :D) vähän väljät. Nuo violettikukkaiset kaunokaiset olivat niin pienet, että en saanut ahdettua jalkaani sisään ollenkaan. Väittäisin, että koko oli lähempänä 36:tta kuin 38:a. Outo juttu, mutta aina ei voi onnistua.