Tiesittekö muuten, että ruotsiksi sanotaan “brittsommar”, kun tarkoitetaan syksyn keskelle pärähtänyttä kesäkeliä? Sinänsä aika sopivaa, että tänään nimipäiväänsä viettää juurikin Britt ja aurinkoisen päivän lämpötilat ovat huidelleet pariakymppiä hipoen. Yhä vaan aikaisemmin iltapäivällä laskeutuva pimeys ei kuitenkaa anna armoa – ja kyllä kroppa tietää – syksy on täällä eikä talveakaan tarvitse varmasti kauaa odotella.

Kohta saa siis kaivaa taas vuosien saatossa kertyneet viimassaselviytymistaidot takaisin käyttöön. Eikä hyvistä varusteistakaan ole haittaa – näin perimätieto kertoo.

Jostain käsittämättömästä syystä Mintun kenkävarastoon on kertynyt kaikenlaisia huikentelevaisia korkonilkkureita ja mokkanahkaisia ihanuuksia, jotka toki ovat aivan upeita asun jatkeita aina, kun a) ei ole liukasta, b) ei sada mitään c) kaduilla ei ole nillkoihin asti loskaa tai d) ei ole mitenkään erityisen kylmä. En nyt voi väittää, että Tukholmassa olisi aina liukasta, sataisi (lunta, vettä, räntää, pieniä kiviä…) tai muutenkaan kammottavat kelit, mutta yllättävän vähän sitä kykenee mokkanahkaisilla stiletolla painella menemään sen jälkeen, kun nämä ihanat brittsommar-päivät on nautittu loppuun.

Tein pientä inventaariota kävely- ja sääkelpoisista kengistäni ja totesin lopputuoksen aikas laihaksi. Vagabondin kivat pitkävartiset bikersit palvelivat uskollisesti kolme talvea, mutta sitten varren vetoketju sanoi totaalisesti irti sopimuksensa. Ja jos totta puhutaan, viime talvi taisi mennä aikaslailla Peetun Vagabondin maihinnousukenkiin luottaen. Peetu kun ei itse niitä Aasian ja Australian aurinkorannoilla paljoa itse kaivannut.

Tein viikonloppuna pienen alustavan kenkäkauppakierroksen ja tutustuin Tukholman tarjontaan. Kaikenlaisia ihanuuksia olisi tietty tarjolla, mutta päätin, että kaksilla kunnollisilla matalilla kengillä aloitetaan.

Ensinnäkin ihminen tarvitsee yhdet hyvät ratsastussaappaat. Katselin kaikkia hienoja sirolinjaisia bootseja, mutta jotenkin koin oloni niissä ihan liian tätimäiseksi. Toisaalta viimeiset vähintäänkin ziljoona vuotta, jossei enemmänkin, on tullut hiihdeltyä erilaisissa biker-versioissa, joten sekin tuntui niiiin pitkästyttävältä vaihtoehdolta. (Ja onhan ne ihan oikeasti kivikaudelta peräisin olevat tummanruskeat Vagabondin bikersit vielä kellarissa, jos siitä kohtaa alkaa pistää. Tosin niitä ei voi käyttää kovin märällä kelillä, koska pohjat tuli aikoinaan käveltyä rikki Doriksen lattialle hajonneisiin kaljatuoppeihin…).

Åhlénsilla törmäsin Primeboots-saappaisiin ja rakastuin palavasti samalla sekunnilla. Engineer High-14, väri: Old Crazy Black + messingin väriset yksityiskohdat = täydellisien bootsien inkartoituma! Malli on klassinen ratsastussaapas, mutta rouhea nahka ja muotoilu viittaavat ennemminkin työkenkiin kuin rouvamaisiin perussaappaisiin. Åhlénsin valikoimasta ei valitettavasti löytynyt tuota versiota, jossa vetskari on keskellä takana, kuin ruskeana – ja toisaalta ihan hyvä. Kun bootsien hinta huitelee lähellä 450 euroa, on ehkä syytä nukkua toisenkin yön yli, ennen lopullista ostopäätöstä.

Viime talven – ja Peetun maihinnousukenkien suurkulutuksen – jälkeen on päivänselvää, että toisiksi kunnon kengiksi on hankittava ankaran sään ja myrskyn kestävät maihinnousukengät.

Tuli sellainen olo, että olen tainnut jankuttaa täällä blogissa Dr. Martensien hankintaa jo niin kauan, että alkaa jo hävettää. Ehkä nyt vihdoinkin saan ne kiikutettua kotiin asti. Haha! Pientä mutkan tynkää tosin on havaittavissa, sillä ensimmäisellä vilkaisulla näyttäisi siltä, että tuo musta perusmalli keltaisilla tikkauksilla on totaalisen loppu ihan joka paikasta. Kiiltonahkaista kyllä löytyisi – eikä sekään välttämättä mikään hassumpi vaihtoehto olisi – ja kaikkia mahdollisia muita värejä. Mutta sen verran taidan kuitenkin olla konservatiivi, että peruskenkien on oltava perusmustat. Hullutellaan sitten jonkun muun kanssa…

Kuvat: Nelly.com & Brandos

Tämän kesän ale-shoppailut ovat jääneet jopa omassa mittakaavassani aikas minimaaliseksi. Säät ovat olleet niin upeat, että ei ole tullut mieleenkään lähteä pyörimään kaupoissa – ja ne sattunnaiset sateiset hetket on tullut omistettua laiminlyötyjen kotihommien tekemiseen.

Eräänä iltana Peetu kuulutti sohvannurkasta tietokone sylissään, että on tekemässä tilausta Henkalle (vain alusasuja – ei mitään täällä esiteltävää) ja nyt olisi hyvä tilaisuus saada ostokset samaan pakettiin.

Tuumasin siinä, että kyllähän sitä nyt kannattaa ainakin aleosasto kurkistaa läpi – vaikkei oikeastaan mitään varsinaista suurta tarvetta tahi huutavaa hinkua mihinkään ollutkaan.

Kenkäosastolla törmäsin sling-back -sandaaleihin, joita olin katsellut sillä silmällä jo täyteen hintaa.

Olen halunnut kivoja, toimistokäyttöön sopivia, keskikorkeita kenkiä useampiakin. Kaikkein mieluiten käyttäisin klassisia avokkaita, mutta jostain syystä kantapääni on sen mallinen, että ne ei vain pysy jalassani, vaikka koko olisi oikea ja lesti hyvän tuntuinen. Tästä syystä sling-back tai mary jane -malliset ovat ainoa järkevä vaihtoehto.

Oikeastaan olisin toivonut, että nämäkin olisi ollut varpaalta umpinaiset… Mutta toisaalta, kyllä toimistokäytössä on ihan ookoo pitää avonaisiakin aika pitkälle syksyyn – eikö vaan? Sadekelien alettua kuljen kuitenkin Huntereissa töihin ja officella on pakko olla vaihtokengät.

Nämä ovat tasan toiset H&M:ltä hankkimani kengät. Edelliset, narupohjaiset superkorkeat sandaalit, ostin reilu puolitoista vuotta sitten. Niitä ei ole montaa kertaa tullut käytettyä. Malli on toki söpö, mutta ei mitenkään erityisesti tyyliseni. Lisäksi ne ovat tosi kamalan tuntuiset jalassa…

Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta yhteiselämälle uusien kenkien kanssa. Haha!

Toisaalta nämä uutukaiset ovat nahkaa, joten tsäänssit ovat huomattavasti paremmat kuin edellisten muovi-/kangaskenkien kanssa. Samoin pari ensimmäistä – joskin aika lyhyttä – käyttökertaa, lupaavat oikein hyvää. Täytyy pitää peukkuja, sillä tykkään kovasti sandaalien ajattomasta mallista ja käärmeennahkamaiseksi painetusta mokkapinnasta.

Itse maksoin sandaaleista 250,- kruunua, mikä on mielstäni mahtavan hyvä hinta nahkakengistä. Tsekkasin juuri Suomen H&M:n sivuilta ja sieltä samat kengät saa 25,- eurolla – eli tällä euron kurssilla vielä paljon täkäläistä hintaa edullisemmin!

Valikoimaa, värejä ja kokoja, näyttää olevan edelleen ihan hyvin jäljellä. Tekisi oikeastaan ihan hurjasti mieleni tilata myös vaaleat beiget versiot. Klassinen malli on aivan varmasti hyvin käyttökelpoinen vielä ensi kesänäkin, jos nyt ajatellaan, että vaaleiden kenkien sesonki alkaa olla tältä erää hiipumaan päin.

Meille on tänään muuttanut kahdet uudet pinkit korkkarit – hieno päivä!!

Tosin kummatkaan niistä ei saanut osoitteekseen Mintun garderobia…

Karkki ja Peetu “eksyivät” tänään Rizzon aleen. Karkki juhli hienosti mennyttä hammaslääkärivisiittiä ja Peetu ensimmäistä varsinaista kesätyöpalkkaansa hankkimalla alesta täydellisen ihanat, herkullisen hulvattomat pinkit korot.

Peetun pinkit ihanuudet ovat kiiltonahkaiset, nahkapohjaiset klassikkomalliset avokkaat. Ihan hyvä ostos, vaikka maailmalta flip-flopit jalassa palannut reppureissaaja olisi kyllä ehkä enemmänkin järkevien, arkisten käyttökenkien tarpeessa… No, samalta reissulta löytyi onneksi myös suloiset vaahtokarkinvihreät Converset. Ja ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin, että tuollaisia herkkuja on vaikea vastustaa! Peetu myös väittää, että avokkaat ovat hyvät jalassa ja muutenkin mukavan tuntuiset, ja kun mallikin on tosiaan ihan klassinen, niin mikäs siinä sitten.

Karkin pinkit korot ovat sävyltään aavistuksen intensiivisemmät, mokkanahkaiset peep-toet. Varpaiden alta löytyy noin sentin verran korokepohjaa, mikä tekee kengistä käytössä varmasti korkeasta korosta huolimatta mukavammat kuin ihan tasapohjaiset. Mokkanahka on aivan ihana siitä, että kaikki värit näyttävät niin syviltä ja hehkuvilta siinä. Miinuspuolena on tietty herkkyys ja alttius tahroille etc. käyttövaurioille. Juristiopiskelijan arkeen (tai oikeastaan juhlaan, mutta niinhän ei sanota…) kuuluu monenlaisia juhla- ja cocktail-tyyppistä pukeutumista vaativia tilaisuuksia, joten kivoille statement-koroille tulee takuuvarmasti paljon käyttöä.

Siskosten pinkit korkkarit -kerho! Tytöt totesivat itse, että molemmat kengät ovat kuin suoraan Barbien garderobista. Haha!

Nyt vain ihmetyttää, että missäs ne on ne Mintun pinkit korkkarit??

Aivan ihanan nopea toimitus jälleen kerran Brandokselta! Tuskin ehdin haikailla, että varmaan ja ehkä ja toivottavasti saan tilaamani sandaalit juhannukseksi kotiin, kun jo iPhonen tekstariäänimerkki plingahtaa ilmoittaakseen, että kenkulit on noudettavissa lähikiskalta. Ihan mahtavaa!

Pikkuisen aina jännittää nettitilailut. En voi väittää, että ihan aina olisi ollut mennyt täysin putkeen, mutta toisaalta aavistuksen kalliimmat – ja siksi perusteellisemmin harkitut – ovat kyllä aina olleet todella mieluisia hankintoja. Vähän olin kuitenkin jänskässä, kun kiikuttelin santsuja kotiin. Eikä vähiten sen vuoksi, että edelleenkin alitajunta soimaa siitä, että menin tilaamaan Lacosten sandaalit.

Itseeni ja omaan päätöksentekooni kohdistuneet epäilykset  alkoivat kuitenkin hälvetä heti, kun sain laatikon auki. Sandaalit ovat sopivan jämerästi notkealla, mutta melkein äijämäisellä nahkalla remmitetyt; silti olemukseltaan mielummin linjakkaat kuin liian traktorit. Laatunörtti nuuski tietysti about ensimmäisenä kaikki saumat, liimaukset, kanttaukset ja muut mahdollisesta fuskaamisesta juoruilevat yksityiskohdat. Ilokseni saatoin antaa kiitetyn arvosanan okuläärisen tutkimuksen jälkeen.

Mielihyvä vain lisääntyi, kun kiskoin sandaalit jalkaan. Lesti on aivan älyttömän hyvän tuntuinen jalkaan, pohjan kumipinnoite pitää varmasti pystyssä myös sateen liukastamilla rappusilla ja kiinnitysremelit pitävät menon sen verran napakkana, että on vaikea kuvitella näiden edes hiertävän mistään.

Myös ulkonäkö sinänsä, ihan ilman mitään käytännöllisyys- tai käyttönäkökohtia on juuri se mitä kaipasin. Eli ei mitään liian siroa ja herkkää – vaan aavistuksen rokut arkisandaalit, jotka sopivat hame-teeppari-neuletakki -univormuuni.

Aina kysytään, että eikö ole mitään miinusta sanottavana. Ja harva asia kai nyt ihan niin täydellistä on, että ei mitään… Eli tunnustan ja tiedostan heti näin alkuunsa, että niinä erityisen kiireisinä aamuina saattaa kyllä joskus mennä hermo siihen, että kenkiä ei pystykään tuosta noin vaan sujauttamaan jalkaan. Peräti kaksi solkea/sandaali voi katkaista kamelin selän… Toisaalta seesteisempää ja onnellisempaa elämä kohti tässä ollaan matkalla eniveis. Enkä tosiaankaan voisi valita mitään jalkineita vain sen perusteella, miten nopeasti ne saa puettua. Siinä tapauksessa kulkisin varmasti crocseissa päivät päästään! Haha!

Juu, kyllä ne on merkiltään Lacoste, mutta olen päättänyt, että en anna sen kyllä yhtään häiritä. Sitä paitsi jopa Cucci oli about samaa kastia aikanaan ennen Tom Fordia, joten tässähän ollaan melkein samassa veneessä. Hirmu tiukassa tuollaiset tuotemerkkimielikuvat näköjään on jopa tällaisen muka tiedostavan kuluttajan korvien välissä.

Nyt me kuitenkin sandaalieni kanssa toivotaan oikein pitkää ja kuumaa kesää!

Olettekos huomanneet, että kesäalet ovat jo monessa paikassa alkaneet? Ihanaa, että välttämättä ei ole aivan täysin pakko rynniä kauppoihin tungeksimaan; nettiputiikeissa on ale ihan yhtälailla. Joskus alennusmyyntihaahuilu on ihan kivaa, mutta varsinkin silloin, kun pitää hankkia jotakin ihan oikeaan tarpeeseen, on kyllä mahtavaa, että punaiset prosentit löytyy myös online.

Kenkävarastossani ei ole tällähetkellä kuin yksi pari mustia sandaaleita – voitteko kuvitella! Kaiken lisäksi tuo ainokainen pari on mallia jättikorkea piikkikorko, mikä tekee niistä aika haasteelliset arkikengät. Olen jo pitkään tsiigaillut tarjontaa sillä silmällä ja tänään pistin tilauksen menemään Brandokselle.

Hakusessa oli siis simppelihköt mutta tukevan oloiset ahkeraan arkikäyttöön sopivat mustat sandaalit – mieluiten kiilapohjalla. Todella pitkään mietin Filippa K:n kivoja remmisandaaleja, joita pikkuisen himoitsin jo ensimmäisten sandaalikelien aikaan. Itsellenikin suureksi yllätykseksi päädyin kuitenkin Lacosten sandaaleihin!!

Aikoinaan kasarilla Lacosten krokotiilimerkki edusti sitä kaikkein äklöintä (ja eniten kopioitua) white-trash-brandipröystäilyä, mitä saattoi kuvitella. Niin tiukassa mielikuvat istuu, että melkein jätin omasta mielestäni aivan täydelliset sandaalit tilaamatta, koska ne on Lacosten.

Onneksi tulin järkiini ja sain tilauksen matkaan. Nyt vain odotellaan peukkuja pidellen, että sandaalit ovat juuri niin ihanat kuin kuvat antavat ymmärtää… Onneksi Brandoksen paketit tulevat yleensä aina todella nopeasti!

Kuvat: Brandos.se