Nyt on tullut vietettyä sellainen festivaaliviikonloppu virallisten oikeiden töiden kautta, että huh, huh! Instagramin seuraajat onkin nähnyt hiukan livekuvaa matkan varrelta ja #bsh1 kertoo vielä lisää (Mintun Insta: @minnapaakkulainen). Itse leikin täysin siviiliä ja jätin oikean kamerani kokonaan kotiin ja kaikki asutkin jäivät siksi virallisesti ikuistamatta.
Täytyy tunnustaa, että välillä tuollainen tekee niin hyvää. Enkä nyt tarkoita pelkästään markkinajohtajuuden saavuttamisen kunniaksi järjestettyä varsin hulvatonta häppening-viikonloppua, vaan myös sitä, että joskus keskittyy vain yhteen asiaan. Vaikka se sitten tarkottaisikin sitä, että blogi on hetken hiljaa, kun aikaoptimisti ei ehtinytkään rustailla ajastettuja postauksia valmiiksi viikonlopulle.
Nyt on kuitenkin toivuttu kaikesta ihanasta ja aika palata blogihommiin myös. Ja siis voin kertoa, että ihan muutaman päivän päästä tapahtuu jotain ihan niin mahtavaa puolestaan näitten blogikuvioitten kanssa, ettei mitään rajaa! (Huomatkaa virallinen blogi-gliffhanger!)

Tämän postauksen voisi aloittaa vaikka näin: “Kuivashampoon suurkuluttaja täällä hei!” Sillä ei mene montaakaan päivää, milloin en suihkisi freesiyttä hiuksiini pullosta.
Löysin kuivashampoot varsinaisesti noin viitisen vuotta sitten. Siihen asti olin yrittänyt kirjaimellisesti hikipäässä venyttää hiustenpesuväliä. Pitkä, latvasta kaikkien käsittelyjen jälkeen rutikuiva tukkani ei kestänyt hiuspohjan vaatimaa pesutahtia ja konstit alkoivat olla vähissä.
Ensimmäinen kuivashampooni oli Björn Axenin ja sain sen jossain pressitilaisuudessa goodie bagissä. Aavistuksen ennakkoluuloisena aloin testailla uutta tuotetta ja parin käyttökerran jälkeen olin koukussa. Björn Axen ei päätynyt uudelleen hankittavien tuotteiden listalle ja lempparini löytyvät nykyään ihan muista brändeistä. Tässä testituloksia muutamista tällä hetkellä käytössäni olevista kuivashampoista.
Mikään niistä ei toisin sanoen ole huono (koska tämä ei ole mikään oikea sokkotesti) vaan kaikki on omalla tavallaan hyviä tuotteita. Yllättävän erilaisia ovat kuitenkin keskenään ja yksi on mielestäni ylitse muiden.

Toivon kuivashampooltani erityisesti freesia fiilistä, raikasta oloa ja näköä hiuksiini. Hiuslaatuni on melko karkea, luonnonkihara (tai luonnonsöherö paremminkin) ja varsinkin latva kaikkien käsittelyjen jälkeen tosi kuiva. Ihan kaikkein kevyimmät kuivashampoot ei tunnu oikein missään ja arvostan myös joidenkin tuotteiden antamaa ryhtiä ja tukea. Ihanaa, kun hiukset eivät liiskoitu päätä myöten.
Testissä mukana olevat kuivashampoot:

• L’Oréal TechniART Morning After Dust
• Bangerhead Fresh Me Up!
• Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo
• Batiste Dry Shampoo
• H&M In Between Days Dry Shampoo
• Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo

L’Oréal TechniART Morning After Dust
L’Oréal TechniART Morning After Dust* on tuorein tulokas kuivashampoovalikoimassani. Ihan ensimmäisellä kerralla ihmettelin, että onko tästä mihinkään, koska tuote tuntui niin kevyeltä. Yllätys oli kuitenkin suuri sillä keveydestä ja “olemattomuudesta” huolimatta havaitsin ihan selkeän puhtaiden hiusten tunnun! Eli toisin sanoen L’Oréal TechniART -kuivashampoo antaa hyvin vähän tekstuuria, mutta vain kevyesti rasvoittuneista hiuksista tulee hämmästyttävän puhtaan oloiset. Siis ihan pestyllä tavalla puhtaat – eikä vain puuteroidut mattahiukset.
Plussaa tulee myös mukavasta, vaikkakin vähän kemikaalimaisesta tuoksusta, joka ei jää hiuksiin leijumaan.
Voisin kuvitella, että L’Oréal TechniART -kuivashampoo sopii erinomaisesti ohuemmille hiuksille ja hienommalle hiuslaadulle sekä heille, jotka eivät kaipaa shampoon antamaa tukea ja rakennetta. Itselläni tämä ei ole ihan ykkössijalla, mutta esim. Karkki suihkuttelee sitä mielellään hiuksiinsa. (Karkilla tosin on ihan samanlainen hiuslaatu kuin itsellänikin).

Bangerhead Fresh Me Up!
Bangerhead Fresh Me Up!* on yksi pitkäaikaisimmista suosikeistani. Shampoo antaa kivasti hyvää rakennetta ja tekstuuria olematta kuitenkaan liian puuterinen ja raskas. Ainoa ongelma tämän kanssa on se, että se on aika kostea suihkutellessa (pullon kyljessä lukee kyllä, että 30 cm päästä, mutta kenen kädet sellaiseen riittää) ja siksi pitää olla strateginen esim. aamukiireessä, että shampoo ehtii kunnolla kuivua. Muuten voi olla veikeitä puuteriläikkiä kampauksen keskellä.
Bangerhead Fresh Me Up! sopii varmasti monenlaisille hiuslaaduille ja etenkin niille, jotka kaipaavat hiukan keskivertoa enemmän kohotusta tyveen. Plussaa myös pullossa olevasta kuulasta, jonka ansiosta tulee sellainen olo, että shampoon saa ravistettua kunnolla sekaisin.

Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo
Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo* on maltillinen ja hyvä kuivashampoo. Edellistä vähemmän tekstuuria antava, mutta kuitenkin enemmän kuin L’Oréal TechniART -kuivashampoo. Hiukan tämänkin kanssa on se ongelma, että aluksi tulos näyttää niin kostealta, ettei voi ihan olla täysin varma tuleeko lopputuloksesta raikkaan näköinen vai ei. 
Jostain syystä Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoon suutin tuntuu puskevan ainetta aina runsaasti yhteen kohtaan (tai ehkä vain suihkutan tässäkin kohtaa liian läheltä), mutta lopputuloksesta tulee kyllä ihan freesi, kun hieroo vielä kostean kuivashampoon sormin pitkin päänahkaa. Tuoksu on kosmetiikkamainen ja yllättävänkin neutraali.
Kuivumisongelman vuoksi aamurutiini menee siinä järjestyksessä, että ensin suihku ja rasvaus, sitten kuivashampoo, kahvinkeitto, kissojen ruokkiminen ja veden vaihto, lounaslaatikon pakkaaminen, sängyn petaus – ja vasta sitten hiusten laitto ja meikkaus.

Batiste Dry Shampoo
Batiste Dry Shampoo taitaa olla Suomen eniten myyty kuivashampoo. Mitään tilastoja en ole lukenut, mutta mutu-tuntumalla väittäisin olevani oikeassa. Ja mikä ettei, hyvä peruskategorian tuotehan tuo on. Kuivuu varmasti kaikista nopeiten koko porukasta ja antaa ihan mukavan päivän yli kestävän puhtauden tunteen.
Ongelmani Batisten kuivashampoiden kanssa on ollut se, että niiden haju on tavallistakin voimakkaampi. Siis kuivashampoot eivät ylipäätään ole mitään tuoksuongelmaisen unelmia, mutta jostain syystä olen kestänyt huonoiten juuri näitä. Viimeksi ostin tuon kuvassa näkyvän “blush”-tuoksun ja ilokseni huomasin, että aika karseasta nimestään huolimatta sen tuoksu on suorastaan mukava, vähän kuin joku vartalovoide.
Batiste Dry Shampoo on siitä erilainen tuote kaikkiin muihin verrattuna, että koska se on jo suihkutellessa niin kuiva, sitä kuluu tosi vähän ja vaikutuksen näkee heti. Puhtauden tunne ei ole kovin pitkäikäinen, mutta koska rakennetta tulee vain rajallisesti, shampoota voi suihkutella useampaankin kertaan uudelleen ilman, että hiuksista tulee yhtään tönkön näköiset.

H&M In Between Days Dry Shampoo
H&M In Between Days Dry Shampoo on yksi uudempia testiyksilöitä ja täytyy nyt ihan heti aluksi sanoa, että tästä tuli kertasuihkauksella suosikkini. Henkan shampoo antaa koko porukasta eniten rakennetta ja raikas olo säilyy kevyesti parikin päivää. Toki suihkiessa on se riski, että hiuksiin jää puuteriläikkiä etenkin, jos aamulla tulee kiire. (Vaikka eihän mulla yleensä).
Tuoksu on aika kemikaalinen, mutta tuulettuu kyllä melko nopeasti pois hiuksista. Tässäkin on pullon sisällä kuula, mikä helpottaa shampoon ravistamista huomattavasti.
Eli vaikka keksinkin ihan montakin miinuspuolta H&M In Between Days Dry Shampoosta, se on kuitenkin suosikkini! Kun kestää alun tuoksun ja tasaisen levityksen haasteet, lopputulos on raikas ja hiuksissa ihana tekstuuri ja volyymi.

Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo
Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo* tuli tutuksi, kun Toni&Guy oli aikaisemmin vuosikausia Tukholman muotiviikkojen pääsponsorina. Matkakokoisia kuivashampoopulloja kertyi varastoihin sen verran, että vieläkin on, mistä ammentaa. En edes tiedä onko heidän normikokoisessa pullossa kuula sisällä, mutta syytä olisi, sillä matkakokoa saa ravistaa aika julmetusti, mutta silti näkee että tuote ei ole ihan täysin sekaisin.
En silti halua haukkua Tony&Guy:n kuivashampoota. Näistä tässä testissä mukana olleista se pitää hiukset pisimpään puhtaan oloisina, vaikka se ei olekaan mitenkään erityisen “puuterinen”. Eli hiukset säilyy melkoisen luonnollisina, vaikka puhtauden tunne tuleekin purkista. Tuoksu on varsin kemikaalinen (vastakohtana hajustetulle), mikä on oikeastaan positiivista, sillä kemikaalin haju häipyy nopeasti, mutta hajusteiden tuoksu saattaa jäädä leijumaan hiuksiin koko päiväksi.

H&M:n kuivashampoo vastaa tosiaankin tällä hetkellä parhaiten omia toivomuksiani, mutta voisin kuvitella, että kovin ohuille hiuksille se on vähän too much. Ilahduin kovasti, kun huomasin, että siitä on olemassa myös käsilaukkukokoinen pullo.
Seuraavaksi olisi hauska kokeilla luomuversioita kuivashampoosta – perunajauhoja ja sen sellaista. Tosin itselläni kuivashampoot astuivat mukaan kuvioihin osittain myös ajansäästön vuoksi, enkä jotenkin voi nähdä, miten kykenisin suoriutumaan ihmisten ajoissa toimistolle, jos aamurutiineihin kuuluisi Maizena-paketin kanssa sählääminen.

*) merkityt saatu testikäyttöön

Muistatteko vielä, kun tässä joku aika sitten testailin Biozellin sävyttävää hiussuihketta? Olen edelleen sitä mieltä, että ei voi olla nerokkaampaa keksintöä – ainakaan tällaiselle kroonisesti tyvikasvusta kärsivälle, kuivashampoisiin koukkuuntuneelle tyypille – kuin Biozellin sävyttävät tyvisprayt.
Biozellin valikoimista löytyy tosi paljon muutakin kuin vain kyseiset sävyttävät kuivashampoo-tyvisprayt.

 
Sävyttäviä shampoo-hoitoaine -paketteja on noin tsiljoona (kaikki sävyvaihtoehdot löytyy täältä!) Itse en ole testannut varsinaisesti väriä antavia tuotteita (kivan blondin pitäminen käy ihan työstä sekin!), mutta Peetun kaveri, joka oli täällä meillä kissavahtina viime reissullani, testasi chili pepper -sävyä ja hän oli aivan supertyytyväinen lopputulokseen – etenkin sen jälkeen, kun koko komeus sai loppusilauksen hyvin ryhtiä antavan intensiivisen punaisen Color Mask -tyvisprayn avulla

 
Nyt olisi aivan loistava hetki varmistaa, että joulupukin paketeista löytyy edes yksi tismalleen omien toiveiden mukaan räätälöity paketti. Sain nimittäin kunnian arpoa täydellisen paketin, johon kuuluu sävyttävä Color Mask -shampoo ja hoitoaine sekä valinnainen Color Mask -tyvispray.
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen minkä Color Mask -shampoo/hoitoaine -yhdistelmän haluaisit ja minkä sävyisen tyvisprayn. Koska tykkään lukea myös arvontapostauksiin jätettyjä kommentteja, ilahdun suuresti, jos haluat perustella miksi juuri nuo sävyt. Kaikki sunnuntai-iltaan 20.12. klo 23.59 (Suomen aikaa) mennessä jätetyt kommentit osallistuvat ihanan Biozell-tuotepaketin arvontaan. Tuotepaketti sisältää siis voittajan itse valitseman Color Mask -shampoon ja hoitoaineen sekä vapaavalintaisen sävyn Color Mask -tyvisuihkeista.
Nyt eikun osallistumaan!

*yhteistyöpostaus

 
Blondina eläminen ei ole aina helppoa. Joskus muinoin, kun olin ihan supervaalea, tuntui melkein siltä, että tyvikasvua piti käydä värjäämässä joka toinen viikko. Nykyään olen koittanut ottaa vähän rauhallisemmin, mutta kyllähän se luonnonharmaa pukkaa sieltä esiin.
Pesen yleensä hiukseni noin kerran viikossa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että viikon puolivälissä pitää hiustyveen suihkia vähän kuivashampoota.
Biozellin uusi sävyttävä tyvispray on aivan mahtava tuote siinä mielessä, että se häivyttää diskreetisti tyvikasvun ja antaa samalla tukea ja ryhtiä kunnon kuivashampoon tapaan.


 
Tyvispray löytyy vaaleanruskeana, punaisena ja tummanruskeana. Vaaleanruskea toimii mielestäni ihan hyvin meikäläisen lähes blondissa tukassa. Harmaat peittyy mainiosti ja suihkeen avulla on tosi helppo häivytellä kampaamokäyntien väliin jääviä rajoja. Ja tosiaan, varsinaista kuivashampoota ei tarvitse, joten ainakin omalla kohdallani tuote on ihan win-win.

Pidempään blogiani lukeneet varmaan muistavatkin, että olen onnistunut keräämään aikamoisen läjän epäonnistuneita kampaamokäyntejä. Milloin epämiellyttävästi lähentelevä kampaajanuorukainen vaalentaa lettini oman makunsa mukaiseksi povipommiblondiksi, milloin asiaansa vain keskinkertaisesti keskittyvä kampaajaneitokainen polttaa föönillä otsani vesikellukoille.
Joskus aikoinaan vannoin, että en enää ikinä koskaan värjää itse hiuksiani, mutta kun viime kevään BID-tapahtumasta sain testattavaksi uuden Prodigy-hiusvärin ja tykkäsin kovasti luonnollisesta lopputuloksesta, päädyin takaisin omatoimivärjääjäksi. Tänään oli taas tyvikasvuhuollon aika – ja ihan hyvinhän se sujui. Tätä kirjoittaessa hiukseni ovat vielä vähän kosteat, mutta väri näyttää taas tarttuneen oikein hyvin ja tasaisesti. Hommaan ei mene mitenkään älyttömän kauan aikaa ja vuosien harjoittelun jälkeen kylppärikin pysyy suht siistinä.
Silti houkuttaisi mennä oikein ammattilaisen käsiteltäväksi. Omatoimisesti sitä saa lähinnä tyvikasvun piiloon, mutta mitään muuta muutosta en halua edes alkaa yrittää. Kampaajalla sen sijaan voisi testata jotain vähän uuttakin.

En kuulu siihen porukkaan, joka aikoinaan rakasti Jennifer Anistonin hiuksia niin paljon, että painuivat kampaajalle näyttelijättären kuva ojossa. Sen sijaan tämä myöhempien aikojen sävymaailma on mielestäni todella kaunis. Voisin kuvitella, että tuollainen karamellinmakea toffeenruskea muutamalla harkitulla highlightsilla voisi sopia myös omiin ominaisväreihini. Tällainen sävytys ei myöskään olisi niin älyttömän suuri muutos nykyiseen.

Toisaalta kunnon liukuväri voisi olla ratkaisu ainaiseen tyvikasvun kanssa tappelemiseen. Oma perusvärini kun on aika tumma (ei tosin niin tumma kuin Jessica Alban tässä…), niin kasvusto alkaa yleensä häiritä jo aika pian värjäyksen jälkeen. Tosin tämän tyyppinen väritys taisi olla kuumin viime syksynä ja nyt trendijunaan hyppääminen tuntuisi ehkä vähän laimealta.

Varsinaiseksi punapääksi en missään tapauksessa halua. Olen kokeillut varmasti kaikki mahdolliset punaisen sävyt mustanpunaisesta (“musta tulppaani” oli sävyn nimi!) mahonkiin ja tummasta kuparista kirkuvaan porkkanaan. Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että mitä oikein ajattelin.. Sen sijaan vaalea keskiruskea, joka taittaa hiukan punakultaan ja inkivääriin, kuten tässä Jessica Chastainilla, on yksi suosikkisävyjäni. Vahva suosikki seuraavalle kampaamokäynnille!

Toisaalta sitä voisi vain mennä ammattilaisen luokse ja pyytää se täydellinen vaalea sävy. Se, joka on luonnollisen, aurinkoisen ja kepeän näköinen. Esimerkiksi kuten Kate Bosworthilla. Valitettavan harva – ammattitaitoinenkaan – kampaaja hallitsee täydellisesti blondin tekemisen..
Kuvat: Elle.com

Saan aina silloin tällöin kyselyitä siitä, miten laitan hiuksiani – ja etenkin miten teen kiharat pitkiin kutreihini. Tässä pähkinänkuoressa kiharrusrutiinini sekä vertailussa kaksi harjakiharrinta, omani ja toinen, joka on lainassa kaveriltani.
Olen päätynyt käyttämään harjakiharrinta siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aika laiska, enkä jaksa ensin erikseen kuivata tukkaani pesun jälkeen. Fööniharjakihartimella puolikuivaksi kuivuneet hiukset on kätevä sekä kuivata loppuun että kihartaa.

Ensin hiuksen jaetaan muutamaan osioon. Osioiden koko riippuu oikeastaan siitä, miten paljon on aikaa ja miten paljon haluaa kiharoita. Mitä pienemmät osiot, sitä kauemmin aikaa menee ja sitä enemmän kiharaa. Hiusten jaottelussa käytän Cailapin klipsuja, joissa on ikäänkuin nivel keskellä. Alunperin sain ko. klipsuja pari pressiesittelykappaleina, mutta olen tuottanut Tinnin kautta niitä jo pari pakettia lisää. Jonnekin ne aina häviävät ja täältä Tukholmasta en sinnikkäistä etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt yhtä hyviä, pitäviä ja käteviä klipsuja mistään.
Suihkuttelen/levittelen jokaiseen osioon lämpösuojaa ja sitten vain kihartelemaan suortuva kerrallaan! Näiden testaamieni harjakihartimien aivan ässä ominaisuus on se, että painamalla “liipasimesta” saa harjan piikit vedettyä sisään. Sen ansiosta pitkätkään hiukset eivät milloinkaan takkuunnu kiinni harjaan (kyllä, näin on käynyt aikaisemmin, kerran jouduin leikkaamaan koko vitsin kihartimen irti päästäni…) ja toisaalta kiharan voi jättää korkkiruuville jäähtymään, jolloin lopputuloksesta tulee paljon kestävämpi.
Kun korkkiruuvit on jäähtyneet, haron ne auki viisipiikkisellä ja suihkuttelen päälle mietoa ja joustavaa hiuslakkaa luonnollisen lopputuloksen säilyttämiseksi.

Oma harjakihartimeni on Bosch PowerStyler 1200. Se on ollut käytössäni noin vuoden verran, mutta sitä aikaisemmin omistin lähes tismalleen samanlaisen. Sen edellisen oli joku reipas karvakuono tiputtanut kylppärin kovalle laattalattialle sillä seurauksella, että harjaosan kiinnitysväkänen murtui, eikä harja pysynyt enää kunnolla paikoillaan.
Kihartimeen kuuluu myös tasainen harja, jolla olisi tarkoitus saada aikaiseksi sellainen kiiltävä, sileä föönauslopputulos kuin olisi käynyt kampaajalla. Olen testannut sitä vain kerran ja silloin se ei ainakaan tähän Mintun söheröpöheikköön kaksista lopputulosta tuottanut. Tavallista harjan näköistä harjaosaa en ole käyttänyt kertaakaan.
Sen sijaan tuo varsinainen kiharrusharja on ollut ahkerassa käytössä ja tykkään siitä kovasti – jopa enemmän kuin siitä edellisestäni. Tässä on parempi kiinnitysmekanismi ja harja tuntuu todella tukevalta. Tehoja riittää ja jopa tämän meikäläisen tukan saa kuivattua ja kiharrettua noin vartissa (tosin noin puolikuivista hiuksista – ei täysin märistä!).

Oman harjakihartimeni ainoa miinuspuoli on se, että se on aika paksu ja siksi sen kiertäminen yhdellä kädellä on hiukan raskasta. Varsinkin kerrostetuissa hiuksissa kun on pakko pitää toisella kädellä suortuvasta kiinni, ettei fööni puhalla kaikkia karvoja joka ilmansuuntaan.
Lainasin kaveriltani testiin vastaavan harjakihartimen kuin tuo omani, mutta sillä erotuksella, että tässä on toiminto, joka pyörittää harjaosaa. Ennen testausta olin aivan sata varma, että joudun hankkimaan tällaisen itselleni. Ja olihan tuo toiminto ihan kiva. Voin kuvitella, että jos automaattipyöritykseen tottuisi, ilman sitä olisi vaikea tulla toimeen.
Toinen Bosch ActiveCurl Creatorin etu on se, että siinä ei ole turhalta tuntuvia “vaihtoteriä” niinkuin tuossa minun kihartimessani, vaan vain ohuempi ja paksumpi kiharrusharja. Paksumpi on about saman kokoinen kuin mikä minullakin on, mutta tuollaisen ohuemman harjan haluaisin mieluusti kyllä lisäksi. Valitettavasti kiinnityssysteemit ovat erilaiset, niin ei voi edes ajatella hankkivansa sitä varaosana. Molemmissa näissä saa myös piikit vedettyä sisään, mikä on – kuten sanottu – aivan olennaisen tärkeä ominaisuus!

Tässä näkyy paremmin tuo pyörityssysteemi.
Lopputulos on kuitenkin se, että palautan lainakihartimen ja olen tyytyväinen omaani. Pyöritystoiminto on ihan kätsy, muttei niin mullistava, että sen vuoksi lähtisin toista, melkein samanlaista laitetta hankkimaan (vaikka siinä kyllä saisi sen ohuemman kiharrusharjan samalla…). Varmaan jos olisin ylipäätään hankkimassa harjakiharrinta, miettisin kyllä tämän hankintaa. Se täytyy kyllä vielä sanoa, että tuossa minun laitteessani on harjaosan kiinnitys tukevampi – eli jotenkin kyllä taidan sitten kuitenkin tykätä siitä enemmän. Voi olla, että on vain tottumuskysymyskin…

 

Fööniharjakihartimen lisäksi käytössäni on OBH Nordican kuumenevat pyöröharjat, joilla saa nopsasti tehtyä kiharoita kuiviin hiuksiin sekä Ghd:n kiharruspuikko potentiaalisia trendikiharoita varten. OBH Nordican kiharrusharjoja käytän aika usein – niillä on tosi hyvä esim. elvyttää näitä fööhikihartimella tehtyjä kiharoita, jos ne on vaikka yön aikana vähän uuvahtanut.
Sen sijaan kiharruspuikon kanssa en ole tullut kaveriksi, vaikka sinnikkäästi olen yrittänyt opetella. Sillä pitäisi pystyä tekemään vähän huolettomammat ja rennomat kiharat, mutta itse en saa aikaiseksi kuin sotkua. Nuo tuossa oikealla sivupalkin profiilikuvassa olevat kiharat on tehty puikolla (ammattilainen teki!) ja mielestäni tukkani on siinä tosi nätisti. Pitää nyt varmaan katsoa vielä toiset ziljoona YouTube-tutoriaalia ja uhrata yksi viikonloppu treenaamiseen – ehkä se siitä sitten.
Siihen asti mennään näillä Mintun peruskiharoilla!