Pidempään blogiani lukeneet varmaan muistavatkin, että olen onnistunut keräämään aikamoisen läjän epäonnistuneita kampaamokäyntejä. Milloin epämiellyttävästi lähentelevä kampaajanuorukainen vaalentaa lettini oman makunsa mukaiseksi povipommiblondiksi, milloin asiaansa vain keskinkertaisesti keskittyvä kampaajaneitokainen polttaa föönillä otsani vesikellukoille.
Joskus aikoinaan vannoin, että en enää ikinä koskaan värjää itse hiuksiani, mutta kun viime kevään BID-tapahtumasta sain testattavaksi uuden Prodigy-hiusvärin ja tykkäsin kovasti luonnollisesta lopputuloksesta, päädyin takaisin omatoimivärjääjäksi. Tänään oli taas tyvikasvuhuollon aika – ja ihan hyvinhän se sujui. Tätä kirjoittaessa hiukseni ovat vielä vähän kosteat, mutta väri näyttää taas tarttuneen oikein hyvin ja tasaisesti. Hommaan ei mene mitenkään älyttömän kauan aikaa ja vuosien harjoittelun jälkeen kylppärikin pysyy suht siistinä.
Silti houkuttaisi mennä oikein ammattilaisen käsiteltäväksi. Omatoimisesti sitä saa lähinnä tyvikasvun piiloon, mutta mitään muuta muutosta en halua edes alkaa yrittää. Kampaajalla sen sijaan voisi testata jotain vähän uuttakin.
En kuulu siihen porukkaan, joka aikoinaan rakasti Jennifer Anistonin hiuksia niin paljon, että painuivat kampaajalle näyttelijättären kuva ojossa. Sen sijaan tämä myöhempien aikojen sävymaailma on mielestäni todella kaunis. Voisin kuvitella, että tuollainen karamellinmakea toffeenruskea muutamalla harkitulla highlightsilla voisi sopia myös omiin ominaisväreihini. Tällainen sävytys ei myöskään olisi niin älyttömän suuri muutos nykyiseen.
Toisaalta kunnon liukuväri voisi olla ratkaisu ainaiseen tyvikasvun kanssa tappelemiseen. Oma perusvärini kun on aika tumma (ei tosin niin tumma kuin Jessica Alban tässä…), niin kasvusto alkaa yleensä häiritä jo aika pian värjäyksen jälkeen. Tosin tämän tyyppinen väritys taisi olla kuumin viime syksynä ja nyt trendijunaan hyppääminen tuntuisi ehkä vähän laimealta.
Varsinaiseksi punapääksi en missään tapauksessa halua. Olen kokeillut varmasti kaikki mahdolliset punaisen sävyt mustanpunaisesta (“musta tulppaani” oli sävyn nimi!) mahonkiin ja tummasta kuparista kirkuvaan porkkanaan. Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että mitä oikein ajattelin.. Sen sijaan vaalea keskiruskea, joka taittaa hiukan punakultaan ja inkivääriin, kuten tässä Jessica Chastainilla, on yksi suosikkisävyjäni. Vahva suosikki seuraavalle kampaamokäynnille!
Toisaalta sitä voisi vain mennä ammattilaisen luokse ja pyytää se täydellinen vaalea sävy. Se, joka on luonnollisen, aurinkoisen ja kepeän näköinen. Esimerkiksi kuten Kate Bosworthilla. Valitettavan harva – ammattitaitoinenkaan – kampaaja hallitsee täydellisesti blondin tekemisen..
Kuvat: Elle.com
4 Comments
Tämä hiustenväri (ja -malli) taitaa olla se ikuisuuspropleema ainakin meille naisille;)
Itse olen tyytynyt viime vuodet omaan väriini – välillä haaveilen raidoista ja sellaiset varmaan talveksi hankinkin, mutta kokonaan en enää värjää enkä värjäytä – juurikin tuon tyvikasvun takia.
Kokeiluja on tehty vuosien varrella jos jonkinlaisia.
Sinulla on kyllä niin upeat hiukset ja kaunis sävy niissä, että jos sävyn vaihtoon päädyt, on meillä muilla kyllä aikamoinen totutteleminen;)
Kiva nähdä, mihin päädyt!
Ikuisuusongelma tosiaankin! Aikaisemmin olen vaihdellut tyyliä, väriä ja pituutta aika suruttomasti, mutta nykyään jumitan samassa vähän turhankin paljon. Omaan väriin siirtyminen olisi varmasti paras ja helpoin ratkaisu, mutta olen harmaantunut jo niin massiivisesti, että sekään ei oikein tule kysymykseen.
Jonkinlainen muutos pitäisi kyllä nyt saada aikaiseksi, kun niin kyllästyttää tama oma ulkomuoto.. 😀
Täydellisen blondin saanti on muuten yllättävän vaikeaa. Oma onneni on se, että mieheni sisko on parturi-kampaaja ja hän värjää mun hiukset. Saa takuuvarmasti aina täydellisen lopputuloksen. Tätä ennenhän itse olin käymättä vuosikausia kampaajalla ja värjäilin hiukseni kotona, koska aina tuntui, että rahat olivat menneet hukkaan. Nyt on jotenkin aina luottavainen olo, koska tietää, että tulosta myös korjataan jos on tarpeen. Toistaiseksi korjausta ei ole tarvinnut vielä koskaan tehdä, koska Tiina osaa asiansa. 😀
Kauniin blondin tekeminen on todellakin taitolaji! Olen muutaman kerran löytänyt taitavan kampaajan, mutta aina he ovat sitten aika pian siirtyneet urallaan eteenpäin jonnekin tavoittamattomiin. Samasta syystä olen itsekin värjäillyt hiuksiani, koska tuntuu, että sitä maksaa itsensä kipeäksi kampaajalla ja lopputulos on hädin tuskin kelvollinen. Itse tehtynä tietää ainakin, mitä saa ja kustannuskin on siedettävä.
Tosin kävisin kyllä mielummin kampaajalla – kun vain löytäisi hyvän ja sellaisen, joka ei vaatisi lottovoittoa, että selviäisi visiitin kustannuspuolesta… 😀 Saat olla onnellinen, että sulla on hyvä luottokampaaja, joka osaa hommansa!