Palataan vielä hetkeksi keväiseen Stockholm Beauty Week -tapahtumaan. Kuvittelen olevani kohtuullisen valistunut ja tietoni ajantasalla – etenkin, kun puhutaan ihan tavallisesta päivittäiskosmetiikasta – mutta aina sitä näköjään voi oppia uutta.
Beauty Weekin ohjelmassa oli joka päivä useita mielenkiintoisia luentoja. Ryhdyin viime viikonloppuna mahdottomalta tuntuvaan puuhaan, laatikkojeni ja papereitteni järjestelyyn. Siinä samalla käteen osui muistivihko, johon olin kirjoitellut ylös Beauty Weekin luennoilla kuulemiani asioita.
Tässä muutamia ajatuksia kauneudenhoitoon liittyen. Itselleni nämä olivat täysin uusia asioita ja siksi ajattelenkin, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin kosmetiikasta kiinnostuneita, jotka eivät ole tietäneet näitä kolmea asiaa kauneudenhoidosta.

Kolme tärkeintä ja itselleni täysin uutta asiaa ovat:

1. Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan.
2. Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine.
3. Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää.

Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan
Voiko olla väitettä, joka olisi enemmän vastoin kaikkia aikaisempia tottumuksia? Kuitenkin, kun hiukankaan ajattelee asiaa, on ihan loogista, että juuri näin pitää toimia. Päänahka on ihoa ja täynnä talirauhasia. Hiuspohjan kuivuminen on viesti: nytpä siitä äkkiä rasvaa toimittamaan – ja hiukset rasvoittuvat nopeammin. Kierre on aika nopeasti valmis, koska peseminen kuivattaa helposti päänahkaa, mikä lisää talirauhasten aktiivisuutta, joka taas rasvoittaa hiuksia ja lisää pesun tarvetta.
Hoitoaine toimii vähän kosteusvoiteen tavoin. Hiuspohja saa kaivattua hoitoa ja yleensä pesuvälejä voidaan pidentää. Eli toisin sanoen täysin päinvastoin, mitä on aina kuullut sanottavan.
Toki hoitoaine tulee huuhdella huolellisesti pois (niinkuin kyllä muutenkin) ja erilaiset silikonia sisältävät erikoishoidot ja maskit ovat asia erikseen. Tavallista hoitoainetta tulisi sen sijaan tosiaankin levittää myös päänahkaan, sillä se tarvitsee hoitoa vähintään yhtä kipeästi kuin hiuksetkin.

Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine
Parabeeneista jauhetaan paljon. Niitä pitäisi välttää ja valita kosmetiikkatuotteet, joissa on erikseen maininta, että ne eivät sisällä parabeeneja. Se on sinänsä aika hullua – sillä jos oikeasti alkaisi luetella kaikki raaka-aineet, joita tuotteet eivät sisällä, listasta tulisi loputon. Tässä on siis selkeästi tartuttu kiinni ajankohtaiseen keskusteluun ja siksi monissa kosmetiikkatuotteissa näkee merkinnän, että tuote ei sisällä parabeeneja, silikonia, keinotekoista tuoksua, väriaineita etsetera.
Itsekin olin toki aikaisemmin kuullut parabeeneista, mutta se, miksi niitä kuului vältellä, oli hiukan hämärän peitossa. En kuulu siihen ryhmään, joka ihan kategorisesti välttelee kaikkea “kemiallista” ja pitää “puhtaita” luonnontuotteita parempina. Päinvastoin. Vakavasti allergisen lapsen äitinä tiedän, että luonnontuote voi olla luonnollisuudestaan huolimatta tappavaa kamaa ja kemiallisesti tuotettu puhtaampaa ja turvallisempaa.
Kun sain kuulla, että parabeeni on säilöntäaine, alkoi palikat kolahdella paikoilleen. Säilöntäaineiden ainoa tehtävä on estää tuotteen pilaantuminen. Eli käytännössä estää pilaantumisen aiheuttavien bakteerien lisääntyminen. Iholla on kuitenkin ziljoonia hyviä bakteereja, joita ei todellakaan pitäisi tuhota – vaan niistä pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Kysymys siis kuuluukin: miten parabeeni, jonka tehtävä on tuhota bakteereita, tietää, mikä bakteeri on hyvä ja mikä ei?
EU:lla on omat suosituksensa aiheeseen liittyen, enkä ole ryhtynyt mitenkään hysteerisesti jahtaamaan parabeenittomia tuotteita. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämän oivalluksen jälkeen olen suhtautunut parabeeneihin huomattavasti aikaisempaa ennakkoluuloisemmin.

Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää
Apropoo kemikaalit. Aurinkovoiteet on tuoteryhmä, jonka käyttö on tuntunut juuri voiteiden sisältämien kemikaalien vuoksi todella vastenmieliseltä. Täsmälisäilen toki suojakertoimia aina tarvittaessa ja yritän tasapainoilla ihon kärähtämisen haitallisuuden ja kemikaalikammon välillä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ihoni ei vaaleudestaan huolimatta pala kovinkaan helposti, mutta keväthangille ja alkukesän paisteisiin päiviin on ihan pakko varata suojakertoimia.
Melkein ponkaisin ylös aplodeeraamaan, kun Beauty Weekin luennolla kuulin, että iholle muutenkin ihanalla ja ystävällisellä kookosöljyllä on ihan luonnostaan kohtuullinen aurinkosuojavaikutus. Eihän 6 – 8 spf nyt mitenkään hurjasti ole, mutta kyllä sekin tuntuu – ja riittää hyvin varsinkin sitten, kun iho on jo saanut vähän päivetystä.
“Oppia ikä kaikki” – teemalla olisi tosi kiva kuulla joko kommentteja näihin kolmeen tietopläjäykseen tai ihan uusia fun fact – asioita kosmetiikkaan liittyen!

Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.
Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.
Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.
Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.
Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.
Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

• tunika, Ellos (saatu)
• farkut, Primark
• nilkkurit, Acne
• laukku, Karen Millen

[mittaustagi]

Olin keväällä kuuntelemassa erästä hyvinvointiluentoa ja koin mahtavan oivalluksen – päänahka on merkittävä osa ihmisen suurinta elintä – ihoa. Näin jälkeenpäin tuo tuntuu lähinnä itsestäänselvyydeltä, mutta aikaisemmin en ollut jostain syystä sisäistänyt, että hiuspohjaa tulee hoitaa yhtä suurella rakkaudella ja huolenpidolla kuin muutakin ihoa. Olen kärsinyt kutisevasta ja ärtyilevästä päänahasta niin kauan kuin muistan ja siksi olinkin tosi iloinen, kun minua kysyttiin mukaan testaamaan uutta Aromase Prosalon 5a Repair -shampoohoitoa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Aromase Prosalon 5a Repairin kanssa.
Kutiseva ja “hilseilevä” päänahka ei tarkoita sitä, että olisi hilsettä. Nyrkkisääntö on se, että, jos hiuspohja kutiaa, kyseessä on kuiva, ärtyisä tai muuten hoidon tarpeessa oleva iho. Mikäli kutinaa ei ole, mutta valkoista höttöä löytyy olkapäiltä, kysymys saattaa olla hilseestä. Hilse on kuitenkin aika harvinaista ja tehokkaat superärtsyt hilseshampoot vain pahentavat tilannetta, jos kysymys onkin herkistyneestä hiuspohjasta.

Itselläni on ollut aina kuiva ja helposti ärsyyntyvä iho. En voi ymmärtää, miten en ole aiemmin tajunnut, että hiuspohjan kanssa kokemani ongelmat ovat peräisin juuri tästä samasta syystä! Olen aivan varma, että aika moni muukin – etenkin mies – kohtelee kaltoin päänahkaansa ja vain lisää kuivattavien tehokkaiden hilseshampoiden käyttöä, kun oikeasti tarvetta olisi rauhoittavalle ja tasapainottavalle, hyvin myös hiuspohjaa hoitavalle shampoolle.

Aromase Prosalon 5a Repair on shampoohoito, joka on silkkaa unelmaa ärtyneelle, kutisevalle tai muuten epämukavan tuntuiselle päänahalle. Se on täynnä luonnollisia ja tehokkaita kasviuutteita, mm. talin tuotantoa ja hiusten öljyisyyttä hillitsevää avokadouutetta. Itselleni oli varsinainen oivallus sekin, että mitä kuivattavampia shampoita sitä käyttää, sen enemmän talin eritys lisääntyy. Sinänsä loogista, koska kuivattaminen on vain viesti talirauhasille, että nyt on paniikki kyseessä, nyt pitää ryhtyä hommiin – ja hiukset rasvoittuvat entistä nopeammin.
Shampoon sisältämä Glycyrrhetinic –happokompleksi rauhoittaa tosi tehokkaasti kutisevaa ja ärtynyttä ihoa – ja myös hillitsee mahdollisia hiuspohjan tulehduksia. Luonnollisia ja tehokkaita kasviuutteita kuten katajaa, inkivääriä, aloe veraa etsetera sisältävä Aromase Prosalon 5a Repair myös tuoksuu aivan mielettömän ihanalle! Itselleni tulee mieleen raikas metsä, mikä jo pelkästään se antaa todella rauhoittavan tunteen koko kroppaan.

Aromase Prosalon 5a Repairin käyttö on erittäin helppoa. Shampoo levitetään kuivaan hiuspohjaan pakkauksessa mukana tulevan suuttimen avulla, annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ajan ja lopuksi hiukset kastellaan, shampoo vaahdotetaan ja huuhdellaan pois. Halutessa hoidon voi toistaa tai käyttää tavallista shampoota lisänä, jos sille tuntuu tarvetta.
Aromase Prosalon 5a Repair rauhoittaa hiuspohjaa aivan ihanasti jo yhden käyttökerran jälkeen! Tätä voi tosiaankin suositella kaikille, jotka vähänkään tuskailevat hiuspohjan hyvinvoinnin kanssa. Pakkauksen muotoilu ja raikas, metsäinen unisex-tuoksu tekee sen, että Aromase Prosalon 5a Repair toimii mielestäni hyvin myös heille, jotka eivät feminiinisen makeista hoitotuotteista välitä.
Ja hei – yksi tärkeä asia vielä: upeiden hiusten takana on hyvinvoiva hiuspohja! Yksi erinomainen syy lisää pitää hyvää huolta päänahasta, vaikka se ei varsinaisesti olekaan katseiden alla.

Voisin kuvitella, että aika moni siellä ruudun toisella puolella nyt nyökyttelee ja miettii, että olisipa mahtavan kiva testata tuota Aromase Prosalon 5a Repair -shampoota. No, voin kertoa hyviä uutisia: kerro tämän postauksen kommenteissa, miksi juuri sinä haluaisit testata (tai joku perheenjäsenesi, voit hyvin vastata myös puolison, lapsien tai vanhempiesi puolesta!) Aromase Prosalon 5a Repairia.
Arvon kaksi kahden shampoo-pullon pakettia kaikkien niiden kesken, jotka ovat komenttiboksissa sunnuntaihin 17.9. klo 23.59 mennessä kertoneet, miksi haluaisivat testata Aromase Prosalon 5a Repair -shampoota.
Ei muuta kuin osallistumaan!!
(Arvonnan tarkemmat säännöt löytyy täältä)
 

Mitenkäs teillä siellä on vuoden 2017 Kansainvälinen naistenpäivä mennyt?
Allekirjoittanut nappasi aamulla Malabrigo-alpakkalangasta kutomansa fuksianpunaisen Pyssyhat-myssyn matkaansa,  vastaili puoliärhäkästi miesten esittämiin naistenpäivätoivotuksiin, osallistui ensin Pussyhat Projectin virtuaalimielenosoitukseen (kuva Instagramissa: @minnapaakkulainen) sitten naistenpäivän mielenosoitukseen/Flashmobiin Tukholman keskustassa, T-Centralissa – ja lopulta fikasi upean, fiksun ja älykkään tyttärensä Karkin kanssa. Hyvä päivä siis, vaikka maailmaa ei saatukaan valmiiksi.
Jätän nyt tänä vuonna “virallisen” naistenpäiväpostauksen tekemättä. Näkemykseni ei ole muuttunut ja saan edelleen keollisen muurahaisia ihon alle kaikesta “ihanainen nainen”-hömppäilystä. Olen vouhkannut aiheesta niin paljon jo aikaisemmin, 2014 vähän maltillisemmin ja 2016 vähän ärhäkämmin, joten ajattelin, että kirjoittelen tänä naistenpäivänä ihan jostain muusta. Maailmankirjatkin on nyt niin sekaisin, että naisten aseman hidas mutta vakaa parantuminen ei tunnu enää ollenkaan yhtä itsestäänselvältä kuin esim. vuosi sitten, joten epäilen pystyväni tuottamaan blogikelpoista aihetta tunteitani kuumentavasta tilanteesta.

Paasaamisen sijaan ajattelin heittää vielä viimeisen kerran heipat pitkille hiuksilleni!
Kyseessä on viime perjantain toimistoasuni, jonka ei nyt ihan välttämättä olisi tarvinnut päätyä blogiin tavanomaisuutensa vuoksi. Lisäksi sisällä itselaukaisijalla napatut kuvat ei nekään yleensä ole mikään hittiratkaisu.
Halusin kuitenkin ikuistaa viimeisen asuni pitkien hiusten kanssa. Jääpähän sitten tänne muistojen arkistoon.

Toisaalta tykkään kyllä asustakin. Henkkamaukan Studio-linjan XL-hihainen kauluspaita on ollut ihan suosikkini syksyn ja talven työpukeutumisessa. Jossain vaiheessa tuumasin, että paidan vajaamittaiset hihat ovat aika vilpoiset, vaikkei täällä mitään varsinaista oikeaa pakkastalvea ole ollut tänäkään vuonna.
Pitkähihainen t-paita tai poolo lämmittää mukavasti ja näyttää mielestäni kivalta. Aluspaidan kanssa pidän yleensä aina kauluspaidan napit auki, jolloin ilmeestä tulee jakkumainen.
Nyt onkin taas ollut hiukan viileämpää, pakkasen puolella ihan päivälläkin ja lunta tullut ihan kunnolla. Talvi teki toisin sanoen yllättävän paluun, joten kaikki keinot, miten pukeutua kivasti kylmällä kelillä, on tullut tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että sääriippuvaista keväänrakastajaa ketuttaa kuin pientä oravaa.


Viikonlopuksi on onneksi luvattu sekä mieletöntä paistetta, että reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja. Se onkin ihan oikein, sillä lauantaina on Karkin synttäripäivä ja neito on täällä kotona Tukholmassa juhlimassa tärkeää merkkipaalua. (Eikös se niin ole, että alle kolmikymppisille joka vuosi on merkittävä… :D)
Ja noista hiuksista. Ymmärrän kyllä, että ne on näyttävät ja monien mielestä hienot. Vielä ei kuitenkaan hiusten leikkaaminen ole kaduttanut enkä ole hetkeäkään haikaillut vanhan lookin perään!

• poolopaita, Primark
• kauluspaita, H&M
• housut, H&M
• kengät, Acne

 

Nyt seuraa ihan kertakaikkiaan hävytön kuvakavalkadi uusista hiuksistani!!
Tai siis hävytön toki ainoastaan ja vain siinä mielessä, että kuvia on hävyttömän paljon – muuten täällä ollaan erittäin säädyllisiä, niinkuin aina.

En oikein tiedä edes mitä sanoisin vielä. Vaikka kampaamoaika oli tosiaan jo lauantaina, tässä on mennyt hetkonen uuteen lookiin totutellessa.
Hiuksista tuli aika paljon lyhyemmät, mitä olin etukäteen ajatellut. Tavoitteena oli kampaus, joka olisi kuitenkin vielä jollain mittapuulla pitkä. Kampaamotuolissa mieleni kuitenkin ehti muuttua, mitä sitä nyt nössöilemään, kun kerran on hommaan ryhdytty.
Ratkaisevaa oli se, että tajusin heti olevani erinomaisen osaavissa käsissä. Huikean taitava Sofia Geideby Norrmalmsgatanin Bjorn Axénilla on voittanut vaikka mitä kilpailuitakin. Suosittelen erittäin lämpimästi, mikäli etsiskelet kampaajaa Tukholman keskusta-alueelta!

Lopputulos on siis ennemminkin rikottulinjainen BOB kuin pitkähkö LOB.
Ja kyllä, täytyy sanoa, että tykkään uudesta lookistani ihan valtavasti! Se tuntuu keveältä, leikkisältä, hauskalta ja iloiselta.
Hiukan pitää vielä totutella elämään uusien karvojen kanssa, vaikka yllättävän vähän olen haikaillut pitkien perään. Lähinnä hiusten harjaaminen, takin päälle pukeminen ja muut pikkuasiat, jotka ennen olivat hankalia hiusten tarttuessa kiinni kaikkeen mahdolliseen, tuntuvat nyt niin ihanan yksinkertaisilta.
Vielä en ole hiuksia pessyt enkä kunnolla stailannutkaan itse. Lähinnä vain elvytellyt kampaajan tekemiä  luonnollisia kiharoita. Voin silti kuvitella, miten ihanaa onkaan, kun hiusten peseminen ei olekaan tuntikausia kestävä projekti. Näitähän voisi vaikka opetella fiksaamaan ihan oikeasti!

Vaikka hiuksista tosiaan tuli aika paljon lyhyemmät kuin mitä vielä kotona ajattelin (siis vaikka käytän sanamuotoa “tuli”, kysymyksessä ei ole mikään vahinko – vaan kampaajan kanssa yhteistuumin päätetty pituus!), ne saa kuitenkin vielä kivasti pienelle töpöponnarille. Tärkeä yksityiskohta itselleni, sillä tiedän, etten aina jaksa kasvoilla roikkuvia karvoja.
Tosin yksi hiusten leikkaamisen tavoite oli, että voisin pitää niitä pääasiassa auki. Olin niin kyllästynyt ainaiseen nutturaan ja Pikku Myy -viittauksiin (todellakin big no – jos nyt johonkuhun Muumilaakson asukkiin tunnen hengenheimolaisuutta, niin Muumipappaan sitten). Noniin, olin kieltämättä erittäin kyllästynyt hiuksiini tosi monella tapaa.

Väriinkin olen tässä hiukan tottunut. Ajattelin, että eipä se haittaa, jos nyt hetken seikkailen punapäänä, vaikka mitään pysyvää ratkaisua tästä tuskin tulee. Kampaajakin kyllä kehui, että onpas harvinaisen luonnollisen sävyinen punertavanruskea tullut.
Ihanaa oli muuten myös se, että kerrankin ammattilainen ei lähtenyt sättimään asiakasta sen vuoksi, että tämä hoitaa hiustensa värjäyksen kotona itse.

Norrmalmsgatanin Bjorn Axén ja upea, supertaitava Sofia Geideby, saivat uuden vakiasiakkaan!