Miten loihdit nopeasti ihanat kiharat á la Hollywood? Tätä kysymystä olen pohtinut pitkien hiusteni kanssa jo vuosikausia. Rakastan kiharrettuja hiuksia ihan riippumatta siitä onko kampaus loivempi, laineita lähentelevä Gossip Girl -kiharrus tai takavuosien missikandidaattien tutuksi tekemä “enkeli”-versio aiheesta.

Pidempään blogiani lukeneet tietävätkin, että olen hiustenlaittohommissa sekä tumpelo että laiska. Tästä syystä voin vakuuttaa, että käyttämilläni konsteilla onnistuu kuka tahansa – ja että kampaus kestää hyvänä yllättävänkin pitkään.

 Aikaa luottokiharakampaukseni tekemiseen menee noin 15 – 20 minuuttia riippuen siitä, miten kosteat hiukset ovat lähtövaiheessa ja kuinka kiharan haluan lopputuloksesta.

Olen kokeillut hiusten kihartamista papiljoteilla, harjakihartimella ja perinteisellä kiharrusraudalla (“piippi-raudalla”, jos joku muistaa…).

Papiljottien pyörittäminen hiuksiin on aika tuskaista puuhaa etenkin, jos hiukset ovat vähänkään pidemmät. Toisaalta paplarit päässä voi puuhailla kaikenlaista muuta ja kiharat syntyvät ikäänkuin sivutuotteena. Lisäksi papiljottikiharat ovat ehdottomasti ilmavimmat päänahan tuntumasta.

Kiharrusraudalla ei ole mitään järkeä alkaa tehdä kiharoita pitkiin ja hiuksiin koko päähän. Osioiden on pakko olla hyvin pienet, jotta edes jonkunlainen efekti tulisi näkyviin ja lopputulos muistuttaa tästä syystä ennemmin pirtsakkaa pilvipöllähdystä kuin kauniita kiharoita. Jos haluat kihartaa vain latvat, toimii vanha kunnon piippi-rauta ihan mainiosti.

Mielestäni parhaimman lopputuloksen saa kuitenkin harjakihartimella. Kosteiden hiusten kihartaminen on kiitollista, koska harjakiharrin kuivaa samalla hiukset ja näin lopputuloksesta tulee kestävä. Osioiden paksuutta muuttelemalla voi helposti säätää kuinka tujua kiharaa haluaa aikaiseksi. Paksutkin osiot kuivuvat ja kihartuvat kuuman ilmapuhalluksen ansiosta.

Ryhdyn kiharrushommiin, kun hiukset eivät ole enää märät, mutta edelleen selkeästi kosteat.  Levitän hiuksiin reilun tujauksen Aussien muotovaahtoa, jonka alunperin sain blogin kautta, mutta nyt on menossa toinen tai kolmas puteli sen jälkeen. Niin loistava tuote tuo on! Antaa hyvin tukea, mutta pitää kiharat joustavina ja luonnollisina. Päällimmäisten hiusten tyveen suihkuttelen Goldwellin DoubleBoostia. Toimivampaa tyvikohottajaa saa hakea!

Normaalisti jaan hiukseni neljään osioon: yksi  molemmille sivuille ja taakse kaksi päällekäin. Sivu- ja päällihiukset kiinnitän kaikki omilla soljilla ylös pään päälle ja aloitan kihartamisen takaa alimmaisista hiuksista.

Kiharran jokaisen osion kahdessa tai kolmessa osassa. Vedän ensin kihartimen muutaman kerran hiusten läpi niin, että harjan ympärile kierrettävä osuus on sileä ja takuton. Kerrostettujenkin hiusten kiertäminen onnistuu suht kivuttomasti harjan piikkien ansiosta. Kun tuntuu, että kihara on valmis, napsautan harjan piikit piiloon ja vapautan kiharan.

Omasta mielestäni sillä, mihin suuntaan hiukset kihartaa, ei ole kovasti väliä. Yleensä teen kuitenkin kiharat alaspäin, koska se tuntuu helpoimmalta. Kiharoiden kannattaa antaa jäähtyä kunnolla harjasta vapautettuina “pötkylöinä”. Vielä lämpimien harominen saattaa johtaa siihen, että lopputuloksena ei olekaan enää mitään kiharoita…

Jäähtyneet kiharat kannattaa aukoa ihan vanhalla kunnon viisipiikkisellä. Ainakin omasta mielestäni jopa kaikkein harvimmat kiharakammat aukaisevat ihan liikaa, mutta tuohan on hiukan makuasia.  

Lopuksi suihkin latvoihin hiukan osis+ keskivahvaa (2) hiuslakkaa. Lakan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei lopputuloksena ole liian kasarihenkinen kiharakypärä. Ihan viimeiseksi laitan vielä koko päähän Schwarzkopfin kiiltosuihketta antamaan vähän eloa vaalennuksien korventamaan  pehkooni.

Tässä on näköjään pöyhitty kiharoita oikein kunnolla! Haha!

Ja tosiaan – aikaa kiharoiden tekemiseen ei mennyt kuin vartti. Aika pieni aika ja vaiva verrattuna siihen, miten paljon kiva kampaus piristää ihan tavallisena arkipäivänäkin.

Nykyisin en ehdi enää kierrellä pressitoimistoissa ihan niin paljon kuin aikaisemmin. Kaikenlainen arki ja työ ja liikunta ja mitä näitä nyt on… on tullut siihen väliin. Tänään kuitenkin käytiin Karkin kanssa visiitillä parissa paikassa. Kuvasin mm. ihania koruja ja aivan mahtavia alusasuja teidänkin iloksenne!

Pressitoimistokierrokselle lähdettiin suoraan töistä, joten illan asu oli sama, jolla pyörin tänään toimistolla. Uusi H&M:n hame oli ensimmäistä kertaa päällä – ja olen siihen kovasti tyytyväinen. Tuollainen vähän pidempi malli tuntuu erittäin freesiltä ja materiaalissa on sen verran paljon elastaania, että olo on yhtä mukava kuin kotiverkkareissa. Mitoitukseltaan hame on aikas väljä, joten jos joku nyt on harkitsemassa tuon saman hameen tilaamista, kannattaa tilata pienempi koko etenkin, jos miettii kahden koon välillä.

Hameen pariksi puin Patoufin vanhan kauluspaidan, josta tykkään edelleen kovasti. Aika harvoin sitä vaan tulee käytettyä, koska varsinkin hihojen silittäminen pesun jälkeen on runsaiden poimutusten takia aika murhaa… Eipä ihme, että yleensä päädyn neulepaitoihin tai silittämättä siisteihin jersey-toppeihin. Haha!

• paita, Patouf
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Satuitko poikkeamaan täällä blogissa eilen? Huomasitko, että teksti alkoi yhtäkkiä kadota? Tuliko mieleesi, miltä tuntuisi, jos maailma näyttäisi ihan aina siltä – että voisit katsoa vain kuvia, mutta teksti olisi häilyvää ja täysin yli ymmärryksen?

Ehkä hiukan ärsyttävänkin kampanjan tarkoituksena oli herättää tajuamaan, miltä maailma näyttää lukutaidottoman silmin. Kirjoitin jo viime viikolla siitä, miten monille tytöille kunnollinen peruskoulutus on vain kaukainen haave. Kahden tyttären äidille tämä on erityisen sydäntä lähellä oleva asia ja siksi on hienoa, että saan olla mukana Indiedaysin ja Unescon kampanjassa, jonka tavoitteena on parantaa senegalilaisten tyttöjen lukutaitoa ja koulutustasoa.

Osallistuin opiskeluaikoinani peliin, joka muistaakseni kulki silloin nimellä World Game. Pelin tarkoituksena oli simuloida vallitsevaa tilannetta maailmassa ja ratkoa todellisen oloisia ongelmia luonnonvaroihin, kriiseihin, väestönkasvuun, koulutukseen etc. liittyen. Liikuntasalin lattialle oli levitetty jättimäinen maailmankartta. Jokainen osallistuja nosti itselleen “arpalipun”, josta selvisi kansalaisuus, koulutus, varallisuus ja asema. Kaikki jaettiin oikean todellisen maailmantilanteen mukaan. Itse päädyin lukutaidottomaksi Afrikkaan.

Pelissä lukutaidottomuus toteutettiin niin, että  vaikka meidän tuli osallistua kaikkeen päätöksentekoon täysin vapaasti, emme saaneet sanoa sanaakaan. Tarkoitus oli tehdä yhdessä sekä omaa yhteisöä, että koko globaalia tilannetta parantavia päätöksiä. Ette ikinä usko, miten vaikea oli osallistua – ylipäätään tulla kuulluksi, kun ei saanut puhua. Ja sitähän lukutaidottomuus oikeasti käytännössä on. Sinulla ei ole sananvaltaa – kieltä – saada mielipiteitäsi, ajatuksiasia tai toiveitasi kuulluksi. 

Sinänsä tuo pelisimulaatio ei vastannut todellisuutta, että me lukutaidottomat saimme kuitenkin käytännössä saman informaation, joskin vähän viiveellä, kuin muut pelaajat. Näinhän todellisuudessa ei ole – lukutaidoton jää hyvin usein paitsi suuresta osasta tietoa ja on lisäksi täysin sen varassa, mistä ja keneltä sattuu tärkeistä asioita kuulemaan. Oman riippumattoman mielipiteen muodostaminen vaikeutuu huomattavasti.

Yksi herättävimpiä kokemuksia World Game pelistä ja nimenomaan lukutaidottoman kansalaisen roolista oli se, miten minut, vajavaisesti kommunikoivan, mutta silti periaatteessa ryhmän täysivaltaisen jäsenen osallisuus sivuutettiin lähes kokonaan. Olin omasta mielestäni aivan yhtä fiksu, pystyvä ja taitava hoitamaan yhteisiä asioitamme kuin kuka tahansa muukin – ellen jopa vähän fiksumpi.. Haha! Mutta, koska minulla lukutaidottomana ei ollut  käytössäni normaaleja kommunikointivälineitä, ryhmä alkoi pikkuhiljaa ärtyä tuloksettomaan huitomiseeni. Niin, he suhtautuivat minuun kuin en olisi ihan täysjärkinen. Vain, koska olin lukutaidoton.

Unescon ja Alwaysin Facebook -sivulla voit kantaa kortesi kekoon hyvin yksinkertaisella tavalla. Klikkaamalla sivulta löytyvää pinkkiä nappulaa olet mukana auttamassa Senegalilaisten tyttöjen koulutusta. Always lahjoittaa jokaisesta napsaisusta 0.28 euroa kampanjaan.

Enpä usko, että siellä ruudun toisella puolella on ketään, joka ei olisi täysin samaa mieltä siitä, että lukutaito on tärkeää ja että tytöillä tulisi olla samat koulutusmahdollisuudet kuin pojillakin. Tässä vielä vähän faktaa kampanjasivuilta:

“Koulunkäynti on etuoikeus, joka sallitaan liian harvalle.

Noin 90 miljoonaa tyttöä ympäri maailmaa jää paitsi koulutuksesta. Kehitysmaissa neljännes tytöistä ei käy koulua.

Tiesitkö, että:

• jokainen lisävuosi peruskoulussa nostaa naisten tulevaisuuden tulotasoa 10–20 prosenttia. Naiset investoivat tuloistaan 90 prosenttia terveyteensä ja perheeseensä.

Lukutaidottomuus on iso ongelma senegalilaisten tyttöjen keskuudessa. Lukutaidottomuus tuomitsee naiset köyhyyteen ja johtaa siihen, että yksi neljästä naisesta syrjäytyy.

• Puolet Senegalin väestöstä ei tänä päivänä osaa lukea ja kirjoittaa – heistä 63 prosenttia on naisia.

Tyttöjen ja naisten voimaannuttaminen alkaa koulutuksesta. Kehittyvissä maissa lukutaito hyödyttää naisia monella tavalla:

• parempi tulotaso
• maataloustoiminnan tehostuminen
• matalampi kuolleisuus lasten ja äitien keskuudessa
• tytöt ja naiset avioituvat myöhemmin
• parempi suoja HIV-tartuntaa ja AIDSia vastaan”

Kuvat ja lainaus: Unesco

Tämän, lievästi sanottuna katastrofintäyteisen maanantain valopilkku oli uusi, Veeran tänne Tukholmaan postittama Lindexin Missoni-malliston kietaisumekko. Tykkään hurjasti mekon värimaailmasta ja pieni lurex-lankojen kimallus siellä täällä raitojen seassa antaa mukavasti pientä säihkettä tavalliseen toimistopäivään. Neule on tuotelapun perusteella 100 % viskoosia (vaikka oikeasti metallilangat tuskin voivat olla viskoosia? Vai?), mikä tekee siitä ensinnäkin tosi mukavan päällä ja helmasta kivan raskaasti laskeutuvan.

Innostuin jopa föönailemaan hiukseni tänään vähän kiharalle. Tosi järkevää, kun ottaa huomioon, että ulkona lähes koko päivän vallinnut keli, syysmyrskyä lähentelevä rankkasade, tuhoaa jo pelkällä olemassaolollaan kaikki mahdolliset kampaukset varsin tehokkaasti. No, yritetty on ainakin!

• kietaisumekko, Missoni – Lindex
• kauluspaita, Sand
• nilkkurit, DonDonna

Eiku minttu! Minttu on sen sijaan panostanut rauhaan ja hyvinvointiin.

Viikonloppuna se sujuikin ihan hyvin. Tänään aamulla sain shokkiherätyksen, kun Peetulta tuli viesti, että heidän huoneeseen on Balilla murtauduttu – ja tyyliin kaikki vähänkään minkään arvoinen kampe on varastettu… Siinä sitten aloittelin maanantai-aamua assisteeraamalla pankkikorttien, SIM-korttien ja passien spärraamisessa.

Tytöt olivat siis ulkona eilen ja heidän huoneeseensa oli murtauduttu. Ilmeisesti tuon tason majoitus ei tunne mitään safety-lokeroita, mutta pääasia on kuitenkin, että tytöt ovat fyysisesti kunnossa – kaikki muu on materiaa. Tosin kävi kyllä mielessäni, että eikös idea siinä, että on kaksi pankkikorttia ja kaksi henkilötodistusta matkassa, ole juuri se, että toiset on huoneessa ja toiset mukana. Ryöstön sattuessa ainakin sitten toinen jää jäljelle. Nooh, jälkiviisaus on tietty aina tosi hedelmällistä. ;D

Ei kyllä ollenkaan pitänyt kirjoitella tuosta vaan yhdestä positiiviseen ajatteluun ja elämänasenteeseen liittyvästä jutusta, josta luin vähän aikaa sitten. Tämä liittyy yhteen projektiin meillä töissä ja siksi en pysty linkittämään esim. tutkimustuloksiin, mutta mielestäni tosi mielenkiintoista asiaa siitä, miten muisti ja aivot toimivat.

Tutkimusten mukaan vain noin 5 – 10 % yhden päivän aikana tehdyistä päätöksistä tapahtuu tietoisella tasolla. Kaikki loput – eli 90 – 95 %  tehdään alitajiusesti. Tästä syystä muistiin kertyneet kokemukset aiemmista päätöksistä ohjaavat alitajuisesti toimintaamme. Muistijäljen vahvuus riippuu siitä, miten voimakas kokemus on ollut – tai miten monta toisiaan vahvistavaa kokemusta aivoihin kertyy.

Liittyen varmaankin johonkin primitiiviseen hengissäsäilymisvaistoon, negatiivisilla kokemuksilla on taipumusta jättää voimakkaammat muistijäljet kuin positiivisilla. Eli, jos olet mokannut joskus jossain tilanteessa, aivosi tekevät kaikkensa, että et päätyisi enää uudelleen samaan tilanteeseen. Oliskohan tässä syy niin monien potemaan esiintymiskammoon esmes?

Hyvät uutiset tulevat tässä: vaikka aivot ovatkin aivan fantastinen kapistus, niitä on varsin helppo huijata. Aivojen on nimittäin tutkimusten perusteella varsin vaikea erotella oikeaa tapahtumaa ja ajateltua tapahtumaa muistijälkiä tallentaessaan. Tästä syystä siis positiivinen ajattelu ja postiivisten mielikuvaharjoitusten tekeminen on ensinnäkin erittäin kannattavaa, mutta myös ajan kanssa yhä helpompaa, kun positiiviset muistijäljet alkavat voittaa alaa. Eipä siis ihme, että ne positive thinking -ihmiset tuntuvat joskus olevan niin perinpohjaisen positiivisia!

Rauhoittava ja raikastava minttutee syntyy parvekkeelle villiintyneestä mintusta ja keitetystä vedestä. Muutama oksa kesän caipiroska-sesongilta yli jääneestä mintusta upotetaan kiehuvaan veteen. Reipas lusikallinen sokeria sopii ainakin Mintun makuun, mutta ei tietenkään ole pakollinen!

Ihanaa maanantaita kaikille! Ajatelkaa positiivisesti, älkääkä menettäkö uskoanne vastoinkäymisienkään kohdalla!

Tässä nyt vihdoinkin esittelyssä viime viikolla postista hakemani vaatekaapin täydennykset. Olen ihan innoissani kaikista uutukaisista! Kyllä näillä taas saa makua toimistopukeutumiseen. Valillä kun tuntuu, että sitä pyörittää samoja vaatteita viikosta toiseen – eikä mikään oikein jaksa enää ispiroida. Silloin on hyvä hetki hankkia vähän täydennystä.

Henkan paketista kuoriutui yksi kevyt jakku, mustat farkut ja vetoketjuin pimpattu tweed-tyyppinen hame. Siviilipaketti saapui Porista ja ihanan Veeran avustuksella olen kuin olenkin Lindexin Missoni-malliston sahalaitakuvioisen mekon onnellinen omistaja. Me so happy!!

Himoitsemani mekko on 100 % viskoosia ja sävymaailmaltaan aivan täydellinen. Sen verran avonaiseksi tuo kietaisumalli jättää pääntien, että jotain sen alle on melkein pakko laittaa. Olen testannut sekä valkoisen kauluspaidan että mustan t-paidan kanssa. Molemmat tuntuvat toimivan tosi hyvin.

Henkan mustat farkut oli aika heräteostos. On ollut sellainen olo, että garderobistani uupuu varsinkin käyttökelpoisia alaosia. Mustat farkut kuuluvat mielestäni vähän samaan kategoriaan kuin valkoinen t-paita ja musta kapea hame – yksi hyvä ja siisti versio aiheesta pitäisi löytyä aina varastoista!

Harmaa vetoketjuhame on pippuritweed- henkistä jerseytä. Ihastuin ei-niin-kovin yllättäen tuohon perushameen malliin, jossa kuitenkin on aika rutkasti jujua juuri noiden vetoketjujen ansiosta. Saa nähdä, miten materiaali kestää käyttöä. Nyt tuo tuntuu aika napakalta, mutta helposti tuollaiset jersey-hameet venähtävät ihan luvattoman nopeasti.

Musta-valkoinen graafinen jakku oli ihan pakko saada! Malli on vähän pusakkamainen, vajaamittaiset hihat ja pyöreä kaulukseton pääntie vie ajatukset 60-luvun op-muotiin. Vetoketju tekee jakusta vähän vähemmän tärkeilevän. Uskon, että tälle tulee tosi paljon käyttöä erilaisissa yhdistelmissä.

Nyt alan olla aika tyytyväinen vaatevarastoni tilaan tänä syksynä. Oikeastaan vain kenkäosastolla olisi vielä aukkoja paikattavana…