Käytiin eilen Karkin kanssa StarStudio pr-toimiston showroomilla ihastelemassa ensi kevään korutrendejä. Meidän kaltaisten harakoitten silmät alkoivat kiilua jo ensimmäisen esittelypöydän kohdalla. Niin paljon kaikenlaista ihanaa killutinta oli esillä. Pienen kiertelyn jälkeen ensimmäinen häikäistys alkoi tasaantua ja ne oikeasti omat lempparit erottautua massasta. Tässä meidän molempien – Karkin ja Mintun – suosikit esittelyssä.

Superhyper-kollaasi kaikista tähän postaukseen ajatelluista kuvista syntyi Picasassa ihan sattumalta. Se kuitenkin kuvaa niin osuvasti sitä koruöverifiilistä, missä visiitin jälkeen oltiin, että se sopii hyvin tähän alkuun. Pääsee niinsanotusti fiilikseen mukaan! 😀

Ihan rehellisesti sanottuna en ole täysin varma kuuluuko korumaailman uutuus, ruotsalainen Endra, nyt välttämättä siihen omaan supersuosikit-kategoriaan. Idea on siis se, että valmiiseen, neppareilla kiinnitettävään nahkaiseen tai ripsikankaiseen rannenauhaan kiinnitetään kolme kappaletta haluamiaan nappeja. Nappeja on valtava määrä erilaisia ja ne kiinnittyy rannekkeeseen suuren nepparin tapaan.

Saimme askarrella omat rannekorut ja pitäähän tuotokset esitellä täälläkin. Valitsimme molemmat mustan nahkaisen nauhan. Nappuloiden valinnassa päädyimme syvään henkilökohtaiseen symboliikkaan (hee, hee) ja siksi Karkin rannekorussa komeilee peace-merkki, sydän ja pääkallo, kun taas Mintulla samaisen peace-merkin kaverina on yin&yang-merkki ja tiilenruskealla pohjalla teksti “happy”.  Ihan hauskathan noista tuli, vaikka onnistuin kotimatkalla jo hukkaamaan jinin ja jangin. Se siitä tasapainosta elämässä! 😀

Varsinaista hyper-bling-bling -osastoa edustavat ElenaGlorian muhkeat pukukorut.

Taisin olla vielä H&M:n Anna Dello Russo -malliston aiheuttamassa huumassa, sillä jostain syystä en voinut vastustaa jättimäisiä violetteja dimangi-korviksia ja vähintään yhtä hillittömän kokoisia cocktail-sormuksia. On se vaan onni, että pressitoimistoilla ei voi shoppailla…

Varsinkin Karkki ihastui Happy Blingin pillerirasia-clutcheihin. Itseäni saattoi ihan aavistuksen haitata laukkujen melko läpinäkyvä inspiroituminen hippasen tyyriimmistä esikuvistaan. Varsinkin tuon alemman version Karkki sanoi kuitenkin ottavansa käyttöön ihan milloin tahansa.

Aika monta astetta hillitympää koruinspiraatiota tarjoaa by Mile. Koruissa on selkeä käsityön jälki ja materiaalit (hopea, kupari ja terässekoitus) tosi kivasti maanläheisen viimeistelemättömän oloisia. Kaikkiin koruihin on mahdollista saada hakattua myös oma teksti.

Sif Jakobs Jeweleryn montteerilla päästiin taas kunnon kimallusmeininkiin. Kirkkaaseen, mustaan ja savun väriseen pleksimuoviin on upotettu ketjua tai Swarovski-kristalleja. Ei voi mitään, mutta pakko tunnustaa: kyllä mulle toimii!

Kun nyt lähdettiin tunnustusten linjalle niin voin kertoa, että nämä – oikeasti siis pienille tytöille tarkoitetusta korusarjasta löytyneet renkulat ovat ehkä ihanimmat, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mielestäni tuota Pearls for Girls sarjaa myydään ainakin laivalla… Joten ensi keväänä, kun nuo tulevat myyntiin, on aivan pakko hankkia pari itselle!

Kaikkein suurimman vaikutuksen meihin molempiin teki kuitenkin aivan uusi korumerkki This Old Dark Machine. Kauniit, herkät, rajut ja ajatuksia herättävät korut on kaikki suunnittelijan itse käsin valmistamia.

Linnunkäpäläsormus Mintulle, Karkille setti ensimmäisen nivelen alla sormessa pidettäviä herkkiä hopearinkuloita. Siinä taas hyvää alkua (jatkoa) Wish Listille.

Miten loihdit nopeasti ihanat kiharat á la Hollywood? Tätä kysymystä olen pohtinut pitkien hiusteni kanssa jo vuosikausia. Rakastan kiharrettuja hiuksia ihan riippumatta siitä onko kampaus loivempi, laineita lähentelevä Gossip Girl -kiharrus tai takavuosien missikandidaattien tutuksi tekemä “enkeli”-versio aiheesta.

Pidempään blogiani lukeneet tietävätkin, että olen hiustenlaittohommissa sekä tumpelo että laiska. Tästä syystä voin vakuuttaa, että käyttämilläni konsteilla onnistuu kuka tahansa – ja että kampaus kestää hyvänä yllättävänkin pitkään.

 Aikaa luottokiharakampaukseni tekemiseen menee noin 15 – 20 minuuttia riippuen siitä, miten kosteat hiukset ovat lähtövaiheessa ja kuinka kiharan haluan lopputuloksesta.

Olen kokeillut hiusten kihartamista papiljoteilla, harjakihartimella ja perinteisellä kiharrusraudalla (“piippi-raudalla”, jos joku muistaa…).

Papiljottien pyörittäminen hiuksiin on aika tuskaista puuhaa etenkin, jos hiukset ovat vähänkään pidemmät. Toisaalta paplarit päässä voi puuhailla kaikenlaista muuta ja kiharat syntyvät ikäänkuin sivutuotteena. Lisäksi papiljottikiharat ovat ehdottomasti ilmavimmat päänahan tuntumasta.

Kiharrusraudalla ei ole mitään järkeä alkaa tehdä kiharoita pitkiin ja hiuksiin koko päähän. Osioiden on pakko olla hyvin pienet, jotta edes jonkunlainen efekti tulisi näkyviin ja lopputulos muistuttaa tästä syystä ennemmin pirtsakkaa pilvipöllähdystä kuin kauniita kiharoita. Jos haluat kihartaa vain latvat, toimii vanha kunnon piippi-rauta ihan mainiosti.

Mielestäni parhaimman lopputuloksen saa kuitenkin harjakihartimella. Kosteiden hiusten kihartaminen on kiitollista, koska harjakiharrin kuivaa samalla hiukset ja näin lopputuloksesta tulee kestävä. Osioiden paksuutta muuttelemalla voi helposti säätää kuinka tujua kiharaa haluaa aikaiseksi. Paksutkin osiot kuivuvat ja kihartuvat kuuman ilmapuhalluksen ansiosta.

Ryhdyn kiharrushommiin, kun hiukset eivät ole enää märät, mutta edelleen selkeästi kosteat.  Levitän hiuksiin reilun tujauksen Aussien muotovaahtoa, jonka alunperin sain blogin kautta, mutta nyt on menossa toinen tai kolmas puteli sen jälkeen. Niin loistava tuote tuo on! Antaa hyvin tukea, mutta pitää kiharat joustavina ja luonnollisina. Päällimmäisten hiusten tyveen suihkuttelen Goldwellin DoubleBoostia. Toimivampaa tyvikohottajaa saa hakea!

Normaalisti jaan hiukseni neljään osioon: yksi  molemmille sivuille ja taakse kaksi päällekäin. Sivu- ja päällihiukset kiinnitän kaikki omilla soljilla ylös pään päälle ja aloitan kihartamisen takaa alimmaisista hiuksista.

Kiharran jokaisen osion kahdessa tai kolmessa osassa. Vedän ensin kihartimen muutaman kerran hiusten läpi niin, että harjan ympärile kierrettävä osuus on sileä ja takuton. Kerrostettujenkin hiusten kiertäminen onnistuu suht kivuttomasti harjan piikkien ansiosta. Kun tuntuu, että kihara on valmis, napsautan harjan piikit piiloon ja vapautan kiharan.

Omasta mielestäni sillä, mihin suuntaan hiukset kihartaa, ei ole kovasti väliä. Yleensä teen kuitenkin kiharat alaspäin, koska se tuntuu helpoimmalta. Kiharoiden kannattaa antaa jäähtyä kunnolla harjasta vapautettuina “pötkylöinä”. Vielä lämpimien harominen saattaa johtaa siihen, että lopputuloksena ei olekaan enää mitään kiharoita…

Jäähtyneet kiharat kannattaa aukoa ihan vanhalla kunnon viisipiikkisellä. Ainakin omasta mielestäni jopa kaikkein harvimmat kiharakammat aukaisevat ihan liikaa, mutta tuohan on hiukan makuasia.  

Lopuksi suihkin latvoihin hiukan osis+ keskivahvaa (2) hiuslakkaa. Lakan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei lopputuloksena ole liian kasarihenkinen kiharakypärä. Ihan viimeiseksi laitan vielä koko päähän Schwarzkopfin kiiltosuihketta antamaan vähän eloa vaalennuksien korventamaan  pehkooni.

Tässä on näköjään pöyhitty kiharoita oikein kunnolla! Haha!

Ja tosiaan – aikaa kiharoiden tekemiseen ei mennyt kuin vartti. Aika pieni aika ja vaiva verrattuna siihen, miten paljon kiva kampaus piristää ihan tavallisena arkipäivänäkin.