Miten loihdit nopeasti ihanat kiharat á la Hollywood? Tätä kysymystä olen pohtinut pitkien hiusteni kanssa jo vuosikausia. Rakastan kiharrettuja hiuksia ihan riippumatta siitä onko kampaus loivempi, laineita lähentelevä Gossip Girl -kiharrus tai takavuosien missikandidaattien tutuksi tekemä “enkeli”-versio aiheesta.

Pidempään blogiani lukeneet tietävätkin, että olen hiustenlaittohommissa sekä tumpelo että laiska. Tästä syystä voin vakuuttaa, että käyttämilläni konsteilla onnistuu kuka tahansa – ja että kampaus kestää hyvänä yllättävänkin pitkään.

 Aikaa luottokiharakampaukseni tekemiseen menee noin 15 – 20 minuuttia riippuen siitä, miten kosteat hiukset ovat lähtövaiheessa ja kuinka kiharan haluan lopputuloksesta.

Olen kokeillut hiusten kihartamista papiljoteilla, harjakihartimella ja perinteisellä kiharrusraudalla (“piippi-raudalla”, jos joku muistaa…).

Papiljottien pyörittäminen hiuksiin on aika tuskaista puuhaa etenkin, jos hiukset ovat vähänkään pidemmät. Toisaalta paplarit päässä voi puuhailla kaikenlaista muuta ja kiharat syntyvät ikäänkuin sivutuotteena. Lisäksi papiljottikiharat ovat ehdottomasti ilmavimmat päänahan tuntumasta.

Kiharrusraudalla ei ole mitään järkeä alkaa tehdä kiharoita pitkiin ja hiuksiin koko päähän. Osioiden on pakko olla hyvin pienet, jotta edes jonkunlainen efekti tulisi näkyviin ja lopputulos muistuttaa tästä syystä ennemmin pirtsakkaa pilvipöllähdystä kuin kauniita kiharoita. Jos haluat kihartaa vain latvat, toimii vanha kunnon piippi-rauta ihan mainiosti.

Mielestäni parhaimman lopputuloksen saa kuitenkin harjakihartimella. Kosteiden hiusten kihartaminen on kiitollista, koska harjakiharrin kuivaa samalla hiukset ja näin lopputuloksesta tulee kestävä. Osioiden paksuutta muuttelemalla voi helposti säätää kuinka tujua kiharaa haluaa aikaiseksi. Paksutkin osiot kuivuvat ja kihartuvat kuuman ilmapuhalluksen ansiosta.

Ryhdyn kiharrushommiin, kun hiukset eivät ole enää märät, mutta edelleen selkeästi kosteat.  Levitän hiuksiin reilun tujauksen Aussien muotovaahtoa, jonka alunperin sain blogin kautta, mutta nyt on menossa toinen tai kolmas puteli sen jälkeen. Niin loistava tuote tuo on! Antaa hyvin tukea, mutta pitää kiharat joustavina ja luonnollisina. Päällimmäisten hiusten tyveen suihkuttelen Goldwellin DoubleBoostia. Toimivampaa tyvikohottajaa saa hakea!

Normaalisti jaan hiukseni neljään osioon: yksi  molemmille sivuille ja taakse kaksi päällekäin. Sivu- ja päällihiukset kiinnitän kaikki omilla soljilla ylös pään päälle ja aloitan kihartamisen takaa alimmaisista hiuksista.

Kiharran jokaisen osion kahdessa tai kolmessa osassa. Vedän ensin kihartimen muutaman kerran hiusten läpi niin, että harjan ympärile kierrettävä osuus on sileä ja takuton. Kerrostettujenkin hiusten kiertäminen onnistuu suht kivuttomasti harjan piikkien ansiosta. Kun tuntuu, että kihara on valmis, napsautan harjan piikit piiloon ja vapautan kiharan.

Omasta mielestäni sillä, mihin suuntaan hiukset kihartaa, ei ole kovasti väliä. Yleensä teen kuitenkin kiharat alaspäin, koska se tuntuu helpoimmalta. Kiharoiden kannattaa antaa jäähtyä kunnolla harjasta vapautettuina “pötkylöinä”. Vielä lämpimien harominen saattaa johtaa siihen, että lopputuloksena ei olekaan enää mitään kiharoita…

Jäähtyneet kiharat kannattaa aukoa ihan vanhalla kunnon viisipiikkisellä. Ainakin omasta mielestäni jopa kaikkein harvimmat kiharakammat aukaisevat ihan liikaa, mutta tuohan on hiukan makuasia.  

Lopuksi suihkin latvoihin hiukan osis+ keskivahvaa (2) hiuslakkaa. Lakan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei lopputuloksena ole liian kasarihenkinen kiharakypärä. Ihan viimeiseksi laitan vielä koko päähän Schwarzkopfin kiiltosuihketta antamaan vähän eloa vaalennuksien korventamaan  pehkooni.

Tässä on näköjään pöyhitty kiharoita oikein kunnolla! Haha!

Ja tosiaan – aikaa kiharoiden tekemiseen ei mennyt kuin vartti. Aika pieni aika ja vaiva verrattuna siihen, miten paljon kiva kampaus piristää ihan tavallisena arkipäivänäkin.