Helppojen, tumpelosormienkien toteutettaviksi sopivien kampauksien metsästys jatkuu! Kokeilin, miten ihastelemani feikkipolkka onnistuu – ja sehän olikin suorastaan helppoa. Tässä ohjeet, joiden avulla kuka tahansa puolipitkä- tai pitkähiuksinen voi testata elämää polkkatukassa.

Hiuksissa tulee olla jonkin verran pituutta, muuten kampausta on aika hankala toteuttaa. Sen sijaan kerrostelu ei haittaa. Tähän lookiin sopii oikein hyvin pieni hapsotus – ilmeestä tulee vain vähän kevyempi ja romattisempi. Liialliseen karkailuun pyrkivät suortuvat voi laittaa kuriin pinnien ja hyvän hiuslakan avulla. 

Kampauksen vaatima varustemäärä on aika minimaalinen. Tutoriaalin feikkipolkka on toteutettu yhden ponnarilenksun ja kolmen pinnin avulla. Pinnien määrää kannattaa lisätä tarpeen mukaan, mutta hämmästyttävän tukeva tuosta tulee vain kolmeakin käyttämällä. 

Liukkaisiin hiuksiin kannattaa suihkia aluksi jotain struktuuria antavaa spraytä. Omiin hiuksiini levitin vain reilun kokoisen  kökkäreen randomia muotoiluvaahtoa tukea antamaan. Esikuvien mukaista muhkeutta kampaukseen saa, kun käyttää jotain tuuheuttavaa ainetta, esim. Schwartzkopfin Dust it -puuteria.

Alkuvaiheessa hiukset kiinnitetään erittäin löysälle ponnarille.

Ponnarin pää käännetään niskaan – eli tavallaan tukka käännetään kaksinkerroin. 

Ponnarin pää kiinnitetään pinneillä takahiusten alle mahdollisimman tukevasti. 

Päällimmäiset hiukset pöyhitään paikoilleen niin, että kiinnityskohta ei näy. Mikäli hiukset eivät ole kovin paksut, kannattaa päällihiuksia tupeerata kevyesti alapuolelta ennen ponnarin kiinnittämistä. Näin kiinnityskohta jää helpommin piiloon ja kampauksesta tulee tasaisempi.

Kampauksen toteuttaminen ilman peiliä ja samanaikaisesti itselaukaisijaa räpsien, ei ole ihan maailman helpoin tehtävä. Normaalioloissa olisin toki tarkistanut kampauksen peilien avulla ja  tehnyt jotain noille parille roikkuvalle suortuvalle…

Tämän nopeampaa ja helpompaa ei kampauksen teko juuri voi olla! Ja bonuksena pääsee fiilistelemään elämää polkkatukassa.

Ensin päivän tärkein uutinen: päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti!! Ei kauaa, eikä se juuri lämmittänyt – muuta kuin mieltä – mutta kuitenkin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän päivän voi merkitä kalenteriin ja seuraava ruksi tuleekin sitten joskus helmikuussa, kun aurinko suostuu näkösälle seuraavan kerran. No niin, eipäs nyt heti aleta synkistelemään – vaan ollaan nyt iloisia siitä pienestä valosta, josta tänään saatiin nauttia.

Tänään ei siis tarvinnut vaivata Huntereita, vaan nahkakengät pysyivät kuivana mennen tullen työmatkoilla. Se olikin hyvä, sillä kotiinpaluu ei sujunutkaan ihan normaalien nuottien mukaan. Jossain Vattenfallin (tms…) systeemeissä oli sattunut pikkuriikkinen sähkökatko about lounasajan jälkeen ja se oli pysäyttänyt kaiken tunnelbanaliikenteen ja kaiken pendeltåg-liikenteen useammaksi tunniksi. Myös bussiliikenne oli ihan sekaisin, koska busseja siirrettiin korvaamaan kaikkein pahimpia raideliikenteen ongelmapaikkoja. Vielä neljältä liikenne oli aivan sekaisin, mikä tarkoitti normaalia runsaampaa talsimista. No, onneksi en ollut se nuori mies, joka oli jäänyt Vretenin tunnelbana-aseman hissiin 45 minuutiksi kahden koiransa kanssa.

Sattumoisin tiistain asukin synkkasi hyvin iltapäivän haalariäijätunnelmaan.

• haalari, MTWTFSS
• poolo, Oasis
• vyö ja kaulakoru, vanhoja löytöjä omista jemmoista
• nilkkurit, DonDonna

Irrallisilla kauluksilla saa helposti ajankohtaista ilmettä klassisiin asukokonaisuuksiin ja asennetta väsähtäneeseen neulepaitaan. Statement-kauluksia saa toki kaupastakin, mutta näpräilysormiani alkoi syyhyttää ja tuumasin, että eihän tuollaisen toteuttaminen voi kaksinen homma olla.

Niittien kiinnittämiseen meni ehdottomasti eniten aikaa, muuten kaulukset valmistuvat yhdessä hujauksessa.

Lopputoloksesta ei tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut, mutta aika hauskat kaulukset kuitenkin. Olen mallaillut noita muutamien asujen kanssa ja uskon, että niille tulee vielä hyvinkin käyttöä.

Niitit kävin ostamassa askartelukaupasta (hinta yhteensä noin 5 euroa), mutta muuten kaikki materiaalit löytyi kotoa. Kauluksiin ei mene kovin paljon kangasta, joten niihin on helppo saada vihdoinkin käytettyä niitä muista projekteista yli jääneitä tilkkuja, joita ei ole hennonnut heittää pois.

Kaulusten kaavoina voi käyttää minkä tahansa kauluspaidan kaavoja – kunhan vain malli miellyttää silmää. Itse en uskaltanut riskeerata kaulusprojektin etenemistä kaavojen etsiskelyllä. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohdun puoleksi päiväksi selailemaan kaavalehtiä. Päätin siis piirtää kaavat itse.

Pääntien kaareen otin mallia vanhasta neulepaidasta. Suurensin kuitenkin ympärysmittaa hieman, koska kaulus näyttää kauniimmalta, jos se istahtaa pikkuisen pääntien ulkopuolelle.

Itse kaulus muodostui vapaalla kädellä täysin fiiliksen mukaan.  Käytän kaavojen piirtämiseen ohutta silkkipaperia kunnon kaavapaperin sijaan. Siksi puolitylsälläkin lyijykynällä saa helposti reikiä paperiin. Jos nyt joku sattui ihmettelemään. 

Työn tässä vaiheessa on tärkeää tarkistaa, että assistentti on tehtäviensä tasalla! 

Silkkipaperikaavan avulla on helppo testata miellyttääkö kauluksen malli ja koko ennenkuin hyökkää saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Piirretty kaulus on siis puolikas (daaa!), joten kappaleita pitää leikata yhteensä 4 (2 x kaksinkerroin taitetulta kankaalta). Kauluksenpuolikkaisiin kannattaa silittää suhteellisen jämäkkää tukikangasta – vähän tietty käytetystä materiaalista riippuen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että irtokaulukset saavat mielellään olla aavistuksen tukevammat kuin vastaavat paidassa.

Kaulusten ompelu on ihan superhelppoa. Kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pussiksi. Suurin haaste on muistaa jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Valmiit kauluksenpuolikkaat kannattaa silittää tässä vaiheessa huolellisesti. Silitysraudan avulla voi vielä hiukan muokata kaulusten mallia – jos nimittäin tuntuu siltä, että symmetrisyydessä on toivomisen varaa.. 

Valmiit kauluspalat kiinnitetään yhteen joko edestä tai takaa – ja avattava kiinnityssysteemi laitetaan vastaavasti toiselle puolelle. Niittikaulukset on ommeltu yhteen takaa ja etupuolelle ompelin leveän satiininauhan kaulan ympärille solmiamista varten. Kaulukset voisi  ihan yhtä hyvin ommella yhteen edestä ja laittaa taakse vaikka hakasen tai lenksun ja napin.

Valmiit kaulukset voi koristella haluamallaan tavalla. Niinkuin kuvan valaistuksestakin näkee – tässä vaiheessa oli jo ehtinyt tulla iltapäivä.

Ihan alunperin ajatuksenani oli laitella niitit säännöllisesti kiertämään kauluksen reunaa symmetrisesti ja hillitysti. Tekovaiheessa niitit halusivat välttämättä  asettua tuolla tavalla toispuoleisesti – eikä minusta ollut väittämään vastaan.

Kyllähän niistä aika hienot kaulukset tuli! Tykkään kovasti tuosta muhkean mustan satiinirusetin dekadenttiudesta yhdistettynä klassisten (joskin aika pienikokoisten) pyramidiniittien kovuuteen.

Hunterin (hienot!! OBS!) kumisaappaat hankittuani olen huomannut jotain hämmästyttävää: olen salaa pikkuisen iloinen, jos kuulen sadepisaroiden ropinaa herätyskellon soidessa. “Jesss, tänäänkin voin laittaa ihanuus-kumpparini jalkaan ilman, että näytän idiootilta”. Toistaiseksi en ole keksinyt vielä yhtäkään asiaa, mihin olisin saappaissa tyytymätön. Ja oikeasti – jos jokin juttu saa sellaisen asian kuin marraskuisen maanantai-aamuun sateentihutuksen tuntumaan mahtavalta uutiselta, sillehän pitäisi suorastaan myöntää vähintään Nobelin rauhanpalkinto!

Punainen Henri Lloydin takki matsaa niin hyvin saappaitten kanssa, että päätin oikein kerrankin kuvata myös päällysvaatteet. Kaupanpäällisenä tällä hetkellä käytössä oleva arkimatkalaukkuni. Arkisin en juuri laukkua vaihtele – sen vuoksi sen kuvaaminen tuntuu vähän turhanaikaiselta.

Liuhunauhapaita on yksi ikilemppareitani, vaikka varsinkaan hihansuun silkkinauhat eivät nyt varsinaisesti ole mikään käytännöllisyyden huippusaavutus. Kauniin beige merinovilla/silkkineule on alunperin Stella McCarneyn H&M-malliston saaliita aikas monen vuoden takaa.

• neule, Stella McCartney for H&M
• farkut, H&M
• takki, Henri Lloyd
• saappat, Hunter
• laukku, Botkier

Aina välillä iskee hillitön himo leikata lyhyet hiukset. Tuntuu, että mitä ideaa on pitää pitkiä hiuksia, kun ne jokatapauksessa on pikaisella söherönutturalla noin 90 % ajasta.

Surffailin Style.comissa etsiskelemässä hiusaiheista inspiraatiota ja kuinka ollakaan, törmäsin juuri sopivan viimeistelemättömän näköisiin, pitkistä hiuksista feikattuihin polkkatukkakampauksiin. Lyhyet hiukset ilman leikkausta – miten kätevää!

Ainakin näin kuvien perusteella vaikuttaisi, että sellaisen vähän vähemmän juhlavan version tuon tyyppisestä kampauksesta onnituisi tällainen tumpelokin tekemään. Kovin lyhyisiin hiuksiin feikkipolkkaa taitaa olla mahdotonta tehdä, mutta itselläni tulee tuskin pituuden kanssa ongelmia.

Kaksi ylintä kuvaa on Derek Lamin AW 2012-näytöksestä.  Tyyli on tuossa rokkaavampi ja vampahtavampi kuin kahdessa alemmassa, Rodarten AW 2012-näytöksestä napatuissa kuvissa. Rodarten romanttisempi kampaus sopisi hyvin vähän isompiin juhliinkin. Varsinkin tuollaisen uskomattoman kauniin tähtikuvioisen hiuskoristeen kanssa.

Kuvat: Derek Lam ja Rodarte.

Instagram on oikeastaan aika mainio juttu. En ole mikään syksyn rakastaja… valoa ja lämpöä sitä olla pitää. (Yksi noin ziljoonasta eksistentiaalisfilosofisista teorioistani on se, että tykkään joulusta niin paljon osittain sen vuoksi, että saa hyvällä syyllä virittää kunnon valaistusarsenaalin käyttöön syksyn pimeyttä poistamaan :D) Instagramiin tulee kuitekin näpsittyä kuvia arjen pienistä hetkistä ja niitä katsellessa voi todeta, että ihan hyvähän tämä on. Tämä mun elämäni.

1. Aamulla (aikaisin) töihin lähtiessä on pimeää. Pimeää, mutta kaunista.

2. – 5. Lempijumppani SATSissa tällä hetkellä ovat: BodyBalance, BodyPump, SH’Bam ja SATS Energy. Aikamoista konseptijumppaa, mutta ihan kivaa ja minkäs teet. Harvassa tuntuu enää nykyään olevan niitä aerobic-taiteilijoita, jotka tekivät jumppaohjelmat itse.

6. Vietän joka arkipäivä noin kaksi tuntia Tukholman julkisen liikenteen kanssa. Se tekee 10 tuntia viikossa (vähintään) – eli noin 40 tuntia kuussa.

7. Tykkään Cliniquen myyntikampanjoista, joissa kahden tuotteen ostaja saa ison kasan minikokoisia tuotteita!

8. Törmäsin pressitilaisuudessa persoonallisen tuoksuiseen tuoksukynttilään. Kukaan ei tohtinut likettää kuvaani Instagramissa…. 😛

9. Puhetta muodista ja kestävästä kehityksestä. Tästä lisää myöhemmin.

10. Uudet Hunterit! Ei muuten haittaa yhtään, vaikka vähän sateleekin.

11. Karkki tekee referaattia suomen opintoihinsa. Ei oo helppoo, ei.

12. – 15. Sanoinko jo, että kulutan kuukaudessa enemmän kuin yhden kokonaisen työviikon verran Tukholman liikennelaitoksen hellässä huomassa.

16. Ensilumi tuli ja meni.

17. Viimeiset oranssit lehdet.

18. Kirkkaana päivänä Hammarbybackenin päältä näkee tosi kauas!

19. Marraskuu alkoi. Elämä on laiffii.

20. Hunger Gamesin kakkososa ja valokuvaamisesta tykkäävä (n o t) Sunshine.

21. Noin puoli litraa aamukaffetta suoraan automaatista.

22. Hunger Gamesin kolmososa ja lasi halpaa italialaista punaviiniä.

23. Niittiprojekti. Tuli hieno, vaikka itse sanonkin!

24. Kotikulmat tänään kauppareissulla. Oli niin hienot värit, että en voinut laittaa mitään fancyä filtteriä tuohon.