Vuosi 2020 vaatii ehdottomasti tilinpäätöksen. Tänään on myös vuoden viimeinen täysikuu – Cold Moon – Rapujen tähtimerkissä, mikä osaltaan kannustaa ja auttaa hoivaavalla ja rohkaisevalla energiallaan jättämään taakse turhan painolastin, huolehtimisen ja negatiiviset energiat.
Tuntuu ihan pöljältä sanoa, että enpä olisi vuosi sitten uskonut, mitä 2020 tuo tullessaan. Eihän sitä milloinkaan voi tietää tulevaisuudesta, mutta tämä vuosi on kyllä ollut kaikilla mittareilla mitattuna erityisen ekstreme. Viime uuteen vuoteen valmistautuessani, minulla ei ollut hajuakaan, että olen tulossa mummuksi, että oman äitini maallinen vaellus on päättymässä tai että saan odotella lokakuuhun vuoden vaihteen tienoille luvattua kyynärpääleikkausta. Enkä tosiaankaan kyennyt kuvittelemaan, miten jo silloin kaukaisena pikku-uutisena vilahteleva koronapandemia tulisi pistämään elämän täysin ylösalaisin.
Pandemia on muuttanut kaikkea mahdollista todella paljon – ja tiedän, että sen vuoksi monet on sitä mieltä, että 2020 on kamalin vuosi milloinkaan, täynnä kärsimystä ja pettymyksiä. Lähetän ajatukseni heille, joille joko sairastuminen tai välilliset seuraukset ovat aiheuttaneet harmia, surua ja hankaluuksia. Omalla kohdallani rajoitukset ja yleinen elämän muuttuminen on tuonut mukanaan sekä hyvää että pahaa. Selkein negatiivinen vaikutus oli tietty kyynärpääleikkauksen siirtyminen, minkä johdosta etenkin kotipiirissä vietetty kesä oli erityisen vaatimaton ohjelmaltaan.

Työn kannalta kulunut vuosi on ollut merkillinen. Alkuvuosi maaliskuun puoleen väliin asti oli mahtavan hienoa aikaa. En muista olenko milloinkaan viihtynyt niin hyvin töissä, ja vaikka kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja oppimistilanteita tuli myös alkuvuonna vastaan, päällimmäisenä on kuitenkin muistikuva poikkeuksellisen hyvästä meiningistä. Kaikki ei missään tapauksessa romahtanut hetkessä, meidäthän lähetettiin alunperin kotiin vain kolmeksi viikoksi. Mutta onhan se aika mahdotonta pitää momentumia yllä, kun maailma palaa ympärillä.
Tiimiläiseni asuvat eri puolilla Pohjoismaita ja täytyy kyllä hattua nostaa, miten Suomessa, Tanskassa ja Norjassa pärjättiin upeasti kotitoimistolla, kun samanaikaisesti piti pyörittää alakouluikäisten lasten kotikoulua. Yksin kissojen kanssa asustamisessa on omat huonot puolensa, mutta ainakin sain (ja saan) itse huolehtia aikatauluistani Zoom-palaverien täplittäminä työpäivinä.
Koko pandemiahässäkkä on tuonut päivänvaloon monenlaista yllättävää. Varsinkin alkuvaiheessa ihmiset reagoivat pelkoon ja näkymättömään uhkaan hämmästyttävilläkin tavoilla. Foliohattuja alkoi keikkua yhden jos toisen päässä ja kanssaihmisten osoittelu sormella ja syyllistäminen milloin mistäkin syystä tuli yleiseksi kansanhuviksi. Itsehän ostamme vessapaperia vain tarpeeseen ja kuntosalikäyntimme/kampaamovisiittimme/mökkireissumme on välttämättömyys.
Oikeasti olen kuitenkin sitä mieltä, että koronakriisi on tuonut esiin pääasiassa ihmisten hyviä puolia. Naapuri auttaa naapuria, vaikka ennen tuskin tervehdittiin rapussa, kollektiivinen kyllä tästä selvitään -mentaliteetti yhdistää ja ainakin itselläni palaa usko ihmiskunnan kykyyn toimia luovasti jo ihan vain nähdessäni ulkoilualueella siellä täällä turvaetäisyyksin vietettäviä synttäreitä ja muita juhlia. Tänäänkin päivälenkilläni, vaikka satoi vettä ja lämpötila oli tuskin plussan puolella, bongasin iloisen seurueen helium-palloineen herkullisesti tuoksuvan grillin ympärillä.
Kaipaan ihmisiä, kaipaan toimistolla työskentelemisen dynamiikkaa, kaipaan saada halata ystäviä, kaipaan jopa tungosta. Tai no en tungosta sinänsä, mutta sitä tunnetta, että olen jossain, missä kaikki muutkin on ja että olen vain osa massaa. Mutta samalla arvostan ihan valtavasti, että olen saanut tämän mahdollisuuden hiljentyä, olla kotona, rauhoittua, kuunnella itseäni. Hälyn vähentyminen on antanut tilaa löytää takaisin omien ajatusten äärelle, coronacation auttanut pitkän matkaa kohti takaisin omaksi itsekseni.
Vuoden suurin menetys oli äidin kuolema toukokuussa. Setvin edelleenkin kaikkea sitä, mitä se nosti pintaan. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät aaltoina – aivan kuin alitajunta itseäni viisaampana annostelisi asioita käsiteltäväksi paloina, jotka eivät hautaa alleen. Lohtua haen edelleen siitä, että äidille tämä oli kuitenkin niin paljon parempi.
Vuoden suurin onni on ollut Böniksen maailmaantulo. Melkein kirjoitin, että syntymä ja luonnollisesti syntymä on yksi tärkeimmistä vaiheista tässä. Mutta muistan hyvin, kun sain kuulla uutiset. Raskaus oli tuolloin kestänyt vain kymmenisen viikkoa, eli keskeytyminen ei olisi ollut mitenkään poikkeuksellista noin aikaisessa vaiheessa. Silti aivan valtava ilo ja rakkaus, onni, täytti koko olemukseni heti sillä hetkellä – ja on sen jälkeen vain kasvanut.
Todellinen oppitunti elämän kiertokulusta!
Ihana ja tärkeä “circle of life” -moment oli myös Peetun valmistuminen KTH:lta arkkitehdiksi. Onneksi päätimme pitää kasvihuoneella (melkein kuin ulkona) pienet valmistujaisjuhlat. Elämän virstanpylväiden merkitseminen juhlin on mielestäni tärkeä, inhimillinen riitti.

Kuva: Lilla Berlin

Vuoden kivojen juttujen listalle päätyy myös:

• valmistunut keittiöremontti (otan kuvia ja teen postauksen heti, kun raaskin riisua kaikki joulukoristeet… :D)
• hyvää vauhtia paranemassa oleva käsi
• kutomisen löytyminen takaisin harrastukseksi muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen (tiedän, että se on oikeasti neulomista, mutta Tampereen murteessa kudotaan niin sukkia kuin villapaitojakin. Kangaspuilla kutomista kutsutaan loogisesti kangaspuilla kutomiseksi!)
• koronahimmailun aikaansaaman luovuuden puuskissa tehdyt tulevaisuudensuunnitelmat (kyllä, perästä kuuluu!!)
• oma palsta ja kaupunkiviljelyn opettelu
• kivan, mielenkiintoisen ja antoisan lukupiirin löytyminen
• kaikenlaisia muitakin pikkujuttuja, jotka tuottavat valtavasti iloa, kuten uusi sohva parvekkeella ja että löysin tosi hauskan treeniappin ihan sattumalta (Body FX, jos jotakuta kiinnostaa)

Miinukset on sitten lopulta vain murto-osa vuoden 2020 plussista. Jätän kaiken hyvillä mielin taakseni ja odotan luottavaisin ja iloisin mielin, mitä 2021 tuo tullessaan. Yleensä teen kovasti kaikenlaisia uudenvuoden lupauksia sun muita, mutta voi olla, että ainoa pyrkimykseni on elää entistä enemmän vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Se on kuitenkin ainoa, joka oikeasti on olemassa.
(Tosin huomenna tulee kyllä Torstai Tarot!)

Mites siellä on joulunaika mennyt?
Itse onnistuin hankkimaan itselleni ihan klassisen joulukiireen. Täysin omaa syytäni – tietenkin – kun jotenkin ei vain mennyt jakeluun, että laiskanpulskeasti lönkyttelevät saikkulomapäivät päättyvät ennen joulua ja työhärdelliä on mahdoton välttää. Kaikki jäi toisin sanoen viimetippaan ja todo-listaa sai karsia reippaasti, että ylipäätään saatiin julistettua joulurauha tänne meillekin.
Mitään kaappien siivoamisen kaltaisia kunnon emäntä -hommia listallani ei tietenkään ollut – vaan kaikenlaista näpräämistä. Ihan kaunis tuli joulupöydän kattauksesta, vaikka en ehtinytkään kuivata itse appelsiininsiivuja. Puhumattakaan havukranssista, jonka oli tarkoitus olla pöytäkoriste – tai eteisen pöytäkuusen koristelusta. Onneksi olen jo itsekin unohtanut puolet siitä, mitä suunnittelin tekeväni, mutten sitten ehtinytkään. Ha ha!
Meillä oli kuitenkin aivan mahtavan ihana ja tunnelmallinen joulu. Vaikkakin tosin paljon pienemmällä porukalla kuin mitä alunperin suunniteltiin. Onneksi kuitenkin Karkki, Cissi ja Bönis pääsivät tänne mun luokseni juhlimaan Peetun lisäksi. Jossain vaiheessa kun näytti siltä, että pistellään perunalaatikkoa ja rosollia Peetun kanssa kahdestaan.

Aavistuksen pisti kieltämättä välillä kiukuttamaan se, että kiireeni ja hommien kasautumisen syy ei ollut pelkästään oma aikaoptimistisuuteni ja yleinen prokrastinointi. En tiedä ihan itsekään, miten edelleenkin yllätyn, että kaikkeen menee tuplasti aikaa ja vaikka oikea käteni on jo huimasti paremmassa kunnossa, yhtään mitään ei todellakaan hoideta käden käänteessä.
Leikkauksen aikoihin lokakuun puolessa välissä joulu tuntui olevan niin kovin kaukana. Mielikuvissani liihottelin joulunpyhinä kapeahihaisessa mekossa perheenjäseniä kaksin käsin halaten. Ajattelin, että varmaan joulukuussa pystyn jo ompelemaankin ja muutenkin olemaan enemmän oma itseni. Ehkä jopa syömään haarukalla ja veitsellä niinkuin oikeat aikuiset!
Noooh, vielä on matkaa taitettavana ja rehab-jumppaa jumpattavana ennenkuin kehtaan kutsua itseäni oikeasti kaksikätiseksi. Käsihärveliä on määrätty pidettäväksi jälkitarkastukseen asti. Sinne ei ole vielä tullut kutsua (tulee varmasti päivänä minä hyvänsä!), joten jumitan edelleen erilaisissa oversize-/kaapuratkaisuissa, mitä pukeutumiseen tulee.

Välillä tulee tunne, että kun tuosta härvelistä kerran pääsen eroon, en kyllä ikinä enää pue päälleni ainuttakaan telttamaista yläosaa. Toisaalta, kun nyt esimerkiksi katselen näitä kuvia tässä, olen ihan sitä mieltä, että ponchohan näyttää varsin kivalta. Raita antaa mukavasti vähän sporttimaista ilmettä, vaikka tuon kirotun käteni kanssa tunnen oloni pääasiassa kömpelöksi. Sporttisuus loistaa poissaolollaan, kun törmäilen menemään härvelini kanssa. Ihme juttu, miten en oikein edelleenkään hahmota sen mittasuhteita liikkuessani.
Tämä on yksi perusasujani, kun pitää äkkiseltään upgreidata kotiverkkari-look astetta ihmismäisemmäksi esim. kauppareissua varten. Nyt juuri välttelen kyllä sitäkin, joten pukeutumistilanteita on entistä vähemmän. Jouluna tuli toki ihan oikein meikattua ja laittauduttuakin vähän. Asuni oli tämä, joten siitä ei ole uusia kuvia.

Yksi viime talven parhaita ostoksiani oli nämä Aldon maihinnousukengät. Suunnilleen näihin aikoihin vuosi sitten tajusin, että en tule pärjäämään koko talvea niillä ainokaisilla lenkkareillani, joissa ei ole solmittavia nauhoja. Haravoin koko internetsin etsiessäni tukevapohjaisia talvikenkiä, jotka saa puettua päälle yhdellä kädellä ja jotka näyttävät suht siedettäviltä, toimivat sekä hameen että housujen kanssa etc.
Zalandosta muistaakseni sitten lopulta löytyi nämä ihanuudet ja koska kaikki muut specsit täyttyivät kirkkaasti, päätin sivuuttaa sen tosiseikan, että kuvetta piti kaivaa huomattavasti suunnittelemaani budjettia enemmän. En ole kyllä yhtään katunut, sillä kengät ovat vielä kaiken lisäksi hurjan mukavat jalassa. Tykkään myös tosi paljon niiden traktoripohjista ja tuosta reunaa kiertävästä metallisesta niittirivistöstä.

• poncho, b. Young
• housut, Lindex
• kengät, Aldo

Ihanaa, rauhaisaa, rentoa ja juuri itsesi näköistä joulua just sulle!
Kortit, kristallit ja planeetat kehottavat yhteen ääneen meitä kaikkia pitämään rakkauden sydämessä ja ajattelemaan myös heitä, joilla asiat ei ole niin hyvin. Viedään valo mukanamme mihin ikinä mennäänkin!
Ilon kautta!

Tunteita ja elämää myllertävä ajanjakso jatkuu. Maanantaina on talvipäivän seisaus, mikä on yksi vuoden energioiltaan tärkeimmistä ajankohdista – ja esimerkiksi alkuperäinen syy, miksi joulua vietetään juuri nyt. (En mitenkään epäile siis sitä, etteikö tämä olisi myös fyysisen henkilön nimeltä Jeesus syntymäpäivä. Ihan loogistahan se on, että hänen syntymänsä osuisi juuri tähän ajankohtaan.)
Talvipäivän seisaus on voimakas portaali, jonka avulla voi todellakin irtaantua kaikesta vanhasta painolastista. Yksi suurimpia syitä, miksi itse kunkin henkinen reppu painaa niin paljon on se, että emme ole oikeasti antaneet anteeksi ystäville, kollegoille, entisille partnereille, sukulaisille, äidille, isälle… ihmisille ylipäätään. Talvipäivän seisaus on luonnon tapa näyttää esimerkkiä – jätetään pimeys taakse ja suunnataan kohti valoa.
Mutta katsotaanpas nyt myös, mitä korteilla sanottavana viikonlopun meiningeistä myös. Homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Ruusukvartsi
Rakkauden kivi, joka auttaa parantamaan sydäntä ihan fyysiselläkin tasolla. Haihduttaa surua ja pelkoa, vahvistaa myönteisiä ajatuksia itseä kohtaan, kohottaa itseluottamusta ja opettaa antamaan anteeksi. Lisäksi muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ruusukvartsilla sively poistaa ryppyjä.
Sodaliitti
Auttaa löytämään ja ilmaisemaan todellisia tunteita, vahvistaa omaa tahtoa ja uskoa omiin valintoihin. Parantaa itseluottamusta, auttaa rauhoittumaan, tuo viisautta ja vahvistaa havaintokykyä, kestävyyttä sekä luovaa ilmaisua. Sodaliitti auttaa myös luottamaan omaan intuitioon.
Hematiitti
Lisää tervettä talonpoikaisjärkeä ja vahvistaa eloonjäämisviettiä. Auttaa näkemään ja poistamaan itse itselle asetettuja esteitä ja vahvistaa keskittymiskykyä. Rentouttaa ja helpottaa unen saantia.

1. Lanttien Prinssi
Nyt on hyvä hetki asettaa selkeitä ja konkreettisia tavoitteita sille, mitä haluat saavuttaa. Luvassa on energiaa, näkemystä ja vanhaa kunnon sisukkuutta, kunhan vain tiedät, mitä kohti haluat työskennellä. Kortti neuvoo tekemään yhden asian kerrallaan ja kunnolla – sinne tänne sinkoileminen ei vie eteenpäin eikä ainakaan lähemmäksi tavoitetta.
Vinkki viikonlopuksi: Ehkä ajattelet, että se, mitä kohti haluat työskennellä, on oma asiasi, mutta vaikka tykkäisitkin puurtaa itseksesi, kannattaa kysyä asiantuntijan tai kokeneen ihmisen neuvoa. Lisäksi energinen lanttien prinssi sanoo, että juuri nyt on oikea hetki aloittaa se liikkumismuoto tai treeni, jota olet pyöritellyt päässäsi, mutta et ole saanut aikaiseksi.
2. Miekkojen Prinsessa
Olet matkalla kohti valoisampaa tulevaisuutta. Tiedät kyllä mahanpohjassasi, että ratkaisusi ja valintasi ovat oikeita, vaikka vähän hirvittääkin ajatella muiden mahdollista paheksuntaa ja nostattamaasi pölyä. Sisäinen fiiliksesi on pikkuisen kapinallinen, mutta eihän tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella omaa sisäistä ääntä.
Vinkki viikonlopuksi: Kaikkiin asioihin ei tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. Sinulla on myös kyky omaksua asiat nopeasti, toimia tässä ja nyt, näennäisesti impulsiivisesti, mutta sydämessäsi tiedät, mikä on oikein ja hyväksi. Luota vaistoihisi äläkä suostu kompromisseihin, vaikka järki arvioisikin ne hyviksi, mutta mahanpohjassa ratkaisu tuntuu väärältä.
3. XV – Paholainen
Kortin nimi johtaa helposti negatiivisiin ajatuksiin, mutta paholaisen energia on aivan mahdollista suunnata myös kaikkeen positiiviseen. Voimakas maanläheinen aistillisuus ja maskuliininen voima antaa rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se on. Tänä viikonloppuna on kaikki mahdollisuudet olla säkenöivin, hurmaavin ja kiehtovin oma itsesi. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tai sanoa unohtaen oma herkkyys ja haavoittuvaisuus.
Vinkki viikonlopuksi: Tahdonvoima on hyvä asia ja on tärkeää tehdä valintoja oman sisäisen näkemyksen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on sinun totuutesi. Vaikka olisit miten vakuuttunut, läheisilläsi on oikeus tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Nauti omista valinnoistasi, mutta samalla kannattaa muistaa, että muut tekevät omat valintansa sinusta riippumatta.
No hei siis wau! Jo kolmas torstai peräkkäin, kun yksi Torstai Tarot -korteista on suuren arkanan paholainen! Merkittävää tietty erityisesti, jos on sattunut nostamaan saman kortin joka kerta.
Itse nostin tällä kertaa ykkösen ja sekä kortin, että kristallin viesti puhuttelee erittäin paljon. Tänään oli ensimmäinen työpäiväni pitkän saikun jälkeen – ja olo oli todellakin välillä kuin sillä kuuluisalla peuralla ajovaloissa. Asia kerrallaan ja selkeät tavoitteet – niillä tästä selvitään, kiitos muistutuksesta. Ja joo, löysin meidän taloyhtiön kuntosalilta oikein hyvän, laadukkaan juoksumaton. Juoksin jopa vähäsen. Että kai se nyt on korkea aika aloittaa/palata senkin rakkaan harrastuksen pariin!
Ihanaa viikonloppua! Muistakaa pestä kätenne jokaisessa mahdollisessa välissä!

Intensiivinen ajanjakso jatkuu. Joulukuun uusi kuu osuu maanantaille 14.12. ja uusien alkujen ja yleisen muutoksen energiat ovat sitä luokkaa, että voidaan puhua uuden vuoden kaltaisesta taitekohdasta. Muuttuminen ja nahan uudelleen luominen ei todellakaan aina ole pelkkää kristallipölyä ja laventelin tuoksua. Päinvastoin nyt on tiedossa sitä kuuluisaa verta, hikeä ja kyyneliä.
Työläitä aikoja on siis tiedossa ja tasapainon sekä mielenrauhan löytyminen on poikkeuksellisen haasteellista. Kannattaa pitää mielessä, että korkeilla odotuksilla ja täysin mahdottomilla odotuksilla on vissi ero. Tapahtuipa mitä tahansa, ei ole mitään järkeä (tai etua!) yrittää esittää, että mikään ei tunnu missään ja että kaikki on ok ja kunnossa. This too shall pass – ennen pitkää päästään nauttimaan kasvun ja kehityksen tuloksista, kunhan ensin tehdään siihen vaadittava työ.
Korteilla on, kuten asiaan kuuluu, sanansa sanottavana viikonlopun meiningeistä myös. Homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Tiikerinsilmä
Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.
Lepidoliitti
Rauhoittaa ja tyynnyttää yliaktiivista mieltä. Helpottaa stressiä, tasapainottaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Vahvistaa oman tilan ottamista, itsenäisyyttä, ja vähentää muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksen alla olemista. Auttaa pääsemään eroon päässä kehää kiertävistä hyödyttömistä ajatuksista.
Malakiitti
Malakiitti on voimakas metafyysinen kivi, joka auttaa suodattamaan energiatukoksia ja tasapainon löytymistä. Se lisää itseymmärrystä ja tasapainottaa tunne-elämää.
Malakiitti on kehon ja mielen hoitaja, joka auttaa kohtaamaan menneisyyden nostamalla pintaan muistoja, jotka olemme kieltäneet tai halunneet jättää käsittelemättä. Se on myös yksi merkittävimmistä terapeuttisista kivistä.
Malakiittia voi käyttää apuna hengitys- ja univaikeuksiin, sekä lempeänä kanssakulkijana synnytyksessä.

1. XV – Paholainen
Kortin nimi johtaa helposti negatiivisiin ajatuksiin, mutta paholaisen energia on aivan mahdollista suunnata myös kaikkeen positiiviseen. Voimakas maanläheinen aistillisuus ja maskuliininen voima antaa rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se on. Tänä viikonloppuna on kaikki mahdollisuudet olla säkenöivin, hurmaavin ja kiehtovin oma itsesi. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tai sanoa unohtaen oma herkkyys ja haavoittuvaisuus.
Vinkki viikonlopuksi: Tahdonvoima on hyvä asia ja on tärkeää tehdä valintoja oman sisäisen näkemyksen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on sinun totuutesi. Vaikka olisit miten vakuuttunut, läheisilläsi on oikeus tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Nauti omista valinnoistasi, mutta samalla kannattaa muistaa, että muut tekevät omat valintansa sinusta riippumatta.
2. XVI – Torni
Tornia pidetään yhtenä tarot-pakan haasteellisimmista korteista, joten jos valitsit tämän, voipi olla, että viikonlopusta tulee aavistuksen myrskyisä. Kaikkea vanhaa ja jumittunutta tulee katsottua kriittisesti ja pilvilinnojen tai toiveajattelun päälle rakennetut perustat järkkyvät. Kaikki vanha, mikä ei toimi, on aika panna roviolle. Kaikessa uudistusvimmassaan Torni on kuitenkin myös erittäin tsemppaava kortti – vähän siihen tyyliin kuin klassinen slogan-huoneentaulu sanoo: ”If you have been waiting for a sign, this is it”.
Vinkki viikonlopuksi: Merkittävät muutokset tuntuvat aina raskailta ja vaikeilta, mutta vastustelemalla ja pitämällä ehdoin tahdoin kiinni epätoimivasta vanhasta, tekee prosessista itselleen vain vieläkin vaikeamman. Kannattaa muistaa miltä tuntuu, kun on tehnyt kunnollisen ja perusteellisen siivouksen kotona. Samanlainen rauha, tyytyväisyys ja ilo on saavutettavissa myös kaikilla elämänalueilla, vaikka itse siivoushomma tuntuisikin raskaalta.
3. Miekkojen 10 – Tuho
Pinnalla on voimakas halu olla henkisesti vapaa. Kielteinen ajattelu johtaa helposti noidankehään, joka pahimmillaan voi tuhota kaiken ilon elämästä. Jos aina odottaa pahinta tapahtuvaksi, siitä tulee helposti itseään toteuttava profetia. Tämä pätee niin ihmissuhteissa kuin muillakin elämän alueilla.
Vinkki viikonlopuksi: Mielikuvaharjoittelu ja esimerkiksi luonnossa liikkuminen (mikä tahansa puistikko kelpaa urbaaniksi ”luonnoksi”) auttaa irtautumaan kahlitsevista synkistä ajatusmalleista. Kun päästää uteliaisuutensa pilkistämään ja luottaa elämän kantavan, niin olo helpottuu ja tie ulos noidankehästä löytyy helpommin.
Oh my! Tulipas nyt rankat kortit kaikille! Torni on mielestäni tarottien pelottavin kortti. Olen saanut sen muutaman kerran, kun olen katsonut kortteja itse itselleni ja sama kuvio on toistunut: pidän kiinni asioista/ajattelutavoista/suunnitelmista kynsin hampain, vaikka oikeastaan jo alitajuisesti tiedän, että kaikki on menossa päin mäntyä. Sitten lopulta tilanne kulminoituu siihen, että on aivan pakko päästää irti, vaikka miten haraan vastaan. Siitä seuraa tietty itku-potku-raivaria ja hautaudun-sängynpohjalle-Netflixin-kanssa -masista, mutta savun hälvennettyä olo on kevyempi ja uusi suunta näyttää paljon houkuttelevammalta kuin se, mistä yritin ehdoin tahdoin pitää kiinni.
En halua missään tapauksessa pelotella ketään! Välillä elämään kuuluu näitä murroshetkiä ja vaikka juuri, kun tilanne on päällä, ei siltä tuntuisikaan, edessä on yleensä aina jotain vielä ihanampaa. Jossain vaiheessa sitä tajuaa itsekin, että juuri näin asioiden pitikin mennä.
Itselleni nostin – en Tornia – vaan ykkösen, eli suuren arkanan Paholaisen. Eli saman kortin kuin viime viikollakin!! Tarkoittaa siis sitä, että nyt on Mintun todellakin paneuduttava universumin lähettämään viestiin, kun näköjään ollaan sitä mieltä, että sanoma ei mennyt kerralla perille.
Ihanaa viikonloppua! Pysykää turvassa ja muistakaa hengittää! Laajoja kaarteita vaan, niin kyllä tästäkin mustasta rinteestä selvitään!

Tällä viikolla tulee täyteen kymmenen (10!!) kuukautta siitä, kun meidän toimistolla siirryttiin etätöihin. Viimeinen vähän isompi tapahtuma, johon osallistuin ennen omaehtoista “lock-downia” oli Karkin 30 v. synttärit keskiviikkona 11. maaliskuuta (ajatella, että Karkki oli vielä yläasteella, kun aloin kirjoittaa tätä blogia!!). Silloin käytiin syömässä aivan ihanassa, paljon kehuja ja kunniamainintoja keränneessä Sekt-ravintolassa. Voi niitä aikoja!
Sen jälkeen olen hissutellut kotosalla, tavannut lähinnä Karkkia ja sen perhettä sekä Peetua. Keväällä en käynyt edes ruokakaupassa, enkä kyllä juuri nytkään – kaiken kun saa nykyään tilattua netistä kotiovelle. (Vaikka käskyt ja pakottavat rajoitukset ovat täällä olleet Suomen näkökulmasta katsottuna lähes olemattomat, ihmiset kyllä todella hyvin noudattavat suosituksia)
Olen oikeastaan nauttinut suorituspaineettomasta elämässä leijumisesta. Puuhaksi on riittänyt kotihommailu, puutarhapalstan hoitaminen ja patikointi lähialueilla. Kun ei ole ollut niin kovaa sosiaalista meininkiä, on tullut juteltua naapureitten kanssa, tutustuttua jopa. Pääosin olen kokenut elämänpiirin pienentymisen oikein positiivisena asiana, joka on opettanut paljon ja näyttänyt, mitä kaikkea valtavan ihanaa löytyy aivan nenän edestä, kun malttaa olla touhottamatta koko ajan tuhanteen eri suuntaan.
With that said…

Ai siis hitsi vieköön ja kertakaikkiaan, miten älyttömästi haluaisin, että olisi jotkut juhlat. Ihan mitkä tahansa juhlat, syystä mistä hyvänsä, kunhan saisin syyn vetää kunnon juhlavetimet päälle, laittautua – siis tälläytyä – perinpohjaisesti. Ja juhlissa olisi vähän tungosta ja kihinää ilmassa. Vanhoja kavereita, hyviä ystäviä, moikka-tuttuja, joiden kanssa on kiva vaihtaa pari sanaa – ja ihan vieraita ihmisiä, mahdollisuuksia.
Sitten käteltäisiin ja halattaisiin ja kehuttais toistemme vaatteita ja hienoa kampausta, uusia kenkiä, uutta duunia, onnistunutta projektia. Sanottaisiin: “Mahdatteko te kaksi tuntea? Tässä on se-ja-se mun entinen kollega ja tässä hyvä ystäväni se-ja-se. Tehän olette molemmat matkustelleet paljon Italiassa!” Ja sitten puhuttaisiin ja naurettaisiin ja tutustuttaisiin ja kuka tietää mihin sekin sitten johtaisi. Hullumpaakin on sattunut.
Muistan, että joskus oli tällaista ja kai vielä tulevaisuudessakin, mutta just nyt ei. Ymmärrän oikein hyvin miksi, enkä ole edes yhtään kapinamielialalla – en vähääkään. Mutta sanon nyt ääneen sen, mitä ajattelen – vaikkei ehkä pitäisi – ja se on se, että alkaa olla selkeää matkaväsymystä tämän eristyksen ja etäisyyden ja varomisen kanssa. Maitohapolla koko muija.

Onneksi on olemassa edes virtuaaliyhteys maailmaan. Toki välillä väsyttää, kun kalenterissa on palaverit kylki-kyljessä niin, että hyvä kun ehtii välillä vessassa käydä. Ihana silti, kun saa tavata ihmisten kanssa – ja päätellen siitä, miten liukkaasti päivät täyttyy, aika monet kokevat palkitsevaksi virtuaalikohtaamisen pelkän puhelinsoiton sijaan.
Ainiin, munhan piti kertoa virtuaalipikkujouluihin pukeutumisesta – eikä alkaa filosofoida syvällisiä! Haha!
Mikään ei estä menemästä all in asun ja muun rekvisiitan kanssa, jos siltä tuntuu. Itse en ehkä sitten kuitenkaan inspiroidu ihan samalla tavalla kuin normitilanteessa, koska ruutu kuitenkin asettaa tietyt rajoitukset esim. liikkumiselle.
Selkeä meikki on hyvä ruudussa olen havainnut. Merkatut kulmat, silmät ja suu näkyy vaikka yhteyden laatu ei olisi aivan huippuluokkaa. Itse valitsen yläpainotteisen silmämeikin ja rajaukset – ja jätän silmän alapuolen meikkaamatta. Näin silmien alle ei tule niin paljon varjoa, jota väistämättä kotivalaistus jonkun verran jokatapauksessa luo.

Simppeliin juhlavaatetukseen riittää joku kiva toppi tai paita – tai kuten tässä minulla ihana kiiltäväsamettinen kimono. Kimono on lahja rakkaalta ystävältäni Tuikelta ja olen se päällä edustanut jo ties miten monessa tilaisuudessa. Entisessä normaalissa myös ihan irl.
Muu asu voi olla “huijausta”, kunhan se näyttää siistiltä, jos nousee kesken kaiken esmes noutamaan jotain. Itse luotan mustaan t-paitaan ja mustaan college-hameeseen, joka näyttää ihan fiksulta, mutta on periaatteessa sama kuin olisi verkkareissa. Ja siinä on taskut!
Juhlafiilistä kohottaa helposti näyttävällä korulla. Kaulakoru, korvikset tai vaikka joku ihana panta/muu hiuskoriste on hyviä ja ruudussa edukseen olevia valintoja. Oma sitriiniriipukseni säteilee aurinkoista, valoisaa energiaa, joka tekee ainakin minut iloiseksi ja kuplivaksi – täydellinen koru juhliin toisin sanoen!

• kimono, Lindex
• t-paita, H&M
• hame, H&M
• kengät, Aldo