Dear Santa,

Olen ollut tosi tosi tooooosi kiltti koko vuoden ja siksi joululahjatoivelistaltani löytyy…

Ei vais tähän väliin haluaisin siteerata (vapaasti) hyvän ystäväni kymmenvuotiasta poikaa, jonka joulutoiveena on löhöillä, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä hyvin. Mitään muuta tältä joululta en odota niin paljoa, kuin laiskoja, pyjamassa ja villasukissa vietettyjä vapaita päiviä, yhdessäoloa Karkin ja Peetun kanssa, jouluherkkuja (osin klassisia kuten rosolli tai perunalaatikko, osin ihan uusia suosikkeja kuten esmes fried rice).

Sen verran ajateltiin “ryhdistäytyä”, että tapanina vaihdetaan OnePiecet farkkuihin ja käydään katsomassa lähileffateatterissa Catching Fire sekä sen jälkeen syömässä lemppariravintolassani Urban Delissä – tai heidän uudessa filiaalissa tuossa ihan meidän lähellä.

Haaveiden joululahjatoivelistalla on toteutuvan suunnitelman linjassa olevia toiveita. Matka Lontooseen, shop-till-you-drop -päivä, ihana hemmotteluviikonloppu hoitoineen jossakin ylellisessä SPA:ssa – kaikki tämä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Yhdessäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Ihan oikeasti ja konkreettisesti toivomuslistaltani löytyy tasan neljä asiaa:

1. Iso, kaunis juomalasi. Unohdan aina juoda vettä töissä, mikä toimiston kuivan ilman kanssa yhdistettynä ei ole mitenkään hyväksi mielialalle, kropalle tai iholle. Lasin tilavuus saisi olla vähintään puoli litraa. Ilokseni huomasin, että tuota Iittalan uutta viinilasisarjaa löytyy todella isolla kuupalla.
2. Ripsien kiharrin. (en edes tiedä, miksi tuota vekotinta kutsutaan..) Naisellisten kykyjen arsenaalistani puuttuu täysin ripsien taivuttamisen jalo taito. Ainoa uuden vuoden lupaus about ikinä, jonka olen oikeasti pitänyt, on noin 8 vuotta sitten tehty päätös opetella kävelemään tosi korkeilla koroilla. Tänä vuonna aion luvata opetella ripsienkiharrussaksien käytön.
3. Iso, kaunis kahvikuppi. Olen parantumaton esteetikko ja siksi yksi niistä harvoista asioista, jotka työpaikalla ihan oikeasti rasittaa, on se, että tarjolla oleva kahvikuppivalikoima on joko Ikean kulahtaneita halpiksia tai firman vähintään yhtä kulahtaneita mainoskuppeja. Eikä ne edes ole tarpeeksi suuria. Pah. Kahvia kun pitää aina saada kerralla vähintään se puoli litraa…
4. Meikkipeili. Nykyinen meikkipeilini on peräisin omilta lukioajoiltani. Vuosikausien hiuslakat sun muut ajan tuomat korroosiot ovat samentaneet rakkaan peilini käytännössä käyttökelvottomaksi. Uusi peili olisi siis todella tarpeen. Enkä panisi pahakseni, vaikka siinä olisi toinen puoli suurentava. (mitään jalkaa en kyllä tarvitse – ei sille paikkaa kuitenkaan löytyisi).

Perinteisiä dekkaripokkareita on aina kiva saada, mutta muutaman vuoden kestänyt ahmimisikä taitaa olla tältä erää ohitse ja  juuri nyt lukemattomien pino alkaa jälleen hipoa taivaita. Eli joulunpyhiksi riittää kyllä luettavaa, vaikkei pukinkontista uutta kirjaa löytyisikään. Suklaavarastoista aion pitää henkilkohtaisesti huolen, mutta en toki pane pahakseni, vaikka paketista kuoriutuisi vielä toinen mokoma lisää.

Mutta paketteja tai ei – ihanaa, että tulee vapaat ja leppoisat pyhät. Uuden vuoden suunnitelmatkin selkiytyivät juuri eilen, joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paineita. (Uusi vuosi ei ole mikään leikin asia täällä Svennelässä… ;D)

Kuvat: Visit London, NK, Style.com, Yasuragi, Iittala, Sephora, Indiska

Kuvittelin tehneeni jokaikinen vuosi, sitten blogin alkuaikojen, postauksen ruotsalaisten vuoden joululahjasta – eli “årets julklapp”. Koska blogijuttujeni kategorisointijärjestelmä (tai “järjestelmä”) on sen verran sumeaa logiikkaa, etten itsekään löydä juurikaan paria viikkoa aikaisemmin tehtyjä postauksia, käytän yleensä ihan googlea vanhoja juttujani etsiessäni. “Årets julklapp Go 4 it vol. 2” -hakusanalla löytyi vain kaksi vanhempaa “Årets julklapp” -postausta: yksi vuodelta 2008 (elämys) ja toinen vuodelta 2009 (kuulokkeet. Mutta että Urban Ears oli jo tuolloin…).

Nykyisin “virallisen” valinnan tekee kaupan alan järjestö (don’t ask who…) ja elektroniikka-alan järjestö Elektronikbranchen. Tässä tämän vuoden voittajat vinkkinä niille, jotka eivät keksi serkulle, veljelle, anopille, kusiinille tai mutsin uudelle boyfriendille (and that will NOT be me…) kivaa, trendikästä joululahjaa.

Aina ajan hermolla elävien ruotsalaisten mielestä, vuoden 2013 toppen joululahjat ovat:

KEVYTUNTSIKKA

Toivottavasti tämä on toimiva joululahjavinkki siellä Suomessa – täällä meillä tuntuu nimittäin siltä, että aivan jokaikisellä on jo käytännöllinen, hyvä, lämmin ja ennenkaikkea supertrendikäs kevytuntuvatakki. Tosin itseltäni moista ei löydy, vaikka voisin kyllä helposti kuvitella itseni käyttämään jotain Monclerin vähän vähemmän superkiiltävästä materiaalista valmistettua versiota (mustana).

Edullisempia – ja ulkonäöltään hyvinkin paljon esikuvansa kanssa saman oloisia – kevytuntuvatakkeja löytyy melkein kaikkien sport- tai sport/fashion -merkkien valikoimista.

Toinen – ja selkeästi paljon laajemman suosion saavuttanut “vuoden joululahja” on:

MEHULINKO

Jos kevytuntuvatakki tuntuu aika yllättävältä “vuoden joululahjalta”, on sen sijaan Elektronikbranchen -järjestön valinta, mehulinko, varsin looginen. Onhan tuolle kyseenalaista kunniaa saavuttaneelle listalle päätynyt noin ziljoona sittemmin kirpputoriklassikoksi muuttunutta vehjettä: leipäkone, pop corn -kone ja jalkakylpylaite nyt ainakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mehulinko ei ehkä ole ihan yhtä älytön juttu. Leivät saa tehtyä mainiosti uunissakin, mutta tuorepuristettua (ja ah niin ihanaa!!) mehua on todella vaikea tehdä ilman hyvää linkoa.

Joskus edellisessä elämässä talouteemme kuului mehulinko, jolla tehtiin ehkä maailman parasta omenamehua. Laite oli kuitenkin kooltaan verrattavissa pieneen panimoon, joten nykyisessä kerrostalon keittiössä en kyllä sen kanssa jaksaisi alkaa askarrella (ja se taisi kyllä hävitä parempaan kotiin “suuren kirpputoritalven” aikana). Sen sijaan tuo Boschin suhteellisen virtaviivainen mehulinko voisi olla tismalleen se, jonka haluaisin kaverikseni niitä nyt vasta muodostumassa olevia uuden vuoden lupauksia toteuttamaan…

Kuvista kiitos: Bosch & Moncler

Vielä tänään ehtii!

Haluatko voittaa itsellesi yhden kätsyimmistä hiustenmuotoilulaitteista, mitä olen koskaan testannut? Vaikka aikaa ei olisi edes kymmentä minuuttia, saa hiukset aivan uuden, siistin ja huolitellut lookin. Täältä löydät arvonnan, jonka voittona on OBH Nordican 38 mm paksun Magic Style Brush -muotoiluharja: Quick Fix hiuksille yhdeksässä minuutissa.

Vastausboksi sulkeutuu tänään klo 21.00, joten nyt äkkiä vastailemaan!

Ihanihan ekana haluaisin muistuttaa tuolla pari postausta alempana olevasta arvonnasta. Koko blogeja lukeva (ja arvontoihin osallistuva) maailmanosa taitaa olla niin jo joulukiireissään, että kilpailuvastauksia on tullut aivan ennätysvähän. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että tsäänssit voittaa huikean kätsy OBH Nordican kuumeneva hiustenmuotoiluharja on ennätyskorkealla!

Päivän kuulumisista sen verran, että taivaalta vihmovasta sateesta huolimatta meillä on ollut aivan mielettömän huippu päivä! Heräsin pari tuntia aikaisemmin kuin Karkki ja Peetu. Käytin tuon ajan ei-niin-salaiseen paheeseeni, sunnuntain lehden lukemiseen ja kahvin litkimseen sängyssä peiton alla. Ihana, rauhallinen oma hetki! Vain kisu kävi välillä puskemassa ja purisemassa. Makuualustaksi karvakuononeidille kelpasi tänään poikkeuksellisesti jo ne luetut sanomalehden osat.

Karkki heräsi super-energisenä ja sai meidät kaikki kuusenhankintareissuun jo ennen aamupalaa. Löydettiin aivan täydellinen kuusi – tuore, tuuhea, syvän vihreä ja tarpeeksi pitkä! Sateisen kävelymatkan jälkeen Peetu fiksasi meille aivan uskomattoman ihanan brunssin. Istuttiin pöydässä niin pitkään, että ulkona alkoi jo hämärtää.

Iltapäivällä Peetu on häärännyt edelleen lähes ilman taukoa keittiössä, Karkki on lukenut tenttiin ja Minttu dataillut.

Kun kävin hakemassa kuusen jalan kellarista, näin käytävässä tuollaisen vanhan koulutaulun. Hetken jo ehdin toivoa, että maailmankaikkeus oli laittanut sen sinne minulle joululahjaksi. En (tietenkään!!) tohtinut heti kiikuttaa “lahjaa” parempaan talteen, mutta ajattelin, että jos taulu on siinä vielä huomenna tai parin päivän päästä, voin olla melko varma, että omistaja on sen hylännyt.

Vähän myöhemmin kävin viemässä roskia ja ajattelin jättää samalla tauluun puhelinnumeroni lapulla ja selostuksen, että jos tuo hieno ihanuus on täysin hyljätty, adoptoin sen mielelläni hyvään ja arvostavaan kotiin. Koulutaulu oli kuitenkin ehtinyt jo kadota. Toivottavasti jonnekin seinälle…

Tämä lauantai on mennyt lähinnä perusasioiden äärellä. Eilisillan huikentelevaisuus on kostautunut tänään aikas vetämättömänä olona, mutta juhlissa oli kuitenkin niin hauskaa, että mitäs pienistä!

Peetu on sen sijaan ollut tosi reipas. Jouluvalmistelut on edennyt isoin harppauksin, tänään valmistui jättimäärä piparkakkuja, lussepullia, piparminttufudgea ja englantilainen hedelmäkakku on vielä tekeillä. Ihan justiinsa aletaan syödä illallista (kunhan vain väärään bussiin päätynyt Greta löytää perille) ja sen jälkeen ohjelmassa on jokajouluinen traditio: Love Actually -leffan tölläys.

Tässä vielä kyseenalaislaatuisissa kuvissa eilisien rokkipikkujoulujen asuni… Kuvien ottamisen jälkeen totesin, että kaulakoru on vähän too much – joten se jäi kokonaisuudesta pois.

• t-paita, lainassa Peetulta
• jakku, Isabel Marant pour H&M
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Lanvin pour H&M
• korut, Glitter (saatu blogin kautta)

Joulufiiliksissä muutkin..

Julhälsning från Haga from Kungahuset on Vimeo.

Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut – tai “julbord” – niinkuin täälläpäin on tapana sanoa. Häppeningin teema on rock, mikä aiheutti pientä päänvaivaa, koska halusin hauskan ja teeman mukaisen asun, mutta en mitään hevirokki-naamiaispukua.

Hiukka on taas vaihteeksi kiire, mutta.. kengät check!

korut (saatu Glitterltä – kiitos!!)… check!

Hillitysti rock asu. check!

tiukka rokkimeikki. check!

puudelikiharat in making. check!

Huomenna lisää, nyt täytyy juosta!! Pussss!