Indiedaysin parin viikon takaisessa Inspiration Day -tapahtumassa oli myös mahdollista tsekkailla ajankohtaisia pokia Instrumentariumin pisteellä. Kaikki halukkaat saivat osallistua Indiedaysin ja Instrun yhteistyökampanjaan – ja minä tietty olin innokkaana heti mukana. Kantsii muuten käydä kampanjasivulla äänestämässä suosikkipokiaan – palkintona arvotaan 179 euron lahjakortti. Sillä saa jo ihan kivat aurinkolasit kesäksi…
Pokien valinta on mielestäni aika haastavaa. Aurinkolasien kohdalla olen usein sitä mieltä, että haluan ne “trendikkäimmät” pokat, vaikka ne ei välttämättä olisikaan ne kaikken sopivimmat.

Suurin rajoitus on oikeastaan se, että korkeiden poskipäiden takia en voi kuvitellakaan käyttäväni suurinta osaa sen paremmin aurinkolaseista kuin tavallisista kakkuloistakaan.
Aurinkolasien kohdalla olen mielelläni aika trenditietoinen, mutta peruslasien kanssa suurin toiveeni on toimivuus. Haluan, että kakkulat istuvat hyvin ja että pokat sopivat muuhun tyyliini saumattomasti.

Kehyksien valinta ei ole mielestäni mitenkään erityisen helppoa. Tarjontaa on ihan mielettömän paljon ja helposti tulee sellainen olo, että kaikki näyttää ihan samalta. Onneksi asiantunteva myyjä osaa auttaa. Esimerkiksi näihin kuviin päätyneisiin pokiin sanoin vinkiksi vain, että yleensä tykkään aika maskuliinisista pokista ja ihan vain parin kokeilun jälkeen päädyin näihin kehyksiin. Ilman myyjän hyviä neuvoja olisin varmasti tuskastunut alta aikayksikön.

Juuri nyt olen sekä vailla uusia silmälaseja että hinkuan kivoja aurinkolaseja. Saa nyt sitten nähdä, mihin lopulta päädyn.
Mutta tosiaan äänestämällä omaa suosikkiaan, voi täältä kampanjasivulta voittaa uudet arskat – ja vaikkei voitto osuisikaan kohdalle, aina voi inspiroitua minun ja muiden bloggareitten pokavalinnoista.

Tähdet on ilmeisesti juuri nyt jotenkin erityisen hankalassa asennossa. Näin olen ainakin Twitterin ja Facebookin päivitysten perusteella ymmärtänyt. Sitten vuoden vaihteen en ole nähnyt yhtä monia unettomuudesta ja kaikenlaisesta muustakin hässäkästä kertovaa päivitystä, joten täysin tieteellisesti pidän todistettuna, että galaxi aiheuttaa nyt pientä kitkaa itse kunkin elämään.
Inhoan vilpittömästi, kun ihmiset tilittävät pitkäpiimäisesti jaaritellen surrealistisia uniaan, mutta viime yönä näin niin todentuntuisen unen, että vieläkin tuntuu hassulta, että se oli vain unta. Vaikka oikeasti olisi aika epätodennäköistä, että sattumalta maailman äärissä tapaamani kaveri ihan oikeasti soittaisi aamuyöstä ankaran bileyön loppuvaiheessa yöpaikkaa toivoen (saat kyllä silti soittaa, jos olet petiä vailla – ei sillä). Ja että ex-boyfriend olisi saman yön aamuna laittanut cocktail-pala -tyyppistä aamiaista ja järjestellyt astiakaappiin karsean rumia halpiskukkakuosisia kahvikuppeja normaalin itse dreijattujen mukien hurlumhein sijaan. Ja että sitten kävelisin pitkin sateen kastelemia katuja ja soittaisin Tinnille kysyäkseni, että “mitä mun nyt oikeesti pitäisi tehdä”.
Ensinnäkin täällä ei ole satanut moneen, moneen päivään ja noin kaaottisessa tilanteessa tietäisin kyllä kysymättäkin, miten pitää toimia. (Kaverille löytyy aina yösijaa, aamiaiseksi on leipäjuttuja tai luonnonjogurttia ja kukaan ei siirtele sivuun mun tärkeitä kuppejani!).

Eli jotain hämminkiä täytyy kyllä planeettojen asemissa olla.
Jos nyt siirrytään näihin maallisiin, niin täytyy sanoa, että on kyllä aivan mahtavaa, että iltaisin on jo niin valoisaa. Päivän asukuvia voisi helposti ottaa vaikka vielä puoli ysiltä illalla ainakin valo-olosuhteiden puolesta. Sen sijaan tällaiselle pörrötukkaiselle saattaa napakka kevättuuli olla välillä hiukka haasteellinen. Ensinnäkin muutenkin helposti vetistyvät ja punoittavat silmät oikein riemastuvat, kun vienossa tuulosessa yrittää olla räpsyttelemättä kuvanottohetkellä. Ja toisekseen karvat eivät oikein tunnu tietävän paikkaansa.

Onhan se toisaalta hienoa ja luksusta, että ongelmat on tätä luokkaa. Tosin pieni ongelma ei-toivotun kuvaustuulen lisäksi on se, että tänään on palkkapäivä, perjantai ja pikkuisen levoton olo. Tekisi mieli lähteä jonnekin, mutta minne…
Tai sitten ehkä otan vain lasin viiniä ja menen vaahtokylpyyn. Ei pöllömpi idea sekään. Vai?

 

• paita, & Other Stories
• hame (Peetun), H&M
• kengät, Vagabond

Sanotaan, että monilla pukeutuminen ja kampaustyyli jämähtää siihen aikaan, kun oli “parhaimmillaan”. Mitähän se nyt sitten kenelläkin tarkoittaa – ehkä sitä, milloin oli hauskinta tai milloin päätti vakiintua, perustaa perheen ja saada lapsia? Itse olen (luonnollisesti – duh!) sitä mieltä, että elän mukavasti ajan hermolla. Poimin trendeistä ne omimmat ja fuusioin olemassa olevaan tyyliini. Lisäksi olen aivan vakuuttunut kyvystäni ymmärtää myös niitä trendivillityksiä, joista en itse ihan niin kovasti innostu.
Tänä keväänä olen kuitenkin törmännyt jo kahteen juttuun, jotka tulevat täysin puun takaa, ja jotka eivät todellakaan tunnu mitenkään itsestäänselviltä.
Toinen trendeistä on leopardikuosi. Kyseinen villieläin on toki siinä mielessä klassikko, että se on aina jossain muodossa eri mallistoissa mukana. Välillä leo on suositumpi ja välillä vähemmän suosittu – sen kanssa voin elää. Mutta että siitä yhtäkkiä tuli yksi sesongin kuumimmista kuoseista, jota hipsteritkin käyttävät ilman, että ironiaa tarvitsee alleviivata. Sitä en kyllä olisi osannut ennustaa.

Toinen trendeistä on traktoripohjaiset klompsukengät. Siis nyt jo? Kuvittelin, kun Peetu hankki nuo kuvissa näkyvät kengät, että kyseessä on nyt rakkaan tyttäreni super-ironinen fashion-statement. Mutta ei – yllätyksekseni saman tyylisiä kenkiä on ilmestynyt muillekin bloggareille ja vieläpä laajan lukijakunnan hurraa-huutojen siivittämänä.
Tiedän olevani varsinainen takinkääntäjän perikuva, mitä trendityyppisiin asioihin tulee, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tässä on esitelty kaksi selkeästi huippusuosittua juttua, jotka eivät varsinaisesti puhuttele itseäni ollenkaan. En tietty myöskään tuomitse. Mielestäni Peetu näyttää tosi raikkaalta leopardikuosisessa trikoohameessaan ja valkoisissa klompukengissään. Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska kykenin yllättymään molempien trendien suosiosta ja yleisyydestä.
En kai vaan – voi kauhistus – ole tulossa vanhaksi?? 😀

 

• trikoomekko, H&M
• neuletakki, Primark
• kengät, H&M
• korvikset (Mintun), Dybern&Kern
• kello, Michael Kors

Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen ei taida olla montaa asiaa, jotka olisi jäänyt kertomatta. Mintun menneisyyden hämärät duunit, heikkoudet ja paheet on nyt kuitenkin koottu yhteen Indiedaysin ystäväkirjaan. Ja kertauksen vuoksi listaan toki luottoasuni ja rakkaimmat esineeni myös.
Ystäväkirjan idea on minusta hauska. Vanhoja alakouluaikaisia juttuja lukiessa saa toisaalta hyvät naurut ja toisaalta voi huomata, että jotkut asiat, mielipiteet ja mieltymykset ovat pysyneet hyvinkin samoina. Indiedaysin ystäväkirjajuttuun vastauksia kirjoitellessani päätin, että hankin kotiin perinteisen vieraskirjan sijaan aikuisillekin sopivan version ystäväkirjasta. Luulisi, että sellaisia löytyy valmiina – tai sitten yksi mahdollisuus olisi hankkia kiva kansio ja tulostaa sinne itse sivut kysymyksineen.

Vaikka mieli onkin ollut vallaton nyt, kun kevätaurinko paistelee ja maisema muuttuu pikkuhiljaa vihreämmäksi, peilistä tuntuu tuijottavan takaisin tyyppi, jolle pari-kolme tuntia lisää unta ei olisi ollut ollenkaan pahitteeksi. Kevyt päivetys ei vielä ole ehtinyt tehdä taikojaan yleisilmeelle – päinvastoin – tuntuu, että huikaiseva valoisuus paljastaa varsin talvenharmaan olemuksen. Ja jostain syystä on myös niin, että työelämä ei ollenkaan tunnu noudattavan luonnon kiertokulkua. Lähes kaikki kollegat voihkivat, että voi, kun olisi ihana vaan olla ulkona, kun on niin hieno ilma ja samaan aikaan työtahti vain kiristyy. Loma-ajan lähestyessä pitää alkaa juosta kilpaa projektien valmistumisen kanssa – niinhän se on.
Onneksi kosmetiikkateolllisuus ojentaa auttavan kätensä. Muutamien harkittujen siveltimenvetojen avulla on tosi helppo luoda illuusio ainakin kahdesta yöunitunnista lisää. En nyt puutu varsinaisesti meikkipohjan tekemiseen, vaikka hyvä meikkivoide (vannon edelleen Lumenen BB -voiteen nimeen!) ja varjokohtiin sivelty valokynä toki ovatkin vankka perusta virkeämmän ilmeen feikkaamisessa. Mutta myös ehostuksen avulla voi saavuttaa huomattavaa edistystä. Tässä Mintun viisi vinkkiä virkeämpään ilmeeseen:

1. Lämpöä kasvoille aurinkopuuterin avulla. Kunnon kasarivinkki on, että sutia kannattaa pyöräyttää hiusrajassa kasvojen ympäri.

Luonnollisimman lopputuloksen saa mattapuuterilla, joka ei ole kovin punainen. Hileinen aurinkopuuteri sopii juhlakäyttöön ja jo päivettyneelle iholle korostukseen. Oma lempparini on Guerlainin Terracotta Bronzing Powder, sävy 01.

Talvenkalpealle iholle aurinkopuuteria kannattaa laittaa todella varovaisesti. Lopputulos on muuten helposti tunkkaisen ja suttuisen näköinen. Sitten vasta, kun päivetystä alkaa olla jo myös omasta takaa, voi puuteria huiskutella estottomammin kasvojen sävyjä syventämään.

2. Lämminsävyinen poskipuna. Mikään ei piristä ilmettä yhtä paljon kuin kevyt huiskaus luonnollisen sävyistä punaa poskilla. Itse olen sitä mieltä, että parhaimman lopputuloksen, joka antaa illuusion juuri tehdystä reippaasta kävelylenkistä raikkaassa ulkoilmassa saa, kun tupsuttelee punaa vain posken korkeimmalle kohdalle.

Tällä hetkellä suosikkini on Lumenen Touch of Radiance -sarjan poskipuna sävy 10, Kuulaus. Pitkään käytin kylmän sävyisiä pinkkejä värejä, mutta Karkin neuvosta testasin persikkaa – ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Nyt tosin tekisi mieleni seuraavaksi testata voidemaisia poskipunia ja sorbettivärejä etc. uutuuksia. Jotenkin voisin kuvitella, että ne sopisivat varsin mainiosti just kevät- ja kesäkasvoille.

3. Nuden värinen rajauskynä. Aivan ehdoton ilmeen kirkastaja, josta olen ollut riippuvainen jo vuosia! Siinä missä valkoiset sun muut värilliset sisärajaukset silmissä tekevät vain teennäisen ja meikatun ilmeen, toimii nude aivan täydellisenä vähäunisten silmien maskeeraajana. Plussaa myös se, että samalla kynällä voi piirrellä piiloon mitä tahansa kasvojen pikkuvirheitä ja läikkiä. Lopputulos on luonnollinen ja kevyt.
Oma luottokynäni on M.A.C.:in – ja tosiaan jo aika vanha. Nykyään niiden kynät on mustia, mutta sama sävy löytyy edelleen valikoimista. Lisäksi ainakin IsaDoralla on hyvä nude kajal.

4. Markkeeratut kulmakarvat avaavat katseen. Kirjoittelinkin tästä jo kokonaisen postauksen (jonka voi lukea täältä). Sen verran kuitenkin aiheesta vielä, että en edes pirteimpinä päivinäni enää tunne näyttäväni kunnolla hereillä olevalta, jos kulmat ovat miten sattuu. Kannattaa siis testata tätä vinkkiä!

5. Matta high-lighter kulmien alle. Ei varsinaisesti mikään uusi juttu, mutta itselläni korostusväri eksyy kulmien alle useimmiten vain juhlameikissä. Kimalteiset high-lighterit ei toimistomeikissä kovin freesiltä näyttäisikään, mutta matan luomivärin avulla saa juuri sopivasti hiukan lisää valoa katseeseen.

Käytän tuollaista kapeaa sutinysää high-lighter-luomivärin levitykseen. Juju on se, että sitä on tosiaan ihan kapea viiru kulmakarvojen ulomman puolikkaan alapuolella. Myös voidemainen valokynä käy tähän tarkoitukseen hyvin, mikäli täysin mattaa luomiväriä ei satu varastoista löytymään.
Itselläni on käytössä Face Stockholmin Matte Eye Shadow luomiväri, sävy Mist.
Todelliset meikkitaiturit tietävät varmasti ziljoona muutakin vinkkiä, mutta näiden viiden avulla on mahdollista luoda nopeasti illuusio aavistuksen virkeämmästä tyypistä jopa hektisinä arkiaamuina, jolloin halua, aikaa tai kykyä hillittömään kikkailuun ei ole.

 
Ei tälle tyypille varmasti pahaa tekisi, vaikka ihan oikeasti joskus nukkuisi ne pari tarvittavaa lisätuntia. Mutta aika uskottavasti menee läpi hereillä olevasta. Haha!

 
No hei – eihän se töihin ja arkeen palaaminen ollut ollenkaan niin vaikeaa, miltä eilen tuntui! Ihan mukavahan se oli taas nähdä kaikkia kivoja kollegoita, kuulla pääsiäiskuulumisia ja taivastella yhdessä mahottoman hienoa kesäkeliä. Ja sitäpaitsi eräillä oli selkeästi ollut vauhdikkaammat pääsiäisenpäättäjäisbileet eilen – lievää vahingoniloa saattoi tuntea sitäkin itseaiheutettua väsymystä kohtaan! Haha! Vielä kun päivän sai aloittaa hyvällä ja rakentavalla palaverilla, joka tuntui vievän yhtä duunin ikuisuuskysymystä monta askelta parempaan suuntaan, niin mikäs tässä oli työviikkoa aloitellessa. Etenkään tällaista lyhyttä.
Sen verran oli kuitenkin annettava periksi suojaväripukeutumiselle, että mitään keväistä väri-iloittelua en tänään kyennyt päälleni pukemaan. En, vaikka eilisessä pinkkihuurussa ajattelinkin, että tästä lähtien pukeudun ainoastaan ja vain tuohon kevään hurmaavaan huipputrendiväriin. Olisi se kyllä toisaalta ollut sikälikin aika haasteellista, että varsinaisesti en taida omistaa muuta pinkkiä vaatetta kuin ihanan huivini.

 
Varsinaisen keväisenä ei tänään toisin sanoen toimistolla keikuttu. Toisaalta ihan umpitalvinen ei päivän kokonaisuus silti ole. Jakun tapaan käytetty valkoinen kauluspaita keventää hiukan tunnelmaa ja Cheap Mondayn syysnäytöksestä pari-kolme sesonkia sitten saatu tekstipainettu t-paita on mielestäni aika vuodenaikoihin sitoutumaton. Fiksuutta fuskasin H&M:n jersey-kynähameella – ja tietty kauluksilla myös.
Näillä mentiin siis tänään – ja huomenna voikin todeta, että työviikko on jo puolessa. Eipä ollenkaan hassumpaa.


 

• kauluspaita, Whyred
• hame, H&M
• t-paita, Cheap Monday
• kengät, Vagabond