Tähdet on ilmeisesti juuri nyt jotenkin erityisen hankalassa asennossa. Näin olen ainakin Twitterin ja Facebookin päivitysten perusteella ymmärtänyt. Sitten vuoden vaihteen en ole nähnyt yhtä monia unettomuudesta ja kaikenlaisesta muustakin hässäkästä kertovaa päivitystä, joten täysin tieteellisesti pidän todistettuna, että galaxi aiheuttaa nyt pientä kitkaa itse kunkin elämään.
Inhoan vilpittömästi, kun ihmiset tilittävät pitkäpiimäisesti jaaritellen surrealistisia uniaan, mutta viime yönä näin niin todentuntuisen unen, että vieläkin tuntuu hassulta, että se oli vain unta. Vaikka oikeasti olisi aika epätodennäköistä, että sattumalta maailman äärissä tapaamani kaveri ihan oikeasti soittaisi aamuyöstä ankaran bileyön loppuvaiheessa yöpaikkaa toivoen (saat kyllä silti soittaa, jos olet petiä vailla – ei sillä). Ja että ex-boyfriend olisi saman yön aamuna laittanut cocktail-pala -tyyppistä aamiaista ja järjestellyt astiakaappiin karsean rumia halpiskukkakuosisia kahvikuppeja normaalin itse dreijattujen mukien hurlumhein sijaan. Ja että sitten kävelisin pitkin sateen kastelemia katuja ja soittaisin Tinnille kysyäkseni, että “mitä mun nyt oikeesti pitäisi tehdä”.
Ensinnäkin täällä ei ole satanut moneen, moneen päivään ja noin kaaottisessa tilanteessa tietäisin kyllä kysymättäkin, miten pitää toimia. (Kaverille löytyy aina yösijaa, aamiaiseksi on leipäjuttuja tai luonnonjogurttia ja kukaan ei siirtele sivuun mun tärkeitä kuppejani!).
Eli jotain hämminkiä täytyy kyllä planeettojen asemissa olla.
Jos nyt siirrytään näihin maallisiin, niin täytyy sanoa, että on kyllä aivan mahtavaa, että iltaisin on jo niin valoisaa. Päivän asukuvia voisi helposti ottaa vaikka vielä puoli ysiltä illalla ainakin valo-olosuhteiden puolesta. Sen sijaan tällaiselle pörrötukkaiselle saattaa napakka kevättuuli olla välillä hiukka haasteellinen. Ensinnäkin muutenkin helposti vetistyvät ja punoittavat silmät oikein riemastuvat, kun vienossa tuulosessa yrittää olla räpsyttelemättä kuvanottohetkellä. Ja toisekseen karvat eivät oikein tunnu tietävän paikkaansa.
Onhan se toisaalta hienoa ja luksusta, että ongelmat on tätä luokkaa. Tosin pieni ongelma ei-toivotun kuvaustuulen lisäksi on se, että tänään on palkkapäivä, perjantai ja pikkuisen levoton olo. Tekisi mieli lähteä jonnekin, mutta minne…
Tai sitten ehkä otan vain lasin viiniä ja menen vaahtokylpyyn. Ei pöllömpi idea sekään. Vai?
- paita, & Other Stories
- hame (Peetun), H&M
- kengät, Vagabond
6 Comments
Jep, kaikenlaista kitkaa on havaittavissa, johtuneeko tosiaan tuosta!
En tiedä onko tyylibloggaajien tyyliin puuttuminen ihan no-no, mutta olen lukenut blogiasi jo vuosia ja miettinyt lähes yhtä pitkään muutamaa asiaa. Tai enemmänkin harmitellut, että viehättävänä naisena sabotoit jostain syystä (mielestäni) parhaita puoliasi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pukeutumisen kanssa saa hullutella ja aina ei tarvitse panostaa oman vartalotyypin vaatimuksiin. Minusta kuitenkin tuntuu, että en ole nähnyt sinua k-o-s-k-a-a-n muutama paidan nappi auki. Esimerkiksi tässä asussa yläosa tuntuu paljon alaosaa raskaammalta, koska säärissä näkyy ihoa, mutta käsivarret ja kaula ovat peitossa antaen enemmän sellaisen univormu-vaikutelman.
Olen myös asukuvistasi päätellyt, että pidät lyhyehköistä ja laatikkomaisista yläosista, mutta esim. juuri tässä asussa vyötärösi katoaa kokonaan, jollet tuo sitä käsilläsi esiin.
Meillä naisilla (ehkä miehilläkin?) on välillä tapana olla lähes neuroottisen epävarmoja vartalomme piirteistä. Muistan, kuinka pari postausta sitten mainitsit jossain gaalakuvassa mielestäsi epäedullisesta kulmasta vatsasi seutuun (voisin vaikka vannoa, että kukaan lukijoistasi ei löytänyt siitä mitään huomauttamista), joten toivon, että kyse ei ole mistään sellaisesta, koska se olisi turhaa. 🙂
Auts! Kiitos kommentista… tosiaankin!
Olet kyllä niin oikeassa analyysisi kanssa. Jopa silloin, kun olin tosi hoikka – ja nuorena lukiolaisena myös – olen aina ollut sitä mieltä, että olen se tyyppi, jolla vaan ei ole vyötäröä. Rakkauteni (tai pakkomielteeni) laatikkomaisiin yläosiin tulee siis jo 80-luvulta…
Ja mitä tuohon ylänappiin tulee, olet oikeassa tässäkin. Olen mielestäni ihan freesin näköinen ikäisekseni, mutta juuri dekoltee on se alue, missä rypyt ja koko (*tähän monta ei-blogikelpoista kirosanaa*) tämä ikääntyminen, josta tykkään kyllä henkisellä puolella, mutta en niinkään muuten visuaalisesti, näkyy kaikkein selkeimmin.
Mutta kiitos tosi paljon palautteesta. Juuri nyt tuntuu siltä, että tää on niitä hetkiä, joiden vuoksi oikeasti aloin blogata silloin joskus anno datsuma…
Tässä on yksi syy miksi tykkään erityisesti tästä blogista: kommenttikentässä saa myös antaa hiukan kritiikkiä Mintulle, mutta et (ainakaan minun mielestä) tunnu pahastuvan asiasta, vaan kerrot miten itse asian näet. Monessa blogissa tällaista keskustelua ei välttämättä käytäisi.
Itse tykkään eniten niistä asuista, joissa vyötärösi korostuu (varmaan siksi kun itse koen niiden sopivan omaan vartalon malliin parhaiten, ja saan niistä eniten inspiraatiota omaan pukeutumiseen).
Mutta siis usko pois Minttu, kyllä sullakin se vyötäro vaan on 🙂
Ja sitten siihen, mistä mun alunperin oli tarkotus kommentoida: toi dekolteen alueen ikääntyminen on jännä homma, tänä keväänä olen huomannut että ensimmäiset selkeästi ikääntymiseen viittaavat merkit (ihon oheneminen, pienet rypyt) ovat ilmestyneet juurikin dekolteelle. Ja eilen onnistuin iltapäivän auringossa vielä polttamaan yläkropan, prrrrr….. sentään! 😀
Noh, tarttee siis hankkia joku kunnon anti-ageing-tehomömmö-kroppavoide seuraavaksi ja testata joko sillä sais pysäytettyä ajan ja huijattua dekolteeta 😀
Mukavaa alkuviikkoa, toivottavasti sielläkin paistaa aurinko!
Vielä paistelee vähän aurinko, mutta eilinen “helle” (23 astetta lämmintä) on nyt tainnut siirtyä jonnekin muualle.
Kyllä tosiaan otan ihan mielelläni vastaan rakentavaa krittiikkiä. Joskus olen samaa mieltä kritisoijan kanssa ja joskus eri. Olen siinä mielessä poikkeuksellisen onnellisessa asemassa, että ei-rakentavaa kritiikkiä viljelevät kommentoijat eivät ole enää pitkiin aikoihin jaksaneet vaivautua riehumaan kommenttiboksissani. Voi olla, että omakin asenne muuttuisi, jos koko ajan saisi kuulla asiattomia “olet ruma, tyhmä ja väärässä” -kommentteja.
Dekoltee on kyllä varsinainen akilleen-kantapää. Kyllä hyvä ryppyivoide auttaa, mutta erityisen tärkeä on kovat kertoimet aurinkovoiteessa. Mikään ei lisää tuhojen määrää kuin palaminen auringossa… Valitettavasti. 🙂
Hihihihihi…. ei ole ehkä ihan välitöntä vaaraa että soittelisin kännipuheluja ja vinkuisin sohvamajotusta! On nuo skandinaaviset huudilot vieläkin niin kaukana. 😀 😀 😀
Terveisiä Kuala Lumpurista!
Kivaa Kuala Lumpurin ja Bangkokin reissua sulle! Mä nyt täällä vaan odottelen, että joku yö se kyllä vielä soittaa… 😀