Lauantaiterkut Tukholmasta!
Täällä on poikkeuksellisesti melko pilvinen päivä, mutta se sopii suunnitelmiini aivan loistavasti. Tarkoitus olisi nimittäin viettää koko viikonloppu leikkien irl-palapelin nimeltä “IKEA-huonekalut” kokoamista.
Niinkuin olen kertonutkin meillä on ollut jo kesästä lähtien meneillään makuuhuoneprojekti. Se ei luonnollisesti ole lähimainkaan valmis – mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Ei vais, jos totta puhutaan niin siinä vaihessa, kun pääsimme siihen pisteeseen, missä olemme nyt, oltiin jo kyllä koko porukka niin lopen kyllästyneitä koko remppahommaan, että päätimme pitää vähän taukoa. Molemmat huoneet kun kuitenkin olivat ihan asuttavassa kunnossa.
Nyt olisi sitten tosiaan tarkoitus tehdä ensin pieni rykäys Mintun makuuhuoneen kanssa ja ensi viikolla jatkamme pikkumakkarin remonttia. Oma huoneeni on pinnoiltaan ihan kunnossa, mutta muuten kaikki on tosi kesken. Tilasin Ikeasta ison valkoisen Malm-piirongin (kyllä, just sen saman, joka tuntuu vilahtelevan vähän jokatoisen sisustuskuvissa) ja toivon, että se nielee sisuksiinsa mahottoman määrän epämääräistä omaisuutta, jolla nyt ei ole mitään kotia. Kaikenlaista pienempää hyllyä, ripustuskoukkua ja mm. verhotanko tuli myös tilauksen mukana.
Saa nyt sitten nähdä, miten tässä kaiken poraamisen ja rakentelun kanssa käy. Meidän seinät on niin järkyttävän kovaa teräsbetonia, että kädet tärisee jo parin hassun reiän poraamisen jälkeen. Varsinkin verhotangon kanssa voi tulla ongelmia, kun ei katon rajassa oikein pysty painamaan koko kropalla. Toinen isompi haaste on piironki. Jo paketit on niin järkyn painavia, etten ole uskaltanut niitä vielä edes avata. Oh well. Onneksi on kaikkea pienempää, minkä kanssa voi vähän lämmitellä ja Karkki tulee huomenna takaisin kotiin reissultaan, joten eiköhän hommat saada kuntoon.

Niinkuin varmasti arvaatte, tässä ei nyt ole esittelyssä tämän päivän asuni ja eilinenkin meni kotitoimistolla verkkareissa, kun piti kytätä tuota Ikean toimitusta. Asu on viime torstailta. Silloin oli ensin ihan normi toimistopäivä ja sitten illalla uudistuneen Lumenen lanseeraustilaisuus täällä Tukholmassa. Olin niin innoissani, kun sain kutsun tuohon tilaisuuteen! Blogeissa ja Instagramissa on saanut seurata upeita tilaisuuksia ensin New Yorkissa, sitten Helsingissä ja Pietarissa. Puhumattakaan kaikista uusia tuotteita ylistävistä käyttökokemuksista.
Lumenen tilaisuuden dress code oli “Nordic chic”. En nyt ole ihan vakuuttunut, että asuni vastasi kutsukortin toiveita, mutta ajattelin, että onhan tuossa vähän pohjolan syysruskan värejä. Edes.
On aina hiukan haasteellista, kun pitää kirmata suoraan officelta jonnekin edustusta vaativaan häppeningiin. Lumenen tyypit on kyllä niin ihanan herttaisia ja superlämpöisiä tyyppejä, että ryytynyt toimistorottakin tunsi olonsa tosi tervetulleeksi. Puhumattakaan siitä, että meikkitaiteilija Mariela Sarkima onnistui luomaan kasvoilleni sellaista hehkua ja valoa Lumenen uutuustuotteilla, että en näyttänyt ollenkaan siltä, että olisin just istunut kahdeksan tuntia tietokoneen edessä töissä.

Pieni bloginpäivitystauko taitaa nyt olla ohitse ja on aika palata poran ja ruuvimeisselin kimppuun. Kaikille niille vinkiksi, joilla on vielä viikonlopun suunnitelmia avoinna: Bridget Jones Baby on tosi kiva ja katsomisen arvoinen elokuva. Itse olin melko ennakkoluuloinen tuon suhteen. Tuntui, että tässä nyt vain halutaan puristella ne viimeisetkin pennoset irti Bridget Jones -saagasta. Me käytiin Karkin kanssa katsomassa elokuva viime sunnuntaina – ja olimme molemmat todella positiivisesti yllättyneitä.
Bridget Jones Babyn tarina on omassa viitekehyksessään täysin uskottava ja erinomaisesti viihdyttävä. Aikaisempien leffojen tapaan, tässäkin iso osa nautittavuudesta muodostuu herkullisten sivuosien ansiosta. Elokuvasta jää hyvä mieli monella tasolla – yksi niistä on se, että katsojaa ei aliarvioida, mutta mukana on ihanan kreisiä Bridget-huumoria ja kaiken lisäksi onnellinen loppu.

Ja kyllä. Nilkkoja palelsi viime torstaina ballerinoissa sekä aamulla että illalla – vaikka päivällä olikin tosi aurinkoista ja lämmintä. Eli on näköjään aika pakata myös nirunaruballerinat odottamaan kevättä.

• t-paita, Primark
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• ballerinat, Rizzo

Janssonin kiusaus on nakkien ja (kaupan) perunasalaatin ohella juuri se ruokalaji, jonka yhdistän eniten kivojen bileiden yöpala-ajankohtaan. Silloin kunnon janssoni onkin paikallaan. Suolainen, rasvainen ja energiapitoinen vickning on ehkä parasta mitä voi olla juhlien jatkuessa pikkutunneille.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse mistään biletyshommasta vaan on viikon lunchlådan aika!

Perusjanssonin tärkein ainesosa taitaa olla kerma. Perunat ja anjovikset olisivat varmasti vain kohtuullisen hyviä, jos niitä ei hukuttaisi ihanaan ja herkulliseen täyskermaan. Tässä lohijanssonissa on hiukan vähemmän ihan silkkaa energiaa, mutta makua tulee sitäkin enemmän kylmäsavulohesta ja arkimeininkeihin ihan riittävästi kermaisuutta Philadelphia-tuorejuustosta.

LOHIJANSSON
(2 annosta + 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg perunoita
• 2 keskikokoista palsternakkaa
• 3 dl maitoa
• 200 g Philadelphia-juustoa
• 100 g ohuesti siivutettua kylmäsavulohta (tosin Karkin mielestä lohta pitäisi olla tuplat!)
• 1/2 ruukkua tilliä

Valmistus:
Pese/kuori perunat ja palsternakat & siivuta ei ihan älyttömän ohuiksi, mutta ohuiksi kumminkin -siivuiksi. Laita maito, Philadelphia-juusto, siipaloidut perunat ja palsternakka kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes perunat alkaa esitellä pieniä pehmenemisen merkkejä. Kantsii sekoitella ja tsekata, että mitään ei jää kiinni kattilan pohjaan – maito voi olla aika arvaamaton ruuanlaittokaveri. Keittelyn loppuvaiheessa lisää pieneksi hakkeloitu tuore tilli ja suolaa maun mukaan.
Laita voideltuun uunivuokaan ensin kerros peruna/palsternakka/maito/tuorejuusto -seosta. Levittele seuraavaksi kylmäsavulohet edellisten päälle. Laita lohien päälle loput peruna-/palsternakkaseoksesta.
Kypsennä koko helahoitoa noin 20 – 25 min 225 asteisessa uunissa.

Tällä ohjeella ruokaa ei tule mitenkään hurjan paljon, joten esmes meillä pakastaminen ei tullut mieleen tämän lunchlådan kanssa. Peruna ei yleensä tykkää pakkasesta, eli siksi ehkä en kyllä ehkä ihan ekaksi suosittelisi sitä, mutta en tosiaan ole testannut sitä vielä tämän ohjeen kanssa. Toisaalta muistini mukaan se perinteinen janssoni selviää kyllä ihan hyvin pakastimessa.
Lohijansson kyllä pärjää helposti hyvänä 3-4 päivää jääkappissa, joten säilytyksestä tai säilyvyydestä ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Jotkut maanantait tuntuvat enemmän juuri siltä itseltään. Sitä myöhästyy aamun junasta (siitä jälkimmäisestäkin), huutelee lähteissään lapselle “hyvää yötä”, unohtaa puhelimen kotiin ja kaataa kahvia valkoiselle paidalle.
Oikeastaan maanantaini taisi alkaa jo eilen. Oli pari pikkuruista proggista, jotka piti hoitaa nopsasti ohimennen, siinä kaiken muun sivussa. Nooh, ei mennyt ihn suunnitelmien mukaan..
Sekin yksi vintage-peili, jonka olen hankkinut tulevaa meikkauskulmaustani varten, aiheutti varsinaisen askartelusession. Peilin yläkulma oli irronnut ikävästi kehyksestä ja näppäränä tyttönä ajattelin, että sujautan sinne vähän liimaa ja kyllä se siitä.

Mutta ei mennyt ihan niin. Peilin kehys on juuri sen verran kiero, että liima ei mitenkään tahtonut tarttua kiinni. Toista tuntia liimapistoolin kanssa ährättyäni, koko universumi oli sitkeän kiiltävän tahman peitossa, mutta muuten mitään erityistä edistystä ei ollut tapahtunut. Laitoin koko komeuden makaamaan lattialle ja kaivoin kirjahyllystä kaikki painavimmat opukset peilin päälle. Vielä en ole uskaltanut käydä katsomassa, mitä sieltä ensyclopedioiden alta paljastuu… Pitäkää peukkuja, että jollain ihmeen kaupalla on alkanut pitää ja peili on seinäänripustuskunnossa!
Samalla päätin vakaasti, että en enää koskaan milloinkaan osta mitään kivoja projekteja. Vain uusia ja ehjiä asioita, joissa on kaikki osaset tallella. Ounastelen, että en tule pysymään päätöksessäni kovinkaan kauaa. Haha!

Tämän päivän hässäkät tasaantuivat onneksi, kun pääsin töihin. Joskus aikapäiviä sitten hankkimani Minimarketin kukallinen bomber pelasti päivän asuni. Vetskaria vain vähän kiinni ja kahvitahra jäi näkymättömiin!
Ja muutenkin on ollut tosi mukavaa, jos tarkemmin ajattelee. Maailmanhistorian upeimmat syyskelit jatkuu vaan edelleen ja töissä on edessä kiva, vaihteleva ja vähän erilainen viikko. Postilaatikossa odotteli kirjekuoressa maailman hienoin Roosa nauha, Mike Monroen suunnittelema, jonka rakas ystäväni Tinni oli minua varten käynyt ostamassa.
Ihan omaa syytähän kaikki sählääminen on, mutta mukavaa ja kätevää kylläkin, että voi sysätä syyn maanantain niskoille. Maanantai saa kuulla niin paljon muutenkin kaikkea ilkeää, että nämä Mintun tohellukset menee varmaan menee siinä samalla.

• paita, Cheap Monday
• takki, Minimarket
• farkut, Primark
• laukku, Rebecca Minkoff
• tennarit, Adidas Originals

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VaasanRuispalatOhutHerkku’ title=’Päivän paras hetki’]

Arkilounas ei ole mikään vähäpätöinen asia. Kaikki, jotka ovat seuranneet Lunchlåda-postauksiani tietävät, että arvostan kovasti keskipäivän ateriahetkeä, joka pätkäisee työpäivän mukavasti kahteen osaan. Lounas on nykyään päivän pääateriani, eikä ole ollenkaan yhdentekevää, mitä lounaslaatikosta löytyy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun pääsin testailemaan uutta Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipää Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin kampanjassa – ja samalla kertomaan miksi mielestäni lounas, ja etenkin arkilounas, on usein päivän paras hetki.
Millainen on täydellinen lounas? Täyttävä, ravitseva, maukas tietenkin. Mielellään myös aika kevyt, että iltapäivälläkin pysyy silmät auki tietokoneen ääressä. Esteetikkona haluan, että yksinkertaisinkin ateriani on ilo silmälle. Kauniista ruuasta tulee niin paljon miellyttävämmin täysi olo kuin no, mössön näköisestä mättösafkasta. Lisäksi yksi tärkeä kriteeri itselleni on se, että lounas on helppo ottaa mukaan.

Vaasan Ruispalat Ohut Herkku täyttää kaikki toivomani kriteerit erinomaiselle lounaalle! Olen ollut kova ruisleipäfani jo ihan pienestä ja nyt täällä Tukholmassa tiedän tasan tarkkaan, missä kaupassa on paras valikoima. Kuitupitoinen, ravitseva ruis hellii ainakin meikäläisen vatsaa ja ruuansulatusta. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivässä on 74 % ruista leivän viljasta.
Leipälounaaseen liittyy hiukan ristiriitaisia mielikuvia. Myönnän joskus muinoin urani alkuaikoina Suomessa itsekin syyllistyneeni siihen, että skippaan koko lounastunnin ja haukkaan vain jotain nopeasti tietokoneen ääressä. No, kokemus on opettanut, että ei tuollainen stressaaminen päivän kokonaistuottavuutta kasvata – useimmiten päinvastoin. Sen sijaan pieni nautinnollinen rauhoittumisen hetki hyvän ruuan parissa, mukavien kollegojen kanssa, kesken kiireisen työpäivän lataa akut ja innostuksen niin, että virtaa riittää koko iltapäiväksi.

Rakastan hyvää ruokaa ja parhaimmillaan ateriahetki on, kun sen saa jakaa jonkun kanssa. Välillä tulee mietittyä, että kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hyvä ruoka vai sosiaalinen vuorovaikutus. En kyllä osaa antaa tuohon mitään yksiselitteistä vastausta. Toisaalta makuelämykset, hyvä olo ja nautinto ovat olemassa, vaikka söisi yksinkin ja toisaalta taas hyvässä seurassa yksinkertaisinkin ateria voi tuntua ihan parhaimmalta.
Yksi syy siihen, miksi lounas on mielestäni päivän paras hetki, liittyy juuri tuohon. Sinkkuna elellessäni oikeastaan ainoa hetki, jolloin tiedän lähes 100 % varmasti, että saan halutessani ruokailuseuraa, on työpäivän lomassa nautittu arkilounas. Meillä on töissä vielä sellainen kulttuuri, että lounaalla ei puhuta työasioita, jollei siitä ole erikseen sovittu. Näin myös pääkoppa saa kaivatun lepohetken kaiken kiireen keskellä.
Juuri nyt Karkki asustelee parisen kuukautta kotona ennenkuin muuttaa Karlskronaan, Etelä-Ruotsiin – eli illalliseuraakin on tarjolla poikkeuksellisesti melkein joka ilta. Silti tuntuu, että lounas on edelleenkin se päivän tärkein ateria.

Leipälounaan täyttävyyteen ja herkullisuuteen vaikuttaa tietty se, mitä leivän päälle laitetaan. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivän happamuus on juuri sopivan mieto niin, että melkein mitkä tahansa täytteet sopivat. Tykkään puhtaista ja selkeistä mauista – ja nyt pitkän avokado-addiktoitumisen jälkeen olen palannut perusasioiden äärelle.
Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -lounasleivät saavat tällä kertaa sisuksiinsa sipauksen Bregottia (täkäläinen Oivariini), raejuustoa, pinon rucolaa, maukasta juustoa (Präst tässä tapauksessa), makoisia pikkutomaatteja maustettuna ripauksella sormisuolaa ja mustapippuria suoraan myllystä sekä basilikan lehtiä. Nam!

Parhaimmillaan arkilounaaseen voi yhdistää pienen tuulettumisen ulkona. Harva asia tuntuu niin ihanalta kuin viettää hetki auringossa ja raikkaassa ilmassa kesken työpäivän. Mitä luksusta nauttia hyvä lounas puiston penkillä kollegan kanssa niitä näitä jutellen ja fiilistellä ihan kuin olisi piknikillä!
Leipä on aivan täydellinen vaihtoehto ulkoilulounaaksi. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät ovat hiukan perinteistä sitkeämpiä koostumukseltaan, mikä on erinomainen ominaisuus piknikiä ajatellen. Herkulliset leivät eivät olisi ollenkaan niin kätsy mukaan otettava, jos ne hajoaisivat käsiin matkalla suuhun – tai jo kuljetuksen aikana. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipien kanssa tätä ongelmaa ei ole.


Jos tuntuu, että Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät eivät kuullosta tutulta, olet oikeassa. Kysymyksessä on uutuus, joka on tullut kauppoihin vasta nyt elokuussa. Ainakin kaltaiseni ruisleipäfani tykkää uutukaisesta kovasti – ja Karkkikin kehui kovasti ihan spontaanisti ennenkuin edes tiesi, että tässä ollaan tekemässä makutestiä. Klikkaa lisätietoja uutuudesta täältä.

Omnomnomnom!! Hyvä ruoka, parempi mieli!
Syksyinen aurinkoinen puistohetki hyvän lounaan kanssa, mukavassa seurassa = nautintoa jokaiseen arkipäivään!

Kesällä hankittu kevyt päivetys alkaa hiipua ja kiiresyksy pukkaa päälle. On siis aika päivittää arkiset meikkausrutiinit.
En yleensä meikkaa kovinkaan paljoa, mutta ihan ilman mitään en kuitenkaan mielelläni lähde lähikauppaa pidemmälle. Olen aivan patologinen viimetippailija ja torkkunappulan väärinkäyttäjä ja siksi arkiaamuisin on ehostukseen käytettävissä maksimissaan kymmenen minuuttia.

Kuvassa kaikki syysehostukseni kulmakivet. Toki lisäksi tupsuttelen nassuuni irtopuuteria ja yritän saada ripsiini tuuheutta, näyttävyyttä ja kaarevuutta erilaisilla ripsareilla, vähän vaihtelevalla menestyksellä.
Tässä muutama superhelppo ja nopeasti toteutettava vinkki, joiden avulla olen lisännyt hiukan syksyn lämpöä tavalliseen perusmeikkiini.

Meikkipohjan sävy
Kyllä, nyt on korkea aika heivata menemään se kesäiholle tarkoitettu tummempi pohja ja siirtyä takaisin heleämpiin sävyihin. Tässä vaiheessa kantsii myös alkaa ottaa aika iisisti aurinkopuuterin kanssa. Purkista voi saada kauniin päivetyksen, mutta liian tumma meikkivoide ja bronzerin yliannostelu ei ole oikea tapa.
Olen testaillut vaikka mitä meikkivoiteita, mutta aina tulee palattua Lumenen luotettavaan CC-voiteeseen. Se leviää nopeasti ja samettisesti kasvoille kovassakin kiireessä rajoja jättämättä, peittää riittävästi, kestää hyvin koko toimistopäivän ja sekä tuntuu että näyttää kevyeltä ja luonnolliselta.

Yhden luomivärisävyn tekniikka
Olen löytänyt uuden lempparin! Ja vieläpä omasta meikkihyllystäni. Sen sijaan, että tuhertaisin joka aamu luomilleni sekä vaaleaa sampanjanväristä että varjostukseen tummaa harmaata (mikä oli aikaisempi rutiinini), hoksasin, että sopivan keskivertotummalla, neutraalin sävyisellä luomivärillä hommasta selviää mainosti vain yhden värin kanssa.
Käytössäni on Bobbi Brownin Sandy Nude -paletti ja tuo oikealla keskellä on näissä kuvissakin näkyvä suosikkisävy. Joskus aikoinaan omistin Cliniquen kolmen värin paletin, jossa oli tuota harmaampi ja enemmän violettiin taittava sävy, joka myöskin toimi aivan täydellisesti myös yksinään. Sitä ei taida enää olla saatavana, mutta jos sopiva sattuu kohdalle aion kyllä hankkia vaihtoehdoksi tuolle lämpimälle ja rusehtavalle sävylle, joka nyt on käytössäni.

Kulmakarvat avaavat katseen
Ennen en juuri kiinnittänyt mitään huomiota kulmakarvoihini. Nykyään jätän mielummin pois jopa ripsivärin kuin lähden ihmisten ilmoille nakujen kulmien kanssa.
Muotoillut ja merkatut kulmat kohottavat ja herättävät ilmeen ihan kummasti. Varsinkin näin aikuisena saattaa karvat alkaa pikkuhiljaa harventua ja sitä suuremmalla syyllä on hyvä avittaa vähän hyvällä muotoilutuotteella. Itse tykkään eniten kakkumaisesta kulmaväristä, joka levitetään pensselillä.
Kulmien nyppiminen on oma taiteenlajinsa, mutta nyrkkisääntönä kantsii pitää mielessä, että hyvä pituus kulmille löytyy vetämällä suora linja nenänpielestä silmäkulmaan ja siitä kulmakarvojen ulkokulmaan. Ja kiukkuilmeen välttämiseksi voi ne kulmakarvojen välissä nenän päällä olevat karvat nyppiä pois.

Harkiten poskipunaa
Jos totta puhutaan, olen käytännöllisesti katsoen lopettanut poskipunan käytön kokonaan. Menemättä mitenkään yksityiskohtiin voin sanoa, että posket lehahtelee tämän tästä punaiseksi ihan pyytämättä, joten punaisuuden lisääminen tuntuu aika turhalta puuhalta.
Silloin, kun tuntuu, että pieni punapiristys poskilla on paikallaan, on hyvä valita varsin luonnollinen ja mieto sävy. Tykkään kovasti tuosta Lumenen korallisesta 10-sävystä. Sitä tupsautan aivan aavistuksen posken korkeimmalle kohdalle reippautta tuomaan. Ei siis mitään banaanin mallisia viiruja, jotka peittävät puolet kasvoista, vaan vain pieni hento kosketus luonnollista rusotusta aivan poskipäälle.


Eye-liner on paras!
Nyt on aika unohtaa kaikki mahdolliset eye-liner -ennakkoluulot. Kyllä, on tosi vaikeaa tehdä kauniita siipimäisiä rajauksia tai elegantteja pin up -linereita. Niiden paikka ei nyt välttämättä muutenkaan olisi aikuisen naisen toimistotyylissä, joten unohdetaan ne nyt tässä vaiheessa.
Jos tämän vuoden meikkiostoslistalle mahtuu vielä yksi asia, suosittelen lämpimästi hyvälaatuisen kakkumaisen eye-linerin hankintaa. Mikään ei nimittäin avaa katsetta ja syvennä ilmettä paremmin kuin aivan yläripsien tyveen tehty ohuen ohut rajaus mustalla tai tummanharmaalla. Kynällä ei ikinä saa tarpeeksi ohutta, yhtäjaksoista ja huomaamatonta rajausta ja tussimaiset versiot jättävät väistämättä aivan liian näkyvän jäljen.
Tässä kohtaa ei kannata myöskään säästellä, sillä kakkumainen eye-liner kestää ikuisuuden. Rakastan tuota omaa Chanelin rajauspalettia ja voin suositella sitä oikein lämpimästi. Tosin nykyään pakkaus taitaa näyttää kyllä vähän erilaiselta. Hyvä pensseli on myös tosi tärkeä siistin lopputuloksen aikaansaamiseksi. En ole ollut mitenkään erityisen ihastunut käytössäni olevaan Make Up Storen sutiin, samalla rahalla löytyy varmasti parempiakin.

Kirkastusviiru
Tämä on oikeastaan jo bonusvinkki, sillä ihan random arkipäivänä en yleensä ehdi mitään erityiskirkastuksia miettimään. Mutta jos meikkaukseen on käytettävissä vielä noin 30 sekuntia ennenkuin pitää olla jo ovesta ulkona, voi pienellä hifistelyllä saada huomattavan määrän valoa katseeseen.
Eli ohuen musta eye-linerin päälle silmän keskikohtaan vedetään vaalealla helmiäisenhohtoisella kynällä ohut viiru. Sijoituspaikka on heti iiriksen yläpuolelle ja pituus noin puoli iiriksen mittaa yli kummallekin puolelle.

Omat kirkastusviiruni toteutan Lumenelta joskus aikoinaan saamallani Natural Code -kynällä.
Esittelyssä myös bareMineralsin aivan mahtava Marvelous Moxie -huulikiito, sävy Spark Plug. Sain tuosta testerin vähän aikaa sitten ja tuntuu, etten ole ikinä omistanut mitään huulijuttua, joka olisi tuntunut yhtä paljon omalta. Ihastuin niin sävyyn kuin koostumukseen ja tuntuunkin aivan välittömästi – eli tulee aivan varmasti jäämään vakituiseen käyttöön.

Kukkien kanssa poseeraa hän tässä näin.
Ihanaa, kirpeän raikasta syysviikonloppua! <3

Olen jaksanut aina narista siitä, miten hankalaa välikausipukeutuminen on. Ikinä ei tiedä tarviiko jo kaivaa villaisimmat nutut esiin, vai lämmittääkö syysaurinko niin, että päivällä saa hikoilla kuin kesällä konsanaan. Hame ilman sukkiksia on liian vähän, mutta niiden kanssa olo on jotenkin liiankin talvinen. Potentiaalista arkipukeutumiskriisiaikaa tällainen välisesonki.
Klassinen napapiiriratkaisu välikausipukeutumiseen on luonnollisesti kerrospukeutuminen. Ja mielellään iso kassi. Näin sitä voi sitten päivän mittaan joka käänteessä hienosäätää asun lämmöneristysominaisuuksia.
Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, keskiverto toimistorotan ilmasto on kyllä aika tasainen ympäri vuoden. Toki takkia, kenkää ja sen sellaista pitää säätää sesongin mukaan, mutta mistään eräretkeilystä ei kuitenkaan ole kyse.

Hoksasin tänään, että oikeastaan tykkään pukeutua juuri nyt, kun toinen jalka viipyilee vielä viimeisissä kesämuistoissa ja toinen harhailee jo vaikka missä syysmyrskyissä. Tänäänkin oli välillä ihan mieletön auringonpaiste – ja lämpöasteita sen mukaan. Vähän kun sitten katsoi muualle, olikin ihan mahottoman rankkasadekuuron aika.
Mokkanahkaiset, nahkapohjaiset nirunarusandaalini selvisivät tämänpäiväisestä tulikasteesta (hehe, kasteesta..) ihan mainiosti, vaikka olisihan se parempi välttää niiden uittamista syyssateissa. Mutta kun aamulla oli kuivaa ja kaunista, niin eihän sitä silloin usko, että iPhonen sadekuuroja lupaava ennustus voisi mitenkään olla oikeassa.

Muutenkin tämänpäiväinen asuni on ihan tyypillistä toimistopukeutumistani. Rentoja ja skarppeja elementtejä yhdistelemällä saa mukavan, mutta hyvin töihin sopivan kokonaisuuden. Kuvasta tosin puuttuu läpinäkyvä sateenvarjoni – olennainen osa sadekuuropäivän asua.

• paita, Filippa K
• housut, H&M
• takki, Acne
• kengät, Rizzo
• laukku, Mulberry