Jos vaikuttaa siltä, että meidän makuuhuoneprojekti jatkuu ikuisuuden, niin voin kertoa, että siltä se myös tuntuu!
Tajusin onneksi juuri, että Karkki muuttaa vain kahden viikon päästä satojen kilometrien päähän Karlskronaan. Nyt on siis korkea aika rykäistä remppahomma valmiiksi, kun on vielä apukäsiä paikalla.
Tänä viikonloppuna saatiin pikkumakkari tyhjennettyä, revittyä tapetit, paklattua pahimmat reiät, teipattua listat ja aloiteltua pohjamaalausta. Niin, ja saimme sen Ikeasta hankitun mahottoman Malm-piirongin koottua! Eli olemme olleet aivan järkyn tehokkaita ja reippaita.

Pienemmän makuuhuoneen seinien väriksi valikoitui jo kesällä harmaa. Alunperin mietittiin aika tummaa ja melko viileää lyijynharmaata – ehkä jopa vieläkin tummempaa. Lopullisesta valintahetkestä on jo niin kauan, että en edes tarkkaan muista millainen harmaan sävy maalitonkasta löytyy. Päädyimme kuitenkin aika lempeään, suht viileään ja aika vaaleaan kyyhkysenharmaaseen.
Ensi viikonloppu on korvamerkitty pintarempan loppuunviemiselle. Aivan mahtavan ihanaa saada vihdoinkin homma valmiiksi.

Pikkumakkarin funktio on toimia eräänlaisena vierashuoneena. Tosin “vieraat” ovat 90 % tapauksista varmastikin Karkki ja Peetu – joko yhdessä tai erikseen. Molemmille on järjestymässä huoneeseen sekä kaappi- että hyllytilaa, ettei aina tarvitse roudata kaikkea mukanaan, kun on tulossa kotona käymään.
On mahtavaa, kun maalaushommat saadaan päätökseen – se tarkoittaa nimittäin sitä, että sitten pääsee suunnittelemaan niitä hauskempia sisustustuksen yksityiskohtia.
Olen ajatellut, että harmaata seinää vasten sopisi tosi hyvin pisara mustaa terävöittämään tunnelmaa. Mustat lukulamput ja teak string-hylly mustin kannattimin on ensimmäisenä toivelistalla. String-hyllyjä olen muutenkin ajatellut seinälle yöpöydän virkaa toimittamaan. Ne kun menevät aika pieneen tilaan ja toisaalta nielevät ihan kiitettävän määrän kampetta kuitenkin.

Ihan harmaa-musta-teak-valkoinen -minimalismi ei kuitenkaan käy laatuun. Eli jotain väriä ja elämää pitää kehitellä myös pikkumakkariin. Tyynyjä nyt ainakin – ja ehkä joku kiva taulu. Anopinkieli olisi hauska, retro-kiva viherkasvi, joka kaiken lisäksi on kuulemma helppohoitoinen ja myrkytön kissoja ajatellen.
Kaikki inspiraatiokuvat on peräisin Pinterest-tilitäni – ja sieltä löytyy myös linkit kuvien lähteisiin.

Tällä viikolla on töissä ollut kaikenlaista möteä, palaveria, presistä ja sen sellaista, mikä on vaatinut valkoisia kauluksia ja keskivertoa skarpimpaa otetta pukeutumiseen. Ihan täysin palaveritta ei selvitty kyllä tästä perjantaistakaan, mutta sisäisessä, pääosin videoyhteyden välityksellä hoidetussa miitingissä, voi kuitenkin jo vähän soveltaa casual friday -ajatusta.
Olen yrittänyt skarpata tällä viikolla hiukan ekstrapaljon, sillä tein jotain sellaista, mitä en vielä vähän aikaa sitten olisi uskonut tekeväni ollenkaan. Hain firmassa sisäisesti uutta paikkaa!! Se tarkoittaisi aika paljon enemmän vastuuta, myös tulosvastuuta, ja hurjasti uutta opeteltavaa. Iiks!
En kyllä ihan hirveästi usko, että saan tuon paikan. Jotenkin tuntuu, että kaikki on niin tottunut, että teen sitä mitä teen – ja niin hyvin – että kukaan ei oikeastaan osaa edes kuvitella meikäläistä jossain toisessa roolissa. Ehkä myös meidät aikuisemmat naiset laitetaan helposti siihen “ne nyt on tyytyväisiä siihen, mitä niillä on” -lokeroon, että hakemukseni saattoi olla täydellinen yllätys osaston pomolle. Koko muu tiimi kun on kolmenkympin kulmilla, niukin alle tai yli.

No, paperilla täytän kuitenkin aivan kaikki vaatimukset ja kokemukseni on vähintäänkin relevantti tuohon paikkaan. Itse olisin enemmän kuin valmis saamaan vähän uusia haasteita ja pääkopallekin stimulanssia. Neljä vuotta samassa duunissa on mielestäni kuitenkin aika kauan, vaikka pari kertaa olenkin vaihtanut tuotealuetta tuona aikana.
Totuus kuitenkin on se, että yli nelikymppinen nainen ei ole kovin houkutteleva rekrytoitava edes täällä suvaitsevassa ja avarakatseisessa Ruotsissa. Sinänsä hullua, että just nyt olisi niin paljon aikaa ja kapasiteettia todella omistautua työn vaatimille asioille. Ja samalla kyllä myös elämänkokemusta sen verran, että osaisi pitää huolta omasta jaksamisestaan.
Jätin hakemukseni viime keskiviikkona ja virallinen viimeinen hakupäivä on lokakuun viimeinen – eli ei ehkä ole mikään ihme, että en ole vielä kuullut asiasta mitään. Varsinkin, kun tämä viikko on ollut täynnä toinen toistaan tärkeämpiä ja valmistelua vaativia palavereita. Hiukan kyllä silti jännittää, jos totta puhutaan. Olisi niiiin ihana saada vähän (paljon) uusia haasteita – ja tuo uusi duuni olisi juuri lempparituotealueellani. Toisaalta nyt kai en voi oikein tehdä muuta kuin odottaa… Ja varautua siihen, että saan jatkaa samoissa tehtävissä kuin tähänkin asti.
Mutta niinhän se on, että jos ei mitään tavoittele, ei mitään myöskään saa.

Sen verran olen ollut tättähääränä kaiken kanssa, että päätin opetella kävelemään pumpseilla oli, mikä oli. Ostin toimistokengiksi varsin matalakorkoiset neutraalin väriset mokka-avokkaat H&M:n Premium Quality -sarjasta. Niissä on tuollainen kätevä läpyskä nilkan takana (näkyy paremmin näissä tuotekuvissa) ja tuntuu, että niiden ansiosta kengät pysyvät normaalia paremmin jalassa. Toisaalta eihän sitä nyt toimistolla yleensä tule niin kovin paljoa käveltyä.
Tähän mennessä elo avokkaiden kanssa on sujunut ihan hyvin. Tykkään tosi paljon siitä, että nuo ovat nahkaa sisältä ja ulkoa – vain ihan ulkopohja on muovia, mutta ei sitä nyt toimistokengiksi välttämättä mitään nahkapohjaisia tarvitsekaan.

• t-paita, Primark
• hame, H&M
• liuhu, Monki
• laukku, Mulberry
• kengät, H&M

Palasin parisen viikkoa sitten reilun viikonlopun mittaiselta Berliinin reissultani. Tuliaisiksi toin erinomaisen muhevan vilustumisen (luulin jo hetken, että minuun oli iskenyt se pelätty mancold!) ja sen lisäksi muutaman kivan uuden matkavinkin.
Olen ollut jo useammankin kerran Berliinissä, mutta ensimmäisen kerran tuli tehtyä pääasiassa kaikkia perinteisiä turistijuttuja. Aikaisemmin oppaana on ollut aina joku paikallinen – tai vähintään hoodseilla asusteleva kaveri (tai Karkki!), joka on osannut näyttää vaikeammin löydettäviä nähtävyyksiä ja omia lempipaikkojaan. Tällä reissulla olimme matkaseuralaiseni Hannan kanssa ihan omillamme.

Tavoitteenamme oli käydä jokiajelulla, tv-tornissa, ihmetellä East Side Gallerya, shoppailla hiukan ja tietenkin syödä ihanissa ravintoloissa! Reilun viikonlopun mittainen city-loma tuntuu kyllä ihan oikealta lomalta, kun ohjelmaa on tarpeeksi, mutta aikaa on myös pysähtyä hengittämään uuden paikan tunnelmaa. Kiireellä kun ravaa nähtävyydestä toiseen, sitä ei pahimmillaan ehdi edes tajuta, missä on.
Berliinissä, jos missä, on pelkästään siellä oleminen oma juttunsa. Graffitit, Euroopan lähihistoria, taide ja monet alakulttuurit on ihan silmien edessä, kun vain malttaa pysähtyä hetkeksi.

Niin randomilta turistijipolta kuin ehkä kuullostaakin, ajelu jokilaivalla yhdistää oikein mukavalla tavalla sekä pienen rauhoittumisen aloilleen, että nähtävyyksien näkemisen. Mukavalla säällä retki on ehdottomasti niiden muutamien eurojen väärti, mitä ajelu kustantaa.
Joelta pääsee myös kurkistamaan tuttuja rakennuksia ja maisemia vähän toiselta kantilta kuin tavallisesti. Retkiä on eri pituisia ja hintaisia. Me valitsimme aika lyhyen, vain parisen tuntia kestävän vaihtoehdon ja se riitti kyllä hyvin. Jokilaivayhtiöitä on ziljoona ja kaikilta löytyy lähtölaituri joen rannasta keskustan tuntumassa.



East Side Gallery – säilytetty pätkä Berliinin muuria – on ihan must nähtävyys ainakin ekakertalaiselle Berliinin kävijälle. Jos haluaa tuntea olonsa paikalliseksi, voi käydä hakemassa kaupasta tai kahvilasta vähän piknik-eväitä ja heittäytyä muurin edessä levittäytyvälle nurtsille viettämään leppoisaa päivää.
Perjantai-illan highlight oli ehdottomasti illallinen Katz Orange -ravintolassa. Kiitos vain kovasti vinkistä blogini lukijalle!

Ravintolan miljöö on aivan kertakaikkiaan mieletön! Katze Orange sijaitsee entisessä kirkossa – ja varsinkin iltavalaistuksessa on vaikea olla vaikuttumatta jylhistä puitteista. Sisällä sisustus on kuitenkin lämminhenkinen, jopa boheemin trendikkäällä tavalla kotoisa kirjahyllyineen ja pinnatuoleineen.


Olin lukenut etukäteen arvosteluja Katze Orangesta ja eniten kritiikkiä ravintola oli saanut palvelusta, jonka väitettiin olevan sekä hidasta että paikoin jopa tylyä. En tiedä kävikö meillä ihan älytön tsägä, mutta en todellakaan voi allekirjoittaa tuota. Tarjoilijamme oli superystävällinen, ammattitaitoinen ja ripeä otteissaan.
Ruuan suhteen jäimme hiukan kahden vaiheille. Tai paremminkin niin, että olimme hiukan pettyneitä nyanssittomiin alkupaloihin, mutta lihaisa pääruoka bataattiranskiksineen ja dippikastikkeineen oli aivan täydellinen.
Suosittelen paikkaa lämpimästi lihansyöjille, jotka arvostavat niin mureaksi hitaasti kypsentäen valmistettua lihaa, että se hajoaa jo pelkästä katseesta. Alkupalat kantsii nauttia jossain muussa ravintolassa ja ei-lihansyöjät löytävät takuuvarmasti sopivammankin paikan Berliinistä.

Hintatasoltaan Katze Orange on piirun keskivertoa Berliinimeininkiä tyyriimpi. Ei siis mikään sikakallis, mutta siihen nähden, kun muuten syöminen siellä on niin edullista, laskun loppusumma saattaa tuntua hiukan suurelta. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että ainakin kerran pitää joka reissulla päästä kokemaan joku vähän kivempi ravintola, vaikka sitten muuten söisikin hotdogeja koko matkan.
Berliinissä kantsii ottaa aina majoitus ilman aamiaista. Ulkona kahviloissa ja ravintoloissa syöminen on, kuten sanottu, varsin edullista ja lisäksi osa paikallista kulttuuria.
Lähes kaikista kahviloista saa toinen toistaan ihanampia aamupala-settejä, joita voi räätälöidä oman makunsa mukaan. Tähän kohtaan en osaa antaa mitään sen yksityiskohtaisempaa vinkkiä. Me tupsahdimme Hannan kanssa joka aamu eri kahvilaan asuinpaikkamme ympäristössä – ja aamiainen oli aina vähintäänkin erinomainen!

Voin muuten suositella lämpimästi Airbnb-kämppäämme Berliinin Prenzlauer Bergissä. Freesi ja suhteellisen tilava kaksio keittosyvennyksineen oli tosi käytännöllinen ja mukava meille kahdelle, mutta toimisi varmasti hyvin myös pariskunnalle yhden tai kahden lapsen kanssa. Parvekkeella mahtuu hyvin istuskelemaan, kylppäri on freesi, maksuton Wi-Fi moitteeton ja kulkuyhteýdet Alexanderplatzille erinomaiset. Puhumattakaan kaikista kahviloista ja ravintoloista, joita tosiaan löytyy pilvin pimein ihan kulman takaa!

Tällä reissulla ei tullut kovin paljoa shoppailtua. Tai no, enhän kyllä ylipäätäänkään tapaa ostiskella mitenkään erityisesti lomamatkoilla, joten sikäli siinä ei ole mitään erityistä. Primarkissa käytiin tekemässä “pakolliset” täydennysostokset valkoisia t-paitoja ja vastaavaa kulutussälää.
Varsinaiseksi shoppailuvinkiksi antaisin Kauf Dich Glücklich outletin! Jostain luin määritelmän, että se on “outlet of the ultimate hipster fashion store”. Ja mikä ettei, kun valikoimista löytyy monia skandinaavisia merkkejä, mm. Niken ja Adidaksen ei-urheiluun tarkoitettuja tennareita, vaateita, kosmetiikkaa ja urban outfitters -tyyppistä sekalaista sälää. Itseasiassa, kun tarkemmin ajattelen, Kauf Dich Glücklich outlet olisi aivan mainiosti voinut yhtä hyvin olla Urban Outfittersin outlet.

Outletin löytäminen on ihan oma seikkailunsa. Maanalaisella on kyllä parikin pysäkkiä melko lähellä, mutta meidän shoppailupäivänä ne ei kulkenut jalkapallomatsin vuoksi. Bussilla pääsee kuitenkin myös, eikä se lopulta edes ollut kovin hankalaa.
Varsinainen seikkailu alkaa, kun on löytänyt oikean katuosoitteen. Kauf Dich Glücklich outlet ei todellakaan sijaitse missään helposti lähestyttävässä liiketilassa. Varsin rouheat viitat johdattaa syvälle entisen tehdasrakennuksen syövereihin. Hiukan alkoi jo epäilyttää, että ollaankohan nyt varmasti oikeassa paikassa (viitoista huolimatta… I’m not the trusting kind… :D) mutta lopulta, ehkä viidennen sisäpihan läpi käveltyämme, pilkotti vihdoin outletin rouhea ulko-ovi nenämme edessä.

Outletin valikoimissa on tosiaan paljon skandinaavisia merkkejä. Samsøe Samsøe, Carin Wester, Selected Femme, Adidas, Levis iski ehkä eniten juuri meikäläiseen. Farkkuja en alkanut sovitella – oli muutenkin aivan järkyn kuuma, mutta muutamaakin mekkoa katselin sillä silmällä.
Tuossa ylemmässä kuvassa on vasemmalla Carin Westerin mekko, jonka ihan melkein ostin. Olin jo kiikuttamassa kaunokaista kassalle, kun huomasin saumassa virheen, jonka tuomitsin sellaiseksi, että edes kohtuullisilla ompelutaidoilla sitä ei saisi siististi korjattua. Koska toista kappaletta ei ollut, palautin mekon haikein mielin tankoon.
Yksi musta Selected Femme -mekko tuli kuitenkin hankittua. Sanoisin, että 15 euron löydöksi varsinainen jackpot! Se on sellainen puolifiini, ei-toimistovaate, jolle toivottavasti tulee paaaaljon käyttöä nyt, kun joulubilesesonki alkaa.
Kauf Dich Glücklich outlet sijaitsee osoitteessa Gerichtstraße 23, ja se on auki keskiviikosta lauantaihin klo 11 – 19.

Säiden kanssa meillä kävi varsin hyvä tuuri. Ainoastaan sunnuntai oli sateinen, mutta silloinkin aamupäivän “vettä-tulee-kuin-saavista-kaataen” -sade muuttui varsin siedettäväksi “rankkasadekuuro-silloin-tällöin-muutoin-paistaa” -keliksi. Sunnuntaille suunniteltu visiitti tv-torniin sopi ohjelmaan tuolloin oikein hyvin.
Tuntuu vähän mäntiltä suositella niin älyttömän ilmiselvää turistikohdetta kuin Berliinin tv-torni. Eikä se varmasti kaikkein hipstereimmille matkailijoille varmasti sovikaan. Itse tykkään näkötorneista muutenkin – yläilmoista kaupunki näyttää aivan elävältä kartalta. Pienoinen karttanörtti on asustellut sisälläni siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran 13-vuotiaana eksyin yösuunnistuksella ja näkötornit olen tamperelaisena saanut sydämeeni jo äidinmaidossa.

Schnitzel on yksi saksalaisimmista ruuista mitä voi olla. Millinohueksi hakattu ja rapeaksi leivitetty leike on parhaimmillaan suurta herkkua. Huono schnitzel voi puolestaan pahimmillaan olla ällörasvainen ja mauton kengänpohja. En ole mikään asiantuntija aiheesta, mutta sekä paikallisten että Tripadviserin suosittelema Gasthaus Alt Wien tarjoili kyllä kertakaikkiaan mahtavat annokset. Siis mahtavat myös maultaan – ei pelkästään kooltaan!
En nyt tiedä kannaattaako noiden vuoksi matkustaa toiselta puolen maailmaa, mutta jos sattuu olemaan kulmilla schnitzel-himon iskiessä, Gasthaus Alt Wien on ihan huippu valinta.

Sellaiset Berliinin perusasiat kuin käteisen rahan käyttö on entisellään. Pankkiautomaattejakaan ei ole mitenkään liian tiuhassa, joten kantsii varata riittävästi euroja taskuun jo kotona. Isoimmat tavaratalot, kaupat ja esmes Primark huolii kyllä kortinkin, mutta kahviloissa, ravintoloissa, takseissa ja putiikeissa kelpaa vain käteinen. Itselläni ei yleensä ole lompakossa penniäkään, joten tuo pitää aina erikseen muistaa.
Toivottavasti näistä muistiinpanoista on iloa Berliiniin lähtijöille. Vanhemmat vinkkipostaukset löytyy Berliini-tagin takaa – eli täältä.

Pienenä aina, kun oltiin isän kanssa kahdestaan kotona, eikä äiti ollut laittanut ruokaa valmiiksi, tehtiin porkkanalättyjä. Silloin paistohommat hoidettiin sellaisella ihanalla pannulla, jolla tulee kerralla viisi pikkuista lättyä. Höyryävän kuuma herkku nautittiin puolukkasurvoksen kanssa.
Karkkikin muistaa vaarin spesiaalin hyvin. Kolme ensimmäistä kouluvuotta vaari oli melkein päivittäin tyttöä vastassa koulusta ja niinä päivinä, kun iltapäivällä oli balettikoulua, piti käydä syömässä mummulassa. Mummu oli silloin vielä töissä, mutta vaari eläkkeellä, joten porkkanalätyt pysyivät ohjelmassa myös Karkin aikana.
Ei siis mikään ihme, että oltiin hiukan nostalgisella fiiliksellä, kun valmisteltiin tämän viikon lunchlådaa. Porkkana-kesäkurpitsalätyt on kuitenkin päivitetty reilusti tähän päivään. Vaari tuskin olisi hyväksynyt sen paremmin kesäkurpitsaa kuin taikinaan tulevia paahdettuja auringonkukansiemeniäkään. Oliivikastike olisi saattanut toimia, mutta tuskin olisi hänen mielestään ollut parempi vaihtoehto kuin omin käsin poimituista puolukoista tehty survos.

PORKKANA-KESÄKURPITSALÄTYT JA OLIIVI-RANSKANKERMAKASTIKE
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset lätyt:

• 4 munaa
• 2 dl maitoa
• 2 dl vehnäjauhoja
• about 6 porkkanaa
• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• suolaa
• pippuria
• öljyä paistamiseen

Ainekset oliivi-ranskankermakastike:

• n. 200 g purkki vihreitä kivettömiä oliiveja
• 2 dl ranskankermaa
• suolaa
• pippuria

Valmistus lätyt:
Kuori porkkanat ja pese kesäkurpitsat. Raasta molemmat melko isoksi raasteeksi. Vispaa munat, maito ja jauhot taikinaksi. Paahda auringonkukansiemeniä hiukan kuivalla pannulla. Laita vihannesraaste, paahdetut auringonkukansiemenet, suolaa ja pippuria taikinan sekaan. Paista pienessä määrässä öljyä joko pieniä tai isoja lättyjä. Pienet on helpompi kääntää. FYI.
Valmistus oliivi-ranskankermakastike:
Pilko oliivit pieneksi hakkelukseksi ja sekoita ranskankermaan. Mausta tarvittaessa suolalla ja rouhi päälle reilusti mustapippuria myllystä.

Viileä ja suolainen oliivikastike sopii täydellisesti kuumien vihanneslättyjen kyytipojaksi. Jos lättyjen olisi tarkoitus olla arki-illallinen, voisi kylkeen tehdä vielä vaikka simppelin vihersalaatin salaatinlehdistä, kurkusta ja tomaatista.
Periaatteessa lätyt on aivan mainio mukaanotettava lounasruoka (pinaattilätyt esmes!). Meidän tämänkertainen porkkana-kesäkurpitsaraaste oli sen verran isojakoista, että lätyt eivät kovin mielellään pysyneet kasassa. Ihan hyvin tuosta kuitenkin sai päivän lunchlådan mukaansa.
Pakastamista en näiden täytteiden kanssa suosittele. Pinaattilätyt toimii tosi hyvin pakkasessa, mutta porkkana-kesäkurpitsalätyt hajoaa jostain syystä täysin atomeiksi, kun niitä yrittää sulattaa pakastamisen jälkeen.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun bloggareita laitetaan paremmuusjärjestyksessä riviin erilaisissa palkintojenjakogaaloissa. Viihdyttävin, fiksuin, kaunein, upein, kantaaottavin, kuvauksellisin, koskettavin, puhuttelevin, hauskin, tyylikkäin, inspiroivin…. Kuka mitäkin on, riippuu luonnollisesti vain ja ainoastaan teistä lukijoista.
Yours truly on ehdolla kotitallin emännöimässä Inspiration Blog Awards -skapassa.
Jos nyt ihan totta puhutaan, en todellakaan kuvittele hätyytteleväni palkintosijoja siinä järkyn kovatasoisessa seurassa, mutta tuntuisihan se ihan älyttömän kivalta saada muutama ääni (äänestää voi useampaa, joten Go 4 it vol. 2 -blogille annettu ääni ei ole pois muilta!). Eli tästä linkistä pääsee äänestyssivulle. (Karkki? Peetu? Äiti??)
Ehdokkaina olevat blogit on esitelty sivulla aakkosjärjestyksessä – eli Minttu on about G:n kohdalla. En meinannut itse löytää itseäni sieltä kaikkien joukosta, joten tässä vielä äänestysmissikuvani:

Käsittääkseni äänestys tapahtuu ihan vain kuvaa klikkaamalla. (Siis ei tuota ylläolevaa, vaan sitä kilpailusivun kuvaa, joka on ihan sama…)
Äänestyksen yhteydessä voi osallistua myös arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan. Linkki arvontaan sekä säännöt löytyvät äänestyssivulta.  

*Sisältää kaupallisia linkkejä*

Miten sitä ei ikinä muista, millainen hillitön prosessi Ikean kalusteiden kasaaminen on? Olen sitä mieltä, että olen keskivertoa näppärämpi kyseisessä puuhassa, koska a) ompelijana olen tottunut noudattamaan “kaavoja” ja b) en ikinä koskaan kuvittele tietäväni paremmin – vaan seuraan annettuja ohjeita aivan orjallisesti. Nytkin viikonlopun kestäneen urakan jäljiltä kasassa (ja osin paikoillaankin jopa!) on ihan odotuksia vastaavia, kivoja jopa, huonekaluja. Mutta olihan siinä aikamoinen duuni!

Siinä samalla, kun järkkäilin vaatteitani uusiin säilytysratkaisuihin, tuli tehtyä pientä syysvaateinventaariota. Neuletilanne vaikuttaa yllättävän hyvältä, vaikka ainahan sitä joku ihana helmenharmaa kashmir-asia tuntuu tarpeelliselta. Muutenkaan en nyt havainnut mitään superakuuttia puutetta – paitsi että garderobistani uupuu täysin ruskeat syys-/talvi-/office-/vapaa-aika -käyttöön sopivat ruskeat kengät.

Pikaisen nettikauppakierroksen jälkeen fiilis on se, että haluaisin paritkin vähän eri tyyliset – ja mieluiten nilkkurimittaisella varrella. Niitä voisi sitten yhdistellä klassisesti siniseen denimiin tai harmaisiin kokonaisuuksiin lämpöä tuomaan. Tässä muutamat, jotka jäivät kirjanmerkkeihini odottamaan päätöksen kirkastumista:

• See by Chloén Tohoku-nilkkurit menivät välittömästi toivelistani kärkeen. Täydellinen toffeenruskea sävy, kutsuvan lämpöinen karvavuori, luottamusta herättävän krouvi pohja ja mukava kiilakorko on ehkä ne kaikkein päällimmäisimmät plussat. Miinuspuolelta löytyy Mintun remontin rassaama budjetti, joka ei taida kyllä näihin kaunokaisiin taipua.
• Asokselta löytyneet kultahelaiset kengät viehättävät saapikasmaisuudellaan. Nuo toimisivat aivan varmasti hyvin myös hameen kanssa – eikä niitä olisi aivan pakko vaihtaa toimistolla välittömästi sisäkenkiin. Ehkä tyyli on kuitenkin itselleni hiukan liian asiallinen ja rouvamainen.
• Park Lanen western-henkisillä leikkauksilla ja tikkauksilla koristellut nilkkurit on mielestäni aika makeat, mutta hoksasin juuri, että nehän ei olekaan aitoa nahkaa. Vastaavat, mutta nahkaiset – ja ehkä hiukan westernimmällä korolla olisivat ihan just eikä melkein.
• Timberlandin nauhalliset kengät vaikuttaa ensisilmäyksellä vähän turhankin rennoilta työpukeutumista ajatellen, mutta toisaalta talvikautena pidän aina vaihtokenkiä toimistolla. Eli käytännössä noilla tulisi tallusteltua arkisin vain työmatkat. Vapaa-ajalla hyvälaatuisille nauhakengille voisi olla paljonkin käyttöä.

• Olen ollut aivan huipputyytyväinen Dr Martens’in mustiin nauhakenkiini ja osittain siksi houkuttaisi kovasti samaisen merkin klassisen ruskeat chelsea bootsit. Samaa mallia olen tainnut tiirailla sillä silmällä jo useampana sesonkina milloin mustana, milloin ruskeana. Eikös se ole sen merkki, että tässä olisi nyt kysymyksessä huolellisesti harkittu vaihtoehto?
• Primebootsin Engineer Zip Low 103 -bootseissa tykkään niiden bikerbootsimaisuudesta – ja tietty siitä, että nilkassa takana on saappaanvarressa rouhea messinginvärinen vetoketju. Toisaalta ehkä juuri tällä kertaa voisin haluta jotain aavistuksen vähemmän rouheaa…
• Vagabondin chelsea bootsit on piirun verran sirommat kuin Dr Martens’in vastaavat. Itseasiassa olisin varmasti jo hankkinut nuo, mutta Peetu omistaa tismalleen samat kengät. Eihän se nyt tietenkään mikään maailmanloppu olisi, jos meillä olisi ihan tekstiilikaksosvetimet, mutta toisaalta, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin ei kai sitä ihan väkisin tarvitse samoja hankkia.
• Kaikkien järkevien vaihtoehtojen jälkeen ihastuin vielä Vero Modan naisellisiin mokkanilkkureihin. Hirmu söpöt ja kevyet kengät eivät taitaisi kovin hyvin pärjätä syksyn ja talven tuiskuissa, mutta jos budjetissa olisi löysää, nuo voisi hankkia vaikka sisäkengiksi toimistolle.

Katumuotikuva: vogue.com, muut: zalando.com, asos.com, nelly.com