Kesäklassikko “viikon drinksu” is back!!
Tosin päätettiin Peetun kanssa, että tänä vuonna ei oteta paineita siitä, vaikka uutta ohjetta ei tulisikaan ihan viikottain. Olemme kuitenkin saaneet niin paljon postiivista palautetta siitä, että teemme yksinkertaisia, herkullisia ja kauniita drinksuja, joita on kiva tarjota kesävieraille, joten päätimme julkaista myös tänä kesänä ainakin muutaman ihanan ja helppotekoisen viikon drinksun!
Periaate on sama kuin edellisinäkin kesinä. Drinksujen valmistamiseen ei tarvita mitään super-erikoisia vehkeitä tai ainesosia ja mieluiten myös niin, että yhtä drinkkiä varten ei tarvitse hankkia mitään erityistä, vaan kaikkea voi käyttää useammissa yhdistelmissä.
Olkoon sitten tämä tämän kesän drinksu-listan ensimmäinen ohje heti yksi poikkeus edelliseen sääntöön. Sillä niin paljon kuin wanna-be-Italian -sydämeni tykkäänkin Camparista en mitenkään erityisesti tykkää punaisesta makeasta vermutista.
Negroni Sbagliaton tarina kuitenkin vakuutti. Sbagliato on italiaa ja tarkoittaa virheellistä ja pieleen mennyttä. Kuulemma joku onneton kiireinen baarimikko teki tämän kuohuviinisen Negronin vahingossa pulloista erehtyessään. No, virhe oli sikäli onnistunut, että vaikka ei olisi lainkaan perinteisen Negronin ystävä happamanmakea ja kivasti priskahteleva drinksu on useimpien makuun.

NEGRONI SBAGLIATO
Ainekset (yksi drinksu)

• 2 cl makeaa punaista vermuttia
• 4 cl Camparia
• Kuohuviiniä
• Jäitä

Valmistus
Mittaa vermutti ja Campari lasiin ja kaada päälle kuohuviini. Lisää muutama jääpala ja sekoita varovaisesti hiukan. Drinksun voi koristella appelsiinin siivulla tai hyvin pestyn appelsiinin kuoresta kuorimaveitsellä leikatulla suikaleella. Meillä ei nyt sattunut olemaan appelsiinia, joten mentiin ilman koristeluja.

Vinkki näin juhannuksen aaton aattona: Negroni Sbagliato sopii makunsa puolesta aivan erinomaisesti tervetuliaismaljaksi tai aperitiiviksi. Pikkuiset suolapalat, oliivit ja muut naksut täydentää hyvin makuelämystä.

Michelin-tähtiä kahmineessa ravintolassa syöminen maksaa helposti yhden etelän matkan verran. Aika monissa on onneksi kuitenkin myös vähän tavallisemmalle budjetille sopiva sivuravintola, bakfickan. Eihän se nyt tietysti elämyksenä ole aivan sama piipahtaa takataskussa kuin nauttia harkiten rakennettua maistelumenytä tähtien loisteessa. Ruoka tulee kuitenkin samasta keittiöstä ja valmistetaan samoista raaka-aineista – eikä millään arvostetulla ravintolalla ole varaa pilata mainettaan polkemalla sivuravintolankaan laatua.
Yksi tällaisista helmipaikoista Tukholmassa on kahden Michelin-tähden ravintolan Oaxenin takatasku Oaxen Slip.

Tällä hetkellä lähellä Tukholman keskustaa Djurgårdenissa sijaitsevan Oaxen-ravintolan tarina on kiinnostava. Paikka nimittäin avattiin jo 21 vuotta sitten kaukana landella, keskellä ei-mitään, Mörkö-nimisellä saarella. Sijainnistaan huolimatta ravintola ansaitsi pian ensimmäisen Michelin tähtensä ja lukuisia muita kansainvälisiä kunnianosoituksia.
(Ja siis ihan pakko kertoa tähän fun fact, joka ei liity ravintolaan mitenkään. Moottoriliikennetiellä Tukholmasta noin sata kilsaa etelään on päällekäin kaksi tienviittaa: Mörkö ja Hölö. Pitkään olin sitä mieltä, että jos ikinä saan hankittua omia kissoja, niiden nimet on ehdottomasti Mörkö ja Hölö. No, Sunshine ja Sailor Moon ovat varmasti hyvin tyytyväisiä, että ehdin muuttaa mieleni, ennen kuin he muuttivat meille asumaan. “Ö” on ruotsia ja tarkoittaa saarta, eli ihan niin vinkeät paikannimet nuo eivät kuitenkaan oikeasti ole, vaikka siltä suomenkielisen silmään näyttääkin).
Muutama vuosi sitten Oaxen muutti nykyiselle paikalleen Djurgårdenille ja samaan syssyyn avattiin myös rennompaan ruokailuun tarkoitettu Oaxen Slip. Vuonna 2015 Oaxen sai toisen Michelin tähden.

Olen jahdannut pöytävarausta Slip-puolelle vaikka miten kauan ja vihdoin viime huhtikuun alussa onnistuin ujuttamaan itseni ja Suomesta vierailulla olevan kaverini sinne syömään. Kuvat on tosiaan huhtikuun alusta ja sen takia ympäristö näyttää nyt jo kesävehreyteen tottuneisiin silmiin vähän karulta. Mutta sijainti on todella aivan ihana ja näkymät nyt kesällä varmasti vielä viehättävämmät.
Oaxen Slip -ravintolan puolella meno on rentoa ja välitöntä. Drinkkilista on yksinkertainen: tarjolla on muuta erilainen, itse ravintolassa valmistettu limonadi ja siihen saa valita haluamansa alkoholin (tai jättää pois – tietenkin!). Simppeliä ja herkullista!

Ruoka-annokset on trendikkäästi keskisuuria, niitä on tarkoitus tilata 2 – 3 per ruokailija ja mielellään myös niin, että annokset jaetaan keskenään. Aivan loistava konsepti silloin, kun haluaa maistella mahdollisimman monia eri makuja. Annokset on hinnoiteltu niin, että kahdesta tulee yhteensä aika keskiverto normaali tukholmalaisen keskihintaisen ravintolan annoksen hinta. Eli ei mitään superhyperhalpaa, mutta kovastikin hintansa väärtiä!

Ikimuistoisesta illallisestamme alkaa olla jo sen verran aikaa, etten ihan tarkkaan muista, mitä annoksia söimme. Eipä siitä enää olisi paljon apuakaan, sillä meny vaihtuu aina sesongin mukaan. Kaikki oli kuitenkin aivan mahtavan hyvää! Annokset ja makuyhdistelmät olivat kekseliäitä, mutta konstailemattomia. Tykkäsin itse erityisesti kaikista kasvisannoksista, mutta myös tilaamamme liha oli mureaa ja maukasta.

Djurgården on ihana retkikohde muutenkin – ja varsinkin näin kesällä – ja varsinkin, jos ohjelmaan voi yhdistää hyvää ruokaa kivassa ravintolassa. Oaxen Slip on siis todellakin vaivan väärti lähteä vähän kauemmaksi keskustasta!

Testasin jokin aika sitten lehdestä löytämääni tandoorilohen reseptiä ja kalasta tuli niin älyttömän herkullista, että haluan ehdottomasti jakaa ohjeen myös teille. Tai ainakin sen version ohjeesta, joka tuli, kun tein vähän omia sovelluksiani.
Itse en harrasta mitään erityisiä ruokavalioita, mutta hoksasin juuri, että tässähän ei ole juuri lainkaan nopeita hiilihydraatteja. Eli eikös resepti silloin sovellukin myös aakkos-diettiä noudattaville?
Lohen kaveriksi sopii erinomaisesti mintulla ja korianterilla maustettu mehevä papu-omenasalaatti. Turkkijogurtti on herkkuani, joten sitä löytyy niin kalan yltä kuin lisukkeenakin.

TANDOORILOHI
Ainekset:

• n. 900 g lohifile, jossa on nahka tallella
• 4 rkl tandoorimaustetta (itse käytin jauhetta, mutta tandooripasta käy varmasti myös)
• 2,5 dl turkkijogurttia

Valmistus:
Laita lohi uunin kestävään vuokaan nahka alaspäin. Sekoita tandoorimauste ja jogurtti. Levitä kastike lohen päälle ja laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin 2 tunniksi (itse pidin melkein 4 tuntia).
Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja laita lohi paistumaan uunin keskiosaan. Paista noin 20 minuuttia. Lohi saa jäädä vähän meheväksi, joten paistoaikaa ei kannata liioitella. Anna levätä hetki ennen tarjoilua.

PAPU-OMENASALAATTI
Ainekset:

• 1 paketti mustia papuja
• 1 paketti valkoisia papuja
• reilu puolikas kurkku
• 1 vihreä omena (Granny Smith on hyvä!)
• 1 – 2 shalottisipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta minttua
• 1 ruukku tuoretta korianteria
• 1 limen mehu
• 2 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa

Valmistus:
Huuhtele pavut juoksevan kylmän veden alla. Hienonna yrtit pieneksi. Kuutioi kurkku ja omena, silppua sipulit tosi pieneksi. Sekoita kastikkeen ainekset ja mausta suolalla. Sekoita kaikki papusalaatin ainekset kulhossa.
Tarjoile lohi lämpimänä ja salaatti kylmänä. Lisukkeeksi mielellään vähän lisää turkkijogurttia.

Sekä tandoorilohi että papusalaatti ovat mainioita tarjottavia vähän isommallekin porukalle. Kumpaakin valmistuu suht vaivatta enemmänkin ja salaattikin vain paranee, jos sen tekee valmiiksi muutamaa tuntia aikaisemmin. Eli illallisvastaavan ei tarvitse heilua hikipäässä keittiössä, kun vieraat ovat jo tulleet.

Avokado on aivan ihana leivänpäällinen! Toimii hyvin ihan sellaisenaan vain ripauksella suolaa ja pippurimyllyn pyöräytyksellä maustettuna.
Astetta paremman avokadoleivän päälle levitetään myös vähän turkki-jogurttia, pari baby-pinaatin lehteä ja pieneksi hakattuja Nutisal Salt & Pepper cashewpähkinöitä.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Nutisalin kanssa.

AVOKADOLEIPÄ & CASHEWPÄHKINÄT
Ainekset:

• pari siivua hyvää ruisleipää
• pari ruokalusikallista turkki-jogurttia
• muutama baby-pinaatin lehti
• kourallinen Salt & Peppar cashewpähkinöitä
• 1 kypsä avokado

Valmistus:
Paahda leivät ja anna niiden jäähtyä vähän. Levitä alimmaiseksi hiukan jogurttia ja muutama pinaatinlehti. Pilko avokado ja laita puolikas kummankin leivän päälle. Pieni pähkinät veitsellä ja ripottele leipien päälle.
Lisämausteeksi voi halutessa pyöräyttää vähän mustapippuria myllystä.

Avokado-cashewpähkinäleipä on ihana ja täyttävä, terveellinen välipala. Nutisalin cashewpähkinät on kuivapaahdettu ilman öljyä ja maustettu sen jälkeen. Tuloksena on rapean oloinen maukas pähkinä, jossa ei ole ylimääräistä rasvaa.

Yritän rajoittaa herkuttelut yleensä viikonloppuihin. Aina joskus tulee kuitenkin vastaan maanantai, jolloin kesä muuttuu takaisin kevääksi, hommat takkuaa ihan yleisesti, ystävä tulee ex tempore palauttamaan lainassa ollutta huivia tai tilanne vaatii jostain muusta jotain hyvää. Silloin on mainiota, jos takataskusta – tai ehkä kuitenkin mielummin keittiön kaapista – löytyy ainekset helppoon, varsin kevyeen ja superherkulliseen mango-suklaa rahkaan.
Cloetta oli mukana Bloggers’ Inspiration Dayssa ja kehittelin rahkan ohjeen tuon yhteistyön inspiroimana.

MANGO-SUKLAA RAHKA
Ainekset (yksi annos)

• 1/4 kypsä mango
• 1,5 dl rahkaa
• 1 – 2 palaa Cloettan Crunchy mango -suklaata

Valmistus:
Pilko mango pieniksi kuutioiksi ja sekoita rahkaan. Laita suklaa hetkeksi jääkaappiin ja raasta sitten 1 – 2 palaa rahkan joukkoon. Osan suklaaraasteesta voi laittaa annoksen koristeluun.
Jos mango on kypsä ja ihanan makea, yksikin pala suklaata riittää tuomaan sopivasti syntisen herkuttelutuntuman rahkaan. Tosin toisinaan voi olla kyllä ihan perusteltua lisätä suklaan määrää, mutta tämä on nyt tällainen takaisin-ruotuun-maanantain versio aiheesta.
 

Täytyy tunnustaa, että meillä syödään aika usein texmex-henkistä, nopeasti valmistuvaa kotipikaruokaa. Rakastamme kaikki guacamolea ja jo pelkästään se riittää tekosyyksi pitää kunnon tortilla-illallinen.
Perussetti on joko se, että levitämme pussillisen tortilla-chipsejä pellille, päälle reilusti juustoraastetta (goudaa löytyy yleensä kaapista) ja purkillinen salsaa. Muutama minuutti uunissa grillivastuksen alla ja herkullinen – Netflix-tölläykseen hyvin soveltuva – illallinen on valmis. Kyytipojaksi tietty supersuuri kulhollinen guacamolea. Tai sitten se, että käärimme tortilla-lättyjen sisään ihanaa, useimmiten pääasiassa vegeä kastiketta, salsaa, tomaattihakkelusta, ranskankermaa ja kasapäin guacamolea of course.
En ole missään tapauksessa kyllästynyt perinteisiin tex-mex -herkkuihimme, mutta kun Indiedays yhteistyössä Santa Marian kanssa haastoi kehittelemään uusia, helppoja ideoita otsikolla “No more boring meals!” olin heti innoissani mukana.

Viime viikonloppuna meillä täällä Tukholmassa oli – samoin kuin tietääkseni myös suurimmassa osassa Suomea – aivan mielettömän ihanat kesäkelit. Sen kunniaksi fiksailimme kesäolohuonettamme, parveketta, kesäkuntoon ja testiajoimme pikkuruisen grillimme. Meillä on tosiaan sallittua grillata parvekkeella ja monet niin tekeekin. Itselläni on hiukan sellainen olo, että mitään kovin massiivista grilliä en halua hankkia ja että mielelläni pidän grillaushetket aika simppeleinä ja nopeina. En yksinkertaisesti halua ärsyttää naapureita, vaikka järjestyssäännöt olisivatkin puolellani.
Grillauskauden avajaisiin hankittiin muutama laadukas, raakana myytävä salsiccia-makkara (Italia). Oikeastaan siis illan aterian nimen olisi pitänyt olla “Around the World Hot Dog” – etenkin kun lähikaupasta ei löytynyt sen paremmin meksikolaista Coronaa kuin Soliakaan – ja piti tyytyä janon sammutuksessa saksalaiseen versioon – lisäksi tulisuuden pehmentäjänä ei ole turkkilaisen jogurtin voittanutta.

Eli parvekkeen-siivous-ja-kesäkukkien-istutus -lauantain illallinen koostui yksinkertaisuudessaan meksikohenkisistä hotdogeista. Tarvikkeina:

• grillattua salsiccia-makkaraa (meillä oli melkoisen pikanttia jalapeno-salsicciaa, mutta mikä tahansa muukin, myös vege-versiot, käy!)
• mini tortilla wrap
• taco sauce (medium tai hot)
• chunky salsa (medium tai hot)
• turkki-jogurttia (taittamaan mahdollista tulisuutta)
• avokado-hakkelusta

Avokado-hakkelus on alunperin meidän perheessä Peetun kehittelemä salaattimainen muunnos tavallisesta guacamolesta. Tykkään perusversiosta tosi paljon, mutta joskus on jotenkin ihanampaa, kun yleensä melkein kastikemainen guacamole tarjoillaankin freesinä salaattiversiona.
Eli meksikolaiseen hotdogiin tarvitaan: yksi grillattu makkara/hotdog (mielellään tulinen – ja vege-makkarat käy tosi hyvin myös!), pari-kolme ruokalusikallista avokado-hakkelusta, yksi Santa Maria -minitortilla, 2-3 rkl Santa Maria Chunky Salsa & Taco Sauce -kastikkeita, 2-3 rkl turkkijogurttia (tai muuta vastaavaa).

AVOKADO-HAKKELUS
Ainekset:

• 1 kypsä avokado
• kourallinen maukkaita pikkutomaatteja
• 1/2 ruukkua tuoretta korianteria
• 1/2 limen mehu
• suolaa
• pippuria myllystä
• (tuoretta chiliä)

Valmistus:
Hienonna tuoreet yrtit, pilko avokado ja pikkutomaatit – sekoita kulhoon. Purista limen mehu ja sekoita se hakkelukseen. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Mikäli makkara on miedon makuinen, voi avocado-hakkelusta hyvin maustaa pieneksi pilkotulla tuoreella chilillä.

Parvekekausi on avattu!
Aina välillä tulee sellainen olo, että olisin muka kateellinen niille, joilla on kaunis mökki puhtaan suomalaisen järven rannalla. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että harvat, vain kesään liittyvät, muistot ovat yhtä rakkaita kuin ne, kun olen saanut saunoa ja uida Tinnin mökillä Saarikylissä (Roineessa!) – tai muualla Tampereen lähellä olevista kirkasvetisistä järvistä.
Silti huomaan aina uudelleen, että elämä on heittänyt mut juuri sellaiseen paikkaan asumaan, että vain ihan minimaalisella vaivalla saan ympättyä kaikki mökkielämän ja city-elämän hyvät puolet juuri tähän, missä olen juuri nyt. Ihan oikea luonto (Hellasgårdenin luonnonpuisto) ja järvi on vain muutaman askeleen päässä takaoveltani. Niin ihanaa, olen vilpittömästi rakastanut asua juuri tässä osoitteessa siitä lähtien, kun muutin tänne ja tsemppaan kyllä, että en alkaisi “kotisokeaksi”.
Mutta jos totta puhutaan, kunnollista saunaa en kyllä täältä ole löytänyt. Ja siksi kai aina Suomessa pitää päästä saunomaan, vaikka finne-mittakaavalla en todellakaan ole mikään supersaunoja!

Meksikolainen hot dog taisi kyllä tämän ex-tempore -testikerran jälkeen päätyä ihan vakituiseen “mitä-tänään-syötäis” -repertuaariin. En ole oikeastaan ikinä tykännyt siitä pullaleivästä, joka on perus-hotdogin perusta. Mini-tortilla on huomattavasti helpompi ja herkullisempi ja jos nyt ihan totta puhutaan, testi oli sen verran onnistunut, että tästä lähtien meillä tarjotaan aina hot dogit mini-tortillassa – eikä jossain väsyneessä sämpylässsä.
Ja aina ei tosiaankaan tarvitse viritellä grilliä – hotdogit lämpenee kyllä hellalla ihan yhtä hyvin!