Kuvittelin tehneeni jokaikinen vuosi, sitten blogin alkuaikojen, postauksen ruotsalaisten vuoden joululahjasta – eli “årets julklapp”. Koska blogijuttujeni kategorisointijärjestelmä (tai “järjestelmä”) on sen verran sumeaa logiikkaa, etten itsekään löydä juurikaan paria viikkoa aikaisemmin tehtyjä postauksia, käytän yleensä ihan googlea vanhoja juttujani etsiessäni. “Årets julklapp Go 4 it vol. 2” -hakusanalla löytyi vain kaksi vanhempaa “Årets julklapp” -postausta: yksi vuodelta 2008 (elämys) ja toinen vuodelta 2009 (kuulokkeet. Mutta että Urban Ears oli jo tuolloin…).

Nykyisin “virallisen” valinnan tekee kaupan alan järjestö (don’t ask who…) ja elektroniikka-alan järjestö Elektronikbranchen. Tässä tämän vuoden voittajat vinkkinä niille, jotka eivät keksi serkulle, veljelle, anopille, kusiinille tai mutsin uudelle boyfriendille (and that will NOT be me…) kivaa, trendikästä joululahjaa.

Aina ajan hermolla elävien ruotsalaisten mielestä, vuoden 2013 toppen joululahjat ovat:

KEVYTUNTSIKKA

Toivottavasti tämä on toimiva joululahjavinkki siellä Suomessa – täällä meillä tuntuu nimittäin siltä, että aivan jokaikisellä on jo käytännöllinen, hyvä, lämmin ja ennenkaikkea supertrendikäs kevytuntuvatakki. Tosin itseltäni moista ei löydy, vaikka voisin kyllä helposti kuvitella itseni käyttämään jotain Monclerin vähän vähemmän superkiiltävästä materiaalista valmistettua versiota (mustana).

Edullisempia – ja ulkonäöltään hyvinkin paljon esikuvansa kanssa saman oloisia – kevytuntuvatakkeja löytyy melkein kaikkien sport- tai sport/fashion -merkkien valikoimista.

Toinen – ja selkeästi paljon laajemman suosion saavuttanut “vuoden joululahja” on:

MEHULINKO

Jos kevytuntuvatakki tuntuu aika yllättävältä “vuoden joululahjalta”, on sen sijaan Elektronikbranchen -järjestön valinta, mehulinko, varsin looginen. Onhan tuolle kyseenalaista kunniaa saavuttaneelle listalle päätynyt noin ziljoona sittemmin kirpputoriklassikoksi muuttunutta vehjettä: leipäkone, pop corn -kone ja jalkakylpylaite nyt ainakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mehulinko ei ehkä ole ihan yhtä älytön juttu. Leivät saa tehtyä mainiosti uunissakin, mutta tuorepuristettua (ja ah niin ihanaa!!) mehua on todella vaikea tehdä ilman hyvää linkoa.

Joskus edellisessä elämässä talouteemme kuului mehulinko, jolla tehtiin ehkä maailman parasta omenamehua. Laite oli kuitenkin kooltaan verrattavissa pieneen panimoon, joten nykyisessä kerrostalon keittiössä en kyllä sen kanssa jaksaisi alkaa askarrella (ja se taisi kyllä hävitä parempaan kotiin “suuren kirpputoritalven” aikana). Sen sijaan tuo Boschin suhteellisen virtaviivainen mehulinko voisi olla tismalleen se, jonka haluaisin kaverikseni niitä nyt vasta muodostumassa olevia uuden vuoden lupauksia toteuttamaan…

Kuvista kiitos: Bosch & Moncler

Ihanihan ekana haluaisin muistuttaa tuolla pari postausta alempana olevasta arvonnasta. Koko blogeja lukeva (ja arvontoihin osallistuva) maailmanosa taitaa olla niin jo joulukiireissään, että kilpailuvastauksia on tullut aivan ennätysvähän. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että tsäänssit voittaa huikean kätsy OBH Nordican kuumeneva hiustenmuotoiluharja on ennätyskorkealla!

Päivän kuulumisista sen verran, että taivaalta vihmovasta sateesta huolimatta meillä on ollut aivan mielettömän huippu päivä! Heräsin pari tuntia aikaisemmin kuin Karkki ja Peetu. Käytin tuon ajan ei-niin-salaiseen paheeseeni, sunnuntain lehden lukemiseen ja kahvin litkimseen sängyssä peiton alla. Ihana, rauhallinen oma hetki! Vain kisu kävi välillä puskemassa ja purisemassa. Makuualustaksi karvakuononeidille kelpasi tänään poikkeuksellisesti jo ne luetut sanomalehden osat.

Karkki heräsi super-energisenä ja sai meidät kaikki kuusenhankintareissuun jo ennen aamupalaa. Löydettiin aivan täydellinen kuusi – tuore, tuuhea, syvän vihreä ja tarpeeksi pitkä! Sateisen kävelymatkan jälkeen Peetu fiksasi meille aivan uskomattoman ihanan brunssin. Istuttiin pöydässä niin pitkään, että ulkona alkoi jo hämärtää.

Iltapäivällä Peetu on häärännyt edelleen lähes ilman taukoa keittiössä, Karkki on lukenut tenttiin ja Minttu dataillut.

Kun kävin hakemassa kuusen jalan kellarista, näin käytävässä tuollaisen vanhan koulutaulun. Hetken jo ehdin toivoa, että maailmankaikkeus oli laittanut sen sinne minulle joululahjaksi. En (tietenkään!!) tohtinut heti kiikuttaa “lahjaa” parempaan talteen, mutta ajattelin, että jos taulu on siinä vielä huomenna tai parin päivän päästä, voin olla melko varma, että omistaja on sen hylännyt.

Vähän myöhemmin kävin viemässä roskia ja ajattelin jättää samalla tauluun puhelinnumeroni lapulla ja selostuksen, että jos tuo hieno ihanuus on täysin hyljätty, adoptoin sen mielelläni hyvään ja arvostavaan kotiin. Koulutaulu oli kuitenkin ehtinyt jo kadota. Toivottavasti jonnekin seinälle…

Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut – tai “julbord” – niinkuin täälläpäin on tapana sanoa. Häppeningin teema on rock, mikä aiheutti pientä päänvaivaa, koska halusin hauskan ja teeman mukaisen asun, mutta en mitään hevirokki-naamiaispukua.

Hiukka on taas vaihteeksi kiire, mutta.. kengät check!

korut (saatu Glitterltä – kiitos!!)… check!

Hillitysti rock asu. check!

tiukka rokkimeikki. check!

puudelikiharat in making. check!

Huomenna lisää, nyt täytyy juosta!! Pussss!

Tiedättekö sen tunteen, kun on kiireisen viikon jälkeen viettänyt kivan vapaapäivän ulkoillen ja treenaten. Kotiin tultua on käynyt pitkässä rentouttavassa suihkussa, pessyt hiukset ja lopulta löhähtänyt sohvannurkkaan XXXL-kokoisen pop corn -kulhon kanssa tölläämään vanhoja Sinkkuelämää jaksoja. Sitten soi puhelin ja bestis esittää tarjouksen, josta, vastusteluista huolimatta, ei voi kieltäytyä.

Pääsin mukaan Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjaan, jossa bloggareille heitettiin haaste laittaa kampaus edustuskuosiin vain yhdeksässä minuutissa. Sohvaperunasta bilehileeksi -muodonmuutos ei vaadi välttämättä tuntikausien valmistautumista, jos asenne ja välineet ovat kohdallaan. Voin todistaa, sillä tämä tarina on tosi.

Pop corn -kulho, villasukat, Sinkkuelämää, vasta pestyt hiukset ja ikioma sohvan nurkka – mitä sitä muuta aikuinen sinkku kaipaisi tavallisena lauantai-iltana? Rehellisesti sanottuna olen aikas hillittömän laiska lähtemään yhtään minnekään, jos olen ottanut mukavan löhöasennon kotona – etenkin, jos Peetu ja/tai Karkki on kaverina.

Reilu viikko sitten lauantaina olin kuitenkin ihan yksin kotosalla, mutta tuumasin silti, että mikäs sen mukavampaa kuin kerrankin ottaa tosi iisisti ja töllätä vanhaa lempparisarjaa sata jaksoa putkeen. Mutta sitten soitti hyvä ystäväni Camilla ja selosti, että nyt olisi VIP-liput yhteen tosi eksklusiiviseen häppeningiin, joka alkaa tunnin päästä. Ja paikalla pitäisi olla hyvissä ajoin. Pienen vastustelun jälkeen annoin (tietty) periksi ja tuumasin, että nyt on kiihdytyksen nollasta sataan onnistuttava ennennäkemättömällä vauhdilla.

Puhelimessa jaaritteluun oli mennyt kallisarvoisesta valmistautumisajasta melkein kymmenen minuuttia, matkoihin piti laskea 35 minuuttia – eli suihkunraikkaasta OnePiece-Mintusta piti fiksata bile-Minttu vain vartissa. Hiukset ovat oman juhlafiilikseni kannalta tärkeimmät. Arkisemmatkin vaatteet tuntuvat kivoilta, kun tukka on nätisti. 9 minuuttia hiusten laittamiseen, 5 min meikkiin (tunnustan, ripsivärin laitoin vasta bussissa…) ja pukemiseen minuutti.

Pomppasin aika tehokkaasti sohvalta ylös ja aloin toimia. Hiukset kiinnitin ylös kahdella eri klipsillä (tai “kirahvilla” – niinkuin meillä sanotaan…). Yleensäkin, kun laitan hiuksia, kiinnitän jokaisen kerroksen erikseen ylös, että sitten kiharrusvehkeen kanssa sohiessa, ei enää tarvitse miettiä osioiden jakamista.

Näin kiireessä jaoin hiukset tosiaan vain kolmeen kerrokseen, jotka kaikki kiharsin OBH Nordican keskikokoisella (38 mm) harjakihartimella. Tuo kiharrin on aivan mieletön vekotin ja olen aivan rakastunut siihen sen jälkeen, kun sain sen tätä kampanjaa varten testattavakseni! Nykyään kykenen laittamaan hiuksiani jopa aamulla ennen töihin menoa!

Mutta takaisin tuohon katastrofi-kiireiseen lauantai-iltaan…

Tavoitteenani oli saada kevyesti suurille kiharoille asettuva, aavistuksen yllellisen oloinen kampaus. Hiukseni olivat alkuillan suihkun jäljiltä vielä hiukan kosteat, mutta se ei haitannut mitenkään erityisesti. Parhaiten olen kyllä huomannut tuon toimivan ihan kuivissa hiuksissa. Hyvän lämpösuojan ja harjan ioni-hommelin ansiosta hiuksista tulee niin kiiltävät, että olen käyttänyt tuota välillä ihan vain hiusten harjaamiseen ilman kihartamista.

Tein pikakampauksen varsin suurilla osioilla. Kiersin hiukset harjan kuumenevan keramiikkapohjan ympärille ja pidin, kunnes tunsin sormissani pientä lämpöä (n. 10 – 15 sek).

Avaamisvaihe on tärkeä, sillä tarkoitus on kieputtaa harjaa hiuskiehkuran ympäri niin, että se ei avaudu vaan jää kiharamuotoon jäähtymään. Kaikkein parhaiten avaaminen onnistuu, kun ottaa heti ensimmäisen kiepautuksen jälkeen kiinni läheltä osion tyveä ja sitten vasta kieputtaa harjaa. Näin ei pitkätkään hiukset jumitu vaan kiharasta tulee kaunis ja selkeä.

Jos tavoitteena on saada oikeasti kiharoita, on tärkeää antaa niiden jäähtyä ennenkuin hiuksia aletaan sen kummemmin haroa auki. Itsellenihän tämä sopi paremmin kuin hyvin, kaikki “jätetään sellaiselleen” -ratkaisut ovat kiireisen kannalta täydellinen ratkaisu!

Viimeistä viedään!

Tässä vielä kampauksen teko vaihe-vaiheelta:

1. laita harja lämpiämään (tässä käytetty koko 38 mm)
2. harjan lämmetessä kiinnitä päällikerrokset ylös joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa
3. suihkuta kerrokseen lämpösuojaa
4. kierrä jokainen kerros harjan ympärille 3 – 4 eri osiossa
5. anna kiharoiden jäähtyä (tässä välissä voit meikata ja vaihtaa vaatteet)
6. suihkuta kiharoihin hyvää hiuslakka (myös alle!). Voit myös halutessasi haroa hiukset sormilla auki, jolloin kiharat näyttävät luonnollisemmilta ja enemmän laineilta

BEFORE    –    AFTER

Tässä vielä käyttämäni tuotteet. Schwarzkopfin Oil Miracle kuuluu rutiineihini – eli sitä laitan aina hiuksiini pesun jälkeen. Lämpökäsittelysuojana olen viime aikoina käyttänyt Sebastianin huikeaa kiiltoa ja hyvän suojan antavaa Trilliant-suihketta (saatu todennäköisesti blogin kautta). Erityisesti kiharakampausten kiinnitykseen sopii loistavasti täysin vedetön Schwarzkopfin Osis+ sarjan Glamour Queen -hiuslakka. Ja siis tietty tuo mahtava kuumeneva Magic Style Brush -harja, jota ilman en enää haluaisi pärjätäkään.

Uskoisin, että en todellakaan ole yksin sen fiiliksen kanssa, että kivasti laitetut hiukset on melkein puoli juhlafiilistä. Tottakai asulla on merkitystä ja meikilläkin, mutta varsinkin, kun täällä meillä svennelässä ollaan vähän yltiövarovaisia ylipukeutumisen kanssa (lue: farkut ja toppi on aina ookoo..), on kiva kampaus usein tärkein avain oikeaan juhlafiilikseen. On se onni, että ei tarvitse ainakaan pipa päässä lähteä juhlimaan… Ehkä OBH Nordican facebook -sivuilta löytyisi vähän parempia vinkkejä. Haha! No, ainakin sieltä näytää löytyvän paljon kaikkia arvontoja, joten itse ainaskin liketin. 🙂

Tässä tämä nyt sitten on. Pikakampaus, pikameikki, pikapukeutuminen, pikalähtö ja huippuhauska ilta. (sinkku tosin edelleen… että varmaan pitäis kehittää kampausta vielä jotenkin. Haha!)

Kun hiukset on käytännöllisesti katsoen tärkein osa kivaa outfitia, on aika itsestäänselvää, että just tänä samaisena iltana hiuskatastrofi olisi ollut todella katastrofi. Vähän toisenlaisista hiuskatastrofeista täällä on ollut juttua aikaisemminkin. Nyt olisi kuitenkin ihan mahtava tilaisuus voittaa tuo käyttämäni 38 mm Magic Style Brush kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa joko oma ihan oikea hiuskatastrofisi tai oma “läheltä piti” -tilanne ja miten siitä selvisit. Kaikkien viimeistään tiistaina 17.12. klo 21.00 vastauksensa tämän postauksen kommenttiboksiin jättäneiden kesken arvotaan tuo tismalleen sama harja. Ja se sopii kampauksen kuohkeuttamiseen sekä upean kiillon luomiseen myös lyhyemmille hiuksille, joten kantsii osallistua. Juttujen taso ei ratkaise. Haha!

Kannattaa käydä osallistumassa myöskin täällä Indiedaysin kampanjasivulla arvontaan – voit voittaa saman huippuhyvän harjan myös jossain muussa koossa.

Kuinkahan moni on mennyt tänään kihloihin, naimisiin tai muuten vahvistanut liittonsa sormuksilla? Minä ainakin olisin vastannut myöntävästi, jos joku olisi kysynyt. Vähänkö siistiä olisi ollut saada Harry Winstoninsa sisälle kaiverrettuna päivämäärä 11.12.13. !! No, kukaan ei sattunut kysymään, joten vietin päivän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti konferenssihommissa.

Yllättävän paljon säätämistä ja ähräämistä voi mahtua yhteen konferessipäivään, vaikkei ole itse sen paremmin järjestelyvastuussa kuin esiintymässäkään. (Esimerkiksi jaksaa kummastuttaa, että mitenkä ihmiset, jopa tällaisessa talon sisäisessä tapahtumassa, kuvittelevat, että kertakäyttökahvikupit ja banaanin kuoret kävelevät itsekseen roskikseen? Tai niinhän ne itseasiassa tekivätkin, kun kuljin tauolla keräämäässä roskat. Oman tuoteryhmäni esitys oli heti tauon jälkeen ja tuntui paljon kivemmalta, kun sali oli siivottu. Oh well.) Mielenkiintoisia esityksiä täynnä olleen päivän jälkeen tuntuu, että korvienväli on silleen positiivisella tavalla aika finaalissa. Olo on väsynyt mutta inspiroitunut.

Kotiin tultuani kävin nakkaamassa jättivuoren pyykkiä peseytymään pesutuvalle. Blogihommia olisi pieneksi jonoksi asti – eikä tiskaamista voi enää lykätä… Jännä, miten monta työpäivää sitä saakaan mahdutettua yhteen päivään.

Konferenssipäivän asun ajatuksena oli olla mukava, että jaksaa sekä istuksia että kipitellä ja että yleisilme olisi jokseenkin viksu. Esittelyssä tällä kertaa myös toiset toimistokengistäni. Työpöytäni alla lymyilee nimittäin kahdet vaihtokengät, Vagabondin ballerinat ja nuo kuvien sandaalit sekä lisäksi yksi pari lenkkareita lounaslenkkejä varten. Usein siis päivän asukuvissa esittelemäni kengät vaihtuvat työpäivän ajaksi joko ballerinoihin tai sandaaleihin.

• jakku, H&M
• paita, & Other stories
• hame, H&M
• sandaalit, H&M

En oikein vieläkään osaa asennoitua siihen, että täällä Svennelässä 6.12. on ihan normaali päivä. Niinkuin esim. tänään, ihan perusperjantai. Tai no, pääsin yksien meidän yhteistyökumppaneiden tarjoamalle joululounaalle, joten ihan tavallinen päivä ei onneksi ollut töissäkään.

Karkasin lisäksi töistä pikkuisen etuajassa kotiin – ja nyt odottaa perinteitä kunnioittava Itsenäisyyspäivän juhlinta toimiston Finne-tyttöjen kanssa. Ohjelmassa on kynttilöiden polttamista, kuplivien juomien täyttämien lasien kilistelyä ja Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän Juhlavastaanoton tölläämistä suorana YLE Areenalta. Mahtiskivaa siis! Melkein jänskittää, että tarjotaankohan vieraille mustaa makkaraa… Kyä luulis!

Halusin ehdottomasti julistaa (diskreetisti…) Suomen värejä tämän päivän asullani. Lempparimekoksi muodostunut Lindexin Matthew Williamson toimii tarkoituksessa mielestäni erinomaisesti. Sinivalkoisen lisäksi asukuvia “värittää” kuvaushetken kohtuunapakka (lue: myrsky) tuuli.

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Ihanaa Suomen Itsenäisyyspäivää!!