Tiedättekö sen tunteen, kun on kiireisen viikon jälkeen viettänyt kivan vapaapäivän ulkoillen ja treenaten. Kotiin tultua on käynyt pitkässä rentouttavassa suihkussa, pessyt hiukset ja lopulta löhähtänyt sohvannurkkaan XXXL-kokoisen pop corn -kulhon kanssa tölläämään vanhoja Sinkkuelämää jaksoja. Sitten soi puhelin ja bestis esittää tarjouksen, josta, vastusteluista huolimatta, ei voi kieltäytyä.
Pääsin mukaan Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjaan, jossa bloggareille heitettiin haaste laittaa kampaus edustuskuosiin vain yhdeksässä minuutissa. Sohvaperunasta bilehileeksi -muodonmuutos ei vaadi välttämättä tuntikausien valmistautumista, jos asenne ja välineet ovat kohdallaan. Voin todistaa, sillä tämä tarina on tosi.
Pop corn -kulho, villasukat, Sinkkuelämää, vasta pestyt hiukset ja ikioma sohvan nurkka – mitä sitä muuta aikuinen sinkku kaipaisi tavallisena lauantai-iltana? Rehellisesti sanottuna olen aikas hillittömän laiska lähtemään yhtään minnekään, jos olen ottanut mukavan löhöasennon kotona – etenkin, jos Peetu ja/tai Karkki on kaverina.
Reilu viikko sitten lauantaina olin kuitenkin ihan yksin kotosalla, mutta tuumasin silti, että mikäs sen mukavampaa kuin kerrankin ottaa tosi iisisti ja töllätä vanhaa lempparisarjaa sata jaksoa putkeen. Mutta sitten soitti hyvä ystäväni Camilla ja selosti, että nyt olisi VIP-liput yhteen tosi eksklusiiviseen häppeningiin, joka alkaa tunnin päästä. Ja paikalla pitäisi olla hyvissä ajoin. Pienen vastustelun jälkeen annoin (tietty) periksi ja tuumasin, että nyt on kiihdytyksen nollasta sataan onnistuttava ennennäkemättömällä vauhdilla.
Puhelimessa jaaritteluun oli mennyt kallisarvoisesta valmistautumisajasta melkein kymmenen minuuttia, matkoihin piti laskea 35 minuuttia – eli suihkunraikkaasta OnePiece-Mintusta piti fiksata bile-Minttu vain vartissa. Hiukset ovat oman juhlafiilikseni kannalta tärkeimmät. Arkisemmatkin vaatteet tuntuvat kivoilta, kun tukka on nätisti. 9 minuuttia hiusten laittamiseen, 5 min meikkiin (tunnustan, ripsivärin laitoin vasta bussissa…) ja pukemiseen minuutti.
Pomppasin aika tehokkaasti sohvalta ylös ja aloin toimia. Hiukset kiinnitin ylös kahdella eri klipsillä (tai “kirahvilla” – niinkuin meillä sanotaan…). Yleensäkin, kun laitan hiuksia, kiinnitän jokaisen kerroksen erikseen ylös, että sitten kiharrusvehkeen kanssa sohiessa, ei enää tarvitse miettiä osioiden jakamista.
Näin kiireessä jaoin hiukset tosiaan vain kolmeen kerrokseen, jotka kaikki kiharsin OBH Nordican keskikokoisella (38 mm) harjakihartimella. Tuo kiharrin on aivan mieletön vekotin ja olen aivan rakastunut siihen sen jälkeen, kun sain sen tätä kampanjaa varten testattavakseni! Nykyään kykenen laittamaan hiuksiani jopa aamulla ennen töihin menoa!
Mutta takaisin tuohon katastrofi-kiireiseen lauantai-iltaan…
Tavoitteenani oli saada kevyesti suurille kiharoille asettuva, aavistuksen yllellisen oloinen kampaus. Hiukseni olivat alkuillan suihkun jäljiltä vielä hiukan kosteat, mutta se ei haitannut mitenkään erityisesti. Parhaiten olen kyllä huomannut tuon toimivan ihan kuivissa hiuksissa. Hyvän lämpösuojan ja harjan ioni-hommelin ansiosta hiuksista tulee niin kiiltävät, että olen käyttänyt tuota välillä ihan vain hiusten harjaamiseen ilman kihartamista.
Tein pikakampauksen varsin suurilla osioilla. Kiersin hiukset harjan kuumenevan keramiikkapohjan ympärille ja pidin, kunnes tunsin sormissani pientä lämpöä (n. 10 – 15 sek).
Avaamisvaihe on tärkeä, sillä tarkoitus on kieputtaa harjaa hiuskiehkuran ympäri niin, että se ei avaudu vaan jää kiharamuotoon jäähtymään. Kaikkein parhaiten avaaminen onnistuu, kun ottaa heti ensimmäisen kiepautuksen jälkeen kiinni läheltä osion tyveä ja sitten vasta kieputtaa harjaa. Näin ei pitkätkään hiukset jumitu vaan kiharasta tulee kaunis ja selkeä.
Jos tavoitteena on saada oikeasti kiharoita, on tärkeää antaa niiden jäähtyä ennenkuin hiuksia aletaan sen kummemmin haroa auki. Itsellenihän tämä sopi paremmin kuin hyvin, kaikki “jätetään sellaiselleen” -ratkaisut ovat kiireisen kannalta täydellinen ratkaisu!
Viimeistä viedään!
Tässä vielä kampauksen teko vaihe-vaiheelta:
- laita harja lämpiämään (tässä käytetty koko 38 mm)
- harjan lämmetessä kiinnitä päällikerrokset ylös joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa
- suihkuta kerrokseen lämpösuojaa
- kierrä jokainen kerros harjan ympärille 3 – 4 eri osiossa
- anna kiharoiden jäähtyä (tässä välissä voit meikata ja vaihtaa vaatteet)
- suihkuta kiharoihin hyvää hiuslakka (myös alle!). Voit myös halutessasi haroa hiukset sormilla auki, jolloin kiharat näyttävät luonnollisemmilta ja enemmän laineilta
BEFORE – AFTER
Tässä vielä käyttämäni tuotteet. Schwarzkopfin Oil Miracle kuuluu rutiineihini – eli sitä laitan aina hiuksiini pesun jälkeen. Lämpökäsittelysuojana olen viime aikoina käyttänyt Sebastianin huikeaa kiiltoa ja hyvän suojan antavaa Trilliant-suihketta (saatu todennäköisesti blogin kautta). Erityisesti kiharakampausten kiinnitykseen sopii loistavasti täysin vedetön Schwarzkopfin Osis+ sarjan Glamour Queen -hiuslakka. Ja siis tietty tuo mahtava kuumeneva Magic Style Brush -harja, jota ilman en enää haluaisi pärjätäkään.
Uskoisin, että en todellakaan ole yksin sen fiiliksen kanssa, että kivasti laitetut hiukset on melkein puoli juhlafiilistä. Tottakai asulla on merkitystä ja meikilläkin, mutta varsinkin, kun täällä meillä svennelässä ollaan vähän yltiövarovaisia ylipukeutumisen kanssa (lue: farkut ja toppi on aina ookoo..), on kiva kampaus usein tärkein avain oikeaan juhlafiilikseen. On se onni, että ei tarvitse ainakaan pipa päässä lähteä juhlimaan… Ehkä OBH Nordican facebook -sivuilta löytyisi vähän parempia vinkkejä. Haha! No, ainakin sieltä näytää löytyvän paljon kaikkia arvontoja, joten itse ainaskin liketin. 🙂
Tässä tämä nyt sitten on. Pikakampaus, pikameikki, pikapukeutuminen, pikalähtö ja huippuhauska ilta. (sinkku tosin edelleen… että varmaan pitäis kehittää kampausta vielä jotenkin. Haha!)
Kun hiukset on käytännöllisesti katsoen tärkein osa kivaa outfitia, on aika itsestäänselvää, että just tänä samaisena iltana hiuskatastrofi olisi ollut todella katastrofi. Vähän toisenlaisista hiuskatastrofeista täällä on ollut juttua aikaisemminkin. Nyt olisi kuitenkin ihan mahtava tilaisuus voittaa tuo käyttämäni 38 mm Magic Style Brush kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa joko oma ihan oikea hiuskatastrofisi tai oma “läheltä piti” -tilanne ja miten siitä selvisit. Kaikkien viimeistään tiistaina 17.12. klo 21.00 vastauksensa tämän postauksen kommenttiboksiin jättäneiden kesken arvotaan tuo tismalleen sama harja. Ja se sopii kampauksen kuohkeuttamiseen sekä upean kiillon luomiseen myös lyhyemmille hiuksille, joten kantsii osallistua. Juttujen taso ei ratkaise. Haha!
Kannattaa käydä osallistumassa myöskin täällä Indiedaysin kampanjasivulla arvontaan – voit voittaa saman huippuhyvän harjan myös jossain muussa koossa.
66 Comments
Pahin hiuskatastrofi tähän asti oli juuri ennen “tärkeitä bileitä” hoidettu kampaajakäynti, josta kotiin tuomisina puoleen otsaan yltävä miniotsis…ei ollu ihan mun juttu!
Hui miten nopeasti onnistui! Ja vielä kuvatkin ottamaan hah ;D Mulla on usein varsinkin kostealla ongelmana joka suuntaan törröttävät yksittäiset hiustupot! Asia ois ihan OK (ehkä) jos olisi kiharat hiukset, jotka muutenki vähän ilmavammat jne. mutta mun tapauksessa suorien hiusten seasta kun nousee kirjaimellisesti pystyyn hiuksia, niin ei tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa 😀
Talvella jokainen päivä oman kuontaloni kanssa on aikamoista läheltä piti-tilannetta. Ohuet, lättänät, sähköiset jne. Ei kovin mairittelevia adjektiiveja, mutta kaikkeen tottuu (kai). Sinun hiuksesi Minttu ovat kyllä aivan mahtavat, olispa mulla edes osa niistä!
Oih ja voih! Tuo vekotin näyttää juuri sellaiselta, jota minä tarvitsisin lähes joka aamu… Käytän ihan tavallista harjakiharrinta, mutta tuo näyttää NIIIN paljon kätevämmältä. En ole koskaan oppinut kihartamaan hiuksiani suoristuraudalla, tuolla minäkin ehkä onnistuisin.
Karmein hiuskatastrofini oli ehdottomasti ennen lakkiaisiani. Olin varannut kotikylän kampaajalta ajan ennen lakituspäivää saadakseni hiuksiini sekä permanentin että punaisen värin (tyyli hallussa jo silloin…). Kampaajalla oli tapana ottaa permanenttiaineen vaikutuksen ajaksi toinen asiakas, jolta leikkasi hiukset. Tämä asiakas olikin myöhässä. Kampaajan ajastinkello soi, mutta hänpä ei tullutkaan tarkistamaan päässäni muhineiden aineiden tilannetta, vaan leikkasi toisen asiakkaan hiukset valmiiksi. Lopputulos oli, että päässäni oli tiukahko permanentti tasapitkässä polkassa, mutta pahinta oli, että tyvi ja latva olivat tyystin eri väriset, latvojen ollessa kirkuvan punaiset. Tyylikäs liukuvärjäys, olin aikaani edellä 🙂 En huomannut tilanteen kauheutta kampaajan hämärässä valossa (miksi se valo oli hämärä, en tiedä…), vaan koko totuus paljastui vasta kotona. Onni onnettomuudessa oli, että lakkiaisissahan sitä ollaan lakki päässä suurin osa aikaa – minulla lakin alta tursuilivat pellehermannin kiharat. Siihen astisen elämäni tärkein päivä… Minulle hiukset ovat aina olleet kaikista tärkein juttu ja jos ne ovat huonosti (omasta mielestäni), tuppaa päivä olemaan pilalla. Kyseisen kampaajan luokse en enää palannut, enkä kehdannut valittaakaan, ujo tyttö kun olin. Jossain vaiheessa hiukset alkoivat katkeilla ja seuraava kampaaja, jolle rohkaistuin menemään, totesikin “mitä sinun hiuksillesi on tapahtunut?!”. En tainnut tuostakaan vielä oppia, vaan se permanentti piti ottaa tämän jälkeenkin ainakin kerran – tosin lopputulos oli vähän onnistuneempi 🙂
Olin kymmenisen vuotta sitten Islannissa Reykjavikissa, ja kävin tietysti kylpemässä
ihanassa, joskin kananmunanhajuisessa, kuumien lähteiden kylpylässä. Minulla oli tuolloin iso, vastapermanentattu vaalea kiharapilvi. Kylpemisen jälkeen edes käsi ei mennyt pehkosta läpi. Ostin pullon kylpylän hoitoainetta, tuskin oli edes hiuksiin jätettävää, jotta olisin voinut selvittää hiuksiani bussimatkalla. Ei selvinnyt, ja olin käyttänyt ainetta ison pullollisen. Päivä kerrallaan reissun aikana sain aina jonkin osan tukastani selväksi, ja palasin kotiin hiukset kammattuina :).
Katastrofin aineksia oli kerran uudella kampaajalla käynti ennen illanviettoa ja lopputuloksena “tätimäinen” kampaus, jota sitten kotona piti yrittää pikaisesti parannella. Tuo Magic Style Brush olisi mainio vempele tämän perheen äidin ja tyttären yhteiseen käyttöön 🙂
Oma kampaajani oli kipeä ja päätin pistäytyä lähikampaamossa. Olin tottunut siihen, että kampaajalla on paljon ideoita ja minä valitsen niistä mieleiset. Tämä sanoi, että minulle voidaan tehdä mitä vain haluan. Jotenkin päädyttiin siihen, että hiukset olivat ensin oranssit ja sitten leiskuvanpunaiset. Kunnon pikkujoulutukka! Onneksi se haalistui supernopeasti, sain oman ruskean tukkani takaisin ja tällä käynnillä löysin vielä hyvän suoristusraudan. Totesin kuitenkin, että ei kannata käydä vieraissa.:)
Ehkä pahin hiuskatastrofi oli, kun lainasin äitini ikivanhaa kiharrusharjaa, ja onnistuin saamaan sen jumiin hiuksiini, juurikin sen kymmenisen minuuttia ennen kuin piti lähteä. Yritettiin irroittaa sitä kahden ihmisen voimin, mutta lopulta oli pakko leikata (!!) se irti. Onneksi oli lyhyet hiukset jo valmiiksi, mutta kyllä harmitti.
yksi pahimmista hiuskatastrofeistani oli valmistujaiskampaukseni… halusin suuria kiharoita/laineita.. sain todella tiukat ohuella kiharruspuikolla tehdyt kiharat joita ei saanut edes harjaamalla aukenemaan kivoiksi laineiksi. onneksi päivä oli muuten onnistunut ja rumaa kampausta ei sen kummemmin tarvinut murehtia 😀
Huh oon kyllä kateellinen sun hiuksista!
Mulla on ollut hiuskatastrofeja ihan riittävästi kun oon käynyt läpi about kaikki sateenkaaren väritkin hiuksissani… 😀 Tulee kuitenkin mieleen esimerkiksi yksi kerta, jolloin mun silloiset superpitkät hiukset oli aivan järkyttävässä takussa ja pörrössä ja sotkussa, ja tuli määräys lähteä juhlimaan noin tunnin kuluessa. Hiusten pesulle ei olisi ollut aikaa (jo kuivaaminenkin vie pitkän aikaa) joten kokosin kaikki hiukset otsalle, tein niistä pörröisen “otsatukan” jota kiharsin vielä vähän lisää ja siloittelin hiukset pään sivuilta… Varmaankin mun paras juhlakampaus ikinä ja todellisessa paniikissa syntynyt! 😀
Itselläni on niin tikkusuora, lättänä hiuslaatu, että tuo ihmeharja voisi jopa pelastaa aamuni! 🙂
Oma hiuskatasrtofini on, kun aamuisin otsahiukseni ovat todella taipuisat, ja joudun joka aamu suoristamaan ne, jotta ne menisivät paremmin ! 😀
Oma luonnonkihara hiuslaatuni aiheuttaa katastrofin joka kerta, kun ulkona on kostea ilma! Luonnonkihara menee kamalalle söherölle ja samaan aikaan littanaan ja niinä päivinä nuttura on ainoa vaihtoehto. Onneksi en asu esim. Lontoossa 😀
Harja vaikuttaa kyllä tosi kätevältä ja sillä saisi varmaankin siloitettua pörröistä tukkaa ilman että oma kihara häipyisi samalla 🙂
Kyllä jokainen päivä on täällä katastrofi 🙂 Varsinkin talvella hiukset oavt niin sähköiset ettei mitään tolkkua. Helpoin vaan vetää pienelle sykerölle ponnarilla.
80-luvun puolivälissä menin kampaajalle mukanani kuva, jossa mallilla oli loivasti kihartuvat pitkät hiukset. Kampaaja kertoi, että toki hiuksistani sellaiset saadaan. Lopputuloksena oli lyhyt, pallomainen, tiukka Hilma-permanentti. Menin kotiin itkemään karmeaa kohtaloani ja vedin moottoripyöräkypärän tunneiksi päähäni, jotta kiharat olisivat suoristuneet. Aika ei todellakaan tässä tapauksessa kultaa muistoja!
Oma hiuskatastrofini liittyy eräisiin pippaloihin, joita varten olin kihartanut hiukseni näteille kiharoille. Sadekuuron iskiessä hiukset kastuivat ja suoristuivat rumille laineille.
Pahin hiuskatastrofini on päivää ennen yo-juhlia tehty värinpoisto! Ei ole mukava katsella kuvia, joissa lakin alta pilkottaa oranssi purkkapallo-pehko!
Hiuksia lähti yhteen aikaan ihan tupottain. Onneksi parempi ruokavalio pelasti tilanteen!
Ennen rippikuvaan menoa päätin leikata otsatukan. Vino, otetaan vähän lisää, vino jne. Aikaani edellä eli suoerlyhyt otsis ja tiukka kihara. Nyt joka aamu taistelen liukkaan ohuen hiuksen kanssa jotta pääsen töihin. Aseena yleensä suoristusrauta.
Laitoin kerran permanentin, mutta se oli iso virhe, sillä hiukseni ovat erittäin ohuet.
Tukkakstastrofeja on useita, mutta kallein katastrofi sattui, kun opiskelijana ajattelin säästää ja menin oman kampaajan sijasta lähiökampaajalle (kyllähän ne osaa leikata saman mallin, kun ei tarvi kuin ottaa yli kasvaneet osat pois; ajattelin virheellisesti). Tuloksena oli niin järkyttävä pottatukka, että soitin itku kurkussa heti seuraavalle päivälle ajan omalle kampaajalle ( tästä on aikaa liki 20v. ja silloin onneksi aikoja sai heti seuraavalle päivälle – tänä päivänä tuo katastrofi olisi mittasuhteiltaan järkyttävä, kun hyvälle kampaajalle joutuu jonottamaan 2-4 vkoa!
Hmm, pahin hiuskatastrofi taisi tapahtua n. 6 vuotta sitten. Silloin päässäni oli sinettipidennykset, joista pidin oikein kovasti. Ei siis mitään pahaa sanottavaa ihanasta ja pitkästä tukasta, mutta.. Ongelma tuli kun sinetit piti ottaa pois..
Sinetit oli laitettu päähän todella hyvin ja muistaakseni sen noin puolen vuoden (ehkä vajaan) ajan kun sinetit päässäni olivat, ei niitä irronnut kuin ehkä maksimissaan 3 kappaletta.
Eivät sitten halunneet irrota ollenkaan, ei edes silloin kun niitä alettiin kunnolla kampaamossa irrottaa.. Muistan vieläkin sen kivun ku sinettejä poisteltiin. Siinä irtosi tukkaa ja päänahkani oli hellänä monta päivää.. :/ Päänsärkyäkin taisi olla ainakin pari päivää.. Auts! Sen jälkeen ei ole ollut pidennyksiä, eikä ehkä muuten tulekaan. 😀
Omaan tukkaan tarvitsisi siis nyt kaikki mahdolliset helpottajat.. 😀
Ihanaa joulun odotusta Minttu!
Miten kiireessä onnistuu saamaan noin hyviä kuvia? :p Mun hiuskatastrofini liittyvät yleensä hiusten värjäykseen.. Kerran tyviväri oli liian punertava ja etenkin luonnossa todella tökerön näköinen tummanruskeaan latvaan nähden. Ja mulle on myös minikatastrofi jos hiukset eivät ole riittävät tuuheat ja ilmavat, lättänä tukka on inhokkini! Edellä mainittu tilanne pelastettiin uudella kampaajakäynnillä ja lättänätukka, no, tupeeraus, hiusten pesu tai pipo 🙂
Viime kesänä menin kesätyöpaikallani uudelle kampaajalle. Minut työnnettiin vastavalmistuneen nyrpeän tytön luo, joka ei paljoa puhunut. Lopputuloksena oli huonosti leikattu ja ei yhtään ohennettu etutukka, joka kasvoi silmille parissa viikossa. Ja takana oli alun perin loivan v:n muotoinen leikkaus, jonka tämä tyttö kyselemättä napsaisi suoraksi. Kerroksia hän sentään leikkasi, mutta suora mikä suora.
Onneksi syksyllä pääsin oman vakikampaajani käsiin, ja leikkaus on taas täydellinen.
Pahimmilta mokilta olen onneksi välttynyt (täytyy koputtaa puuta…), mutta päänvaivaa tuottaa varsinkin talviaikaan yhdistelmä paksut ja tikkusuorat hiukset, pakkanen ja pipo. Lopputulos onkin sitten sellainen, että hiukset leijuvat sähköisinä ilmassa ja loput ovat litistyneet naamalle. Ei siis todella sellainen, jolta se lähtiessä näytti.
Tuollainen laite voisi siis pelastaa talviaamut 🙂
Kesäisenä lauantai päivänä tullessani kampaajalta, yllättävät tummat pilvet nousi auringon eteen ja juuri meikäläisen tuurilla alkoi sade. Eikä mitään välinettä millä estää hiusten lässähtämisen. Kotona ei ollut kovin kauaa aikaa tehdä uutta kampausta. Arvaa ottiko kupoliin…
Ehdottomasti pahimman aiheutti uusi kampaaja, joka värjäsi hiukset ruskeiksi kun pyysin platinablondia. Perusteli sitten ettei platina sovi ikääntyvälle iholle 😉 Hehe, odottiko lie vielä saavansa vakituisen asiakkaan. No olin niin vihainen etten edes valittanut vaan marssin Tarjoustaloon ostamaan blondausainetta ja poistin ruskean värin itse. Siitä lähtien olenkin värjännyt tukkani itse muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja platina se on edelleen vaikka ikää on kymppi tullut lisää.
Pahin hiuskatastrofi sattui kun annoin isosiskon leikata itselleni etuhiukset -lopputulos ei ollut ihan sitä tasoa kuin alkuperäinen mielikuva! No more… 🙂
Tällä hetkellä minkä muistan pahimpana hiuskatastrofina oli se, kun viimeksi kävin kampaajalla ja pyysin yksin kertaisesti vain kerrostamaan ja keventämään hiuksiani. Joku moka kampaajalla taisi käydä toisella sivulla, koska tukkani näyttää edelleen siitä kohti siltä, niin kuin siinä oisi ns. lommo.. että ei kiva mutta jospa se ajan kanssa kasvais pois 😀
Varmaankin niitä katastrofeja löytyisi montakin, jos jaksaisi kaivaa vanhat valokuvat esiin. Kerronpa siis tuoreimman muistissa olevan. Kävin taannoin kampaajalla vaalentamassa hiuksiani niin kuin olen tehnyt jo useamman vuoden. Tällä kertaa jostain kumman syystä (vaikka kaikki tehtiin niin kuin aina ennekin) molemmille puolille päätä sivuhiuksiin tuli sammaleenvihreät leveät raidat. Jotka eivät meinanneet hävitä millään. Istuin noin kuusi tuntia kampaajan tuolissa ennen kuin ne saatiin vaalenemaan lähes kokonaan.
Näin vanhemmalla iällä mitään suurempia katastrofeja ei onneks enää oo käyny, lukuun ottamatta tietysti perinteisiä kampaajalta poistumisia ei ihan sen mielikuvien tukan kanssa. Pahimpia on ollu kuitenkin varmaan lapsena käyneet purkkaa/pihkaa/pyöröharja tukassa niin että on väläytelty lyhyeksi leikkaamisen uhkaa… 😀
Olimme saaneet kutsun häihin ja aivan extempore sain ajtuksen, että käynkin kampaajalla kampauksessa — aikaa ei tietenkään ollut lähteä sille omalle kampaajalle vaan otin pika-ajan lähiostarin pikkupuodista,,
Hoonosti soomea puhuva thaityttö laittoi mulle tiukat kiharat ja todella so last season – osaponnarikampauksen. Ja aikaa ei tietenkään ollut sen purkamiseen!
Kun vielä lisäksi olin kolme vkoa sitten synnyttänyt enkä mitenkään kotoisa oma itseni synnytyksestä jääneiden liikakilojeni kanssa, en todellakaan voi muistella niitä juhlia ilolla! Hääparihan siellä tieten on pääasia, mutta olisihan se vieraastakin mukava tuntea itsensä kauniiksi kun todennäköisesti tulee vielä ikuistetuksi muutamaan valokuvaankin!
Argh.
Pahimmat hiuskatastrofit sijoittuu lapsuuteen, leikkasimme siskon kanssa vuorotellen toisilta hiuksia, aika useinkin.. Jotenkin sitä kuvitteli ehkä ne taidot vähän paremmiksi mitä ne sitten todellisuudessa oli 😀 Muistona joka koulukuvassa niin lyhyt otsatukka että se näyttää joltain lipalta?!:D
Ärsyttävin hiusongelma on talvisin ilmenevä sähköisyys, joka saa välillä hulluuden partaalle, kun tukka liimaantuu naamaan kiinni. Hiuskatastrofiksi voisin nimetä sen, kun hieman nuorempana sain päähäni tehdä purkasta hatun (!) ja iskin sen päähäni. No leikkaamallahan se sitten piti irrottaa ja hetken oli hiusmalli hieman oudohko…
Kaljuksi kun leikkasin, itku tuli.
Tuntuu että pienimuotoinen katastrofi on käynnissä joka aamu noin klo 6.30 kun yritän viidessä minuutissa taikoa tukasta työpaikkakelpoisen. Joskus paremmalla, joskus huonommalla onnella ;). Keskikokoinen katastrofi oli kun päätin säästää pennosia ja menin kalliin keskustakampaamon sijaan pieneen lähikampaamoon. Mummeli veti kunnon paashikampauksen, varmaan sellaisen kuin oli tehnyt kantiksilleen viimeiset 40 vuotta. Siitäkin onneksi selvittiin (sen kalliin keskustakampaamon avulla).
Aah, ihana permisaika… Halusin viehkeät kiharat itselleni. Jotain meni vikaan, tukka paloi pahasti. Jouduin leikkauttamaan ihan lyhyen poikatukan, joka sekin näytti jonkun epämääräisen eläimen turkilta. Olikin sitten kiva lähteä Lontooseen lomareissulle 😀
Voi että tuollaisen kyllä haluaisin! 🙂 Onse niin ihanaa, kun herää aamulla 8 ja pitäisi olla jo 20 min päästä menossa kouluun ja hiuksetkin ovat ihan kamalan näköiset ja ihan luonnonkiharat 🙂
Todella tarvitsisin juuri tuollaisen, että saisi hiukset kuntoon tosi vikkelästi aamulla ettei tarvitse puoltatoista tuntia jauhaa kiharrinta niska märkänä ja vielä litrakaupalla hiuslakkaa päälle!
Eeei, olisi tosi “time-saving” jos tuollaisen voittaisi!
Opiskeluaikana värjäsin itse hiukseni keskiruskeiksi yleensä. Kerran sitten lopputulos olikin liian tumma ja kestoväri tietysti. No, ajattelin myös korjata tilanteen itse eli ostin värinpoistajaa, jotain vaalennusainetta se kai oli. Lopputulos oli karmea, latvat ihan valkoiset ja tyvi vaalea oranssi. Edessä oli pääsiäispyhät eli mikään kampaamo ei ollut auki moneen päivään. Päivystin sitten pyhät kotosalla ja heti eka arkipäivä paniikkipuhelu kampaajalle. Onneksi hätäni otettiin todesta ja sain ajan tosi nopeasti. Kampaaja teki ihmetemput tukalleni ja palautti minut ihmisen näköiseksi. Siihen loppui hiusten itsevärjääminen.
Hiuskatastrofeja on koettu äksytukan kanssa kymmeniä vuosien varsilta, mutta yksi kaameimmista yhdistelmistä, jonka olen onnistunut hiuspehkooni kehittelemään on lukioajoilta, kun ovelasti “säästin” kuivaa hiustani ja pesin sen ainoastaan vedellä. Lopputuloksena upea rasvainen tyviklöntti hurmaavalla juurikasvulla ja yyberkuivat harottavat sähköiset latvat. Sliippiletti saattaa olla nykyajan catwalk-trendi, mutta sinä päivänä kyllä vähän hävetti mennä kouluun. Kampausfeilejäkin löytyy, mutta onneksi ei mitään megakamalaa. Yleensä kaikki juhlakampaukset menevät pilalle jo pelkän yrittämisen vuoksi 😀
Ikuinen pitkähiuksinen leikkasi poikatukan suhteen päätyttyä.
Nenäliinoja kului tuplasti, sillä kampaaja ei ottanut huomioon pyörteitä ja tukkani sojotti – kaikesta laitamisesta huolimatta – jokaiseen ilmansuuntaan neljän kuukauden ajan…
Minulle joka aamu on hiuskatastrofi. Hiukset pitää saada edustuskuntoon nopeasti, joten minulla on AINA hiukset kiinni… siitä jo huomautellaan minulle… Ongelma on, että jos haluan hiukset auki, ne pitää kastella ja föönata eikä mulla todellakaan ole aamuisin siihen aikaa… Olisikohan tästä apua?
Mun pahin hiuskatastrofi sattui Thaimaassa, kun yritin säästää ja värjäytin hiukset siellä. Väristä tuli karmea, melkein musta ja aivan liian tumma minulle.
Pahin hiuskatastrofi tapahtui kun kiireessä nappasin marketin hyllystä hiusvärin; väärän. Piti tulla tavalliseen tapaan kiva punaruskea look, tulikin lila-pirkko-liinamaa… Pesin hiuksia niin pitkään kuin ennen firman juhlia ehdin mutta sitten ei auttanut kuin mennä vaan pystyssä päin…
Kieputin lapsena hiukset tiukasti hiusharjan ympäri, enkä saanut sitä enää irti ilman voimakeinoja…
Pahinta kai on ollut se, kun seiskaluokkalaisena (eli aika monta vuotta sitten, muinaisella 80-luvulla) leikkautin pitkät ja paksut hiukseni. Tarkoituksena oli saada samanlaiset kerrostaen leikatut kiharat hiukset, kuin mitä parilla ysiluokkalaisella, tosi coolilla tytöllä oli. Mutta ilmeisesti kampaaja ei ihan saanut ajatuksestani kiinni, sillä tuloksena oli päältä lyhyeksi kerrostettu, mutta reilulla takatukalla varustettu kuontalo, jonka kruunasi samalla reissulla otettu permanentti!
Pelkästään tuo olisi riittänyt, mutta lisää katastrofin aineksia tilanteeseen toi se, että kun maanantaina menin viikonlopun kampaamokäynnin jälkeen kouluun, luokkakuvauspäivänä(!), oli yksi luokkani pojista käynyt kasarityyliin myös permanentissa, ja meillä oli täsmälleen samanlaiset hiukset! Se tilanne siis ikuistui valokuvan ansiosta myös jälkipolville 😀
Se oli silloin oikeasti ihan kamala juttu!
Nyttemmin tuo jo naurattaa… 😉
Pahin katastrofi taitaa olla aikojan takaa (silloin kun aineet olivat vielä aikalailla tujumpia) hiukset täydellisesti pilannut permanentti. Siinä ei auttanut muu kuin sakset ja uusi lyhyttäkin lyhyempi hiusmalli.
Mukana arvonnassa, näyttää näppärälle laitteelle.
Hiuskatastrofini tapahtui viime kesänä:
Vietin viikon kesälomaa mökillä, jossa veden laatu oli “hiukan” erilainen kuin kotipaikkakunnallani. Sainpa tuliaisiksi mökkireissulta VIHREÄT hiukset.
Vesi värjäsi siis hopean vaaleat hiukseni karmaisevan vihreiksi!
Kotiin päästyä sain useamman päivän pestä hiuksiani syväpuhdistavilla shampoilla sekä hopeashampoolla ennekuin vihreä väri alkoi häipyä pikkuhiljaaa hiuksistani.
jos mulla tulee kiire jonnekkin kesken koti-illan (jolloin yleensä pidän hiukset kiinni), yleensä vaan ehkä vaihdan ponnarin paikan korkeammalle tai väsään jonkun nutturan:D mun pehko on semmonen että sitä ei taltuteta minuuteissa, ois niin mahtava kokeilla tuota harjaa:)
Päivää ennen ystäväni häitä kävin kampaajalla ja eikös siitä jäänyt otsalle kiva tumma raja hiusväristä…. illan hinkkasin ties millä kynsilakanpoistoaineella ja tärpätilla otsaani, jotta se haalistuis ees vähän 😀
Oi vitsit! Olet toteuttanut tämän tosi kivasti ja huomaa että olet nähnyt vaivaa! Tommonen kiharrin oisi kyllä tarpeen..
Mun “läheltä piti” hiuskatastrofi sattui omalle väitöspäivälle. Olin varannut aamulla 2 tuntia aikaa kampauksen tekoa varten ja kampaaja oli mulle täysin tuntematon. Maineen perusteella kyseessä oli hyvä ja kallis paikka, mutta osoittautuikin ettei kampaaja ollut kovin kokenut. Hermoilin, kun kampauksen tekeminen kesti kauemmin kuin piti… Tulos oli sinänsä kaunis ja minulle sopiva, mutta valitettavasti ne hengettömät hiuspinnit pistelivät minua koko väitöksen ajan… Tästä viisastuneena pysyn jatkossa tutuissa kampaamoissa tai laitan hiukseni itse 🙂
Nykyään monesti nuttura päässä, kun hiukset harottaa minne sattuu.. tuolla saisi niin ihanasti ja nopeasti kikkurat 🙂
oma hiuskatastrofi oli kun päätin tehdä värinpoiston hiuksille ja sen jälkeen oli rutikuivat keltaiset hiukset
En tee hiusten kanssa katastrofeja koska olen aikalailla varovainen, mutta…. harjan olen kyllä saanut pyöräytettyä hiuksiin niin perusteellisesti että vain sakset olisivat suoneet nopean avun…
Noh, ei sen kummempaa kun että hääpäivänäni koko kaupungista meni sähköt eli en usko että missään muissa häissä on ollut yhtä monta ponnarikampausta naisilla kuin meidän häissä…
Aamulla laittaa hiukset vaivalla ja lähtee johonkin kouluun, kaupunkiin tai ihan minne vaan, perille päästessä katsoo peiliin, niin näky ei oo hyvä! Hiukset ei oo yhtään mitenkään, vaan vaivalla laitetut hiukset ovat joko tuulesta, sateesta tai pyöräillessä menneet pialle! Yleensä jokapäiväinen ongelma!
Mukana kahden tyttären voimin!
Jaa-a… Minun pahin hiuskatastrofini on varmaan ollut polkkatukka, joka ei sopinut minulle ollenkaan. Siihen ei tietenkään auttanut muu aika.
Minulla ei tukkaongelmia juurikaan ole, ja vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän mutta vaimolla kestää huomattavasti yhdeksää minuuttia pidempään hiusten laitto joka kerta, tyttärestä puhumattakaan…. joten olisi aikamoisen hienoa voittaa heille lahjaksi.
No aina syntyy hiuskatastrofi mikäli päälläni on villapaita, hiuksista tulee todella sähköiset mikä ei varmasti jää kenelläkään lähellä olevalta huomaamatta. 😀
Osallistun arvontaan! 🙂 Kauhein kokemukseni kampaajalta on viime vuodelta, kun minulla ja kampaajalla ei ollut oikein yhteistä kieltä (kävin siis ulkomailla kampaajalla) ja tukasta tuli niin lyhyt etten saanut sitä edes ponnarille, vaikka toiveena oli pitkä polkka.
Olin päättänyt itse laittaa hiukseni yliopiston vuosijuhliin, joissa siis miehillä on vähintään tummat puvut ja naisilla iltapuvut. Juhlavalmisteluja tein perheemme mökillä, jossa ei ole juoksevaa lämmintä vettä eli ensin sauna päälle ja veden lämmitys ja kun hiukset oli pesty niin pääsin aloittamaan kampauksen tekemisen. Aloitin kampauksen kihartamisella ja päätin laittaa alle lämpösuojaa ja lopputulos tönköt hiukset, joissa kihara ei pysynyt. Täytyi lopulta vaihtaa koko kampausta ja lopulta äitini tuli apuun, jotta kampaus varmasti näytti hyvältä myös takaa. Lopputulos oli siisti sivunuttura, josta ei onneksi huomannut pilalle mennyttä kihartamista. Se niistä täydellisitä kiharoista taas jälleen kerran.
Pahin hiuskatastrofini oli n. 4 vuoden iässä, kun päätin leikellä itse hiukseni. Lopputuloksen voi arvata… 😀 Onneksi hiukset kasvoivat aikanaan takaisin!
Hius ongelma tulee esiin sopivin väliajoin, kun en ole ennättänyt kampaajalle. Hassua vain on, että se voi ilmaantua ihan puskista, yhtenä aamuna vain huomaat tarvitsevasi APUA!