Viimeinen virallinen kesäkuukausi vetelee viimeisiään. Olen moneen kertaan tunnustanut, että en varsinaisesti ole mikään syksyihminen. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Tai no, en nyt voi väittää, että olen varsinaisesti löytänyt sisältäni mitään synkän ja kylmän vuodenajan rakastajaa, mutta kesän loppuminen ei tunnu ihan niin raskaalta kuin monena aikaisempana vuonna.
Voisin aivan mainiosti viettää vielä vaikka miten monta päivää (tai viikkoa!) helteessä hikoillen ja laiskasti auringossa kellien – ei siinä mitään – mutta toisaalta ajatus kirpeistä syysaamuista, raikkaasta tuulesta kasvoilla, pimenevistä illoista, tuntuu tänä vuonna suorastaan houkuttelevalta. Kuuma ja kuiva kesä teki tehtävänsä siinä määrin, että toivotan tervetulleeksi jopa virkistävät syyssateet!
(Joo, olen täysin tietoinen, että kuukauden kuluttua on aivan varmasti toinen ääni kellossa).


Yksi syy positiiviseen asenteeseen sadekuuroja kohtaan on jo viime keväänä Heidi Klumin Lidl-mallistosta hankkimani iiiihana läpinäkyvä sadetakki. En ole päässyt käyttämään sitä vielä kertaakaan, mutta Peetu pysyi kuivana sen ansiosta viimeksi Gröna Lundin ulkoilmakonsertissa.
No, ei tarvitse olla mikään oman elämänsä Pekka Pouta ennustaakseen, että sadetta on tulossa aivan riittävästi ja todennäköisesti pikemmin kuin arvaakaan.

Lievää haikeutta, sentimentaalisuutta ja luopumisen tuskaa kesän loppuminen kuitenkin aiheuttaa. Vaikka en oikeastaan voi vilpittömästi sanoa, että jotain, mitä halusin tehdä, jäi tekemättä tai ettenkö olisi saanut enemmän kuin osaani auringonpaisteesta, akkujen lataamisesta ja uuden löytämisestä, kohtaamisista sekä kokemuksista. Päinvastoin. Tämä kesä on ollut monin tavoin täydempi kuin moni edeltäjänsä.
Siksi tuntuukin hiukan hassulta jopa kummalliselta, että en voi tuntea pelkästään kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Ehkä se on vain sitä, että en haluaisi päästää irti kesän ajatuksesta?


Ratkaisu on varmasti yrittää pitää kesäinen mielenvire tietoisesti pinnalla ja jatkaa kaikkien niiden kesä-asioiden tekemistä, joka on yhä vielä kelien viilennyttyäkin mahdollisia. Toivottavasti parvekkeella tarkenee fikata vielä pitkälle syksyyn.
Ja onneksi on kaikki kesän muistot, valokuvat ja jutut, jotka vievät takaisin koettuihin hetkiin.
Niinkuin esimerkiksi Peetun alkukesästä Barcelonan reissulta ostama ihana mekko. Espanjan mekko.

• mekko, Peetun matkamuisto Barcelonasta
• sadetakki (Mintun), Heidi Klumin Lidl-mallistosta
• tennarit (Mintun), Nike
• laukku, Filippa K

Noni, nyt on sitten vaput lusittuna ja kevät virallisesti alkanut. Jei!!
Suorastaan hellyyttävän uskollisesti noudatti täkäläinenkin säätila kevään juhlan perinteitä. Eilisaamu alkoi aurinkoisena ja kauniina, mutta sopivasti iltaan mennessä vihmoi jo jäätävää vesisadetta. Eli nekin pienet inspiraationpoikaset lähteä katsomaan vappukokkoa hävisivät välittömästi. Vesisade jatkui varsin vakuuttavana vielä tämän päivän iltapäivään asti. Jos olisi ollut jotain piknik-tyyppisiä brunssisuunnitelmia, olisi varmasti vähän harmittanut.
Illalla paistelikin sitten jo aurinko kauniisti ja lämpimästi. Ei olisi ollenkaan malttanut tulla sisälle, kun oli niin ihanaa!

Vapunpäivän kunniaksi keväisen laventelinen asu. Talvella hankkimani neulepaita on tosin ollut tehokäytössä jo pidempään. Jostain syystä se päällä on aina jotenkin valoisa ja iloinen olo.
Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että on aika laittaa sekä ponit (siis nuo karvaiset nilkkurini) että mustat sukkikset talviteloille. Ihanaa, että on vain lyhyt työviikko, jos sitä vaikka tämä virallisen kevätkauden alkamisen inspiroima vaatekaapinsiivousinnostus kestäisi sinne asti.

• neulepaita, H&M
• kauluspaita, H&M
• hame, Primark
• nilkkurit, Acne

Torstaiterkut  Tukholmasta!
Ihan ensimmäiseksi on pakko päivitellä vähän säätä. Siis eihän se oikeastaan ole mikään yllätys, että keväisin keli voi vaihdella yhden vuorokauden sisällä kesähelteestä talvipakkasiin, tuivertavaan syysmyrskyyn ja leppoisan raikkaaseen kevätmeininkiin. Eikä sikäli kai pitäisi hämmästyä sitä, että säätiedotusten ennusteet ovat aivan pihalla ja tiedot muuttuvat niin usein, kuin käy sivustolla katsomassa. Silti tuntuu, että nyt on ollut ihan poikkeuksellisen sekavaa ja ennalta-arvaamatonta kelien suhteen.
Oikeastaan on siis ihan oletusarvon mukaista, että näin vapun korvilla sään mukainen pukeutuminen on ihan täysin mahdotonta, mutta ei se silti tee siitä yhtään helpompaa!


Olen viettänyt koko alkuviikon Krägga Herrgårdissa (aivan iiihana paikka!!) työpaikkani tarjoamassa, uusille esimiehille tarkoitetussa leadership-koulutuksessa. Kolmen superintensiivisen päivän jälkeen pää on edelleenkin hiukan pyörällä, mutta olo on onneksi sellainen, että sain mukaani valtavasti hyviä oppeja, joita on suht. helppo soveltaa myös käytäntöön.
Todella helposti tuollaiset koulutukset on ennemminkin virkistäytymistilaisuuksia ja mahdollinen anti jää käytännön työn suhteen varsin ohueksi. Eikä se toisaalta ole mikään ihme. Olin tänään ensimmäisen päivän kurssin jälkeen toimistolla ja aika automaattisesti sitä on solahtamassa takaisin vanhoihin toimintamalleihinsa.
Sinänsä hyvä, että pääsin koulutukseen näin pian ylennyksen jälkeen. Ihan vielä en ole onnistunut kehittämään kovin vahvoja selviytymiskeinoja hankaliin tilanteisiin, joten sikäli uusille toimintatavoille on ihan selkeästi tilausta ja hyvinkin tilaa niiden soveltamiselle.

Kartanossa vaihtelevan kevätsään aikaan vietetty kolmen päivän kurssi oli varsinainen pähkinä pukeutumisen kannalta. Toisaalta ollaan esimieskoulutuksessa, joka edellyttää ainakin jossain määrin fiksua pukeutumista, mutta toisaalta ympäristö ja toimistolta pois oleminen vaatii epämuodollisempaa lähestymistapaa.
Mukaan ei myöskään voinut kuljetusteknisistä syistä ottaa ihan älytöntä määrää kampetta ja toisaalta matkalaukkuun oli pakko mahduttaa lenkkarit, trikoot etc. aamu- ja iltalenkkejä varten. Päädyin siis rakentelemaan keskenään yhdisteltävissä olevista palasista koostuvia semi-asiallisia asukokonaisuuksia.
Elloksen kaulukseton jakku ja nuden keskiruskeat nilkkurit olivat käytännössä seminaaripukeutumiseni tärkeimmät kulmakivet. Farkut tuovat puolestaan sopivasti terapeuttista rentoutta yhdessä t-paitamaisen viskoosipaidan kanssa. Alaosaa ja paitaa vaihdellen selvisin suhteellisen pienellä vaatevarastolla, mutta tunsin kuitenkin olevani asianmukaisesti pukeutunut.

• paita, Lindex
• jakku, Ellos
• farkut, Lidl – Heidi Klum
• nilkkurit, Ellos

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Välillä tuntuu, että olen toimistolla päivästä toiseen tismalleen samoissa vaatteissa. Joskus katson itseäni peilistä ja mietin, että tästä nyt ei voi arkipukeutuminen muuttua enää tylsemmäksi. Ei niin, että oikeastaan kaipaisinkaan mitään suurta sähäkkyyttä työ-outfiteihin – päinvastoin – on ihan mukavaa, kun voi jossain määrin sulautua joukkoon. Olla yksi porukasta.
Jotain pientä kivaa särmää saa kuitenkin silloin tällöin olla. Aika yksinkertaisilla pienillä jutuilla saa jujua siihenkin asuun, jonka eri variaatiot on päällä käytännöllisesti katsoen viikottain.
Yksi viimeaikojen suosikeistani on ollut verkkosukkikset housujen kanssa. Hameen kanssa ne tuntuvat liian bile-henkisiltä, mutta lahkeen ja kengän välistä pilkottaessa just sopivalta.

Niksipirkkaniksi verkkosukkahousujen käyttöön talvikelillä: kun alle pukee ensin tavalliset nudet sukkikset ei tule ihan niin alaston olo!
Rakkaat ja hyvinpalvelleet Superstarini alkaa olla elinkaarensa päässä. Tai kyllä niillä vielä vapaa-aikana pistelee menemään – ja ovat ihan parhaimmillaan vähän vaativimpiin olosuhteisiin, festareille, ulkoilmakonsertteihin jne. Toimistolle lempparitennareillani ei kyllä enää oikein kehtaa mennä.
On siis aika hankkia uudet valkoiset tossut. Ensin ajattelin, että hankin tismalleen samanlaiset, mutta se alkoi tuntua hiukan tylsältä ratkaisulta. Satuin huomaamaan, että Elloksella on valtava määrä kaikkia merkkituotteita 20 % -alennuksessa ja valikoimassa on myös Adidaksen klassisia tennareita.
Hetken aikaa tässä pohdiskelin, mutta sitten päädyin valkoisiin, Superstareja aavistuksen sirompiin Stan Smith -tossuihin. Vihreät yksityiskohdat on ne kaikkein klassisimmat ja tuo mieleen ihanan nostalgisesti ne ajat, kun harrastin puolivakavissani tennistä.



Asun helmikauluspaita on jo vaikka kuinka monta vuotta vanha. Peetu on ostanut sen aikoinaan Forever21:n alesta. Silloin neito oli myös toimistohommissa, joten tarvetta konservatiivisille vaatekappaleille oli hälläkin. Yliopisto-opintojen alettua kolme ja puoli vuotta sitten osa Peetun office-vetimistä päätyi Mintun garderobiin. Yksi eniten käytetyistä on juuri tuo helmikauluspaita.
Neule on Henkan alesta vuosi sitten hankittu ja kivat culottesit sain syksyllä Elloksen yhteistyökampiksen myötä. Kyseisiä housuja näyttäisi olevan enää muutama kpl kokoa 42 jäljellä – vieläpä alennettuun hintaan 20 euroa! Suosittelen lämpimästi, jos koko sattuu sopimaan, sillä nuo ovat paitsi kivan näköiset myös ihanaa, hiukan raskasta, hyvin laskeutuvaa materiaalia, joka tuntuu tosi hyvältä päällä.
Ja tosiaan vielä vinkkinä, jos esmes valkoiset Adidas Stan Smith -tennarit kiinnostelee, niistä (ja monesta muusta merkkituotteesta!) saa nyt Elloksella 20 % alennuksen 26.2. asti.

• kauluspaita, Forever21
• neulepaita, H&M
• housut, Ellos
• tennarit, Adidas
• verkkosukkikset, Primark

Joululoman viimeinen ilta alkaa pikkuhiljaa taipua kohti nukkumaanmenoaikaa. Ihan mahtavan ihanan pitkiltä onkin vapaat tuntuneet, vaikka olinkin viime viikolla välipäivinä töissä. Toimistohommailu ei tunnu koskaan ihan samalla tavalla stressaavalta ja uuvuttavalta, kun on käytännöllisesti katsoen ainoa officella. Päinvastoin on ihan mahtavaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa duunia ilman keskeytyksiä.
Päätin ihan tarkoituksella lopettaa lomailuni torstaihin. Ajattelin, että kun olen perjantain toimistolla, on maanantaina huomattavasti stressittömämpää aloitella ihan täyttä työviikkoa. Toinen syy on se, että Peetu lähti tänään illalla takaisin Uumajaan ja Karkki lähtee huomenna aamulla lomareissulle Kap Verdeen – eli ei ole sikälikään mitään erityistä tarvetta jäädä kotiin hengailemaan.
Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut lomailla tarpeeksi. Kaikki univelat on kuitattu, olen saanut rentoutua sohvalla pötkötellen, viettänyt paljon ihanaa aikaa Karkin ja Peetun kanssa ja ulkoillut päivittäin keleistä riippumatta. Aika ihana fiilis, kun on sellainen olo, että vitsi, miten kiva mennä huomenna töihin!

Etukäteen varoittelin Peetua, että haluan ikuistaa kaikki neidon eri päivien asut, että voin esitellä niitä täällä teillekin. No, saldoksi jäi lopulta vain nämä tämän kuvasarjan kuvat uuden vuoden juhla-asusta. Hiukan harmittaa, että en saanut ikuistettua Peetun uutta upeaa 2nd hand talvitakkia. 50 – 60 lukujen taitteessa ompelimossa valmistettu villakangastakki on aivan mielettömän upea löytö uumajalaisen Pelastusarmeijan kirpputorilta.
Onneksi tässä on yhtä sun toista suunnitelmaa, joka tuo neitokaisen Tukholmaan vielä talven aikana, joten varmaan saadaan takkilöytö tännekin esittelyyn.
Näin tammikuussa harvat enää kaipaa hurjasti inspiraatiota juhlapukeutumiseen, mutta Peetun bileasusta saa hyvin ideoita myös vähän arkisempaankin asukokonaisuuteen. Etenkin samettinen kimono-aamutakkia muistuttava huitula voisi tuoda hauskasti vähän dekadenttia sävähdystä vaikka ihan toimistoasuun.

Mielestäni Peetun uuden vuoden juhla-asu oli muutenkin tosi onnistunut!
Erilaiset mustat pinnat, sametti ja nahka, tuovat elävyyttä, paljettipaita uuteen vuoteen sopivaa blingiä, rinkulakorvikset rimmaavat täydellisesti paidan kanssa ja kokonaisuuden kruununa Minimarketin nilkkurit, joiden koron, pohjan ja varren suun reptiili-kuosi matsaa ihanasti lämpimänkultaisiin yksityiskohtiin. Kullansävyisen meikin terästeenä huikean oranssit huulet.

• paitta, Nelly
• hame, Mintun ompelimo
• kimono, H&M
• kengät, Minimarket
• korvikset, Weekday

Olen tainnut saavuttaa jo sen kriittisen ylärajan, jonka jälkeen ei ole enää okei manata syksyä, sen pimeyttä, sateista kurjuutta tai yleistä sesonkimasisteluun houkuttelevaa alakuloisuutta. Mutta sanontahan nyt sen verran, että tämä lokakuu on tähän asti muistuttanut hämmästyttävän paljon synkkämielistä sisarustaan, marraskuuta.
Ensin ajattelin, että minä taas kunnon drama queen -tyyliin julistan, että voi kauheeta, kun on synkkää ja viimaista ja ties vaikka mitä. Että ei yleensä lokakuussa vielä tälleen. Sitten aloin kiinnittää huomiota Facebookin ehdottamiin 4 vuotta sitten tänään, 5 vuotta sitten tänään -tyyppisiin omiin päivityksiini (siis tiedätte ne sellaiset, kun FB muistuttaa jostain muistosta, mutta se ei näy kuin sulle itsellesi, jos et valitse postata sitä julkisesti).
Kuinka ollakaan vaikuttaa varsin elävästi siltä, että tänä vuonna oikeasti on erittäin syksyistä – sanan negatiivisessa merkityksessä – varsin aikaisin. Omista päivityksistäni näen, että monen monta lokakuuta on mennyt aurinkoisissa ja lämpimissä fiiliksissä, farkkutakilla ja jopa sandaaleissa.

Peetulta tuli muutama päivä sitten viesti, että Uumajassa on satanut kolme viikkoa putkeen. Täällä meillä Tukholmassa ei sääasiat ole ihan niin haastavalla tolalla, mutta käsittämättömän superpimeitä päiviä, jolloin vettä tulee taivaasta sen oloisesti kuin sade ei aikoisi ikinä loppua, on kyllä ollut ihan riittävästi.
Onneksi – siis todellakin onneksi – välillä on myös kauniita, aurinkoisen kirpsakoita päiviä, jolloin ilma tuoksuu hyvälle ja on helppoa hengittää. Tänään iltapäivästä alkoi kirkastua ja lyhyen ajan kaipasin jopa aurinkolasejani.

Tämä asu on tosin keskiviikolta, jolloin aurinkoa riitti koko päivälle. (Nyt huomaan itsekin – ihan tämän tästähän sitä on kauniitakin syyspäiviä. Jotenkin vain ne lohduttoman harmaat, kylmän viimaiset ja sateiset päivät vain tuntuu niin dominoivilta!).
Kukkakuosit kuuluvat perinteisesti kesään, mutta itse en ole oikein löytänyt mieleistäni kukkamekkoa tai vastaavaa. Itseasiassa yritin pikkuisen sivusilmällä katsastella, josko olisi löytynyt jotkut ihanat kukkaiset kesähousut, mutta mitkään eivät tulleet ja hurmanneet minua täysin.
Vähänkään erikoisempien vetimien kohdalla lähtökohtavaatimus on, että niihin pitää rakastua palavasti – muuten ne jää käyttämättä. Mustien prässihousujen tai beigen perusneuletakin kanssa voi olla aika varma, että niille tulee riittävästi käyttöä, kunhan materiaalit ja istuvuus ovat kohdallaan. Sen sijaan kuosiltaan räväkimpien vaatteiden kanssa saa olla tarkkana.

Ihan ”all in” en ole uskaltanut vielä kukkakuosin kanssa mennä, vaikka kaikkien catwalk ja street style -raporttien perusteella voikin olla varsin varma, että trendi on täällä jäädäkseen. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nyt investoi hyvään kukkakuosiin on odotettavissa oleva välitön käyttöikä vähintään 5 sesonkia (kantsii pitää mielessä esimerkiksi, kun pohtii H&M:n tämän syksyn design-yhteistyömallistoa kukkakuoseistaan kuuluisan Erdemin kanssa).
Halpispaita on peräisin taannoiselta Berliinin reissulta Primarkista, kun tunsin, että haluan ensin kokeilla viihdynkö ollenkaan kukissa. Nyt voin sanoa, että vastaus on päivänselvä kyllä.

Kaverikseen kukkapaita on syksyn aikana saanut niin mustaa kynähametta, jakkua kuin rennommin farkkujakin. Nuo Elloksen denim-kampanjan myötä saamani Bella Ankle -farkut (kaupallinen linkki, testi) ovat olleet ihan suosikit. Tosin tällaiselle pätkäjalalle ne ovat kyllä ihan passelin mittaiset, eivätkä niinkään ”ankle”.
Yksi tämän syksyn suosikkijuttujani on ollut verkkosukkiksien käyttäminen muuten perus(tylsien)asujen kanssa. Tykkään tosi paljon niiden tuomasta pienestä särmästä muuten varsin randomiin ja jokapäiväiseen asuun.

• paita, Primark
• toppi, Primark
• farkut, Ellos
• kengät, H&M
• laukku, Rebecca Minkoff