Eihän siitä ole kuin viikko, kun tuumasin, että vaaleiden sukkiksien aika on tältä sesongilta auttamattomasti ohi. No, tällaisena tuuliviirinä olen jo oppinut, että jos oikein ponnekkaasti vakuutan jonkin asian olevan yhtä, tiedän melkovarmaan jo pikapuoliin todistavani toista. Eli tänään oli jälleen nude-sukkahousujen aika.
Edelliseen postaukseen tuli mainio kommentti, joka mielestäni selvittää todella erinomaisesti sukkahousudilemmaa. Nudet sukkikset näyttävät nimittäin jostain merkillisestä syystä kylmemmiltä kuin mustat. Siitä syystä mustat tuntuvat jotenkin oikeammilta näin kylmänä vuodenaikana – vaikka eihän ne tosiaankaan lämmitä yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan väriset.

Ette muuten ikinä usko, miten kauan olen säätänyt postausta Karkin kanssa kesän alussa tekemästäni L.A.:n reissusta. Kuvia ja kerrottavaa on niiiiin paljon, että ehkä sitten kuitenkin yritän pilkkoa kaiken kivan pariin eri postaukseen. Ehkä tämä on muutenkin hyvä aika saada vähän aurinkoenergiaa edes kuvien ja postauksen muodossa – ja kuka tietää, jos vaikka siellä ruudun puolella joku suunnittelisi matkaa niille kulmille.
Syy siihen, miksi aloin (taas) puhua tuosta L.A. reissustamme on tämän päiväisen asuni t-paita. Se on yksi löydöistäni, jonka tein outlet-shoppailulle omistettuna päivänä. Merkki on Karl Lagerfeld Paris – eli Karl Lagerfeldin Pohjois-Amerikan markkinoille räätälöimästä pää-brandin pikkusiskosta.
Olimme molemmat Karkin kanssa ihan pähkinöinä, kun tajusimme osuneemme ostoksille outlet-putiikin clearance-päivänä. Tosin joku älytön vauhtisokeushan siinä iski, sillä vaikka päädyin ostamaan kahdet kengät ja kaksi t-paitaa, jälkeenpäin on hiukan harmittanut, että muka järkevyyksissäni jätin hankkimatta kauniin klassisen punaisen pikkulaukun, helmikoristeiset mustat pistokkaat ja pari muutakin juttua.
Mutta niinkuin olen ennenkin sanonut, ex-tempore-shoppailu ei oikein ole juttuni. Mieluiten nukkuisin aina yön yli ennenkuin teen varsinaisen ostopäätöksen. Reissussa siihen ei yleensä ole mahdollisuutta – etenkään silloin, kun shoppailupaikalle on reilun tunnin ajomatka.


Olen tainnut spämmätä aikas lailla näitä samaisen Karl Lagerfeld Parisin mustia avokkaita. Mutta en vaan voi sille mitään! Mielestäni nuo ovat niin kertakaikkiaan ihanat. Siro, klassinen malli ja juuri sopivasti korkoa niin, että olo on sekä naisellinen että powerfull, mutta kuitenkin niin, että ei tarvitse kompromissata kävelymukavuudesta.
Ostin samat avokkaat vaaleanhaalean roosan pitsisinä. Ihan täydelliset kesäisiin juhliin, vaikka häihin! Saa nyt sitten nähdä, milloin niitä pääsee ulkoiluttamaan…

• t-paita, Karl Lagerfeld Paris
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• kengät, Karl Lagerfeld Paris

“Casual Friday” on vakiintunut konsepti, mutta miten olisi, jos ottaisimme säännölliseen käyttöön myös ajatuksen rennon pukeutumisen maanantaista? Itse ainakin tunnen perjantaita useammin juuri maanantaisin, että en mitenkään jaksa kiskoa päälleni mitään tyköistuvaa tai ylenpalttisen skarppia.
Tänään oli juuri yksi niistä maanantaista ja siksi päätin mennä pukeutumisen kanssa sieltä, missä aita on matalin. Jalassa jooga-housuiksi nimeämäni viskoositrikoiset housut, lempparipörröneule ja valkoiset kaulukset markkeeraamassa pientä skarppiutta.
Housujen nimi tulee siitä, että meillä oli aikaisemmin toimistolla aina kerran viikossa rauhallinen jooga-hetki. Se oli niin vähän liikunnallinen, että vaatteiden vaihtaminen tuntui turhalta, mutta toisaalta kuitenkin sen verran pyörittiin lattialla, että ihan kynähameessa ei olo tuntunut mukavalta. Niinpä hankin tuollaiset siistihköt viskoositrikoopöksyt, jotka toimivat sekä työasuna että mindfullness-painotteisessa joogailussa.
Sittemmin toimisto-joogamme lopetettiin, mutta housut toimivat yhä mainiosti rennomman päivän toimisto-outfiteissa.

Tänään on tullut pohdittua muutenkin maanantain konseptia. Aamulla en ollut nimittäin millään päästä ylös sängystä, mikä johti ensinnäkin stressaavaan aamuhetkeen (inhoan lähteä kotoa, jos sänkyä ei ole pedattu!) ja nippanappa säällisen rajoissa toimistolle saapumiseen.
Jotenkin ymmärrän sen, että maanantaina on hankala herätä ja saada itsensä liikkeelle, jos viikonloppuna on tullut riekuttua yömyöhään ja nukuttua aamuisin pitkään. Mutta esim. viime viikonloppuna menin iltaisin nukkumaan about samoihin aikoihin kuin normaalisti arkisin ja heräsin sekä lauantaina että sunnuntaina ihan itsekseni ilman kelloa, virkeänä ja levänneenä juuri niihin aikoihin kuin milloin herätyskelloni normaalisti soi.
Eilen illalla ihan sama juttu; ajoissa nukkumaan ja unen kanssa ihan normaali yö. Mutta kun aamulla herätyskello puhelimessa pärähti pimputtamaan, olin ihan että “are you kidding me!!” ja torkutin niin monta kertaa, että lopulta oli ihan älytön kiire ja stressi suoriutua matkaan.
En voi kertakaikkiaan tajuta, mikä ihmeen logiikka tuossakin on! Miksi ihmeessä herään viikonloppuna virkeänä kellon soimisen aikoihin, mutta maanantaina sama tuottaa ihan kohtuutonta tuskaa?

Viime Tampereen-reissulla otin mukaani joitakin rakkaimpia muistoja äidistäni. Yksi niistä on äidin isältäni saama kaunis sormus. Sormuksen sisällä on kaiverrus: Matilta 11.11. -63. Äiti oli 21 vuotias, kun sai tuon syntymäpäivälahjaksi. Muistan, miten se oli äidin sormessa aina, kun olin lapsi.
Nyt sormus on minulla ja jotenkin tunnen äidin – ja oikeastaan isänkin – läheisyyden sen kautta.


Kalevala Korun 70-luvun versiot Halikko-korviksista ovat nekin peräisin äidin korulippaasta. Niissäkin on niin vahvat vibat, että välillä ihan hätkähdän, kun katson peiliin ja näen korut korvissani.
Myöhemmin äiti alkoi vaihdella paljonkin korviksiaan ja oli varsinainen korvakoru-fani, vaikkei muuten niin pitänytkään muista koruista. Omilta lapsuusajoiltani muistan kuitenkin, että niihin aikoihin juuri nuo Halikot olivat aina käytössä.
Ihanaa ja aika paljon myös haikeaa miten paljon muistoja ja elettyä elämää liittyy äidin vanhoihin lempparikoruihin.

• neule, Heidi Klumin Lidl-mallistoa
• kauluspaita, H&M
• housut, H&M
• sneakers, Nike

Kaulakoruhan tuohon asukokonaisuuteen olisi sopinut, mutta toimistolla kun kaulassa roikkuu aina kulkukortti, tulee harvemmin ripustettua rinnuksille mitään sen kummempaa.

Ihanaa perjantai-iltaa!
Mikäli Instagramiin on luottaminen, monessa paikassa Suomessa on tänään satanut vettä ja ollut ihan virallisen syksyistä. Aika harvoin kelit täällä meillä on mitenkään merkittävästi erilaiset, mutta tänään on ollut. Saimme nimittäin nauttia ihan harvinaisen epäsyksymäisestä perjantaista. Lämpötila oli virallisesti noin 15 kieppeillä, mutta auringonpaisteessa tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Hulluin fiilis tuli kuitenkin paikoin navakasta tuulesta, jossa ei ollut häivähdystäkään syksyisestä kirpeydestä.
Perjantainen office-asuni koostui lämpöaaltoon sopivasti mukavista lempparifarkuista, raitateepparista, merinovillaisesta neuletakista ja yhä vieläkin uusiksi laskemistani Karl Lagerfeldin mustista avokkaista. Kokonaisuus on varsin rento, mutta kengät tuovat sen verran skarppiutta, että ihan ei tunnu siltä, että olisi lähtenyt kotivaatteissa töihin.

Avokkaat on tosiaan löytö alkukesän L.A.-reissulta, kun Karkin kanssa päätimme uhrata yhden lomapäivän outlet-visiittiin. Olen yleensä varsin maltillinen hankintoja tehdessäni ja monesti koen vaikeaksi shoppailla mitään erityisempää, kun olen matkoilla. Haluan mielelläni nukkua yön yli vähän pienempiäkin ostoksia harkitessani, mutta havaitsin itsestäni aivan täysin uuden puolen tuolla Ameriikan outletissa. Yksikään hankinta ei vieläkään kaduta – mutta että yhdellä kertaa tuli tehtyä sellainen määrä ostoksia, joita en ollut etukäteen suunnitellut, on itselleni täysin uusi kokemus!
Lupaan ja vannon, että se työn alla oleva elämys-/ekakertalaisen vinkit L. A.:ssa -postaus tulee vielä tänne blogiinkin. Ehdottomasti ennen seuraavaa reissuani sinne suunnalle… 😀

(siis mun jalat ei todellakaan ole noin päivettyneet… Meidän talon seinät on lämpimän tiilenpunaiset ja usein huomaan, että varsinkin aurinkoisella kelillä väri hohkaa ihoon niin, että se näkyy kuvissa, vaikka livenä sitä ei huomaisikaan. Useimmiten nämä meikäläisen asukuvat on otettu juuri siinä meidän ulko-oven ulkopuolella 😀 )



Kenkien lisäksi myös asun raitapaita on kotoisin samaisesta L.A.-outletista kuin avokkaatkin. En ole oikein ikinä identifioinut itseäni miksikään Tommy Hilfiger -tyypiksi, enkä tunne erityisen hyvin heidän mallistojaan, mutta tuolla outletissa olin mennä pähkinöksi. Tarjolla oli niin hurjasti kivoja perusvaatteita, helposti yhdisteltäviä laadukkaita t-paitoja ja neuleita varsinkin – ja ihan poskettoman hyvään hintaan. Lopputulos on se, että “pukeutumispalapelin peruspilarit” -kokoelmani sai muutamankin uuden jäsenen joukkoonsa.
Oikeastaan aika hauskaa, että sitä tuli jo alkukesästä hankittua toimistolle sopivia neuleita ja muita vetimiä. Hellekesän aikana niille ei tullut uhrattua ajatustakaan, mutta nyt, kun kelit pikkuhiljaa viilenee, tuntuu kuin olisi shoppailemassa uudelleen – paitsi että nyt se tapahtuu omassa vaatekaapissa!
Toinen uutuus tässä asussa on musta Dagmarin neuletakki. Se on todellinen super-löytö loppukesän aleista. Neuletakki on 100 % merinovillaa, malliltaan suora, yksityiskohtana pieni halkio sivussa ja aavistuksen pidempi takakappale. Klassinen pyöreä pääntie ja Dagmar-henkiset napit täydentävät kokonaisuuden.
Olen aiemmin vannonut pääasiassa Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin nimeen (garderobistani löytyy sekä musta että harmaa), mutta nyt huomaan toivovani, että Dagmar pitäisi tämän linjakkaan mallin valikoimissaan ja että tulevaisuudessa voisi hankkia sen useammassa värissä.

• t-paita, Tommy Hilfiger
• farkut, Lindex
• neuletakki, House of Dagmar
• kengät, Karl Lagerfeld Paris
• laukku, Mulberry

Postauksen otsikko olisi voinut kuulua myös: “syksy yllätti bloggarin”. Kävi nimittäin niin, että tänään aamulla en kiinnittänyt mitään erityistä huomiota säätilaan. Tyytyväisenä vain totesin, että ihanan aurinkoiset syyskelit jatkuvat ja kiskaisin päälleni viimeaikaisen perusunivormuni: t-paidan ja kynämittaisen neulehameen.
Siinä Tvärbanalle maanantaikiireessä hölkötellessäni havaitsin, että kylläpäs aamun kirpeys puraiseekin poikkeuksellisen kovasti paljaita pohkeitani. Kun sitten toimistolle kävellessäni tajusin, että säätila on todentotta muuttunut syksyisen raikkaaksi, oli jo auttamatta liian myöhäistä miettiä lämpimämpää asua.
Viikonloppuna täällä oli vielä varsin leppoisat kelit, vaikkei nyt enää kesälämpötiloista voinutkaan puhua. Siksi en tullut edes ajatelleeksi, että tänään saisin kipitellä koivet hileessä.

Voin siis aika vakuuttuneena todeta, että tänään oli viimeinen päivä, kun kuljin näin kesäisessä asussa. Toisaalta eletäänhän tässä jo syyskuun loppua, joten ei sitä nyt mitenkään erityisen yllättynyt pitäisi olla.
No, selvisin kuitenkin kotiin muuttumatta jääkalikaksi, joten menkööt tämänpäiväiset hytinät ikuisten oppirahojen piikkiin.

Tavallisen ja arkisen maanantain kruunasi tänään ihana suomalaisen muodin tapahtuma. Suomen suurlähettilään residenssissä sopivasti office-päivän jälkeen pidetty “Modigt Mode” -tapahtuma esitteli ison nipun suomalaisia suunnittelijoita ja brändejä. Osa, kuten esmes Balmuir ja RCollection oli itselleni entuudestaan hyvinkin tuttuja, mutta mukana oli myös nimiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Oli esimerkiksi ihan tosi mahtava nähdä ensimmäisen kerran livenä monissakin blogeissa vilahdellut Uhana Design ja heidän ihanat edustajansa ja superkauniit vaatteet. Arvostan suuresti sitä, että luonnonmateriaalien lisäksi käytetään hyväksi modernia teknologiaa, mikä näkyi Uhana Designin upeissa muuntokuituisissa luomuksissa. Minikokoista vohvelikangasta muistuttava materiaali tuntui aivan valtavan hyvältä ja kimonomainen malli houkutteli. Onneksi tässä on juurikin Tampereen reissu tiedossa – toivottavasti löydän putiikin, jossa kyseistä mekkoa on myynnissä!
Hurmaannuin myös aivan täysin Moiko-merkin heijastintumppuihin. Kertakaikkiaan fantastinen idea ja todella tyylikäs, laadukas ja nasta toteutus. Lähiympäristölleni varoitus: tiedätte, mitä tulette saamaan joululahjaksi!

Olin tosiaankin aivan jäätymistikahtumisen partaalla tänään joka kerta, kun jouduin olemaan ulkoilmassa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan niin olin kyllä totaalisen kohmeessa myös toimistolla, mutta jos tuollaiset pikkuseikat jätetään huomioimatta niin tykkäsin asustani muuten oikein kovasti.
House of Dagmarin raitaneulehame on ollut suosikki jo vuosikausia, samoin alunperin Peetun joltain kaveriltaan perimä Leviksen farkkutakki. Uutta on Victoria Beckhamin “It’s a dark but happy place” printtitee ja Ameriikan reissulta löytyneet aivan täydelliset, klassiset Karl Lagerfeldin avokkaat.
Tykkään molemmista aivan valtavasti. Olen ollut puolisalaa vähän ihastunut Victoria Beckhamiin jo vuosikausia enkä voinut vastustaa valloittavan itseironista limited edition -paitaa.
Ja hei – nuo avokkaat on ehkä ihanimmat evö! Varsinainen L.A.-reissupostaus on edelleen työn alla – ei ole ihan pikkujuttu käydä läpi noin 2000 kuvaa ja yrittää tiivistää viikon elämykset yhteen blogijuttuun. Mutta sen kyllä sanon, että siellä tosiaankin ymmärtävät outlet-homman päälle. Ei ollut puhettakaan mistään puolivillaisista – 30 % alennuksista ovh:sta, vaan hinnat olivat paikoin niin alhaiset, että meinasi ihan vauhtisokeus iskeä.
Sieltä löytyi mm. nämä avokkaat, jotka nyt haluavat poseerata kaikilta mahdollisilta kanteilta!




Viime viikonloppuna keräilin jo päällimäisiä sandaaleita ja muita kesäisempiä kenkiä laatikoihinsa talvisäilöön seuraavaa sesonkia odottamaan. Ensi viikonloppuna taidankin sitten roudata kaikki kesäisemmät vetimet varastoon myös.
Oikeastaan aivan todella ihanaa, että nyt voi hyvillä mielin aloittaa virallisen neulepaitakauden!

• t-paita, Victoria Beckham
• hame, Dagmar
• takki, Levi’s
• kengät, Karl Lagerfeld Paris

Viikonloppuna mietin, että nyt varmaan olisi hyvä aika alkaa laitella kesävaatteita talvisäilöön. Pyykkäsin shortsit ja rantahuitulat, keräilin sandaalit kenkälaatikoihin, siirsin sitten kaiken vaatehuoneeseen ja kellariin odottamaan seuraavaa sesonkia. Pientä järjestystä sain aikaiseksi ja varsinkin kenkien kohdalla homma tuntui helpolta.
Vaateosastolla olikin sitten hankalampaa. Valkoiset farkut on kesähousut kyllä, mutta siinä puuhaillessani näin kuitenkin itseni yhdistelemässä niitä hiekan väriseen muhkeaan neuleeseen ja ruskeisiin nilkkureihin. En tiedä tulenko koskaan kyseistä asua testaamaan, mutta farkut saivat toistaiseksi jäädä käyttövaatteiden pinoon.
Toinen kesävaate, joka ei ainakaan ihan vielä päätynyt talvisäilöön, on kuvan sininen liuhuhihainen mekko.

Koko kevään ja kesän ehdottomaksi suosikkivaatteeksi muodostunut mekko on alunperin peräisin tästä Elloksen kanssa keväällä tekemästäni kampanjasta. Tiesin heti, että tuo ei tule pölyyntymään henkarilla, mutta enpä arvannut, miten moneen tilaisuuteen se taipuu. Kaikenlaisten menojen lisäksi mekko on ollut kirjaimellisesti vakipelastaja, kun olen pähkäillyt, mitä ihmettä laittaisin toimistolle.
Ei siis varsinaisesti mikään ihme, että mieluusti venytän monesta pukeutumiskriisistä pelastaneen kesämekon käyttösesonkia.

Huivi on peräisin Henkkamaukan Conscious-collectionista. Tykkään hurjasti sen värisävyistä, jotka on tavallaan tosi raikkaat, mutta sitten kuitenkin myös syksyyn sopivan muhevat. Sen täytyy olla tuo pihlajanmarjan punainen, joka sen tekee!

Tässä lähärissä viimeaikojen lemppariharrastukseni tuloksia: Olen viettänyt iltoja ja viikonloppuja näpräten luonnonkristalleista voimakoruja ranteeseen ja korviin.
Alunperin ajatus lähti siitä, että pidin aina joitain kristalleja taskussa voimaa, suojaa ja energiaa tuomassa. Sitten tuli kesä ja asut, joissa ei välttämättä ollutkaan taskuja. Pähkäilin, että miten ihmeessä pidän mukanani tarvittavat kivet, kunnes päädyin keksimään pyörän uudelleen: koruina tietenkin. Niinkuin ihmiskunta on tehnyt läpi historiansa. 😀

Tsekkasin juuri Elloksen sivuilta, ja näyttäisi siltä, että sinistä suosikkimekkoani on siellä vielä jäljellä – ja nyt peräti -40% alennuksella. Ja näköjään siitä löytyy myös musta kukallinen versio myös.
Nyt alkoikin kova kamppailu itsensä kanssa, että mitenkäs tämän ostolakkolaisen kanssa käy… Toisaalta, ihan paras mekko voisi kyllä mielellään löytyä omasta garderobista myös kukallisena. Ei se ainakaan käyttämättä jäisi. (Kaupalliset linkit)

• mekko, Ellos
• farkkutakki, Levi’s
• kengät, Vagabond
• huivi, H&M

Tai jatkuu ja jatkuu – kaikki on tietty suhteellista. Jotenkin pääkoppa on jo sitä mieltä, että on kovastikin syksy – ja sanoohan kalenterikin niin. Mutta toisaalta viime viikonloppuna oli vielä niin hurjan lämmintä, että mitään kesähepeniä kummempaa ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Uimarantakelit suorastaan, varsinkin lauantaina.
Sama ristiriita pätee toimistopukeutumiseen. Periaatteessa tuntuu hullulta, suorastaan luonnonvastaiselta, lähteä officelle kovin kesäisessä outfitissa. Mutta kun lämpötilat huitelevat parinkympin päälle, ei tunnelmalliset tweedit ja muhkeat neuleetkaan vaikuta oikein järkevältä vaihtoehdolta. Vallan pulmallista!

Kun sitten soppaan vielä lisää sellaiset päivät, jolloin aamulla töihin lähtöä tehdessä aurinko paistelee pilvettömältä sinitaivaalta ja lämpöä on aamuksi lupaavat 18 astetta, mutta iltapäivällä pilvistyy, viilenee reippaasti ja sataa ihan syksyisen uskottavasti. Meillä on täällä ollut nyt kaksi sellaista päivää peräkkäin, mikä tuntuu hiukan skitsolta suoraan sanottuna. Miten voi olla, että eilen illalla satoi ja oli tosi syksyistä ja aika viileää, aamuksi vaihtui sama suloinen loppukesämäinen auringonpaiste, jolla eilinenkin alkoi, mutta nyt taas on pimeää, harmaata ja sateista. Eihän tässä ole mitään logiikkaa!
No, pienethän ne on murheet silloin, kun päänvaivana on säänmukainen pukeutuminen. Haha!
Tässä asussa olin eniveis toimistolla viime perjantaina, kun oli vähän loogisemmin aurinkoista ja lämmintä. Tuumasin, että kauluspaita fiksuunnuttaa city-mittaisia shortseja sen verran, että niissä voi casual Fridayn hengessä mennä töihin. En kyllä yleensä enkä helposti pidä shortseja toimistovaatteena, mutta suurelta lahjalta tuntunut intiaanikesän lämpö ja perjantain aiheuttama rennompi fiilis sai kokonaisuuden vaikuttamaan ihan passelilta.

Minä kun olen sellainen vaatteiden (ja etenkin asusteiden!) puhkikäyttäjä, ei blogin asukuvissa useinkaan ole mitään muuta uutta kuin yhdistely ja “stailaus”. Nyt on luvassa poikkeus, sillä tällä kertaa asussa on peräti kaksi kesällä hankittua juttua.
Toinen niistä on Ray Banin aivan mielettömän ihanat muovipokaiset aurinkolasit. Olen ostanut ne tästä Instrun kampiksesta saamallani lahjakortilla – eli oikeastaan en ole varsinaisesti saanut niitä, vaan ostanut ne saamallani palkkiolla. Sitä on vaan ollut nyt viimeaikoina ollut niin paljon keskustelua blogien piilomainonnasta, joten parempi kai olla yliselkeä asian kanssa.
Olin ihan varma, että voin laittaa linkin Instrun sivuille, mistä löytyy selkeä tuotekuva aurinkolasikaunokaisista, mutta en ainakaan nyt pikaisesti löytänyt tuota mallia sieltä enää. Pokat on nimittäin erittäin kiva yhdistelmä läpinäkyvää muovia ja vaaleaa alumiininväristä metallia. Sangat on juuri tuota metallia ja ne on muotoiltu normaalia Ray Ban -metallisankaa leveämmiksi, ihanasti vähän retro-henkisiksi.
Aurinkolasivalikoimani on jotenkin salavihkaa paisunut varsin kattavaksi, mutta sen jälkeen, kun hankin nuo uutukaiset, en ole muita blehoja nenälleni laittanut. Muistinko sanoa, että ne on vielä kaiken lisäksi aivan untuvaisen unelmankevyet nenällä?


Toinen uutuus on asun sandaalit, poikkeuksellisen erinomaisesta käyttömukavuudesta tunnettua Mephisto-merkkiä. Nekin ostettu kesäiseltä Tampereen reissultani. Sokkarin takakulman vieressä Hallituskadulla sijaitseva pikkuputiikki on juuri sellainen, missä saa niin erinomaista ja asiantuntevaa palvelua, että ex tempore -hankinta tuntuu hyvältä ja kestävältä ratkaisulta.
Tinni on luottanut Mephiston kenkiin jo vuosikaudet ja yrittänyt tolkuttaa allekirjoittaneelle, miten mukavat ja hyvät ne on jalassa. Konkreettisin esimerkki oli taannoisella Riminin reissullamme (mitä, onko siitä jo kolme vuotta??), kun päivän kävelyn saldona allekirjoittaneella oli koko päkiän levyiset rakot molemmissa jaloissa huolimatta hyvin sisäänajetuista sandaaleista – ja Tinnillä vain 20 000 askeleen saldo iPhonen askelmittarissa, kiitos Mephiston mukavuuden.
Siitä huolimatta olen suhtautunut pikkuisen tuhahdellen Tinnin suosituksiin; “varmaan joo hyvät, mutta miten hyvät sitä nyt kengät ylipäätään oikein voi olla”? No, nyt voin itse ihan käytännössä todeta, että aivan kertakaikkiaan poikkeuksellisen hyvät! Kiitos vaan rakkaalle bestikselleni, että on jaksanut kaikki nämä vuodet valaista pänköä ystäväänsä. Nyt vihdoin ymmärrän, mistä hän on puhunut!

En tietenkään voi mitenkään hyljätä kaikkia ihania, suloisia, sieviä ja mageita kenkiäni, jotka mukavuudeltaan eivät yllä lähimainkaan näiden uutukaisten tasolle. Mutta kyllä naisihmisen kenkägarderobissa on aika vakava aukko, jos ei sieltä löydy yhtään paria katseita kestäviä sandaaleita, jotka jalassa voi kepeästi viettää tuntitolkulla kävelyä sisältävän kaupunkipäivän. Mintun valikoimassa oli tätä ennen lähinnä muutama pari Havaianaksia ja sitten niitä, joilla ei paria korttelia pidemmälle kävellä.
Tinni on käyttänyt omia Mephiston- sandaaleitaan jo vaikka miten kauan ja itsekin laskiskelen, että näiden hinta/käyttökerta -indeksi tulee varmasti olemaan mitä parhain. Juuri sellaiset hankinnat on mielestäni ihan ookoo, vaikka varsinainen ostopäätös tulisikin täysin ex tempore ja periaatteessa oli sopimus itsensä kanssa, että nyt voisi vähän hillitä sitä ostiskelua.

• kauluspaita, Forever21
• toppi, Primark
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Mephisto
• arskat, Ray Ban
• laukku, Mulberry

Ja jos joku ihmettelee uusia talismaani-rannekorujani, niin ne olen tehnyt itse!