Olen tainnut saavuttaa jo sen kriittisen ylärajan, jonka jälkeen ei ole enää okei manata syksyä, sen pimeyttä, sateista kurjuutta tai yleistä sesonkimasisteluun houkuttelevaa alakuloisuutta. Mutta sanontahan nyt sen verran, että tämä lokakuu on tähän asti muistuttanut hämmästyttävän paljon synkkämielistä sisarustaan, marraskuuta.
Ensin ajattelin, että minä taas kunnon drama queen -tyyliin julistan, että voi kauheeta, kun on synkkää ja viimaista ja ties vaikka mitä. Että ei yleensä lokakuussa vielä tälleen. Sitten aloin kiinnittää huomiota Facebookin ehdottamiin 4 vuotta sitten tänään, 5 vuotta sitten tänään -tyyppisiin omiin päivityksiini (siis tiedätte ne sellaiset, kun FB muistuttaa jostain muistosta, mutta se ei näy kuin sulle itsellesi, jos et valitse postata sitä julkisesti).
Kuinka ollakaan vaikuttaa varsin elävästi siltä, että tänä vuonna oikeasti on erittäin syksyistä – sanan negatiivisessa merkityksessä – varsin aikaisin. Omista päivityksistäni näen, että monen monta lokakuuta on mennyt aurinkoisissa ja lämpimissä fiiliksissä, farkkutakilla ja jopa sandaaleissa.

Peetulta tuli muutama päivä sitten viesti, että Uumajassa on satanut kolme viikkoa putkeen. Täällä meillä Tukholmassa ei sääasiat ole ihan niin haastavalla tolalla, mutta käsittämättömän superpimeitä päiviä, jolloin vettä tulee taivaasta sen oloisesti kuin sade ei aikoisi ikinä loppua, on kyllä ollut ihan riittävästi.
Onneksi – siis todellakin onneksi – välillä on myös kauniita, aurinkoisen kirpsakoita päiviä, jolloin ilma tuoksuu hyvälle ja on helppoa hengittää. Tänään iltapäivästä alkoi kirkastua ja lyhyen ajan kaipasin jopa aurinkolasejani.

Tämä asu on tosin keskiviikolta, jolloin aurinkoa riitti koko päivälle. (Nyt huomaan itsekin – ihan tämän tästähän sitä on kauniitakin syyspäiviä. Jotenkin vain ne lohduttoman harmaat, kylmän viimaiset ja sateiset päivät vain tuntuu niin dominoivilta!).
Kukkakuosit kuuluvat perinteisesti kesään, mutta itse en ole oikein löytänyt mieleistäni kukkamekkoa tai vastaavaa. Itseasiassa yritin pikkuisen sivusilmällä katsastella, josko olisi löytynyt jotkut ihanat kukkaiset kesähousut, mutta mitkään eivät tulleet ja hurmanneet minua täysin.
Vähänkään erikoisempien vetimien kohdalla lähtökohtavaatimus on, että niihin pitää rakastua palavasti – muuten ne jää käyttämättä. Mustien prässihousujen tai beigen perusneuletakin kanssa voi olla aika varma, että niille tulee riittävästi käyttöä, kunhan materiaalit ja istuvuus ovat kohdallaan. Sen sijaan kuosiltaan räväkimpien vaatteiden kanssa saa olla tarkkana.

Ihan ”all in” en ole uskaltanut vielä kukkakuosin kanssa mennä, vaikka kaikkien catwalk ja street style -raporttien perusteella voikin olla varsin varma, että trendi on täällä jäädäkseen. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nyt investoi hyvään kukkakuosiin on odotettavissa oleva välitön käyttöikä vähintään 5 sesonkia (kantsii pitää mielessä esimerkiksi, kun pohtii H&M:n tämän syksyn design-yhteistyömallistoa kukkakuoseistaan kuuluisan Erdemin kanssa).
Halpispaita on peräisin taannoiselta Berliinin reissulta Primarkista, kun tunsin, että haluan ensin kokeilla viihdynkö ollenkaan kukissa. Nyt voin sanoa, että vastaus on päivänselvä kyllä.

Kaverikseen kukkapaita on syksyn aikana saanut niin mustaa kynähametta, jakkua kuin rennommin farkkujakin. Nuo Elloksen denim-kampanjan myötä saamani Bella Ankle -farkut (kaupallinen linkki, testi) ovat olleet ihan suosikit. Tosin tällaiselle pätkäjalalle ne ovat kyllä ihan passelin mittaiset, eivätkä niinkään ”ankle”.
Yksi tämän syksyn suosikkijuttujani on ollut verkkosukkiksien käyttäminen muuten perus(tylsien)asujen kanssa. Tykkään tosi paljon niiden tuomasta pienestä särmästä muuten varsin randomiin ja jokapäiväiseen asuun.

• paita, Primark
• toppi, Primark
• farkut, Ellos
• kengät, H&M
• laukku, Rebecca Minkoff