Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille suomalaisille äideille! Kaikkien näiden Tukholmassa vietettyjen vuosien jälkeen meille on vakiintunut tavaksi juhlia vasta ruotsalaisena äitienpäivänä – eli parin viikon päästä.

Sain jo joskus talvella testattavakseni Lumenen uuden Bright Now Visible Repair -sarjan ihovoiteita. Eli olen ehtinyt käyttää ryppyjä suomalaisen lakan kantasoluteknologian avulla vähentävää tuotesarjaa jo varsin pitkään. 35+ ikäryhmälle suunniteltu ihonhoitosarja on ollut kaupoissa maaliskuusta alkaen.
Ja jos nyt lukijasta alkaa tuntua siltä, että Minttu kehuu aina, kun uusi Lumenen tuote tulee markkinoille, niin olen ensimmäisenä myöntämässä, että juuri näin on asia. Jostain syystä ne vain sopivat iholleni aivan erinomaisesti. En usko, että se on sattumaa. Kotimainen huippututkimus ja pohjoismaisen ihon tuntemus on varmasti pääsyyt siihen, että tyypillinen suomalainen ihoni yksinkertaisesti viihtyy Lumenen ihovoiteiden hoidossa.
Lumene Bright Now Visible Repair -ihonhoitosarja sisältää siis suomalaisesta lakasta kasvatettua soluviljelmää. Kuullostaa aika yli hilseen menevältä jutulta, mutta jos tämän tulkitsee vähän maanläheisemmin, it makes sense. On jotenkin päivänselvää, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kompaktimmin marjojen (ja mahdollisten hedelmien) tulee sisältää vitamiineja, antioksidantteja ja muuta elinvoimaa. Tässä omat käyttökokemukseni.

Olen onnistunut viime aikoina (lue: vuosina) kehittämään varsinaisen seerumi-addiktion. Tuntuu, että ihonhoito ei ole mitään, jos ennen päivä- tai yövoidetta ei levitä mitään seerumia. Esim. matkoilla en ole seerumipulloa sen pienestä koosta huolimatta pitänyt mukana ja olo on ollut ihan vajavainen. Pikkuisen siis riippuvuusoireita ilmassa, tunnustan.
Mutta on niin helppo tottua johonkin niin ihanaan tuotteeseen kuin tämä Bright Now Visible Repair Serum. Se on ohut mutta riittoisa (jotkut seerumit vain häviävät ihoon, mutta ei tämä), fiilis on aktiivinen, muttei silti aiheuta punoitusta (toiset tuotteet ovat aktiivisuudessaan ihan jees, mutta jos iho varsinkin leuan ja otsan alueelta helottaa tulipunaisena, tulos ei kai ole kovin toivottu) ja lisäksi seerumin sisältävät valoa heijastavat pigmentit antavat heleän fiiliksen, vaikka seuraavan päivän presentaatio olisikin pitänyt hereillä puoli yötä.
Lumenen Bright Now Visible Repair Serum on mielestäni erittäin hyvin toimiva ja ehdottomasti testaamisen arvoinen. Viinijutuissa usein kerrotaan onko viini hintansa arvoinen tai peräti löytö (tai sellainen, josta ei ko. hintaa todellakaan kannata maksaa…) ja nyt sanoisin, että tämä seerumi on todellinen löytö.

Bright Now Visible Repair -sarjan päivä- ja yövoiteet ovat taattua Lumenea. Koostumuksesta sen verran, että olin aluksi hieman hämmentynyt, kun molemmat voiteet tuntuivat vanhoihin luottotuotteisiini, Bright Now Vitamin C -sarjaan, verrattuna aika ohuilta. Mutta, joskus ensivaikutelma pettää, ja näiden kohdalla todella kävi niin. Siinä missä Vitamin C -sarja oikeasti tuntuu runsaalta ja jättää sellaisen olon myös iholle, on Visible Repair -sarja ravitsevuudessaan ihan omaa luokkaansa. Eli fiilis on kevyt, mutta iho ei tunnu kaipaavan yhtään mitään. Aikas ihana tunne voin kertoa näin ärtyneestä, paikoin kutiavan kuivasta ja muutenkin tosi helposti rasittuvasta ihosta kärsivänä.

Silmänympärysvoide on sarjan uudistuksellisin tuote. Ihan tulee mieleen, että miksei kukaan ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin!? Siis silmänympärysvoide ja tummien silmänalusten peittoon sopiva voide samassa purkissa – aikas hienoa. Ainakin teoriassa. Perusvoide on samaa sukua muiden sarjan voiteiden kanssa – eli kevyt, mutta yllättävän ravitseva. Tykkään todella paljon, vaikka mieluiten ehkä kuitenkin käyttäisin pumppupulloa tai tuubia ihan hygieenisyyssyistä.
Integroitu peitevoide on mielestäni aivan huippu idea. Silmänaluseni on kroonisesti mustat, edes kymmenen päivän detox-kuuri ei auttanut (pitäisi varmaan lisätä kymmenen yön, kymmenen tunnin yöunet kuuriin). En ole kuitenkaan oppinut käyttämään kunnon peitevoiteita siitä huolimatta. Silmäaluset saa kyytiä vain valokynäsipaisulla silloin, kun siihen on aikaa. Valitettavasti silmänympärysvoiteeseen integroitu peitevoide ei myöskään tuonut toivomaani ratkaisua. Useimmiten se jää levittämättä, mutta lähinnä siksi, että se vain – valokynän helppouteen tottuneena – tuntuu liian hankalalta. Parhaimman lopputuloksen mielestäni saa, kun levittää peitevoiteen ennen meikkivoidetta, mutta tosiaan, uskon edelleenkin mielummin valokynän hohtavaan voimaan. Varmasti jollekin, joka on tottuneempi peitevoiteiden käyttäjä, tuo voisi sopia paremmin.

Ihan muutama päivä sitten sain Bright Now Visible Repair -sarjan uuden tulokkaa, ihon sävyä korjaavan Tone Corrector -seerumin. Seeruminörtti täällä on jo tietty ihan täpinöissään uudesta tuotteesta ja luonnollisesti odotan sen tekevän ihmeitä tulevana aurinkoisena ajanjaksona. Mikä yleensä tarkoittaa aika hurjan suurta tarvetta ihon tasoittamiselle, pigmettiläiskien hävittämiselle ja kaikenlaiselle muullekin kirkastamiselle.

En oikein tiedä, mitä ihmettä on tapahtunut. Saattaa olla, että tämä on jokin ohimenevä vaihe, mutta tunnustettava se on: olen täydellisesti rakastunut väreihin! Aikaisemmin koin revitteleväni ihan totaalisesti, jos asussa oli esmes sinistä muuallakin kuin farkuissa. Sittemmin olen toki oppinut käyttämään kokonaisia vaatekappaleita, jotka ovat ihan selkeästi kirkasvärisiä. Asusteet – etenkin kegät ja laukut – ovat sen sijaan olleet käytännössä yhtä sitruunankeltaista Marc by Marc Jacobs -poikkeusta lukuunottamatta – aina mustia tai luonnonruskeita.
Nyt hulluus on edennyt niin pitkälle, että hankin syvän korallinpinkin Kate Spade New York -toten ihan arkilaukuksi. Päätöksenteossa avitti toki hiukan Shopbopista bongaamani ale (kolmen päivän ajan koko valikoimasta -25 %), mutta olin kyllä kaunokaista väijynyt jo talvesta alkaen.

Olen itse ensimmäisenä myöntämässä, että laukku ei ole varsinaisesti “tyyliseni”. En voi selittää ostopäätöstä millään muulla kuin, että alitajunta yrittää nyt kertoa, että on uuden, kepeämmän suunnan aika. Olen edelleenkin ihan rakastunut kaunokaiseen, joten mistään ohimenevästä netti-ihastuksesta ei ole kysymys.
Aavistuksen olen tosin joutunut miettimään pukeutumisjuttuja uudelleen. Aikaisemmin kun vakiona oli se, että käytössäni on yksi perusvärinen, kaikkeen sopiva arkilaukku ja vain vapaalla vaihtelen niitä muutamia varastosta löytyviä pikkulaukkuja. Ihana Kate Spade on sen verran heleä jännässä pinkin ja korallin sävyisessä punaisuudessaan, että pikkuisen enemmän on tarvinnut käyttää ajatusenergiaa siihen, ettei nyt ihan älytöntä ristiriitaa pukisi työaamuinakaan päällensä.

Tiedän, ettei Kate Spade ole niitä kaikkein ihkuttavimpia superluksusbrändeja. Paremminkin sanoisin, että se kuuluu hyvälaatuiseen ylempään keskiluokkaan Rebecca Minkoffin, Karen Millenin ja muutaman muun kanssa. Varsinaisesti tämä laukkuhankinta ei siis sammuttanut sitä takaraivossa vaanivaa Chanelin, Pradan, Saint Laurentin tai Célinen himoa, mutta niitä aikoja odotellessa en panisi vastaan, vaikka yhä vieläkin varsin vaatimaton laukkuvarastoni kasvaisi vielä joillakin tarkkaan harkituilla Kate Spade -yksilöillä. Jo pelkästään dust bag on niin suloinen, että tekee mieli olla vaan ihan, että awwww.

Kesälaukkukaunokainen! 
Laukun värin lisäksi myös tote-malli on käytössäni uusi. Täytyy kyllä tunnustaa, että tunnen itseni aika neitimäiseksi ja paljon naisellisemmaksi tuon laukkumallin kanssa kuin aikaisempien reilujen hobojen kanssa. Jostain syystä tunnen oloni kuitenkin ihan kotoisaksi – ja siitähän ei tingitä, että koko elämä matkustaa mukana myös uudessa laukussa. Oli miten neitimäinen hyvänsä, varustelutasosta ei tingitä!

Päätin tehdä voitavani manatakseni auringon ja lämmön takaisin. Mietin hetken, että mikähän olisi tehokkain – ja erityisesti toimivin – vastakohta sadetanssille. Päädyin siihen tulokseen, että sen on oltava aurinkotervehdys tai sinnikäs aurinkolasien käyttö.
Joogahommissa tuli jo tervehdittyä aurinkoa varsin perusteellisesti. Toivottavasti viesti meni perille tuon paksun harmaan pilvimuurin taakse!
Ihan ei pokka riitä sadesäällä arskat päässä julkisilla paikoilla liikuskeluun, vaikka kyllähän niitäkin oman elämänsä superstaroja tuolla tuntuu olevan vaikka miten paljon. Aurinkolasivaraston esittely ei ehkä riitä houkuttelemaan kaivattuja auringonsäteitä esiin, mutta ainakin tämä lievittää hiukan luuytimeen tunkevaa kadonneen kesäkelin kaipuuta.

Elikkä tässä esittelyssä kaikki nykyisin aktiivikäytössä olevat pleksini. Tai no, varsin usein tulee pidettyä myös Bollen urheilusanikoita, mutta esittelen nyt kuitenkin yleisen viihtyvyyden vuoksi vain varsinaisesti ihmisten ilmoille tarkoitetut aurinkolasini. Yllätyin vähän, kun tajusin, etten omista yksiäkään rehellisiä klassikkolaseja – tyyliin Wayfarerit tai Aviatorit. Toisaalta mitään kovin hurjaakaan ei näköjään kokoelmiin ole päätynyt, vaikka monenlaisia trendihypetettyjä peilivirityksiä ja täysympyröitä olenkin himoinnut.
Karl Lagerfeld

Karl Lagerfeldin maskuliiniset arskat on aktiivikäyttökokoelmani vanhimmat. Muistaakseni nyt lähtee kuudes, ellei jopa seitsemäs, yhteinen kesä. Tosin aika monta vuotta on mennyt, että nämä ovat olleet aika vähällä käytöllä. Nyt tunnen, että vanha suola janottaa ja KL-lasit taitavat päästä uuteen tehokäyttöön. Varma valinta silloin, kun haluan olla viileän etäinen ilman viittauksia feminiiniseen hempeilyyn.
Tom Ford

Aurinkolasivalikoimani naisellisimmat ja näköjään myös kissanaispaitaan matsaavimmat sanikat on signeerannut Tom Ford. Tykkään noista aivan hurjasti – etenkin tuo silmäkulmassa oleva pikkuinen aukko on kertakaikkiaan herkullinen. Välillä kuitenkin tuntuu, että malli on jopa vähän liiankin huomionkipeä ja aika usein käy niin, etten tunne oloani niin naiselliseksi kuin mitä lasit vaatisivat.
Dolce & Gabbana

Dolce & Gabbanan leveillä vaniljanvalkoisilla muovikehyksillä varustetut aurinkolasit on valikoimani vähiten käytetyt. En oikein ymmärrä, miksi malli tuntuu niin haastavalta. Lasit tuntuvat erittäin mukavilta ja pidän niiden värimaailmasta. Karkin ja Peetun mielestä nuo ovat kaikkein hienoimmat ja yksi työkaveri (miespuolinen jopa!) sanoi, että olen kuin Bonnie & Clyde -leffasta karannut. Itselleni tulee D&G:n aurinkolasien kanssa sellainen olo, että pitäisi olla Roomassa ajelemassa skootterilla kaupunkia ristiin rastiin. Ilmankos käyttökertoja ei ole kertynyt kovin montaa…
Tiger of Sweden

Tällä hetkellä käyttössä olevista aurinkolaiseistani ainoat, joissa on silmälasivahvuudet, on nämä Tiger of Swedenin neliskanttiset pokat. Vahvuuksien vuoksi käytän niitä tosi paljon ja ihan esteettisesti olen myös varsin tyytyväinen. Ainoa kohtuusuuri ongelma on se, että Tigerit eivät tahdo pysyä nenällä, vaan valuvat hermostuttavasti taukoamatta alas. Pari-kolme kertaa olen käyttänyt niitä optikolla säädettävänä, mutta mitään erityistä helpotusta siitä ei ole ollut. Melko rasittavaa, mutta minkäs teet.
Neljät aurinkolasit eivät ole vielä kovin monet, mutta ihan mukavasti jo niilläkin saa vaihtelua kesän asuihin. Kovasti on nyt kyllä kuumotellut klassiset Ray Banin Aviatori. Tekisi mieleni hankkia sellaiset ihan perusversiot ilman hypetettyjä peilejä tai muuta säätöä. Vaikka taidan kyllä vanhastaan muistaa, ettei pilottimalli ihan älyttömän hyvin meikäläisen neliskanttiseen nassuun sovi. Täytyy nyt sitten katsoa tilannetta, jos se aurinko nyt joskus suvaitsee palata takaisin näkösälle. Onhan tässä tätä sesonkia vielä.

Toukokuun 16. – 17. järjestetään täällä Tukholmassa erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava Muotitieteen symposium teemalla Fashion Issues: Critical Fashion Studies.
Kaikille avoin tapahtuma on maksuton, mikä on aivan huikeaa, sillä paikalla on käytännöllisesti kaikki merkittävät alan asiantuntijat. Puhujalistalla on mm. Patrizia Calefato (Associate Professor in Semiotics, Dipartimento dei Lettere, Lingue, Arti. Italianistica e Culture comparate, Bari University, Italy), Christopher Breward (Professor of Fashion History and Principal of Edinburgh College of Art, UK) ja Fiona Dieffenbacher (Assistant Professor of Fashion Design and Director of the BFA Programme in Fashion Design, Parsons the New School, USA). Tapahtuman järjestää oma ex-opinahjoni Tukholman yliopiston Centre for Fashion Studies yhdessä italialaisen University IUAV of Venice kanssa.

Itse aion ehdottomasti rynnätä paikalle viimeistään perjantaina töitten jälkeen, sen verran mielenkiintoisilta vaikuttavat myös puheenvuorojen aiheet ja kysymyksenasettelu. Symposiumissa käsitellään mm. aiheita: “FASHION DESIGN SCHOOLS & CRITICAL THINKING: PRACTICES & PROCESSES” ja “THE BUSINESS MODEL: FASHION DESIGN SCHOOLS & THE INDUSTRY”. Itseäni kiinnostaa erityisesti tuo teorian ja muotiteollisuuden välinen vuorovaikutus. Jotenkin tuntuu, että muodin teoria on onnistunut pölyttymään muutamassa vuodessa varsin kauaksi todellisesta tekemisestä.
Koko ohjelman voi tsekata täältä. Tapahtumapaikka on Nordiska museet.